Kohtaamistaide tarjoaa keinon luoda yhteys itseen ja muihin luovuuden kautta. Vuonna 2023 aloitimme Kohtaamistaiteen ohjaajaopinnot Laurea-ammattikorkeakoulussa, mikä johti meidät Vanajan vankilaan, joka on naisille tarkoitettu avovankila.

Kuva: Jadson Thomas / Pexels

Kohtaamistaiteen ohjaajuusosion aikana opimme, että kohtaamistaidetta ei ainoastaan opita, vaan se koetaan ja elämysten kautta ymmärretään. Halusimme tuoda vankilan arkeen väriä ja ilmaisumahdollisuuksia taiteen avulla. Kohtaamistaide antoi naisille tilaisuuden ilmaista itseään, jakaa kokemuksia ja kokea ryhmän positiivinen ilmapiiri, mikä rikastutti niin osallistujien kuin ohjaajienkin elämää. Artikkelimme käsittelee taiteen merkitystä itsetuntemuksen ja yhteyksien rakentamisessa, myös yllättävissä ympäristöissä.

Kohtaamistaidetta kokemuksellisesti

Aloitimme tammikuussa 2023 Kohtaamistaiteen ohjaajaopinnot Laureassa (Kohtaamistaiteen ohjaaja – Laurea-ammattikorkeakoulu). Opintokokonaisuus koostuu kahdesta osiosta, joista ensimmäisessä perehdytään kohtaamistaiteen perusteisiin (5 op), eli kohtaamistaiteen historiaan, filosofiaan ja keskeisiin periaatteisiin, joiden lisäksi kohtaamistaidetta päästään kokemaan työpajoissa. Ohjattavana oleminen ja kohtaamistaiteen tekeminen tekivät kohtaamistaiteen opiskelusta elämyksellistä; elimme ja koimme kohtaamistaidetta todeksi.

Kohtaamistaiteen ohjaajuus (10 op) osiossa näkökulma vaihtui kokijasta ohjaajuuteen. Paneuduimme erilaisten ryhmien ohjaamiseen, ryhmäprosesseihin sekä taidetyöskentelyn tekniikoihin. Myös tässä vaiheessa opintoja pääsimme edelleen kokemaan ja tekemään kohtaamistaidetta. Työpajoihin kuitenkin orientoitui eri tavalla, kun mietti miten itse toteuttaisi erilaisia tekniikoita ohjaajan roolista käsin.

Strukturoitua ja vaiheittaista taidetyöskentelyä

Kohtaamistaide rakentuu kolmeen osaan: virittäytymiseen, taidetyöskentelyyn & arvostamiseen. Virittäytymisen tehtävänä on orientoida ja motivoida ryhmän jäseniä, sekä lisätä yksilön ja ryhmän spontaaniutta suhteessa toisiinsa ja käsiteltävään aiheeseen (Ahava & Vuorio 2017, 44).

Kohtaamistaiteen taidetyöskentelyyn kuuluu yleensä useampi vaihe, eli taidetyöskentelyssä edetään vaihe vaiheelta kohti teoksen valmistumista. Käytettävien materiaalien äärelle pysähdytään ja niitä voidaan esimerkiksi tutkia, tunnustella, haistella tai liikutella. Ohjaajan tehtävä on havainnollistaa, miten eri tavoin työvälineitä ja materiaalia voi käyttää. Ohjaaja tehtävä on myös kannatella ja ohjata taiteen tekemisen prosessia niin, että osallistujat saavat aikaan itseään tyydyttävän lopputuloksen, vaikka hänellä ei olisi minkäänlaista kokemusta kuvan tekemisestä toiminnan alkaessa. (Leinonen & Koistinen 2017, 50; Rankanen & Pusa 2017, 14.)

Kuva 1. Ohjaaja näyttää työskentelyn seuraavan vaiheen. Kuva Riikka Kanervo.

