Osallisuus & vastuullisuus, Työelämä & asiantuntijuus 10.6.2025

Kestävä urasuunnittelu voi alkaa myös omasta navasta

Teksti | Esa Hukkanen

Mitä tekemistä kestävyydellä on urasuunnittelun kanssa? Opiskelija pohtii harjoittelupaikan hakua, työmarkkinatilanteen haastavuutta ja uravalintojaan samalla, kun maapallon rajat paukkuvat. Tässä artikkelissa urapalvelujen Esa Hukkanen kirjoittaa, miten opiskelijaa voi tukea suunnittelemaan uraa kestävästi niin oman kuin planeetankin tulevaisuuden kannalta.

Kuva: Laurean kuvapankki / Ilpo Vuorivirta 2022

Onnettomuuden sattuessa lentokoneessa kehotetaan laittamaan happinaamari ensin itselle, jotta voi sitten auttaa muita. Ehkä sama ajatus toimii myös, kun kyseessä ovat niinkin kaukana toisistaan olevat asiat kuin urasuunnittelu ja planetaarinen kestävyys. Tosin, kun vuokra pitäisi päästä maksamaan ja mikä tahansa työ kelpaisi, eivät ajatukset välttämättä yllä kovin kauas omasta navasta – eikä tarvitsekaan. Viimeisinä silloin ovat mielessä arjessa suhteellisen näkymättömät, mutta maapallolle vaaralliset hitaat muutokset, kuten mikromuovin ja muiden vaarallisten aineiden lisääntyminen ympäristössä tai puhtaan juomaveden saatavuuden vaikeutuminen.

Pohditaan alempana tarkemmin, miten omalla uralla voi huomioida kestävää kehitystä eri näkökulmista. Urasuunnittelun hyviä lähtökohtia ovat esimerkiksi kestävän ja reilun talouden ja oman mielekkään uran edistäminen, työn ja muiden omien valintojen sosiaalisten vaikutusten huomioiminen sekä uran ja muiden elämänvalintojen ekologiset vaikutukset. Maailma, nimittäin, on tulessa, ja me jokainen voimme uravalinnoillamme vaikuttaa siihen, mitä sille seuraavaksi tapahtuu.

Aloitetaan omasta happinaamarista ja siitä, miten yksittäinen ihminen voi suunnitella itselleen mielekkään ja kestävän uran. Sitten pelastetaan maailma, kaikki yhdessä.

Oma napa ensin

Uran tarkka suunnittelu useita vuosia eteenpäin on todella vaikeaa. Vai kuka olisi viisi vuotta sitten arvannut, että Euroopan unioni suunnittelisi sijoittavansa käsittämättömät 800 miljardia euroa puolustusinvestointeihin (Osipova 2025)? Tai että käyttäisimme arjessa sujuvasti sanaa prompti? Jo nyt on siis hyvä valmistautua siihen, että se, mitä tietää ja oppii itsestään ja maailmasta opintojen aikana, ei ehkä pidäkään paikkaansa myöhemmin uralla.

Tulevaisuutta voi toki ennakoida ja omaa uraansa suunnitella todennäköisten kehityskulkujen kautta. Esimerkiksi Sitran julkaisut megatrendeistä ja heikoista signaaleista auttavat ymmärtämään maailman menoa. Laajempaan metatrendien maailmaan astumalla tulevaisuusajatteluaan voi avartaa vielä enemmän. Apua löytyy toki lähempääkin: Laurean ennakointiin ja tulevaisuuteen liittyvät opinnot ovat mainio sukellus aiheeseen (katso esim. Ennakointi toiminnan suunnittelussa).

Liiallisessa ulospäin katselussa on kuitenkin vaaransa. Jos valitsee urasuuntansa vahvasti ulkoisen motivaattorin seurauksena – kuten vaikkapa opiskelemalla puolustusteollisuutta, jotta pääsee käsiksi mainittuihin EU-rahoihin, vaikka aihe ei kiinnosta – ei ura välttämättä autakaan rakentamaan mielekästä elämää (Martela 2015, 27). Työtä ehkä riittää, mutta olo on kurja, jos työ ei vastaa omaa arvomaailmaa. Tai vielä pahempaa: työtä ei edes ole, mutta taskussa on tutkinto tehtäviin, jotka eivät oikeasti kiinnosta.

