Laureassa on toteutettu vuodesta 2018 Keijo kokemusasiantuntijakoulutusta rikos- ja päihdetaustaisille. Keijo-koulutuksen tavoitteena on tarjota osallistujille merkityksellinen polku kohti työelämää ja mahdollisuus rakentaa uudelleen heidän siteitään yhteiskuntaan. Koulutusmalli tukee osallistujia muuntamaan oman kokemuksensa ammattitaidoksi, ja sen päämääränä on parantaa osallistujien työllistymismahdollisuuksia. (Salmi 2020, 6; Kokemustiedon keskus 2023.) Koulutus on intensiivistä ja koulupäivät täynnä asiaa.

Osana opintojaan Keijot pääsivät tutustumaan myös kohtaamistaiteeseen, joka on Japanista lähtöisin olevaa ryhmämuotoista kuvataidetoimintaa. Kohtaamistaide tarjoaa mahdollisuuden uppoutua luovan ilmaisun maailmaan, ja unohtamaan hetkeksi kaiken muun. Kohtaamistaiteessa keskiössä on taiteen kyky kiinnittää meidät käsillä olevaan hetkeen (Rankanen & Pusa 2017, 14). Taidetyöskentely on porrastettu niin, että kokematonkin tekijä pääsee nauttimaan taiteen tekemisestä.

Tässä artikkelissa tarkastellaan kohtaamistaiteen hyvinvointivaikutuksia sekä kuvataan Keijojen kokemuksia kohtaamistaiteen maailmaan sukeltamisesta.

Hyvinvointia kohtaamistaiteesta

Kohtaamistaiteen eettinen perusta lähtee siitä, että taide kuuluu kaikille – taide on elämän perusrakenne (Ahos & Pusa 2017, 16). Luovan toiminnan ja taiteen parantava vaikutus perustuu sen kykyyn aktivoida mieltä, jolloin sisäiset ajatukset ja kokemukset saadaan näkyviksi toiminnan kautta – niin itselle kuin muille. Luovassa toiminnassa ja taiteen tekemisessä kehollisuus ja kokemuksellisuus edistävät hahmottoman muotoutumista, sillä ihminen on läsnä kehon, tunteiden, kokemusten ja ajattelun tasolla. (Hagman 2020, 81.)

Kohtaamistaidetta on käytetty opiskelu- ja työhyvinvoinnin edistäjänä, koska se on ryhmämuotoinen, arvostava ja vertaistukea antava menetelmä.  

Kohtaamistaide koostuu kolmesta keskeisestä osasta: virittäytymisestä, taidetyöskentelystä ja arvostamisesta. Virittäytymisen rooli on luoda ryhmän jäsenille oikea suunta ja motivaatio, sekä edistää yksilön ja ryhmän välistä spontaaniutta suhteessa toisiinsa ja käsiteltävään aiheeseen (Ahava & Vuorio 2017, 44).  Taidetyöskentely etenee vaiheittain kohti valmista teosta. Prosessin alussa keskitytään käytettäviin materiaaleihin ja ohjaaja havainnollistaa materiaalien ja työvälineiden monipuolisia käyttömahdollisuuksia. Ohjaaja myös ohjeistaa, sekä esimerkkiä näyttämällä ohjeistaa taiteen tekemisen prosessia vaihe vaiheelta. Tavoitteena on, että osallistujat saavuttavat itselleen mielekkään lopputuloksen, vaikka heillä ei olisi ennakkoon kokemusta kuvataiteen tekemisestä. (Leinonen & Koistinen 2017, 50; Rankanen & Pusa 2017, 14.)

Kohtaamistaiteeseen liittyy moniaistisuus ja usein yllätyksellinen taidetyöskentely, joka kiinnittää tekijänsä aikaan ja paikkaan. Tavoitteellinen ryhmämuotoinen kuvataidetyöskentely muokkautuu esteettisesti laadukkaaksi tuotokseksi. (Kohtaamistaide ry, 2025.)

Oppilaitoksissa ja työyhteisöissä kohtaamistaide tarjoaa tilan ja paikan, jossa ihmistä ei jatkuvasti arvioida. Työ- ja opiskeluyhteisöissä pitäisi saada olla epätäydellinen, epäonnistua ja tulla silti hyväksytyksi ihmisenä. (Alanen & Voutilainen 2017, 66-67.) 

Kohtaamistaidesession alussa Keijo-ryhmäläiset kertoivat, että opiskeluväsymys painaa. Varsinainen opiskelu-uupumus on stressioireyhtymä, johon liittyy samat tekijät kuin työuupumukseen: väsymys, opintojen merkityksen kyseenalaistaminen ja riittämättömyyden tunne. Määritelmää on täydennetty myös tunnesäätelyn vaikeutumisella ja kognitiivisen suoriutumisen heikkenemisellä. (Nyyti ry 2024.) 

Opiskeluinnon ja ylipäätään opiskeluhyvinvoinnin ylläpitämiseen on syytä kiinnittää huomiota. Jokainen voi huolehtia omasta palautumisestaan ja riittävästä levosta, mutta korkeakouluilla on myös tärkeä rooli opiskeluhyvinvoinnin edistäjänä.

