Kouluilla on tärkeä rooli kestävän kehityksen edistämisessä. Koulut voivat vahvistaa tietopohjaa kestävyydestä ja auttaa vahvistamaan taitoja, joita tarvitaan oman arjen tekemiseksi kestävämmäksi. Kestävyyskysymyksiin ja opetukseen liittyvät näkökulmat ovat tulleet esiin myös VISU-hankkeessa, jossa on kartoitettu mm. sitä, mitä ajatuksia nuorilla on kestävään vaatetuskulttuuriin liittyvästä opetuksesta. Miksi kestävyyskasvatus on tärkeää, ja miten kestävyyskysymyksiä voidaan lähestyä kestävän vaatetuskulttuurin näkökulmasta?

Kestävä vaatetuskulttuuri osana kestävän kehityksen opetusta

Kestävään kuluttamiseen opettaminen on tärkeä osa kestävyyskasvatusta, ja kestävä vaatetuskulttuuri on hyvä esimerkki teemasta, jonka avulla kestävyyskysymyksiä voidaan tuoda esiin. Vaateostoksilla nuoret harjoittelevat kuluttajataitojaan, ja vaatteet ovat myös ensimmäisiä nuorten itse tekemiä kulutuspäätöksiä. Lisäksi vaatetukseen liittyy monipuolisia kestävyyshaasteita esimerkiksi ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta, kuten materiaaleihin, tuotannon logistiikkaan ja resursseihin ja ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä (Nurmi 2021). Vaatetuksen avulla voidaan siis käsitellä monenlaisia kestävyyskysymyksiä ja niiden välisiä suhteita.

Kestävyyskasvatuksen eri osa-alueita voidaan lähestyä kestävän vaatetuskulttuurin kautta. Sen näkökulmasta voidaan pohtia esimerkiksi sitä, millainen ristiriita pikamuodin ostamisen ja kestävyyden välillä on. Pikamuotiin liittyvät ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden kysymykset ja niiden keskinäisen suhteen pohtiminen auttaa hahmottamaan kestävyyskysymysten monitahoisuutta. Lisäksi esimerkiksi tarjoamalla tietoa vaatteiden käyttöiän pidentämisestä ja kestävämmistä tavoista vaatteiden hankintaan voidaan nuorille antaa konkreettisia keinoja edistää kestävyyttä omassa arjessaan vaatetuksen kautta.

Vaatetuksen saralla myös asenteilla ja arvoilla on tärkeä rooli siinä, millaiseksi vaatekulutuskäyttäytyminen muodostuu. Kestävän vaatetuskulttuurin edistämiseen voidaan vaikuttaa monin tavoin myös toiminnallisella tasolla. Yksilötasolla kestävään vaatekulutuskäyttäytymiseen voi pyrkiä kierrättämällä, vastuullisilla hankinnoilla, korjaamalla jo olemassa olevaa ja pohtimalla kriittisesti tarvetta uusille vaatehankinnoille. Yhteiskunnallisella tasolla kestävää vaatetuskulttuuria voidaan edistää esimerkiksi pyrkimällä edistämään siihen liittyvää sääntelyä. Olisikin tärkeää, että koulu antaisi nuorille eväitä kestävämpään vaatekulutuskäyttäytymiseen esimerkiksi vahvistamalla nuorten tietopohjaa kestävään vaatetuskulttuuriin liittyen, kytkemällä kestävä vaatetuskulttuuri laajemmin kestävän kehityksen teemaan sekä opettamalla esimerkiksi vaatteiden huoltoa, korjaamista ja kierrätystä.

Nuoret toivovat lisää konkretiaa ja lisää tietoa kestävästä vaatetuksesta

Kestävä kehitys näkyy koulujen opetussuunnitelmissa, mutta tapoja opettaa kestävyyttä on lukuisia erilaisia. Yksi tapa on hahmottaa yhteyksiä oppilaiden oman arjen ja globaalien, systeemitason näkökulmien välillä. (Opetushallitus 2023.) Kestävän vaatetuskulttuurin näkökulmasta tämä tarkoittaa esimerkiksi yhteyden ymmärtämistä oman vaatekulutuskäyttäytymisen ja vaateteollisuuteen liittyvien ekologiseen ja sosiaaliseen kestävyyden näkökulmien välillä.