Siksi pelkkä oman navan tuijottelu ei riitä, vaan pitäisi katsoa aidosti sisimpään. Mikä on minulle tärkeää? Mitä ovat arvoni? Mitä minulle tarkoittaa hyvä elämä ja minkälainen rooli työllä on siinä? Miten tärkeitä minulle ovat korkea palkka ja tittelit? Minkälainen ura mahdollistaa kokonaisen elämän, jota voin elää tyytyväisenä?

Tässä hetkessä tapahtuva unelmointi kuitenkin rajoittuu vain siihen, mitä nyt tiedämme ja ymmärrämme. Jo pikkulapsina meiltä kysyttiin unelmatöitä ja jouduimme valitsemaan vastauksemme niistä muutamista ammateista, jotka tiesimme: lääkäri, opettaja, kaupan kassa… Kukapa olisi viisivuotiaana osannut unelmoida tietosuojavastaavan, tuotekehittäjän tai palvelumuotoilijan työstä? Mitä ammatteja vielä ehtiikään syntyä työuriemme aikana!

Opiskelijan on siis hyvä olla valmis muuttamaan unelmaansa, kun oppii uutta tietoa itsestään ja maailmasta.

Pelasta sitten maailma

Urasuunnittelun voi aloittaa omasta navasta. Toisaalta voi myös ensin suunnitella, millä tavalla itse voisi urallaan toimia planeetan eduksi – meillä jokaisella kun on mahdollisuus valita, mitä urallamme teemme. Käytätkö urasi mieluummin siihen, että yrität saada ihmisiä klikkaamaan mainoksia tuotteista, joita he eivät edes halua, vai tekisitkö sittenkin jotain, jonka vaikutus planeetallemme on positiivinen?

Aikamme suurinta tuhlausta on lahjakkuuden tuhlaaminen, kirjoittaa historioitsija Rutger Bregman (2024). Globaalit suuryritykset palkkaavat korkeakoulujen huippuyksilöt tekemään kovapalkkaista työtä, jolla ei ole juurikaan arvoa yhteiskunnalle, tai se on suorastaan vahingollista niin ihmisille kuin ympäristölle. Haluatko valita tällaisen uran? Anna palaa vain. Mutta jos haluaa rakentaa urallaan parempaa maailmaa, uraunelmat voi alkaa tietoisemmin suunnata suuntiin, joissa voi vaikuttaa positiivisesti itselleen tärkeisiin asioihin. Se on varmasti omallekin navalle mukavampaa.

Kirjoitin yllä, ettei uraa kannata suunnitella ulkoisten motivaatiotekijöiden päälle, ja nyt kerron, miten urasuunnittelun lähtökohta voi olla maapallon pelastaminen. Eikö siinä ole ristiriita? Toivottavasti ei: jos haluaa käyttää uransa maailman pelastamiseen sen tuhoamisen sijaan, voi vaikka pohtia, miten omien kiinnostuksenkohteidensa ja nykyisten tai tulevien osaamistensa puitteissa voisi ratkoa planeettaa rasittavia ongelmia. Esimerkiksi jos on kiinnostunut ruoasta ja ravitsemuksesta, voi tehdä työkseen kestävää ravintosuunnittelua. Jos liikunta kiinnostaa, sen parissa voi työskennellä kestävyyttä edistäen. Epäiletkö, ettei onnistu alallasi? Onnistuu kyllä, kokeile vaikka.

Mitä minä, pieni ihminen, voin muka tehdä?

Miten uran voi rakentaa – oli se sitten matkailua, markkinointia, turvallisuutta, tietotekniikkaa, sairaanhoitoa tai mitä tahansa – korjaamaan aikamme suurimpia ongelmia? Planetaarisia rajoja, eli ”ympäristön osa-alueita ja prosesseja, jotka säätelevät maapallon tilaa ja samalla sen elinkelpoisuutta ihmisille” (Laakso 2024) on yhdeksän (katso kuva 1). Niistä kuusi on ylitetty ja niiden korjaaminen on meidän käsissämme, meidän jokaisen.

Omaa merkityksellisyyden tunnetta, urakiitoa, korkeampia palkkoja ja muita kivoja palkintoja voi tavoitella, vaikka ei samalla tuhoaisi planeettaa altaan pois.

