Olisiko Kohtaamistaiteen® kuvataidetyöskentelystä haastamaan esimerkiksi työyhteisöjen perinteisiä laivaristeilyjä? Kohtaamistaide on helposti lähestyttävää taidetoimintaa, joka tuottaa kokijalleen iloa, elämyksiä ja arvostusta. Se perustuu estetiikkaan, vastuullisuuteen ja mahdollistaa työhyvinvointipalveluita tuottavalle kentälle vaativaankin makuun eettistä tarkastelua kestäviä valmennusprosesseja. Tässä artikkelissa pohditaan näkökulmaa ja Kohtaamistaide-menetelmää vastuullisena työhyvinvointia edistävänä valintana.

Nykyään on vallalla diversiteettiajattelu, joka tarkoittaa sekä luonnon että ihmisten monimuotoisuuden edistämistä. Kaikki hyvän elämän pyrkimykset eivät tässä hetkessä ole enää eettisesti hyväksyttäviä eivätkä maapallon kantokyvyn kannalta mahdollisia. On muutettava niin ihmisenä olemisen, tietämisen kuin toiminnankin perusteita. Työyhteisöinä voimme alkaa katsoa, valita, kokea ja elää toisin.

Kestävän kehityksen määritelmässä mainitaan kolme eri ulottuvuutta. Ekologinen kestävyys, taloudellinen kestävyys ja sosiokulttuurinen kestävyys. Ekologisen kestävän kehityksen tavoitteena on hillitä ilmastonmuutosta, luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja luonnonvarojen kestävä käyttö. Taloudellinen kestävä kehitys tarkoittaa kulutusta, joka ei ylitä rajoja. Sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävässä kehityksessä on kyse vaurauden, osaamisen ja tietovarannon siirtymisestä sukupolvelta toiselle. Kulttuurinen kestävä kehitys pyrkii puolestaan vahvistamaan yksilöiden ja yhteisöjen identiteettiä. (Ympäristöministeriö 2017.)

Organisaatiot ovat yhä tietoisempia siitä, että asioita voidaan tehdä totutusta poikkeavin menetelmin ja työhyvinvoinnin edistämistäkin voidaan tehdä ekososiaalisesti kestävästi monin eri tavoin. Moni kokee myös henkilökohtaisella tasolla vastuullisten, kestävien ja eettisten valintojen jo itsessään tuottavan hyvinvointia ja vähentävän esimerkiksi ilmastonmuutoksesta johtuvaa ahdistusta. Yrityksen arvovalinnat työhyvinvoinnin edistämisessä voivat siis olla jopa veto- ja pitovoimatekijöitä henkilöstölle, kun osaavasta työvoimasta kilpaillaan (Oinas & Kyllönen 2022).

Luontoyhteyden vahvistaminen taidetyöskentelyn avulla

Suomen luonto metsineen ja vesistöineen on keskeinen kulttuurihistoriallinen voimavara ja osa suomalaista identiteettiämme. Kohtaamistaiteessa hyödynnetään luonnonmateriaaleja, kierrätysmateriaaleja, sekä vastuullisesti tuotettuja taidetarvikkeita ja materiaaleja. Luonnon ja luonnon materiaalien hyödyntäminen taidetyöskentelyssä tuo elämyksellisyyttä ja aistillisuutta taidetyöskentelyyn. Puun sileän pinnan hively tai havun tuoksu vie kokijaa lähemmäksi luontoa myös muissa ympäristöissä. Mielikuvissa turvalliseen tai miellyttävään luontokohteeseen asettuminen, mielen sisäisen hetken tuottaminen taideteokseksi ja sen jakaminen muiden kanssa voi prosessina olla hyvin voimauttava vaikkapa ihan toimistoympäristössä koettuna.

Luovuuden esiin houkutteleminen Kohtaamistaide -työskentelyllä

Kohtaamistaide® on ryhmämuotoinen, taidelähtöinen ohjausmuoto. Se perustuu Japanissa Tohuku Fukushi Univercity -yliopistossa kehitettyyn Clinical Art® työskentelyyn. Taiteilija Kenji Kanekon kehittämä Clinical Art -ohjelma alkoi Japanissa dementiapotilaiden kognitiivisen kuntoutuksen tarpeesta. Clinical Art -työskentelyn tavoitteena on yksilön kokonaisvaltainen hyvinvointi ja onnellisuus itsensä kehittämisen ja estetiikan avulla. (Pusa 2014, 6.)