Vaiheesta toiseen siirtyminen voi olla haasteellista, sillä osallistujilla on jokaisella oma tahtinsa. Toiset työskentelevät nopeasti ja suurpiirteisemmin, toisille on ominaista rauhallisempi tahti ja yksityiskohtiin keskittyminen. Työskentelyn vauhti voi myös vaihdella eri kerralla, joku tekniikka saattaa saada osallistujan uppoutumaan taidetyöskentelyyn kokonaisvaltaisesti, siinä missä toisella kerralla työskentely ei tunnukaan yhtä mielekkäältä ja omalta. Ohjaajalla on tärkeä rooli työskentelyn ohjaamisessa ja osallistujien etenemisen seuraamisessa. Ohjaaja näyttää ja kertoo, mitä seuraavassa vaiheessa tapahtuu, jotta kaikki tietävät mitä on tulossa seuraavaksi, ja nopeammat voivat jo siirtyä seuraavan työskentelyvaiheen pariin. (Leinonen & Koistinen 2017, 51.)

Kohtaamistaiteen ryhmä Vanajan vankilaan

Opintoihin kuului myös oman ryhmän ohjaaminen. Meille oli alusta asti selvää, että haluamme tarjota kohtaamistaiteen ryhmää Vanajan vankilaan. Lähtöajatuksemme oli tarjota vankilan monin tavoin rajoitettuun ja harmaaseen arkeen väriä ja kauneutta.

“Olisimme kiinnostuneita toteuttamaan Kohtaamistaiteen ryhmän Vanajan naisille.  Kohtaamistaide on strukturoitua, moniaistista ryhmämuotoista kuvataidetoimintaa. Osallistujien ei siis tarvitse olla taiteellisesti lahjakkaita, eikä heillä tarvitse olla kokemusta taiteen tekemisestä. Kohtaamistaidetuokioissa tehdyistä taideteoksista kootaan viimeisellä kerralla taidenäyttely, joka voisi mahdollisuuksien mukaan jäädä myös muiden nähtäville. Ryhmään osallistuneet naiset saavat pitää omat taideteoksensa.” 

Vanajalla ajatus kohtaamistaiteesta otettiin innolla vastaan ja laitoimme turvaselvitysprosessin vireille.

Taidetyöskentelyn suunnittelu tuntui haastavalta, koska meillä ei ollut tarkkaa käsitystä työskentelyyn tarjolla olevasta tilasta, tai muista toimintaympäristön mahdollisuuksista ja rajoitteista. Päätimmekin laatia etukäteen vain melko löyhän suunnitelman 7 ohjauskerran ajalle, ja täsmentää suunnitelmaa, kun olisimme tutustuneet ryhmän naisiin sekä tiloihin paremmin.

Onnistumisen edellytykset

Vanajalla meillä on käytössämme ryhmätyöhuone, joka sijaitsi päärakennuksen perällä, joten siellä oli mahdollista upota omaan ”Kohtaamistaiteen kuplaan”. Ryhmä kokoontui yhteensä 7 kertaa tammi-helmikuun 2024 aikana. Osallistujien määrä vaihteli kolmesta kymmeneen naiseen.

Ennen ensimmäistä kokoontumista meitä jännitti todella paljon. Pääsimme tutustumaan meidän käytössämme oleviin tiloihin vasta samana päivänä, jolloin ryhmä aloitti. Ehdimme järjestellä pikaisesti huoneen ja taidetarvikkeet valmiiksi, ennen kuin ensimmäinen nainen saapui paikalle.

Fiilis ensimmäisen ohjauksen jälkeen oli mieletön! Virittäytymiseen käytimme rautakaupan värimalleja, jotka osoittautuivat toimivaksi tavaksi rentouttaa ryhmän ilmapiiriä – värien nimet, kuten Wasabi, Flamingo ja Pirtelö, ihastuttivat ja niistä riitti juteltavaa.

