Yhä useampi ammattikorkeakouluopiskelija kuvailee itsellään keskittymisen, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden vaikeuksia. Hakukoneet tarjoavat lisävahvistuksia omille oireille ja osuva diagnoosi löytyy helposti. Vaikka opiskelijoiden oirekuvaukset on syytä ottaa vakavasti, juurisyiden lisäksi olisi hyvä löytää työkaluja, joilla kadonnut keskittymiskyky saataisiin palautettua.

Ammattikorkeakoulun erityisopettajalle tulee opiskelijoilta 5–10 yhteydenottoa päivittäin. Yhteydenoton syyt ovat aina yksilöllisiä ja useasti pitkään pohdittuja – kynnys paljastaa mahdolliset heikot kohtansa vieraalle ihmiselle on ilmeisen korkea. Useampi kuin joka toinen opiskelija kuvailee itsellään tarkkaavuuden, aktiivisuuden ja keskittymisen vaikeuksia. Kyseiset oireet näkyvät opinnoissa ja aiheuttavat ilmiselvästi oppimisen esteitä. Hakukoneilla on ilman tutkimuksiakin helppo luoda jonkinlaista vahvistusharhaa (Nickerson 1988); näin asian täytyy olla, minulla on juuri nämä oireet ja toivon, että asia selvitetään.

 ”Kavereiden mielestä mulla on ADHD.”

Yleisimmin opiskelijat epäilevät itsellään aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä (ADHD). Useasti myös mainitaan, että joko kaveri- tai perhepiiri on tehnyt opiskelijasta samoja havaintoja. Lisäksi lähisuvusta kuvaillaan yleensä joku, jolla on tuttuja oireita. Vaikka oirekuvaukset ovat subjektiivisia, ne on syytä ottaa tosissaan. ADHD on neurologinen ja useasti myös suvussa kulkeva häiriö, jolla on monia elämää haittaavia oireita. Yleisimpiä ilmenemismuotoja ovat (Terveyskirjasto):

• impulsiivinen käytös
•  ylivilkkaus
• tarkkaamattomuus
• tunteidensäätelyn ja itsetunnon ongelmat

Toisaalta ADHD-piirteisiin kuuluu useasti myös hyviä puolia. Kiinnostavaan asiaan on mahdollista keskittyä syvällisesti, tehtäviin tartutaan toimeliaasti ja aivojen vilkas toiminta synnyttää luovia ajatuksia. Yksi merkittävimpiä ADHD:n tunnuspiirteitä on kuitenkin se, että oireet näkyvät jo lapsena ja useasti helpottavat aikuisikää kohti mentäessä. Mikäli ADHD-oirekuvauksia tulee ensimmäisen kerran vasta aikuisena, diagnoosina tuskin on aktiivisuuden ja keskittymisen häiriö. Silti on mahdollista, että ADHD-diagnoosi tehdään vasta aikuisena, jos oireita ei ole aiemmin tunnistettu.

Varsinainen diagnoosi tehdään neuropsykologisten tutkimusten avulla ja niihin päästään yleisimmin lääkärin lähetteellä. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) mukaan (HS 6.9.2021) kehityksellisiin neuropsykiatrisiin häiriöihin, liittyvät lääkäri- ja terveyden­hoitaja­käynnit lisääntyvät arviolta 179 prosenttia vuoteen 2020 verrattuna. Oirekuvausten yleistymisestä kuvaa myös se, että tällä hetkellä (syyskuu 2021) YTHS:n kautta tutkimuksiin pääsee aikaisintaan kevättalvella 2023. Aktiivisuuden ja keskittymisen häiriön hoitosuunnitelmaan kuuluu useasti toiminnallista terapiaa, lääkitystä tai näiden yhdistelmää. ADHD-henkilöt, jotka ovat diagnoosin ja toimivan hoidon aikuisena saaneet, kuvaavat kokemusta mullistavaksi. Moni ihmettelee, kuinka on ylipäätään voinut pärjätä koko elämänsä itsensä kanssa.

Ammattikorkeakoulun tukikeinot keskittymisvaikeuksiin

Koska erityisopettaja ei – onneksi – tee ADHD-diagnooseja, on ollut pakko rakentaa työkaluja, joiden avulla yhä kasvavaa opiskelijajoukkoa voidaan tukea. Vaikka opiskelijan kuvaus oireistaan on aina subjektiivinen, sitä ei ole syytä vähätellä. Yhteydenottoja tarkkaavuuden ja keskittymisen vaikeuksista tulee niin paljon, että yhteisiä oirekuvauksia löytyy helposti ja huoli opiskelijoiden jaksamisesta on ilmeinen.

Erityisopettajan näkökulmasta on oleellista, ettei ala sähköpostin perusteella vahvistaa opiskelijan omia näkemyksiä ilman lisäkysymyksiä. Opiskelijalla voidaan teettää esimerkiksi ADHD-pikatesti (Jasper/Goldberg Udulta ADD/ADHD Screening Quiz) tai pyytää tunnistamaan aikuisiän ADHD-oireita valmiista listoista. Oleellisinta on kuitenkin varmistaa, onko tunnusmerkkejä näkynyt jo lapsena ja aikaisempina kouluvuosina. Ohjauskeskustelun ja testien perusteella voidaan kertoa jatkotutkimusten mahdollisuudesta, mutta päätös niihin hakeutumisesta jätetään aina opiskelijan omaan harkintaan.