VISU-hankkeessa olemme haastatelleet nuoria ja kartoittaneet heidän näkemyksiään kestävään vaatetuskulttuuriin liittyen. Haastatteluissa kysyimme nuorilta esimerkiksi vaatteiden hankintaan, käyttöön ja niistä luopumiseen liittyviä kysymyksiä. Haastatteluissa käsiteltiin myös kestävän vaatetuskulttuurin opetusta kouluissa. Nuoret antoivat esimerkkejä siitä, miten aiheesta olisi hyvä opettaa ja missä oppiaineissa.
Nuorten vastauksissa tuli esille monia oppiaineita, joissa kestävää vaatetuskulttuuria voitaisiin käsitellä. Näitä olivat esimerkiksi maantieto, käsityö, kuvaamataito, yhteiskuntaoppi, kotitalous, äidinkieli ja englanti. Teeman nähtiin sopivan aiheeksi maantiedon tunneille, sillä maantiedossa opetetaan muutenkin kestävästä kehityksestä. Yhteiskuntaoppiin aihe sopisi puolestaan yhteiskunnallisuutensa vuoksi. Kotitaloudessa voitaisiin käsitellä vaatehuoltoa ja sitä kautta vaatteen käyttöiän pidentämistä, ja käsityön tunneilla puolestaan vaatteiden tuunaamista ja korjaamista.

Haastatteluissa nuoret toivat esiin tiedon tarpeita kestävään vaatetuskulttuuriin liittyen, mutta toivoivat myös konkreettisempaa lähestymistapaa aiheeseen. Haastattelujen perusteella nuoret kaipaavat lisätietoa esimerkiksi kestävän vaatetuksen hyödyistä ja pikamuodin haitoista, vaatteiden käyttöiän pidentämisestä ja vaatteiden huoltamisesta. Toisaalta nuorten mielestä opetus kaipaisi lisää konkretiaa. Käsityön tunneilla pitäisi opettaa vaatteiden korjaamista, ja nuorten ajattelua voisi herätellä esimerkiksi teettämällä nuorilla itsenäisiä tutkimustöitä ja projekteja, sekä kannustamalla heitä pohtimaan esimerkiksi vaatteidensa valmistusmaita.

Kouluilla on mahdollisuus tukea myös nuorten vaikuttamismahdollisuuksia. Haastatteluissa nousi esiin idea siitä, että luokka voisi ottaa yhdessä yhteyttä johonkin vaatetusalan yritykseen. VISU-hankkeen tavoitteena onkin rakentaa nuorten, yritysten ja koululaitoksen välille ekosysteemi, jossa koulujen kestävyyskasvatus vahvistaa nuorten kestävään vaatetuskulttuuriin liittyvää osaamista ja antaa nuorille valmiuksia edistää itselleen tärkeitä kestävyysteemoja yritysten kanssa.

Kestävyyskasvatuksella kohti kestävämpää yhteiskuntaa

Kestävän kehityksen tavoitteena on turvata hyvät elämisen mahdollisuudet sekä nykyisille että tuleville sukupolville niin ekologisen, sosiaalisen kuin taloudellisenkin kestävyyden näkökulmasta. Kestävän kehityksen työtä ohjaa vuonna 2015 YK:ssa sovittu kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma, Agenda 2030, joka sisältää 17 kestävän kehityksen tavoitetta. (Suomen YK-liitto, n.d.) Kestävän kehityksen edistämiseksi ja kestävyyskriisin ratkaisemiseksi tarvitaan merkittävä yhteiskunnallinen muutos, ja koulu on tärkeässä roolissa tässä muutoksessa (Opetushallitus 2023).

Kestävyyskasvatuksella pyritään muuttamaan yksilöiden tai yhteisöjen arvot, tiedot, taidot ja toimintatavat kestävän kehityksen mukaisiksi elinikäisen oppimisprosessin avulla. Tavoitteena on siis muuttaa yhteiskuntaa kestävämmäksi. Yhteiskunnallista muutosta tavoitellaan vahvistamalla opiskelijoiden aktiivista toimijuutta kestävän kehityksen edistämiseksi. (Kestävyyskasvatuksen materiaalipankki yleissivistävään opetukseen, n.d.) Toimijuudella on tärkeä rooli kestävyystavoitteiden saavuttamisessa, ja siksi toimijuuden vahvistaminen on tärkeä osa kestävyyskasvatusta (Koskela & Paloniemi 2023). VISU-hanke pyrkii vahvistamaan nuorten kestävän kehityksen toimijuutta kestävän vaatetuskulttuurin saralla.

