Kun TKI-hankkeen suunnitelmaa kirjoitetaan, katsotaan tulevaan parhaalla mahdollisella tiedolla ja ymmärryksellä. Toimintaympäristön nopeat muutokset saattavat kuitenkin muuttaa hankkeen lähtökohtia perustavanlaatuisesti. Toimenpiteet tai innovaatiot, joita suunnitteluvaiheessa pidetään ajankohtaisina ja tarpeellisina, saattavat toteutusvaiheessa olla tarpeettomia, tai niiden kysyntä on saattanut heikentyä. Näitä haasteita on aiemmin pohdittu muun muassa palvelumuotoilun näkökulmasta (Wallin & Gröhn 2022).
Kuva. Tom Fisk / Pexels
Herättelemme artikkelissamme TKI-hankkeiden parissa työskenteleviä asiantuntijoita ja rahoittajia tarkastelemaan toimintaympäristön muutosten vaikutuksia hanketyöhön. ImpAct – kestävyyssääntelystä kilpailukykyä -hankkeen valmistelu alkoi tilanteessa, jossa kestävyysraportointidirektiivi (CSRD) oli velvoittamassa yli tuhatta suomalaista yritystä raportoimaan taloudellisten tietojen lisäksi myös koko arvoketjunsa kestävyystiedoista. Kuvaamme artikkelissamme, miten syksyllä 2024 käynnistyneessä hankkeessa on jouduttu reagoimaan lainsäädännön tuomiin yllättäviin muutoksiin etenkin pienten ja keskisuurten yritysten (myöhemmin pk-yritysten) kestävyysraportoinnissa. Pohdimme, miten muutoksiin voidaan varautua jo hankkeen valmisteluvaiheessa ja millaisia olemme ratkaisseet toimintaympäristön tuomia haasteita hankkeen aikana.
Hankesuunnitelma katsoo kohti mennyttä tulevaisuutta
ImpAct-hankkeen valmistelussa oli mukana iso joukko yhteistyökumppaneita ja keskustelijoita. Yhtäällä oli pohdittu yrityksen valmiuksia vastata kestävän kehityksen kasvaviin haasteisiin ja toisaalla oli tunnistettu erityisesti kestävyysraportointidirektiivin mukanaan tuomat isot muutokset yritysten pakolliseen raportointiin.
Hankeidean kiteytyksen jälkeen ryhdyimme nopeasti tekemään esiselvitystä ja kartoittamaan yritysten alustavia tarpeita. Hankkeen valmistelun aikana kuultiin Suomen ympäristökeskuksen (Syke) ja Motivan asiantuntijoita, Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) yritysvastuuasiantuntijaa sekä Kaupan liiton viestintä- ja vastuullisuusjohtajaa sekä useamman ison kaupan alan yrityksen edustajaa. Lisäksi keskustelimme yli 50 vastuullisuusjohtajan ja useiden pienten yritysten johdon kanssa.
Keskusteluissa selvisi, että yritykset kokevat EU:n kestävyyssääntelyn monimutkaisena ja kaipaavat apua lainsäädännön seuraamiseen sekä vaatimusten avaamiseen ja muotoilemiseen ymmärrettävälle kielelle. Erityisesti pk-yrityksillä on vaikeuksia vastata kestävyyssääntelyn jo tuomiin ja tuleviin vaatimuksiin, joten sääntelytahdin kiihtyessä yhä useampi on vaarassa jäädä pois isojen toimijoiden alihankkijaverkostosta.
Akuuttina tarpeena tunnistettiin kestävyysraportointidirektiivin vaatimukset ja erityisesti uudet eurooppalaisten kestävyysraportointistandardit (ESR-standardit), joiden mukainen raportointi vaatii todella paljon osaamista sekä tiedonkeruuta ja prosessien kehittämistä. Lisäksi itse standardit ja niihin liittyvät ohjeet koettiin monimutkaisina ja vaikeaselkoisina – myös niissä yrityksissä, joissa vastuullisuusraportointia oli tehty jo aikaisemmin.