Ohjelmasta on kehitetty suomalainen versio, Kohtaamistaide®, joka on sovitettu suomalaiseen kulttuuriin, palvelujärjestelmään sekä muihinkin yhteyksiin, säilyttäen tärkeimmät alkuperäiset elementit (Pusa 2014, 6). Vain koulutettu Kohtaamistaiteen ohjaaja voi järjestää toimintaa Kohtaamistaiteen nimellä ja ominaisuuksilla, sillä Kohtaamistaiteen® menetelmä on Laurean omistama ja rekisteröimä brändi.

Kohtaamistaiteeseen perustuvassa työhyvinvointia edistävässä taidetoiminnassa tavoitteena on parantaa ja ylläpitää työntekijöiden hyvinvointia ja työhyvinvointia elämyksellisellä ja yllättävällä tavalla. Kohtaamistaide on helposti lähestyttävä elämyksellinen taidemenetelmä, joka tuottaa hyvinvointia, onnistumisen kokemuksia ja yhteisöllisyyttä työyhteisöissä. Taidetyöskentely ja onnistumisen kokeminen ei edellytä aiempaa kokemusta taiteen tekemisestä.

Kohtaamistaide-taidetuokion tarkoituksena on tarjota osallistujille taiteen estetiikan iloa tekemällä taidetta omin käsin. Itse tuotettu taide koskettaa tekijäänsä erityisellä tavalla. Taidetyöskentely on porrastettu niin, että jokainen osallistuja voi ymmärtää tehtävän, onnistua taidetyössä ja nauttia sen luomasta esteettisestä kokemuksesta. Taidetyöskentelyssä hyödynnetään epätavallisia materiaaleja ja prosesseja, joiden avulla osallistujat voivat spontaanisti nauttia taiteen tekemisestä, olla taiteellisia ja osallistua taiteen tekemisen prosessiin. Aistien käyttö, eettisyys, estetiikka, ihmisten kohtaaminen ja onnistuminen ovat Kohtaamistaiteen perusta (Niiniö, 2014, 17–23.)

Ohjattu Kohtaamistaiteen taidehetki koostuu kolmesta vaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa, virittäytymisessä, hyödynnetään moniaistisia ja kehollisia harjoituksia. Virittäytyminen auttaa ryhmän jäseniä tuntemaan itsensä motivoituneiksi, vapaiksi ja turvallisiksi sekä tiivistää ryhmää ja herkistää osallistujat kohtaamaan muita jäseniä. Työskentelyvaiheessa osallistujat etenevät ohjatusti vähitellen kohti taidekuvan valmistumista (kuva 3). Lopuksi arvostuskierroksella käydään keskustelua, korostaen jokaisen osallistujan taideteoksen arvoa ja tekijän näkyvyyttä. Tämän toiminnan tarkoituksena on tarjota esteettisiä kokemuksia ja arvostusta vertaisryhmässä. (Leinonen & Koistinen 2014, 48–57.)

Kohtaamistaiteessa mahdollisuus luoda tila tasa-arvoiselle ja yhdenvertaiselle kohtaamiselle

Ihmisellä on tarve kuulua johonkin, olla osa kokonaisuutta, liittyä yhteiseen toimintaan. Kokemus kuulumisesta työyhteisöön on osa työhyvinvointia. Kaikki työyhteisöt itsessään eivät toimi osallisuuden arvojen mukaisesti. Koronapandemian aikainen ja sen jälkeenkin jatkuva etätyöskentely on entisestään lisännyt tarvetta yhteisöllisyyden tunteen vahvistamiselle, joten tarvitaan tavoitteellista näkökulmaa, jotta osallisuus muodostuisi luonnolliseksi toimintakulttuuriksi.

