Kävin kesällä 2022 kirjastopäivillä kuuntelemassa, mitä kirjailijat kertoivat kestävästä kehityksestä, kirjastoista ja kirjallisuudesta. Tässä artikkelissa pohdin Juha Kauppisen ja Risto Isomäen sanomaa ja sitä, miten kestävää kehitystä voidaan nostaa esille.
Valtakunnalliset kirjastopäivät järjestettiin tänä vuonna Hämeenlinnan Verkatehtaalla. (Kuva: Sinikka Virtanen)
Hämeenlinnalainen toimittaja ja kirjailija Juha Kauppinen kertoi luonnon monimuotoisuudesta ja suhteestaan kirjastoon. Kauppinen on käsitellyt Suomen luonnontilaisen luonnon häviämistä ja luonnosta kadonneita eläinlajeja esimerkiksi vuonna 2019 julkaistussa kirjassaan Monimuotoisuus: kertomuksia katoamisista. Kauppisen mukaan Suomessa kaikissa isoimmissa joissa on ollut aiemmin lohia ja taimenia, jokaisessa joessa on ollut oma geneettinen kantansa. Kun jokia on padottu, kalat ovat menettäneet tärkeät kulkureittinsä. Kalakantoja on jopa kuollut sukupuuttoon. Esimerkiksi Oulujoen latvajoessa, Emäjoessa, oli ennen oma taimenkanta. Kun Oulujoki padottiin toisen maailmansodan jälkeen, taimenet eivät enää päässeet vaeltamaan meren ja joen välillä turvallisesti kuten ennen. Erillisiä kalateitä ei silloin rakennettu, mutta niitä on Oulujokeenkin tehty myöhemmin 2000-luvulla.
Kun Kauppinen etsi kirjaansa varten tietoa ajalta, jolloin Oulujoki ei vielä ollut padottu, hän sai vinkin, että kainuulaisista jokivarren kirjastoista voi löytyä aineistoa. Löytyi esimerkiksi Eränkävijät-lehti 1970-luvulta, jossa oli muisteltu aikaa, kun Emäjoki ei ollut rakennettu. Selvisi, että eräs kirvesmies oli piirtänyt kartan Emäjoesta parrunpätkään, kuva tästä kartasta voi löytyä jostain kirjastosta. Kauppinen totesi, että kaikki tieto ei löydy Googlesta. Seuraavaa kirjaansa hän teki vuonna 2020, kun kirjastot suljettiin koronapandemian takia. Tämä aiheutti ongelmia aineiston hankintaan, koska kirjastoihin ei päässytkään. Apuraha kului silti koko ajan, ja kirjoja piti ostaa omaksi. Kauppisen mukaan luonnonsuojelutyön alkuaikoina tehtiin paljon hyvää työtä, mutta myös ylilyöntejä. Verkosta alkuvaiheen luonnonsuojelutyöstä ei löydy paljon tietoa. Kauppinen totesikin, että vanhoja sanomalehtiä on vaikea löytää mistään, ja toivoi, että kirjasto perustaisi keskitetyn palvelun kotimaisista sanomalehdistä.
Kauppinen kehotti kirjastoa ottamaan rohkeasti kantaa yhteiskunnalliseen keskusteluun, jossa tieto on keskiössä. Tällaisia aiheita ovat esimerkiksi luontokato, joka tarkoittaa elämän monimuotoisuuden hupenemista, ja ilmastonmuutos, jonka takia osa maapallosta on muuttumassa elinkelvottomaksi. Kirjastot voivat vaikuttaa, koska kirjastoissa ihmiset kohtaavat toisiaan. Kirjaston täytyy seistä sellaisella puolella, jolla puolustetaan luontoa.
Kirjastopäivien toinen esiintyjä, kirjailija Risto Isomäki käsitteli aihetta ilmastonmuutos ja kirjallisuus. Tieteisromaanien kautta on nostettu esiin ilmiöitä kuten napajäiden hupeneminen 1980-luvulla. Poliitikkoja on autettu kuvittelemaan, miltä tulevaisuus voi näyttää. Tieteiskirjallisuuden ideoita on levinnyt tieteeseen eikä enää vain päinvastoin. Kirjallisuudenlaji solar punk esittää ratkaisuja esimerkiksi saastumisen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ongelmiin. Climate fiction käsittelee ilmastonmuutoksen vaikutuksia yhteiskuntaan. Kaikki tarvittavat ideat ilmastonmuutoksen torjumiseksi ovat olemassa, ne pitää vain toteuttaa. Isomäki ilmaisi huolensa yhteiskunnallisen keskustelun vaikeutumisesta sosiaalisen median takia. Enää ei välttämättä pyritä yhteisesti ratkaisemaan ongelmia, vaan keskustelu on muuttunut vihaisemmaksi.
Kuva on Tikkurilan Laurea-kirjaston vihreästä kulmasta. (Kuva: Sinikka Virtanen)
Laurealla on oma kestävän kehityksen ohjelma. Siinä todetaan, että Laurealla on tärkeä rooli kestävän kehityksen edistäjänä ja aktivoijana, sekä tiedon tuottajana, opiskelijoiden asenteiden muokkaajana että alueellisena yhteistyökumppanina. (Laurea 2022.) Laurea-kirjastossa on tehty Libguides-opas kestävästä kehityksestä. Kirjastossa aihetta käsittelevää kirjallisuutta pidetään esillä.
Lähteet:
