Kiertotaloudesta uskoa parempaan

Teksti | Hanne Laasonen

Maailmaa mullistavat uutiset ovat laittaneet meidän kaikkien tulevaisuususkon lujille. Sitran tutkimuksenkin mukaan suomalaisten tulevaisuusvisiot ovat synkentyneet edelliseen tulevaisuusbarometriin verrattuna (Kallunki 2025). Tulevaisuususkoa horjuttavien asioiden joukossa ovat geopoliittisen tilanteen lisäksi myös elinympäristöömme vaikuttavat ilmastokriisi ja luontokato. Kiertotalouden keinoin voimme vaikuttaa positiivisesti maapallon tulevaisuuteen, mutta voisiko kiertotalous ja sen tuomat mahdollisuudet luoda myös laajemmin uskoa tulevaisuuteen? Ja voiko kiertotalouden ja kestävän kehityksen parissa toimiminen edistää tulevaisuususkoa ja hyvinvointia?

Kuva: Dee karen / Adobe Stock (Laurean Education-lisenssi)

Kiertotalouden positiiviset vaikutukset

Pasi Nokelainen (2023) kuvaa kirjassaan Maailmanloppu peruttu – 7 väitettä kiertotaloudesta mahdollisia skenaarioita maailmasta, jossa kiertotalouden keinoin on onnistuttu vaikuttamaan ja muokkaamaan maailmaa ympäristöystävällisemmäksi. Kirjassa kiertotalouteen siirtymisen myötä maailmaan on syntynyt hyvän kierre, missä kiertotalous muokkaa maailmaa laajemmin kuin pelkästään luonnonarvojen näkökulmasta. Yksi inspiroiva väite kirjassa on se, että kiertotalous voi tasa-arvoistaa yhteiskuntaa. Tämä edellyttäisi kuitenkin pelisääntöjen laatimista toteutuakseen, mutta käytännössä työtä toisivat esimerkiksi korjaus- ja huoltotyöt, jotka ovat vaikeammin korvattavissa automaatiolla. Lisäksi tuotteiden palvelullistaminen ja yhteiskäyttö toisivat lisää työtä ja lisäisivät yhteisöllisyyttä. (Nokelainen 2023, 217.)

Muutosta tarvittaisiin siihen, miten luonnonvaroja nykyisin käytetään. Kuluvana vuonna 2025 esimerkiksi suomalaisten laskennallinen ylikulutuspäivä oli jo 6. huhtikuuta, mikä tarkoittaa sitä, että jo alkuvuodesta suomalaisten ekologinen jalanjälki ylittää maapallon biokapasiteetin, eli kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä (WWF 2025). Tämä johtunee siitä, että olemme tottuneet tietynlaiseen maailmaan ja elämään, jossa kuluttaminen on ollut arkipäivää, jopa ajanviettotapa ja hyvän elämän mittari. Vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme herättelee huomaamaan, että kulttuurissamme hyvällä ihmisellä on tietyt tavarat ja tietyt uusimmat asiat (Frilander 2025b). Halmeen mukaan ”täytyy olla hyvin erityislaatuinen yksilö, että pystyy vastustamaan sellaista hyvän ihmisen kulutuskulttuuria” (Frilander 2025b). Onko meidän edes mahdollista muuttua, jos kulutuskulttuuri on näin juurtunut meihin?

Nokelainen herättelee kuitenkin kirjassaan huomaamaan, että ihmisluonteen ei tarvitse muuttua radikaalisti toiseksi, jotta saisimme aikaan muutoksen toimimiseen maapallon kantokyvyn rajoissa. Hän tuo esiin sen tosiseikan, että länsimaiset ihmiset eivät halua siirtyä degrowth- elämään ja kuluttamisen täyskieltoon ja vielä vähemmän tähän on halua kehittyvissä maissa, joissa vasta hiljattain on vapauduttu aineellisesta puutteesta. Kiertotalous voi Nokelaisen mukaan palvella samoja päämääriä kuin kuluttaminen: yhteisöllisyyttä, henkistä ja sosiaalista hyvinvointia sekä tasa-arvoa, nykyistä pienemmällä ympäristön rasittamisella. Kulutusta ei siis kiertotaloudessa tarvitse kieltää, vaan se perustuu jakamiseen, uudelleenkäyttöön, uudelleenvalmistukseen ja kierrätykseen. (Nokelainen 2023, 19.) Tämä on hyvä uutinen meille tapoihimme tottuneille, tavallisille kuluttajille.