Perinteisesti taidetyöskentely nähdään ilmaisun välineenä ja sitä osataan jo käyttää erilaisissa yhteyksissä, mutta sitä ei välttämättä osata hyödyntää vuorovaikutusta tukevana, yhteisöllisenä tai kohtaamiseen johdattavana keinona. Kun taide ja taiteen äärellä työskentely ajatellaan tilana, jossa ei aseteta kriteerejä oikeasta ja väärästä tai hyvästä ja huonosta, se tukee yhteisön yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kohtaamistaide-toimintaa toteutettaessa kohdistetaan huomio yhdessä tekemisen prosessiin sekä siinä tapahtuvan vuorovaikutuksen merkityksellisyyteen. Myös vetäytyvien, arkojen ja syystä tai toisesta hiljaisten ääni tehdään näkyväksi, heille sopivalla tavalla.

Kohtaamistaiteessa taidetyöskentelyn äärellä yhdessä innostuminen, tutkiminen ja ihmettely tarjoaa mahdollisuuden vuorovaikutukseen, jossa kaikki tulevat kohdatuksi – kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi. Huomio kiinnitetään yhteisön moninaisuuteen eikä niinkään yhteisön erilaisiin yksilöihin. Valmiita taidekuvia ei aseteta hyvä kuva – huono kuva akselille. Keskeistä on, että jokaiselle esille laitetulle taidekuvalle annetaan arvostusta ja jokaisesta työstä etsitään ja löydetään kaunista ja hyvää.

Caven-Pöysän (2014) tutkimuksen mukaan arvostuksen antaminen ja saaminen kietoutuvat osallistujien mielessä yhdeksi ja samaksi kokonaisuudeksi. Arvostus on syvimmillään merkityksellisyyden ja arvon osoittamista jokaista ja kaikkea arvostettavaksi asetettua ilmaisua kohtaan. Taidetöiden arvostaminen on vahva yhteisöllisyyttä tuottava tekijä, koska sillä ilmaistaan halua jakaa kokemuksia ja ottaa yhdessä vastuuta. Näkökulma voi parhaimmillaan vastakkainasettelun sijasta olla pikemminkin avartava ja laajentava, toisin sanoen uusia mahdollisuuksia tarjoava. Tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus ihmisinä työyhteisössä on yksi avain kohti sosiaalisesti kestävää hyvinvointia työelämässä.

Japanilaisessa Clinical Art -toiminnassa, johon Kohtaamistaidekin perustuu, on aina keskiössä Mitate, eli kokonaisvaltainen arvostaminen. Jokainen Kohtaamistaiteen taidetyöskentely päättyy arvostuskierrokseen, joka on syvällinen ja keskeinen osa prosessia niin vaiheena kuin tekona. (Caven-Pöysä 2014, 55.) Arvostus lisää positiivista vuorovaikutusta ja hyvän olon kokemusta. Parhaimmillaan yksilöiden positiiviset kokemukset kantavat koko työyhteisön toimintaa ja tunnelmaa ja siirtyvät taidehetkestä myös työn arkeen.

Arvostuksen aikana katsotaan paitsi muiden tekemiä kuvia, myös itsetehtyjä tuotoksia, oman käden jälkeä (kuva 4). Kokemus voi koskettaa hyvin merkityksellisellä tavalla. Kohtaamistaiteessa ohjaaja pyrkii mahdollistamaan kokijalleen tunteen itsestä pystyvänä, osaavana ja luovana henkilönä. Arvostavan taidekokemuksen myötä työntekijän usko omiin kykyihin ja taitoihin esimerkiksi osana omaa työyhteisöä vahvistuvat. Käsitys omista luovista kyvyistä voi myös vahvistua.

Mitate käsittää myös ohjaajan tekemät valinnat (Ahos & Pusa 2014, 17-19). Arvostus rakentuu Kohtaamistaiteen työpajoissa vahvasti taidepajan ohjaajan valintojen ja toiminnan kautta. Ohjaaja valikoi työvälineet ja materiaalit tarkoin ja niin, että niillä työskennellessä työssä on iloa ja mahdollisuus onnistua. Materiaalit, työvälineet ja työskentelyn ohjaus on laadukasta. Laadukkaiden materiaalien käyttäminen osoittaa arvostusta taiteen tekijöitä kohtaan ja tarjoaa oikeasti onnistumisen kokemuksia. Ohjauksen struktuuri ja etukäteisvalmistelut mahdollistavat taiteentekijöille ja kokijoille pohjan arvokkuuden kokemukselle. Kohtaamistaiteen ohjaajalla on ehdoton pyrkimys ja vastuu eettisestä ja arvostavasta kohtaamisesta niin ihmisten kuin ympäröivän maailman kanssa.

