Kiertotalous voisi olla Suomen viennin veturi – sen eteen on kuitenkin tehtävä yhdessä töitä

Teksti | Sini Maunula

Ympäristöministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön järjestämässä tilaisuudessa pohdittiin Suomen polkua kiertotalouteen. Keskustelua käytiin muun muassa Suomen huonosta kiertotalousasteesta ja mikä on päättäjien ja rahoituksen rooli, jotta sitä saataisiin nostettua. Tässä tekstissä kerron, mitä ajatuksia ja havaintoja tilaisuus herätti etenkin ammattikorkeakoulujen roolista kiertotalouden edistämisessä.

Kuva: Markus Spiske / Unsplash

Ympäristöministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö järjestivät kiertotalouteen keskittyvän tilaisuuden ”Miljardien mahdollisuus: kiertotaloudesta reitti hyvinvoivaan Suomeen. Millaisia päätöksiä se meiltä vaatii?”. Tilaisuus pidettiin Helsingin Musiikkitalossa 24.11. ja se oli kaikille avoin ilmoittautumisella. Näkökulma oli Suomen fokuksessa kiertotalouteen eli mihin ja miten Suomessa kannattaisi keskittyä kiertotaloudessa ja miten sitä voisi tukea esimerkiksi poliittisessa päätöksenteossa. Tilaisuuden otsikolla viitattiin siihen, että panostamalla kiertotalouteen, Suomella olisi mahdollisuus rakentaa vientiä, jolle on valtavat markkinat eli tilaisuus kannattaisi ehdottomasti hyödyntää.

Aamupäivällä puheenvuoroja pitivät niin tutkijat, yritysmaailman edustajat sekä kansanedustajat. Lisäksi kuultiin paneelikeskustelu. Iltapäivästä osallistujat pääsivät pureskelemaan aamun antia pienempiin ryhmiin, jotka olivat jakaantuneet kolmeen aiheeseen: rakennettu ympäristö, ruoka ja muu kulutus sekä tuotanto, materiaalit ja energia. Ryhmissä käytiin keskustelua muun muassa siitä, millaisia ratkaisuja ja toimenpiteitä Suomessa tarvittaisiin kiertotalouden vahvistamiseksi.

Suomen kiertotalousaste laahaa

Tilaisuuden alussa Suomen ympäristökeskus SYKE esitteli kolme kiertotalousskenaariota eli mahdollista tulevaisuudenkuvaa, jotka kuvasivat eri mittakaavan kiertotaloustoimien vaikutusta. Yhteistä skenaarioille oli se, että kaikissa neitseellisten raaka-aineiden kulutus saataisiin laskuun siinä missä tämän hetken trendi Suomessa on kasvusuuntainen. Lisäksi Suomen BKT kasvoi kaikissa skenaarioissa, mikä havainnollisti hyvin tilaisuuden pääsanoman: kiertotalous tuottaa hyötyä myös talouden näkökulmasta.

Skenaarioita yhdisti kuitenkin myös se, että Suomi olisi edelleen jäljessä EU:n keskitasosta kiertotalousasteessaan. Kiertotalousaste kertoo, kuinka suuri osa teollisuudessa käytettävistä materiaaleista saadaan kierrätetyistä, neitseellisten raaka-aineiden sijaan. Vuonna 2015 EU-maissa kiertotalousaste oli 11 % siinä missä Suomen 3 %. Parhaimmillaankin Suomen kiertotalousaste on tilastokeskuksen tietojen perusteella ollut 5,2 % vuonna 2018, mutta laskenut sen jälkeen. Suomen kiertotalousastetta huonontaa etenkin korkea kulutus. (Pirtonen 2023)

Vaikka kiertotalouden panostuksista valittaisiin tilaisuudessa esitellyistä skenaarioista aktiivisin polku, Suomi saavuttaisi EU:n tämänhetkisen tason vuonna 2035. Tähän mennessä oletettavasti myös EU-alueella kehitys on jatkunut. Jos siis Suomessa halutaan rakentaa kiertotaloudesta tulevaisuuden liiketoimintaa ja vientiä, pitää töihin käydä ahkerasti. Työtä ei voi ulkoistaa yksittäisille tahoille, kuten joko päättäjille tai yrityksille. Toimenpiteitä pitää tehdä eri tasoilla, joten kaikkien panostusta tarvitaan. Tämä koskee siis myös ammattikorkeakouluja.

Panostaminen kuitenkin kannattaisi, aiemmin mainittujen hyötyjen lisäksi myös Suomen päästötavoitteiden vuoksi. On arvioitu, että siirtymällä kiertotalouteen, voidaan vähentää tuotteen hiilijälkeä jopa 60–85 % (Pirita 2023). Tämä tarkoittaisi mahdollisuuksia vähentää sekä Suomen hiilijalanjälkeä, että kansainvälisesti viennin kautta. Toisaalta, jos Suomi ei pysy mukana siirtymässä kiertotalouteen, seuraa siitä ongelmia muun muassa Suomen kilpailukyvylle.

Paneelissa pohditutti investointien ja rahoituksen kohdentaminen

Tilaisuuden paneelissa pohdittiin, mihin toimialaan Suomen kannattaisi keskittyä kiertotaloudessa, jotta alalta saataisiin rakennettua vientiä. Esimerkiksi energiataloudessa Suomi on ollut edelläkävijänä vihreään energiaan siirtymisessä, mutta rakennusalalla olisi paljon mitä pitäisi tehdä myös omassa maassa. Paneelissa keskustelijoina olivat Turun pormestari Minna Arve, Miapetra Kumpula-Natri (SDP), Sheikki Laakso (PS) ja Saara-Sofia Siren (Kok).