Virittäytyminen ja taidetyöskentely vaativat laskeutumisen Vanajalle. Usein naiset tulivat taidetyöskentelyyn varattuun tilaan heti kun olimme päässeet sisälle, eikä mahdollisuutta omaan virittäytymiseen ja kohtaamistaiteen äärelle laskeutumiseen ollut. Vaikka oma virittäytymishetki olisi ollut mukava lisä, vielä mukavampaa oli se, miten moni osallistuja halusi tulla juttelemaan meidän kanssamme samalla, kun valmistelimme tiloja taidetyöskentelyä varten.

Osa tekniikoista oli erityisen mieluisia, osa ei niinkään. Öljypastellit eivät nousseet suosikkimateriaaliksi, sen sijaan korttimaalaus ja akryylivärien väriloisto ja runsas tekstuuri veivät mukanaan. Saimme suoraa ja vilpitöntä palautetta jokaisen ohjauskerran jälkeen. Eräs osallistuja kertoi, ettei ”tänään oikein ollut tunnetta mukana”. Meinasimme jo lannistua, kun samainen osallistuja seuraavaksi kiitti meitä siitä, että vedämme heille tätä kohtaamistaiteen ryhmää. Liikutuimme melkein kyyneliin, kun muut yhtyivät tähän spontaaniin kehuun.

Vaikka taidetekniikka ei aina ollutkaan erityisen mieluinen, jokaisen kerran jälkeen osallistujat kokivat, että keskittyminen ja intensiivinen taidetyöskentely on antanut enemmän kuin ottanut. ”Tulin väsyneenä, mutta nyt tuntuu, että olo on samaan aikaan virkistynyt ja rauhallinen.”

Kuva 2. Valmiit korttitekniikalla tehdyt männynoksatyöt. Kuva Riikka Kanervo. 

Suosituimpia taidetyöskentelyjä olivat grafiikkatyö, avaruus ja männynoksa. Ohjaajina vaikutuimme siitä, miten intensiivisesti osallistujat uppoutuivat ja keskittyivät työskentelyyn. Ryhmän luoma yhteishenki ja jaetut kokemukset rikastuttivat kohtaamistaidetta, tehden siitä unohtumattoman kokemuksen kaikille osallistujille.

Työparina ohjaaminen

Onneksi meitä oli kaksi ohjaajaa, ja meillä on pitkä historia yhdessä opettamisesta. Työparina ohjaamisessa onkin yhtymäpintoja yhteisopettajuuteen, joka tarjoaa mahdollisuuden oppia kollegalta ja saada tukea ongelmatilanteissa. Tämän lisäksi yhteisopettajuus voi parantaa pedagogista osaamista, työn mielekkyyttä ja työssä jaksamista. (Malinen & Palmu 2017, 4.)

Kohtaamistaiteen ohjaaminen on varsinkin aloittelevalle ohjaajalle haastavaa, kun samaan aikaan pitää kannatella tilannetta, ohjata taidetyöskentelyä ja seurata ryhmän jäsenten edistymistä. Ohjauskerrat sujuivat luontevasti, kun saattoi luottaa työpariin ja siihen, että kaikki sujuu omalla painollaan. Jos toinen unohtaa jotain, tai menee sekaisin sanoissaan, toinen ottaa koppia ja kannattelee tilannetta.

Kohtaamistaidetuokioiden edetessä huomasimme, miten intensiivistä ohjaaminen on. Oma vireystila saattoi välillä olla koetuksella, ja joskus arvostuskierroksella toisella meistä alkoi olla jo tunne, että tekisi mieli kiirehtiä lopettelemaan. Onneksi ohjaajapari kannatteli hienosti tilannetta ja jaksoi innostua ja innostaa sitten molempien edestä.