ELOISA−Luovat menetelmät työyhteisön hyvinvoinnin ja resilienssin edistäjinä -hanke on tukenut COVID 19-pandemiasta kärsineiden työyhteisöjen ja työntekijöiden työhyvinvointia sekä henkilöstön kehittämistä tuomalla luovia ja taidelähtöisiä työkaluja yritysten ja heidän työntekijöiden arkeen. Interventiot mahdollistivat taiteen hyödyntämisen suunnittelun ja taidetoiminnan käynnistämisen organisaatioissa. Hankkeen kohderyhmänä olivat uusmaalaiset mikro- ja pk-yritykset toimisto-, sote- ja palvelualalta. Päätoteuttajana toimi Metropolia Ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajana Laurea-ammattikorkeakoulu. Kirjoittajista Marika Kivistö on Laurea-ammattikorkeakoulussa sosionomikoulutuksen lehtori ja toiminut palvelumuotoilijana Eloisa-hankkeessa. Marjaana Araneva on koulutettu Kohtaamistaiteen ohjaaja ja on toiminut hankkeen yritysvalmennuksissa taiteilijana ja hankkeen yhteiskehittäjä kumppanina. Hanketta on rahoittanut Euroopan sosiaalirahasto.

Lue myös toinen Kohtaamistaiteeseen ja työhyvinvointiin liittyvä artikkelimme, Iloa, arvostusta ja elämyksiä Eloisa-hankkeen hybridi taidetyöpajassa.

Lähteet:

• Ahos, R. & Pusa, S. Valossa ja varjossa -Kohtaamistaiteen etiikasta. Teoksessa Pusa, T. 2014. Kohtaamistaide. Käsikirja ohjaajalle. Laurea-ammattikorkeakoulu. Vantaa: Hansaprint. 16 – 20.
• Caven-Pöysä, O. 2014. Arvostuksen osoittaminen. Teoksessa Pusa, T. 2014. Kohtaamistaide. Käsikirja ohjaajalle. Laurea-ammattikorkeakoulu. Vantaa: Hansaprint. 54 – 57.
• Leinonen, A. & Koistinen, K.2014. Taidetyöskentelyn ohjaaminen. Teoksessa Pusa, T. 2014. Kohtaamistaide. Käsikirja ohjaajalle. Laurea-ammattikorkeakoulu. Vantaa: Hansaprint. 48 – 57.
• Niiniö, H. 2014. Tavoitteellisuus ja työnohjaus Kohtaamistaiteessa. Teoksessa Pusa, T. 2014. Kohtaamistaide. Käsikirja ohjaajalle. Laurea-ammattikorkeakoulu. Vantaa: Hansaprint. 20 – 23.
• Oinas, N., Hiltunen, M. & Stöckell, A. (toim.) 2022. Työtä. Taide työhyvinvoinnin tukena sosiaali- ja terveysalalla. Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan julkaisuja. Sarja C. Katsauksia ja puheenvuoroja, nro 72. Rovaniemi: Pohjolan palvelut Oy / Popa. Viitattu 16.8.2023
• Oinas, N. & Kyllönen, S. 2022. Kohti pysyvää toimintakulttuuria. Teoksessa Oinas, N., Hiltunen, M. & Stöckell, A. (toim.) 2022. Työtaidetta. Taide työhyvinvoinnin tukena sosiaali- ja terveysalalla. Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan julkaisuja. Sarja C. Katsauksia ja puheenvuoroja, nro 72. Rovaniemi: Pohjolan palvelut Oy / Popa, 36 – 40.
• Pusa, T. (Toim.) 2014. Kohtaamistaide. Käsikirja ohjaajalle. Laurea-ammattikorkeakoulu. Vantaa: Hansaprint.
• Ympäristöministeriö. 2023. Mitä on kestävä kehitys? Viitattu 19.8.2023.