Planetaariset rajat. Ja teksti: Kuusi yhdeksästä planetaarisesta rajasta on ylitetty: ilmastonmuutos, uudet aineet ja elämänmuodot, luonnon monimuotoisuuden väheneminen, maankäytön muutokset, makean veden kulutus sekä bio-geo-kemialliset virrat. Vihreällä ovat toistaiseksi valtamerten happamoituminen (sekin kasvupaineessa), stratosfäärinen otsonikato ja ilmakehän aerosolikuormitus. Miten sinä voisit urallasi auttaa ihmiskunnan toimintaa pysymään kestävien raamien sisällä? Kuva: Azote for Stockholm Resilience Centre, based on analysis in Richardson et al 2023.
Kuva 1: Planetaariset rajat (Azote for Stockholm Resilience Centre, based on analysis in Richardson et al 2023.)

Jos pohdit, mitä yksi ihminen muka voi tehdä tällaisille valtaville, maapalloakin hetkauttaville ilmiöille, niin lakkaa pohtimasta ja ala tehdä. Ennenkin on tehty: otsonikerros saatiin palautettua rajat ylittävistä arvoista turvalliselle puolelle pienten ja suurten globaalien aloitteiden avulla (Richardson et al 2023). Happinaamari päälle, vilkaisu omaan napaan, ja ei muuta kuin hommiin.

Voit valita, miten urasi käytät. Jos et itse valitse, joku muu kyllä valitsee, ja se ei todennäköisesti ole ainakaan itsellesi hyväksi, saati maapallolle. ”Työelämä ja urat ovat peruuttamattomasti muuttumassa, ja [opiskelijoilla] on mahdollisuus vaikuttaa niihin”, kirjoittaa Helsingin yliopiston uraohjauksen asiantuntija Heini Hult-Miekkavaara (2024). Valitse urasi viisaasti ja rakenna itsellesi ja muille kestävä työelämä – olit missä vaiheessa uraasi tahansa.

Jos tarvitset apua urasuuntasi pohtimisessa ja urasi suunnittelussa, varaa vaikkapa aika Laurean uraohjaukseen.

Kokemuksia kestävyyden ottamisesta osaksi uraohjaajan työtä

Matkani kestävän urasuunnittelun ja -ohjauksen polulla on vasta alussa. Tuo polku näyttää kuitenkin tukevalta ja vievän tärkeään suuntaan. Ensimmäinen askel on samalla pienin ja suurin. Omani otin Aarresaari-verkoston kesäpäivillä elokuussa 2024, kun seurasin Heini Hult-Miekkavaaran puheenvuoroa otsikolla Mitä järkeä on urassa kun maailma palaa? Sitä ennen en ollut osannut ajatella urasuunnittelua kestävyysnäkökulmasta. Nyt tuntuu, että en enää tiedä, miten uraa voisi suunnitella ottamatta kestävyysteemoja huomioon.

Kestävyysteemat näkyvät työssäni ennen kaikkea koulutussisällöissä. On helpompi puhua tästä ryhmälle kuin ohjaustilanteessa yksittäiselle opiskelijalle, joka ei itse ota aihetta esiin – eikä ohjaajan kuulukaan ”omaa agendaansa” ohjattavalle syöttää. Uskonkin, että ryhmämuotoinen lähestymistapa onnistuu tavoittamaan opiskelijat, jotka ovat valmiita ajattelemaan uraa kestävästi ja kutsuu heidät keskusteluun uriensa näkökulmista.

Parhaita keinoja alkaa kehittää omaa kestävän urasuunnittelun ajatteluaan on tutustua esimerkiksi tämän artikkelin lähdeluetteloon. Teema on vielä melko uusi, joten valtaosa materiaalista on hyvin tuoretta. Toinen hyvä tapa on puhua aiheesta kollegojen kanssa. Niin pääsee oppimaan muilta ja haastamaan omaa ajatteluaan. LinkedInistä löytyy muutamia suomalaisia uraohjauksen ammattilaisia, joiden profiilit saattavat löytyä ohjausta ja kestävyyttä yhdistelevillä hakusanoilla. Kannustan ottamaan heidät (meidät) seurantaan, jos aihe kiinnostaa.

Lähteet

Kuva

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061063926
author photo.
Esa Hukkanen
esa.hukkanen(at)laurea.fi
asiantuntija, urapalvelut

kestävyys uraohjaus urasuunnittelu

Lisää samanlaisia uutisia

Jaa sivu