Kohtaamistaiteen äärelle laskeutuminen

Kohtaamistaide on hetkessä olemista, taiteen äärelle uppoamista. Koska kohtaamistaide oli ryhmälle entuudestaan vieras, aloitimme virittäytymisen nimi- ja fiiliskierroksella. Jokainen sai valita mieleisensä värin Tikkurilan värimallikorteista. Värien avulla kävimme fiiliskierroksen, millaisin tuntemuksin ja odotuksin kukin oli kohtaamistaiteen äärelle laskeutumassa. Tikkurilan värimallit eivät ehkä kunnioita täysin kohtaamistaiteen japanilaisia juuria ja kauneuskäsitystä, mutta värimallit ja värien nimet toimivat loistavana jäänrikkojana. Fiiliskierroksella fiiliksiä pääsivät kuvaamaan muun muassa harmaanbeige Ajopuu, lähes neonvihreä Wasabi, oranssi Tomaatti ja tummanvihreä Basilika.

Kuva 1. Kiviä, käpyjä, oksia ja eukalyptuksen lehtiä. Kuva Riikka Kanervo.

Varsinainen virittäytyminen tehtiin maahan liittyvien elementtien tunnustelulla, haistelulla ja maistelulla. Maadoituimme maahan tunnustelemalla kiviä, käpyjä ja oksia. Haistelimme ja maistelimme yrttejä. Koskettelimme ja murskasimme eukalyptuksen lehtiä, joista lähti hento eukalyptuksen tuoksu. Halutessaan sai ottaa kiven, kävyn tai lehtiä omalle paikalleen inspiraatioksi ja kosketeltavaksi taidetyöskentelyn aikana.

Taidetyöskentelynä Avaruus

Taidetyöskentelyksi olimme valinneet pimeään marraskuuhun sopivan Avaruustyön, joka kehittelivät kohtaamistaiteen ohjaajaopintojen aikaiset opiskelijakollegani Sanna Ahola ja Leena Rasinperä.

Taidetyöskentelyä varten pöytiin oli jaettu valmiiksi taidetarvikkeet sekä paperit. Avaruustyöhön tarvittiin hopeamaalia, vesivärit, kovia ja pehmeitä siveltimiä, vesikipot, käsidesiä sekä valkoista ja mustaa paperia.

Taidetyöskentelyn ensimmäinen vaihe oli tähtitaivaan tekeminen eli hopeamaalin pirskottelu mustalle paperille. Aluksi jokainen sai harjoitella hopeapilkkujen pirskottelua harjoituspaperille, jonka jälkeen siirryimme tekemään tähtiä varsinaiselle paperille. Kun tähtitaivas oli valmis, siirrettiin se sivuun kuivumaan.

Toinen vaihe aloitettiin muistuttelemalla mieliin vesivärien käyttöä. Harjoituspaperi kostutettiin vedellä, jonka jälkeen jokainen sai harjoitella laveeraamista ja eri paksuisten viivojen tekemistä sekä värien sekoittamista. Seuraavaksi siirryttiin maalaamaan oikeaa paperia. Osallistujia kehotettiin miettimään miltä maapallo näyttää avaruudesta katsottuna: millaisia muotoja sen pinnalla on ja millaisista väreistä maanosat koostuvat. Työskentelyvaihe viimeisteltiin pirskottamalla vesivärimaalauksen päälle käsidesiä, josta syntyi “kraatereita” ja uudenlaisia muotoja.

Kuva 2. Käsidesin pirskottelua. Kuva: Riikka Kanervo.

Kolmannessa vaiheessa otettiin uusi valkoinen paperi, johon sai tällä kertaa käyttää kirkkaampia värejä. Ohjeistuksena oli miettiä revontulia tai mielikuvitusplaneettoja. Tämäkin vaihe viimeisteltiin käsidesin pirskottelulla.

Kuva 3. Revontulien ja mielikuvitusplaneettojen maalausta. Kuva: Riikka Kanervo.

Taidetyöskentelyn neljännessä vaiheessa osallistujat saivat valita erilaisia pyöreitä muotteja, kuten muovimukeja ja muovipurkkien kansia, joiden avulla vesivärimaalauksiin piirrettiin eri kokoisia planeettoja, jotka sitten leikattiin paperista irti. Näitä eri kokoisia planeettoja sai sitten mallailla oman tähtitaivaan päälle.

Kuva 4. Omien ja lahjaplaneettojen mallailua tähtitaivaan päälle. Kuva: Riikka Kanervo.

Taidetyöskentelyn viides ja viimeinen vaihe oli lahjan antaminen ja saaminen. Osallistujat antoivat palan omasta maapalloaiheisesta vesivärimaalauksesta vasemmalla puolella istuvalle, ja revontuliaiheisesta maalauksesta oikealla puolella istuvalle. Näistä lahjapaloista sai tehdä vielä kaksi planeettaa omaan työhönsä. Valmiit työt aseteltiin isolle pöydälle, jonka ympärille kokoonnuimme niitä ihailemaan.