Kestävän kehityksen opetusta ohjaa esimerkiksi Agenda 2030 -tiekartta. Tiekartassa määritellään kestävyyskasvatukselle kolme tavoitekokonaisuutta: kognitiivinen, sosioemotionaalinen ja toiminnallinen. Kognitiivisessa tavoitekokonaisuudessa opitaan ymmärtämään kestävyyshaasteita ja niihin liittyviä monimutkaisia keskinäisiä suhteita. Sosioemotionaalisessa tavoitekokonaisuudessa painopiste on kestävyyttä tukevien perusarvojen ja asenteiden rakentumisessa. Toiminnallinen tavoitekokonaisuus puolestaan auttaa oppijaa ymmärtämään, millaisia käytännön toimia voidaan tehdä henkilökohtaisella, yhteiskunnallisella ja poliittisella tasolla kestävän muutoksen edistämiseksi. (Opetushallitus, n.d.)

Kestävyyskasvatuksen eri osa-alueita voidaan hahmottaa myös EU:n kestävyyskasvatuksen viitekehyksen eli Green Comp -osaamiskehyksen kautta. Agenda 2030 -tiekartan tavoin kestävyysarvojen ilmentäminen, kestävyyden monitahoisuuden hallinta ja toiminta kestävyyden edistämiseksi näkyvät myös tässä osaamiskehyksessä. Keskeisenä erona on se, että näiden osaamisalueiden lisäksi Green Comp korostaa myös tulevaisuusnäkökulmaa. Yhtenä osaamisalueena on kestävien tulevaisuuksien visiointi, jonka tavoitteena on auttaa oppijaa hahmottamaan erilaisia tulevaisuusskenaarioita ja sitä, millaisilla toimenpiteillä kestävä tulevaisuus voidaan saavuttaa. (Bianchi et al 2022.)

VISU-hanke kartoittaa myös opettajien näkemyksiä kestävyyskasvatuksesta

Kestävyyskasvatuksen näkökulmaan syventyminen hankkeessa on jatkunut syksyllä, kun olemme aloittaneet opettajien haastattelut. Haastatteluilla kartoitamme opettajien näkemyksiä kestävän kehityksen opetuksesta ja selvitämme, miten he ovat aihetta opetuksessaan lähestyneet. Pyrimme selvittämään sitä, miten opettajat ovat lähestyneet aihetta erityisesti kestävän vaatetuskulttuurin näkökulmasta. Lisäksi kartoitamme opettajien kokemuksia yhteistyöstä eri toimijoiden, kuten yritysten kanssa.

Opettajahaastattelujen kysymysten suunnittelussa olemme hyödyntäneet nuorten haastatteluissa esiin nousseita näkökulmia. Osana haastattelua opettajat pääsevät myös reflektoimaan, millaisia ajatuksia nuorten ideat kestävän vaatetuskulttuurin tuomiseksi osaksi opetusta heissä herättävät. Nuorten näkemyksiä hyödynnetään myös keväällä 2024 yrityksille järjestettävissä työpajoissa.

VISU Village for Sustainable Clothing on Uudenmaan liiton rahoittama hanke, jonka toteuttavat Laurea-ammattikorkeakoulu ja Suomen Tekstiili ja Muoti ry. Hankkeen tavoitteena on rakentaa kestävään vaatekulutuskäyttäytymiseen keskittyvä ekosysteemi nuorten, yritysten ja koululaitoksen välille.

Lähteet:

• Bianchi, G., Pisiotis, U. & Cabrera Giraldez, M. 2022. GreenComp – Eurooppalainen kestävän kehityksen osaamiskehys. Bacigalupo, M. & Punie, Y. (toim.) Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg.
• Kestävyyskasvatuksen materiaalipankki yleissivistävään opetukseen, n.d. Kestävyyskasvatuksen ulottuvuudet. Luettu 2.8.2023.
• Koskela, I-M. & Paloniemi, R. 2022. Learning and agency for sustainability transformations: building on Bandura’s theory of human agency. Environmental Education Research 29:1, 164–178.
• Nurmi, A. (2021). Rakastan ja vihaan vaatteita. Kustantamo S&S, Helsinki.
• Opetushallitus, n.d. Agenda 2030 -tiekartta kestävään tulevaisuuteen. Luettu 7.8.2023.
• Opetushallitus, 2023. Intohimona oppiminen! Jakso 1: Mitä kestävyyskasvatus on ja miksi se kuuluu kouluun? Podcast. Viitattu 31.7.2023.
• Suomen YK-liitto, n.d. Kestävä kehitys. Luettu 25.5.2023.
• VISU-hankkeen nuorten anonyymit haastattelut. Toteutettu keväällä 2023. Haastattelijoina Olga Gurova, Marilla Kortesalmi, Pauliina Pöyry ja Sanna Vassinen.