Tärkeitä oppeja

Huolellinen valmistautuminen ja ohjauskerran ”käsikirjoituksen” laatiminen on todella tärkeää, vaikkakin ryhmän fiilistä on hyvä lukea sensitiivisesti ja valmistautua siihen, että suunnitelma voi lennosta muuttua. Kohtaamistaide on tavoitteellista, mutta tavoitteellisuus ei ole itseisarvo. Jokainen osallistuja määrittelee tavoitteen itse ja dialogisesti ohjaava ohjaaja ei yritä määritellä, tietää tai kontrolloida liikaa. Hienointa on, jos ohjaaja uskaltaa luottaa taiteeseen ja sen yllätyksellisyyteen sekä tietysti jokaiseen ainutkertaiseen ja erityislaatuiseen ihmiseen. (Ahos & Pusa 2014, 16.) 

Toteutukseen vaikuttaa ryhmän kokoonpanon lisäksi myös osallistujien tunnelmat, joihin taas vaikuttaa päivän muut tapahtumat. Myös ohjaajien omalla vireystilalla, taidetyöskentelyn kestolla ja intensiteetillä, sekä taidetekniikoiden kiinnostavuudella on vaikutusta ohjaustuokion kulkuun. 

Huomasimme kevään ja kohtaamistaidetyöskentelyn edetessä, että virittäytymiselle täytyy antaa oma aikansa. Joskus ohjaajana oli houkutus kiirehtiä virittäytymisen kanssa, jotta päästäisiin käsiksi itse taidetyöskentelyyn. Osallistujien sitoutuminen työskentelyyn vaihteli. Koskaan emme voineet tietää, kuinka paljon osallistujia on paikalla ja miten he saapuvat paikalle. Riippumatta päivän vireystilasta tai väsymyksestä tuntui, että taidetyöskentelyn käynnistyessä kaikki muu kuitenkin unohtui. Tilaan laskeutui rauha ja keskittyminen oli käsin kosketeltavaa. Yhteinen teehetki oli osallistujille erityisen tärkeä, sitä odotettiin ja se oli itsestään selvä osa taidetyöskentelyä.

Kuva 3. Teehetki tarjoiluineen oli tärkeä osa työskentelyä. Kuva Riikka Kanervo.

Kohtaamistaide vankilaympäristössä toimi hienosti. Taide voi toimia keinona suunnata ilmaisua ja havainnointia itse ulkopuolelle laajentaen näkökulmia sekä tuottaen yllättäviä oivalluksia (Rankanen & Pusa 2017, 15).

Taidetyöskentely antoi osallistujille kaivatun hetken luovuuden, keskittymisen ja kauneuden äärellä. Jäimme pohtimaan, miten arvokasta olisi tarjota kohtaamistaidetta myös vapautuville vangeille.

Kuva 4. Kohtaamistaideryhmän taidenäyttelyn teoksia. Kuva Riikka Kanervo.

Lähteet

• Ahava, R. & Vuorio, S. 2017. Virittäytyminen ryhmään ja taidetyöskentelyyn. Teoksessa Pusa, Tiina (toim.): Kohtaamistaide. Käsikirja ohjaajalle. Hansaprint Vantaa 2017.
• Ahos, R. & Pusa, T. 2017. Valossa ja varjossa – Kohtaamistaiteen etiikasta. Teoksessa Pusa, Tiina (toim.): Kohtaamistaide. Käsikirja ohjaajalle. Hansaprint Vantaa 2017.
• Leinonen, A. & Koistinen, K. 2017. Taidetyöskentelyn ohjaaminen. Teoksessa Pusa, Tiina (toim.): Kohtaamistaide. Käsikirja ohjaajalle. Hansaprint Vantaa 2017.
• Malinen, O.-P. & Palmu, I. 2017. Näkökulmia yhteisopettajuuteen. Niilo Mäki-säätiö 2017. Viitattu 15.5.2024.
• Rankanen, M. & Pusa, T. 2017. Taideterapia ja kohtaamistaide Suomessa. Teoksessa Pusa, Tiina (toim.): Kohtaamistaide. Käsikirja ohjaajalle. Hansaprint Vantaa 2017.