Hankkeen kohderyhmä näyttikin hakuvaiheessa ja hankkeen aloitusvaiheessa syksyllä 2024 laajalta, sillä kestävyysraportointidirektiivi (CSRD) ja ESR-standardit näyttivät velvoittavan vuosina 2024–2026 suoraan yli tuhatta suomalaista yritystä raportoimaan olennaisista kestävyysvaikutuksista, -riskeistä ja -mahdollisuuksista. Raportointivelvoite koski yritysten koko arvoketjua, minkä seurauksena vastuullista liiketoimintaa ja kestävyystietojen keräämistä joutuisivat kehittämään myös alihankkijoina toimivat kymmenet tuhannet pk-yritykset Suomessa. Lisäksi hankkeen kohderyhmiksi tunnistettiin kestävyyskonsultointia ja -raportointia omille asiakkailleen tuottavat tahot, kuten kirjanpito-, tilintarkastus- ja vastuullisuuskonsultointiyritykset.
Kestävän liiketoiminnan toimintaympäristö jatkuvassa muutoksessa
Vaiheittain etenevä kestävyysraportointia koskeva CSRD-direktiivi tuli voimaan vuonna 2023. Ensimmäisen aallon raportointivelvolliset, yli 500 henkilöä työllistävät pörssilistatut yhtiöt, julkaisivat ensimmäiset direktiivinmukaiset raporttinsa keväällä 2025 (Ylänen & Mäki-Luoma 2025). Jo syksyllä 2024 yritysten ensimmäisen raportointikauden päättymisen lähestyessä suuryritysten asiantuntijat nostivat esiin raportointiin liittyviä haasteita, ja monissa verkostoissa, kuten LinkedInissä, käytiin vilkasta keskustelua raportointiohjeiden tulkinnasta ja olennaisen tiedon tunnistamisesta. Vastuullisuusasiantuntijat jakoivat avoimesti huoliaan ja turhautumistaan direktiivin ja standardien vaatimuksiin. Hankkeen näkökulmasta tämä vahvisti näkemystä siitä, että tarve selkeästi esitetylle tiedolle, vertaistuelle ja yhteiselle oppimiselle pk-yritysten keskuudessa oli kriittinen.
Direktiivin voimaantulon jälkeen uusi Euroopan komissio (2024–2029) asetti tavoitteeksi EU:n kilpailukyvyn parantamisen ja teki siihen liittyen Omnibus-ehdotuksen, jonka tarkoituksena on vähentää yritysten hallinnollista rasitetta keventämällä kestävyysraportointivelvoitetta (Mielityinen 2025; Kaisanlahti 2025). Asiat etenivät nopeasti, ja jo huhtikuussa 2025 EU-parlamentti ja -neuvosto hyväksyivät niin sanotun Stop the clock -ehdotuksen (Laine 2025). Sen vuoksi alkuperäisestä tiedosta poiketen toisen aallon (suuret listaamattomat) ja kolmannen aallon (erityisesti listatut pk-yritykset) yritysten osalta raportointivelvollisuutta päätettiin lykätä kahdella vuodella. Viimeksi mainitut voivat lisäksi siirtää raportoinnin aloittamista vielä siitä ensimmäiset kaksi vuotta eteenpäin (Ylänen & Mäki-Luoma 2025). Lykkäysten lisäksi on tulossa muitakin raportointia koskevia muutoksia, jotka selviävät tarkemmin vuoden 2025 aikana. Näitä ovat esimerkiksi yritysten kokorajojen uudelleen määrittelyt ja ESR-standardien huomattavat kevennykset (Laine 2025).
Lähtökohdat kestävyysraportointiin ja vastuullisuusjohtamiseen ovat siis vähintäänkin mutkikkaat, kun toimintaympäristö on epävakaa muuttuvien säädösten sekä vallitsevan maailmantilanteen takia. Monet yritykset ovat jääneet odottamaan Omnibus-ehdotuksen etenemistä ja kansallista lainsäädäntöä, minkä seurauksena vastuullisuustyön ja kestävyysraportoinnin toimenpiteitä on priorisoitu uudelleen ja kehittäminen on voinut jopa pysähtyä kokonaan.
