Yhteisopettajuudella voidaan vastata moniin tarpeisiin ja ehkä haasteisiinkin, joita nyky-yhteiskunnan tilanne vaatii. Yhteiskunnan muutos on tällä hetkellä nopeaa ja jatkuvaa monella tasolla. Ja tarve hoitotyön ammattilaisille on suuri. Opetus ja vastuun jakaminen opettamisessa, yhteisopettajuus, vastaa ehkä tähän huutoon?

Kuva: Ilpo Vuorivirta

Rasa & Sievers (2024) mainitsevat, että yhteisopettajuuden onnistuminen vaatii tiivistä yhteistyötä, yhteistä tavoitetta, sitoutuneisuutta ja aikaa suunnittelulle. Suunnittelussa on hyvä ottaa huomioon, missä järjestyksessä mitäkin opetetaan ja arvioinnissa on tärkeä kertoa, mitä arvioidaan – sisältöä vai kieliosaamista vai molempia. (Rasa & Sievers 2024.) Yhteistyö voi onnistua, kun osapuolet jakavat omia näkemyksiään, täydentävät toistensa osaamista ja ylläpitävät luottamusta ja keskustelua (Lahtinen 2014).

Nykyiseen terveydenhuollon työvoimapulaan on pyritty vastaamaan lisäämällä kansainvälistä rekrytointia. Tämä tarkoittaa kulttuurisesti ja kielellisesti monimuotoisia opiskelijoita ja työntekijöitä.Haasteitakin on todettu. (Jokisalo-Natukka, Vierula, Ikonen & Haavisto 2024; Paukkunen, Pesonen & Jousmäki 2025.) CALD (Culturally And Linguistically Diverse) -hoitohenkilöstön haasteita työllistymisessä ovat ulkomaalaisten tutkintojen tunnustamisessa, työyhteisöjen heikossa monikulttuurisuuden osaamisessa ja vaatimuksessa hyvästä kotimaisten kielten taidosta (Jokisalo-Natukka ym. 2024). Tilanteessa voi syntyä ristiriitaa, kun samaan aikaan hyvinvointialueet ja eri alojen työnantajat lisäävät kansainvälistä rekrytointia ja toisaalta hoitajien kielitaidosta ollaan huolissaan. Koulutuksen järjestäjien olisi löydettävä ratkaisuja näihin haasteisiin ja opiskelijoiden tukemiseen kielitaidon kehittymisessä. Monessa ammattikorkeakoulussa onkin kehitetty muun muassa kaksikielistä koulutusta, tuettu hoitotyön ja suomen kielen opettajan yhteisopettajuutta ja tuettu kielitietoista ohjausta. (Paukkunen ym. 2025.) Opiskelijat ymmärtävät suomen kielen merkityksen hoitotyössä ja lisäisivät sen osuutta opinnoissa ja toivoisivat myös englanninkielisen ohjelman integrointia suomenkieliseen ohjelmaan (Mustonen & Tuisku 2019).

2000-luvulla tarvitaan taitoja, kuten kriittistä ajattelua, ongelmaratkaisukykyä, yhteistyötaitoja ja luovuutta sekä innovatiivisuutta. Opettajan tulee hallita näitä taitoja myös ja kehittää pedagogisia malleja opettaa näitä taitoja edelleen. Yhteisopettajuus tarjoaa hienon mahdollisuuden ammatilliseen kehittymiseen ja jatkuvan yhteistyön harjoitteluun. Yhteisopettajuus tuo myös uusia näkökulmia omaan työhön ja uusia ideoita omaan opetukseen. Yhteisopettajuus ei rajoitu pelkästään yhdessä opettamiseen, vaan siihen sisältyy myös opetuksen suunnittelu ja arviointi yhdessä. Yhteisopettajuus ei onnistu ilman johdon tukea, riittäviä resursseja ja tarvittavaa koulutusta opettajille. Täysin toimiva yhteisopettajuus tapahtuu silloin, kun opettajat luottavat täysin toisiinsa, jakavat yhteiset arvot, ovat sitoutuneet tavoitteisiin ja opetuksen kehittämiseen. (Härkki, Vartiainen, Seitamaa-Hakkarainen & Hakkarainen 2021.)

Yhdessä oppien hoitotyötä ja suomea

Lähdimme Laureassa kokeilemaan kansainvälisen opiskelijaryhmän kanssa hoitotyön ja suomen kielen opetuksen yhdistämistä. Aloitimme kevään 2024 lopulla suunnittelulla, jossa jo törmäsimme muutamiin käytännön esteisiin, kuten kahden opintojakson eriaikaiseen aloitukseen, resursseihin ja käytännön toteutuksesta aiemman kokemuksen puutteeseen. Rohkeasti lähdimme kuitenkin suunnittelemaan pienimuotoista integraatiota näiden kahden opintojakson välillä ja saimme toteutetuksi kaksi opetuskertaa, joista toinen oli luokkaopetusta hoitotyön sisällöistä ja toinen luokkaopetuksen teemoihin liittyvä työpaja. Opetuskerrat toteutuivat syksyllä 2024.