Yhtä alaa oltiin haluttomia nimeämään eri syistä. Huolena olivat esimerkiksi liiketoiminnan riskit, jos valittavan alan vienti ei lopulta kannattaisikaan investoinneista huolimatta. Mielestäni keskittyminen yhteen alaan olisi muutenkin ristiriitaista, koska kiertotaloudella tarkoitetaan koko talousmallin muutosta. Muutos koskee jokaista alaa, jonka on tarkoitus olla olemassa vielä tulevaisuudessa.

Kiertotalouteen siirtyminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Paneelissa korostettiin lainsäädännön ja rahoituksen merkityksestä kiertotaloustoimien etenemiselle. Lisäksi olemassa olevia kiertotalouden esteitä pitäisi pyrkiä purkamaan. Näistä mainittiin ainakin käytettyjen ja siten jo kertaalleen verotettujen tuotteiden uudelleenverotus käytettyjen tuotteiden myynnissä.

Rahoitusmahdollisuuksia korkeakouluille ja yrityksille onkin jo olemassa paljon, mutta haasteena voi olla tiedon löytyminen ja mahdollisuuksien hahmottaminen. Näistä voi lukea lisää aiemmissa artikkeleissa (Maunula & Pöyry 2023; Maunula & Pöyry 2023; Pöyry & Maunula 2023), joissa käsitellään muun muassa miten vastuullisuus vaikuttaa yrityksen rahoituksen saantimahdollisuuksiin, millaista rahoitusta vihreän yrittäjyyden tueksi on saatavilla esimerkiksi vihreiden lainojen muodossa ja mitä kestävyysaiheisia rahoitusmahdollisuuksia EU tarjoaa. Tilanne kuitenkin päivittyy jatkuvasti ja uusia mahdollisuuksia syntyy lisää niin Suomen sisäisesti kuin kansainvälisestikin.

Mikä olisi ammattikorkeakoulujen rooli kiertotalouden tukemisessa?

Tilaisuudessa hahmottuivat haasteet, jotka liittyvät jo pelkästään kiertotaloudesta puhumiseen. Kun mietitään oikeansuuntaisia askeleita, keskitytään joko hyvin pieniin asioihin, kuten muovipilleihin ja pullonkorkkeihin, tai puhutaan liian ylätasolla ilman konkretiaa. Isompivaikutteisten linjausten haasteena on asioiden monikytköksisyys ja tarve poikkeuksille, mikä johtaa liian monimutkaisiin kokonaisuuksiin tai koko linjauksen kaatumiseen liiallisten poikkeuksien vuoksi.

Isommissa kokonaisuuksissa tarvitaan monialaista ymmärrystä ja yhteistyötä. Ammattikorkeakoulukenttä voisi olla osaltaan tätä tukemassa auttamalla verkostojen luomisessa ja keskustelun synnyttämisessä eri toimijoiden välillä. Hankkeet tarjoavat mahdollisuuden yhteistyölle, innovoinnille ja uusien toimintamallien kehittelyyn silloinkin, kun lainsäädäntö ei ole vielä löytänyt sopivaa kompromissia ohjaamaan toiminnan suuntaa.

Ammattikorkeakoulut voivat myös pyrkiä ravistelemaan nykyisiä ajatusmalleja ja tuoda uusia näkökulmia kaikkiin sidosryhmiinsä. Ajattelutapaa pitäisi siirtää pois lineaaritaloudesta kohti kiertotaloutta, jotta kiertotalouden toteutuminen olisi mahdollista. Ammattikorkeakoulut voivat pyrkiä avaamaan ajattelua kiertotalouden suuntaan niin opiskelijoilleen – riippumatta siitä mitä alaa he opiskelevat – henkilöstölleen ja yhteistyökumppaneilleen esimerkiksi hankkeiden tai opetusintegraation kautta.

Tilaisuuden iltapäivän ryhmäkeskusteluissa nousi esimerkiksi tarve eräänlaisille ”muutosagenteille”, jotka ajaisivat kiertotalouden asiaa ja levittäisivät ajattelutapaa. Näitä tarvitaan myös ammattikorkeakouluihin eri rooleihin, jotta kiertotalouden ajattelua saadaan levitettyä koulutusorganisaatioiden sisällä niin opetukseen, hankkeisiin kuin organisaatioiden omaan johtamis- ja toimintatapaan.

Ajattelutavan muutos on ensimmäinen ja tärkeä askel, joka tarvitaan, jotta kiertotalousastetta saataisiin Suomessa nostettua. Ilman ymmärrystä kiertotaloudesta, kiertotaloutta on vaikea edistää, vaikka muuta osaamista esimerkiksi teknologian alalta olisikin. Siksi ammattikorkeakouluillakin on tärkeä rooli, ja etenkin vaikutusmahdollisuudet, jotta Suomen kiertotalousaste saataisiin pois madonluvuista.

Kestävyysasioista kiinnostuneet laurealaiset voivat liittyä kiertotalouden ja vastuullisuuden teematiimiin. Teematiimi tarjoaa areenan yhteiselle oppimiselle ja keskustelulle, omasta osaamistasosta riippumatta. Teematiimiin voi liittyä pyytämällä pääsyä Kiertotalouden Teams-ryhmään tai laittamalla sähköpostia minulle. Lisäksi Kiertotalouden Living Lab tarjoaa kaikille avoimia virtuaalisia kiertotalouden aamukahveja, joissa on vaihtuvia asiantuntijapuheenvuoroja kestävyysaiheisiin kytkeytyen. Kevään 2024 aamukahveille voi ilmoittautua täällä.

Lähteet:

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202401223721

Jaa sivu