Sopeutumista ja suunnanmuutoksia – opit ja suositukset
Paljon kiinnostusta ja tukea saanut ImpAct-hanke olikin yhtäkkiä vastatuulessa, sillä toimintaympäristön radikaalien muutosten takia kohderyhmä pieneni olennaisesti. Vaikka suunnitelmavaiheen riskianalyysissa oli tunnistettu yritysten kiinnostukseen, panostukseen ja sitoutumiseen liittyviä riskejä, ei siinä kohtaa ollut osattu ajatella mahdollisena riskinä kestävyyslainsäädäntöön jo tehtyjen muutosten peruuntumista. Riskianalyysiin kannattaa siis käyttää aikaa ja tarkastella sekä sisäisiä että ulkoisia riskejä riittävän laajasti.
Hankkeen edetessä onneksi havaittiin, että jaettu epävarmuus voi kääntyä myös voimavaraksi. Reagoimme muuttuneeseen tilanteeseen välittömästi tarttumalla webinaareissamme Omnibus-ehdotuksen mukanaan tuomiin ajankohtaisiin aiheisiin, kuten vapaaehtoiseen kestävyysraportointistandardiin (VSME). Lisäksi tarjosimme ajantasaista tietoa yrityksille hankkeen ydinteemasta eli muuttuvasta kestävyyssääntelystä. Esimerkiksi loimme nopeasti suomenkielisen vapaaehtoisen kestävyysraportointistandardipohjan, mikä herätti paljon kiinnostusta yrityksissä.
Yhteiskehittäminen osoittautui merkittäväksi voimavaraksi, sillä hanketiimi, ulkopuoliset asiantuntijat ja yritykset pystyivät yhdessä jakamaan tietoa, kehittämään osaamista ja kehittämään toiminnan edellytyksiä. Ja juuri tätä TKI-hankkeet voivat parhaimmillaan mahdollistaa: tuoda yritykset saman pöydän ääreen jakamaan kokemuksia, osaamista ja ratkaisuja. Vaikka kestävyysraportoinnin vaatimukset tuntuvat kuormittavilta, yhdessä valmistautumalla ja toisilta oppimalla taakka kevenee.
Osan pk-yrityksistä kohdalla lainsäädännön nopeat muutokset ovat kuitenkin johtaneet tilanteeseen, että raportointiin perehtyminen on koettu nyt liian haastavaksi, ja seurantalinjalle jääminen on tuntunut paremmalta vaihtoehdolta. Tämä on näkynyt suoraan hankkeen osallistujamäärissä – tai pikemminkin osallistumisen peruutuksissa. Hankkeen toteuttajat ovat joutuneet arvioimaan uudelleen, miten yrityksiä voidaan tukea tilanteessa, jossa sääntely kehittyy jatkuvasti ja tiedon päivittyminen tai jopa muuttuminen on lähes viikoittaista.
Hankkeen suunnitelmissa on joka tapauksessa pysyttävä, toimenpiteitä tehtävä ja aikatauluja noudatettava, vaikka toimintaympäristön muutos ei pysähdy. Toteuttajien on kuitenkin tarkasteltava tavoitteita ja toimenpiteitä jatkuvasti – ja tarvittaessa reagoitava muutoshakemuksella. Jatkuvalla toimintaympäristön seuraamisella, kohderyhmäymmärryksen kartoittamisella ja yhteiskehittämisen keinoilla varmistetaan, että hankkeen toimenpiteet ja tulokset ovat hyödyllisiä kohderyhmille, vastaavat hankesuunnitelmaa ja edistävät rahoittajan pitkän aikavälin tavoitteita. Tärkeintä on, että nyt tehtävä kehitystyö palvelee vastuullisuustyötä ja kestävyysraportointia tai siihen valmistautumista pitkällä tähtäimellä.
ImpAct – kestävyyssääntelystä kilpailukykyä -hankkeen (2024–2026) päätoteuttaja on Haaga-Helia ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajana hankkeessa on Laurea-ammattikorkeakoulu. Hanketta rahoittavat Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) ja Uudenmaan liitto.
Lähteet