Opinnoissa tukemiseen on olemassa useita keinoja. Mikäli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö on jo todettu, on mahdollista saada erityisen tuen lausunto, jossa suositellaan tiettyjä menetelmällisiä keinoja. Tällaisessa tapauksessa keinot voivat olla esimerkiksi:

• lisäaika tenteissä ja tehtävien palautusajoissa
• oma rauhallinen tila lähiopetuksessa
• materiaalien saaminen etukäteen
• opiskelutekniikoiden ja ajankäytön yksilöllinen tuki

Myös nykyteknologia mahdollistaa monia apuvälineitä keskittymisvaikeuksista kärsiville. Esimerkiksi monelta alustalta löytyvä syventävä lukuohjelma helpottaa mekaanisen lukemisen vaivaa ja vähentää samalla aivoärsykkeiden kuormaa. Myös äänitiedostoihin on useasti helpompi keskittyä kuin luettavaan tekstiin. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnoima Celia-äänikirjasto on ehkä yleisimmin käytetty saavutettava palvelu. Palvelu on helppokäyttöinen, mutta varsinkin aistiyliherkkyyksiä kokevat käyttäjät kuvailevat robottiäänistä lukijaa ”ärsyttäväksi”.

Entä jos kyseessä onkin itseaiheutettu vaikeus?

ADHD on synnynnäinen ja neurologinen häiriö, mutta on olemassa myös ei-neurologisia tarkkaavuuden ja keskittymisen häiriöitä, jotka näyttäisivät liittyvän moderniin ja tietoliikennetulvan kuormittamaan elämäntapaamme.

Viime vuosina tutkijat ovat alkaneet puhua yhä enemmän kirjainyhdistelmästä ADT (Attention Deficit Trait). Vaikka aiheesta on vielä melko vähän tutkimusaineistoa, ADT:n tunnusmerkistö muistuttaa paljon ADHD-kuvauksia. (esim. Forster & Allie 2014)

ADT on ei-neurologinen ja itseaiheutettu keskittymishäiriö, jossa ihminen keskeyttää itse oman toimintansa. ADT vaatii pitkäaikaista kuormittamista ja oman toiminnan epäloogista puuhastelua ja ”säheltämistä.” Oireista kärsivä hyppii tehtävästä toiseen ilman taukoja ja keskeyttää tekemisensä yleensä kännykkää tai muuta älylaitetta vilkuilemalla.

On ilmeistä, että ajassamme näyttää olevan tekijöitä, jotka altistavat tarkkaavuuden, aktiivisuuden ja keskittymisen vaikeuksille. Oirekuvausten lisääntyminen vaatisi lisätutkimusta siitä, mikä tilannetta aiheuttaa. Nopeita ja ehkä helppojakin selityksiä voi hakea älylaitteista, informaatiotulvasta tai vaikka turvallisuudentunnetta heikentäneestä pandemiasta.

Parhaita hoitokeinoja itseaiheutetun keskittymisvaikeuden oireisiin ovat liikunta, älylaitteiden käytön vähentäminen ja itsensä rauhoittamisen taidot. Kaikki ovat sellaisia asioita, joiden tietoisesta oppimisesta voisi olla hyötyä myös korkeakoulujen kurssitarjottimia suunniteltaessa.

Keskittymiskykynsä kadottaneen korkeakouluopiskelijan ei tarvitse pohtia, onko kyseessä neurologinen tai ei-neurologinen selitys. Tärkeintä on, että opiskelija tietää, missä tukea on tarjolla ja uskaltaa vielä pyytää sitä. Vastuunsa tuntevan koulutuksenjärjestäjän tehtävänä on varmistaa, että opiskelijalle on ammattitaitoista apua nopeasti saatavilla.

Kirjoittaja työskentelee Laurea-ammattikorkeakoulussa erityisopetuksen lehtorina. Hän on koulutukseltaan luokanopettaja (KM), erityisopettaja ja opinto-ohjaaja. Opetusalalla hän on toiminut perusopetuksessa, toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa ja ammattikorkeakoulussa opettajankouluttajana. Lisäksi hän on työskennellyt Ohjaamo Helsingin erityisopettajana.

Lähteet:

• Nickerson R.S. 1988.Confirmation Bias: A Ubiquitous Phenomenon in Many Guises
• Forster S., Lavie N. 2014. Establishing the Attention-Deficit Trait, Vision Sciences Society Annual Meeting
• Jasper/Goldberg Udulta ADD/ADHD Screening Quiz. Karsintatutkimus aikuisiän ADHD-oireisiin. Ei diagnoositesti.
• HS 2021. Ennätysmäärä opiskelijoita on hakenut tänä vuonna apua keskittymis­ongelmiin https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008227317.html
• Adhdtutuksi.fi. Perustietoa ja ajankohtaisia asiantuntija-artikkeleita ADHD:sta.
• Terveyskirjasto.fi Riippumaton ja asiantuntijoiden ylläpitämä Duodecim-kirjasto terveysasioista
• YTHS & Laurea -yhteistyöpalaverin tilannekatsaus (syyskuu 2021)