Opetustilanteessa yhdistimme osaamisemme ja opetus eteni vuoropuheluna. Opetuksessa hoitotyön lehtori käsitteli potilaan hoitotyötä englanniksi ja viestinnän lehtori avasi käsitteitä sanallisesti ja fläppitaululle kirjaten suomeksi. Hoitotyön lehtori oli tuottanut myös materiaalia suomen kielellä. Huomasimme pian, että aika ei oikein riittänyt kaikkiin suunniteltuihin asioihin. Tähän kannattaakin kiinnittää huomio, että yhteisopettajuudessa on riittävästi aikaa, teeman sisällössä keskitytään olennaisiin asioihin ja työnjakoa mietitään etukäteen. Tulimme intuitiivisesti soveltaneeksi Lahtisen (2014) artikkelissaan esiin tuomaan ajatusta, että jaettu työnjako voi auttaa yhteisopettajuudessa.

Työpaja oli koko päivän mittainen. Teemana oli diabetesta ja keuhkotauteja sairastavan potilaan hoitotyö. Erilaisia harjoituksia oli suunniteltu yhdessä ja tuotimme mm. dialogiharjoituksia, Alias-pelin ja yhdistä kuva/hoitoväline oikein -harjoituksia opiskelijoille. Tässä pohdimme etukäteen työnjakoa ja mietimme ratkaisuja, kun meitä oli kaksi hoitotyön lehtoria ja yksi viestinnän lehtori. Tunnilla yksi oivallus oli sellainen, että viestinnän lehtori antoi opiskelijoille ohjeistuksen ottaa kuvan järjestämistään dialogeista ja palauttamaan ne oppimisympäristöön Canvasiin. Tällöin opiskelijalle jäi itselleen lehtoreiden tarkastama vuoropuhelu sekä omalle puhelimelle että oppimisympäristöön.

Yhteistyö voi onnistua, kun osapuolet jakavat omia näkemyksiään, täydentävät toistensa osaamista ja ylläpitävät luottamusta ja keskustelua. Yhteisopettajuudessa voi olla haasteita esimerkiksi silloin, jos kumpikaan ei oikein tunne toisen toimintaa eikä tunnisteta yhteistyön mahdollisuuksia. Yhteisopettajuus vie usein myös paljon aikaa, kehittyy hitaasti ja ei välttämättä ymmärretä toisten osaamista ja miten sitä voisi hyödyntää. Ratkaisuna näihin haasteisiin voisi olla jaettu työnjako, jossa opettajat/ohjaajat esiintyvät vuorotellen. Tällöin näkökulmat ovat erilaisia ja vuorovaikutteisia, tavoitteena muodostaa yhteinen näkemys. (Lahtinen 2014.)

Kokemuksia syksyn 2024 toteutuksesta

Näin jälkeen päin tarkasteltuna ja seuraavia yhdisteltäviä opintojaksoja silmällä pitäen, suunnittelu olisi hyvä aloittaa yhdessä koulutussuunnittelijoiden kanssa. Tällöin olisi mahdollista saada aikatauluihin enemmän opetuskertoja, jolloin sisällön suunnittelua saisi paremmin tukemaan oppimistilanteita. Ketteränä ja osin intuitiivisena kokeiluna yhteinen suunnittelu tuotti opettajille uusia näkökulmia ja oivalluksia niin yhdessä tekemiseen kuin oman opetuksen kehittämiseen. Opetusten yhdistäminen antoi sairaanhoitajaopiskelijoille mahdollisuuden harjoitella diabeteksen ja keuhkoahtaumataudin sisältöjen lisäksi suomen kieltä ja ammattisanastoa.

Dialogiharjoituksessa opiskelijat saivat järjestää vuorosanat oikeaan järjestykseen, ja sen jälkeen opiskelijat kävivät vuoropuhelun suomeksi. Tässä harjoituksessa oli tarkoitus yhdistää potilaan ohjaamiseen liittyviä teemoja sekä suomen kielen opettelu fraasein ja puheen harjoitteluna. Kokeilimme dialogikortteja myös simulaatioharjoituksessa, jossa heidän piti haastatella hengitysvaikeudesta kärsivää potilasta. Harjoituksessa huomasimme, että opiskelijat saattoivat järjestää vuorosanoja dialogiin luovasti eri tavalla kuin opettaja oli alun perin suunnitellut. Dialogi toimi silti hyvin.

Alias-pelissä huomasimme, että jotkin sanat olivat vaikeita opiskelijoille selittää. Pohdimmekin, että ehkä työpajassa ennen Aliasta olisi ollut hyvä käydä sanat yhdessä läpi. Alias-pelin sanat liittyivät terveellisiin elintapoihin ja sairauden hoitoon.