Ohjauskeinot alkavat muuttaa kulutusta – ja meitä

Asiantuntijat ja tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että useita ohjauskeinoja tarvitaan siihen, että kiertotalous muuttuu käytännöksi sanahelinän ja seminaaripuheiden sijasta. Erityisesti EU-tason lainsäädäntöä tarvitaan. ”Kiertotaloutta pitää edistää voimakkaasti juuri EU:ssa, koska EU:n säännöt saavat valmistajia muuttamaan toimintaansa kestävämmäksi myös muualla. Tämä on ainoa reitti kohti globaalia kiertotaloutta.” (Huhtamäki 2025)

Lainsäädäntöä ja lainsäädännön muutoksia totisesti tarvitaankin, jos kiertotaloudesta halutaan totta. Koska talous on useimmiten yhteiskunnassamme tehokkain kannustin, pitää talouden keinoin edistää kiertotalouteen siirtymistä. Nykyisin verotus esimerkiksi käytetyissä tavaroissa lisää käytetyn tavaran hintaa moninkertaisen arvonlisäveron myötä. Moninkertainen arvonlisävero koskee esimerkiksi second hand -liikkeissä tehtävää kauppaa, käytettyjen autojen ja kierrätetyn elektroniikan kauppaa. Liikkeestä ostetulle käytetylle tuotteelle vero on kumulatiivinen ja joka kerta myynnin yhteydessä tuotteeseen lisätään uusi arvonlisävero (Frilander 2025a). EU-ilmastolähettiläs Timo Huhtamäen mukaan tällä hetkellä tilanne köyhdyttää Suomen kansantaloutta, sillä verotuksen takia meidän kannattaa tuoda edullista ja kierrättää mahdollisimman vähän Suomen sisällä (Frilander 2025a).

Kuitenkin myös lainsäädännössä nähdään jo edistysaskeleita ja ne – vaikka pienetkin – luovat toivoa siitä, että muutos on mahdollinen. Monesti lainsäädäntö on talouden ohella tehokkain keino sysätä muutos alkuun ja sitä yritetäänkin EU:ssa monin eri keinoin. Esimerkiksi kesäkuussa 2025 astuu voimaan asetus, jonka myötä älypuhelinten ja tablettien kestävyydelle ja korjattavuudelle asetetaan uusia vaatimuksia (Lippu 2025). Asetuksen myötä kuluttajille on aiempaa parempi mahdollisuus selvittää puhelimen kestävyyttä ja korjattavuutta. Tämä on tervetullut uudistus todellisuuteemme, jossa puhelimet vaihdetaan nykyisin uuteen keskimäärin kolmen vuoden välein, mikä rasittaa ympäristöä (Lippu 2025).

Yhä useammat suomalaiset kiinnittävätkin huomioita tuotteiden kestävyyteen hankintapäätöstä tehdessään, kuten hiljattain julkaistusta Luonto- ja Ilmastobarometristä (Ympäristöministeriö 2025) huomataan. Kyselyyn vastaajista jopa 91 prosentin mielestä tuotteet tulisi suunnitella pitkäikäisemmiksi, vaikka ne maksaisivat siten enemmän (Ympäristöministeriö 2025). Kuten aiemmin mainittiin, ovat kulutustottumuksemme kasvatuksen ja kulttuuriympäristömme tulosta, eikä niiden muuttaminen ole mitenkään helppo tai yksinkertainen prosessi. Vaikka yksilötasolla kulutustottumusten muuttaminen onnistuisikin, se ei kuitenkaan riitä ylikulutuksesta irtautumiseen, vaan lisäksi tarvitaan yhteiskunnallisia muutoksia, jotka ulottuvat rakenteisiin, kuten politiikkaan, talouteen ja infrastruktuuriin (Frilander 2025b).

Vaikuttamisen kokemukset

Kiertotalous tuo edistyessään paljon hyvää – enemmän kuin ehkä osaamme kuvitellakaan. Lisäksi kiertotalouden ja vastuullisuuden edistäminen lisäävät merkityksellisyyttä kiertotalouden parissa työskenteleville. CICAT2025-tutkimushankkeessa tarkasteltiin kiertotaloustoimijuutta monesta eri näkökulmasta. Esimerkiksi professori Satu Teerikangas tutkimustiimeineen korostaa, että olemme yksilöinä kiertotaloustoimijoita samanaikaisesti eri rooleissa, mm. asukkaina, kuluttajina, ammattilaisina, harrastajina ja kansalaisina. Vaikutamme kiertotalousmurrokseen niin yksityisissä kuin ammatillisissa rooleissamme ja koska organisaatiot ja yhteiskunnat koostuvat yksilöistä, kytkeytyvät kiertotaloustoimijuuden tasot toisiinsa. Systeeminen muutos lineaaritaloudesta kiertotalouteen on systeeminen muutos myös yksilön arjen tasolla: muutokset yksilötasolla, organisaatioissa ja yhteiskunnassa ovat samanaikaisia ja tiiviisti kytkeytyneitä toisiinsa, jolloin yksilön arjen ratkaisut vaikuttavat yhteiskuntatason kiertotalousmurrokseen ja päinvastoin. (Teerikangas 2021.)

Uskon siihen, että positiiviset kokemukset kiertotalouden edistämisessä antavat toivoa yksilötasolla, mikä heijastuu laajemmin myös ammatilliseen toimijuuteen. Vaikka välillä tuntuu, että etenemme pikemminkin taaksepäin kuin eteenpäin, on hyvä pitää mielessä Pasi Nokelaisen (2023, 10) viisaat sanat: ”Kun muutos tapahtuu, se voi yllättää nopeudellaan kaikki.”

Kirjoittaja Hanne Laasonen toimii projektipäällikkönä WeCircle – Kestävää kasvua kiertotaloudesta ja Kiertotalousvauhdittamo -hankkeissa.

Lähteet

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025042932595

Jaa sivu