Kuva 1. Harjoituksessa käytettyjä dialogikortteja. Kuva: Jenni-Maria Jaakola 2025

Mitä ideoita saimme Kielten ja viestinnän päiviltä kollegoilta?

Pääsimme esittelemään Kielten ja viestinnän päivillä Oulussa 2.10.2025 työpajassamme dialogikortteja sekä Alias-peliä liittyen diabetesta sairastavan potilaan hoitotyöhön. Harjoitukset saivat hyvän vastaanoton. Saimme myös hyviä kehittämisehdotuksia ja miten harjoituksia voisi hyödyntää monipuolisesti.

Dialogiharjoituksessa tuli keskustelua ja kehittämisehdotus esimerkiksi H5P-työkalun hyödyntämisestä, jolloin opiskelija voisi harjoitella itsenäisesti dialogia myös kotona. Osallistujat kokivat hyvänä tekemissämme perinteisissä laminoiduissa dialogikorteissa vuorovaikutteisuuden, jota tapahtuu luokkahuoneessa. Dialogeissa sairaanhoitajalla oli hieman enemmän vuorosanoja, jolloin dialogi ei toteutunut joka kohdassa – tämä oli selkeä kehittämiskohde. Dialogikorttien hyödyntämisessä toisella tavalla tuli myös ehdotus, että opiskelija voisi kääntää nurin hoitajan kysymykset tai potilaan vastaukset ja ne pitäisi keksiä itse. Paljon siis hienoja ideoita jatkojalostamiseen!

Aliakseen liittyviä ehdotuksia

• Alkuvaiheen suomen oppijat voisivat selittää suomenkieliset sanat englanniksi tai omalla äidinkielellään.
• Apuverbien ottaminen mukaan esim. uni = nukkua, herätä, nukahtaa.
• Aliaksen jälkeen opiskelijat voisivat miettiä, miten pelin sanat liittyvä aiheeseen ja selittää tämän suomeksi.
• Alias-sanoista voisi tehdä miellekarttoja.
• Aliaksen avainsanoja voisi linkittää dialogikortteihin.

Kuva 2. Aliaksen avainsanoja. Kuva: Jenni-Maria Jaakola 2025

Mitä olemme saavuttaneet, miten kokemuksiamme voisi hyödyntää jatkossa?

Kielenopetuksen näkökulmasta opintojaksojen osittainen yhdistäminen mahdollisti kielen oppimisen viemisen pois perinteisestä luokkatilasta oikeiden tilanteiden ääreen. Kokeilussamme opetuksen ajaksi osin yhdistetyt opintojaksot arvioitiin erillisinä, kummankin opintojakson osaamistavoitteiden mukaisesti.

Omatoimiseen pilotointiin ja opetusten yhdistämiseen ja näistä kertomiseen olemme saaneet kannustusta Laureassa. Nyt on suunnitteilla keväälle 2026 toiselle kampukselle hieman eri aiheisten työpajojen ja suomen kielen opetuksen integrointia. Tätä on ilo kehittää eteen päin, kun työkalupakissa on lisäksi Oulun työpajasta saatuja palautteita kollegoilta.

Yhdessä tekeminen ja opettaminen antaa mahdollisuuden reflektoida omaa tekemistä ja oppia kollegalta aivan uusia näkökulmia. Kannustamme rohkeasti kokeilemaan ja testaamaan. Asioita voi viedä eteenpäin ketterästi.

Lähteet

• Härkki, T., Vartiainen, H., Seitamaa-Hakkarainen, P. & Hakkarainen, K. 2021. Co-teaching in non-linear projectis: A contextualised model of co-teaching to support educational change.  Teaching and Teachers Education 97 (2021) 103188.  
• Jokisalo-Natukka, J., Vierula, J., Ikonen, R. & Haavisto, E. 2024. Kulttuurisesti ja kielellisesti monimuotoisten hoitotyön koulutukseen hakevien halu tehdä sairaanhoitajan työtä. Hoitotiede 2024, 36(4), 395-410.
• Lahtinen, J. 2014. Jaetun opettajuuden haasteet: kirjaston, opetuksen ja työelämän yhteistyö hoitoalan koulutuksen hankkeessa. Informaatiotutkimus 33(4), 2014.
• Mustonen, A. & Tuisku, S. 2019. Mihin tähtäät, nursing-ohjelma? Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 10(1). Viitattu 16.10.2025.
• Paukkunen, U-M., Pesonen, H-M. & Jousmäki, H. 2025. Kaksikielinen hoitotyön opetus työelämäosallisuutta tukemassa. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 16(5). Viitattu 16.10.2025.
• Rasa, A-R. & Sievers, A. 2024. Substanssiopettajan ja S2-opettajan välinen yhteisopettajuus. Teoksessa Repo Jamal H. & Laiho, S. (toim.). Toiminnallisesti kaksikielinen korkeakoulutus – uusia osaajia Suomen työmarkkinoille. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, TAITO-sarja 146, s. 22–28.