Arvostus

Arvostuskierroksen teimme kehyksen avulla, eli arvostusta antava henkilö sai kehyksen avulla valita työstään itselleen mieluisimman kohdan. Jokaiselle työlle antoi arvostusta kolme henkilöä, jonka jälkeen työn tekijä sai kertoa miltä työn tekeminen tuntui. Arvostuskierroksella töistä löytyi todella ihastuttavia yksityiskohtia, ja iltapäivän toistetuin adjektiivi taisi olla “päräyttävä”.

Kuva 5. Kehyksen asettelua arvostuskierroksella. Kuva: Riikka Kanervo

Arvostuskierroksella kannustava ilmapiiri oli käsin kosketeltavaa. Toisten töistä löytyi paljon arvostettavaa: liikettä, elämää, valoa ja räiskettä. Arvostuskierroksen päätteeksi moni totesi, että olisi halunnut antaa arvostusta jokaisesta työstä.

Pysähtymistä ja lupa luovuudelle

Vaikka kohtaamistaide ei ollutkaan Keijoille entuudestaan tuttua, olivat he päässeet aiemmin kokeilemaan jo monenlaisia luovia menetelmiä. Tikkurilassa toteutettavaan Keijo-koulutukseen kuuluu säännölliset luovien menetelmien päivät, joiden aikana kokemusasiantuntijakouluttautujat pääsevät käsittelemään omaa elämäntarinaansa, tutkimaan itseilmaisuaan ja vahvistamaan vuorovaikutustaitoja, sekä etsimään luovien menetelmien kautta uudenlaisia ongelmanratkaisutaitoja elämäänsä. (Hagman 2020.)

Pääsimme siis toteuttamaan kohtaamistaidetta ryhmälle, joka tuli iltapäivään avoimin mielin, uteliaina ja varovaisen innostuneina.

Kohtaamistaide oli monelle osallistujalle maadoittava kokemus, vaikkakin eräs osallistuja ennätti työskentelyn lomassa kiintyä revontuliaiheiseen vesivärityöhönsä niin paljon, että sen leikkaaminen planeetoiksi sai “sydämen itkemään verta”. Toinen kuvaili, että taidetyöskentely tuntui hyvältä, mutta planeettojen saksiminen tuntui todella raivostuttavalta – hermo meinasi mennä, kun yritti seurata saksilla planeetan reunaa.

Osa uppoutui vesiväreillä maalaamiseen niin täydellisesti, etteivät kuulleet tai nähneet mitä ympärillä tapahtui. Vesivärit veivät myös mukanaan lapsuuteen: pysähtyminen värien äärelle teki hyvää ja toi mieleen lapsuuden hetket, jolloin sain uppoutua luomisen maailmaan ilman huolia. Eräs Keijo kuvaili, miten taidetyöskentely antoi kaivatun tauon arjen huolista ja paineista.

“En miettinyt väsymystä, tai kiirettä, enkä stressannut raportin viimeistelystä.”

Taide tuottaa hyvinvointia, koska se mahdollistaa pysähtymisen hetkeen.

Lähteet

• Ahava, R. & Vuorio, S. 2017. Virittäytyminen ryhmään ja taidetyöskentelyyn. Teoksessa Pusa, Tiina (toim.): Kohtaamistaide. Käsikirja ohjaajalle. Hansaprint Vantaa 2017.
• Ahos, R. & Pusa, T. 2017. Valossa ja varjossa – Kohtaamistaiteen etiikasta. Teoksessa Pusa, Tiina (toim.): Kohtaamistaide. Käsikirja ohjaajalle. Hansaprint Vantaa 2017.
• Alanen, A. & Voutilainen, R. 2017. Kohtaamistaide opiskelija- ja työhyvinvointityössä. Teoksessa Pusa, Tiina (toim.): Kohtaamistaide. Käsikirja ohjaajalle. Hansaprint Vantaa 2017.
• Hagman, A. 2020. Luovat menetelmät ”Ehdottoman tärkeä osa Keijo-koulutusta”. Teoksessa Salmi, E., Lindström, J. & Schellhammer-Tuominen, M. (toim.). Maailma tarvitsee Keijoja – Näkökulmia rikos- ja päihdetaustaisten kokemusasiantuntijuudesta.
• KOHO verkosto 2024. Yhteisöllisyys ja vertaistuen vahvistaminen. Viitattu 21.11.2024.
• Kohtaamistaide ry, 2024. Viitattu 21.11.2024
• Kokemustiedon keskus, 2023. KEIJO-kokemusasiantuntijakoulutus. Viitattu 21.11.2024.
• Leinonen, A. & Koistinen, K. 2017. Taidetyöskentelyn ohjaaminen. Teoksessa Pusa, Tiina (toim.): Kohtaamistaide. Käsikirja ohjaajalle. Hansaprint Vantaa 2017.
• Nyyti ry, 2024. Uupumus. Viitattu 21.11.2024.
• Rankanen, M. & Pusa, T. 2017. Taideterapia ja kohtaamistaide Suomessa. Teoksessa Pusa, Tiina (toim.): Kohtaamistaide. Käsikirja ohjaajalle. Hansaprint Vantaa 2017.
• Salmi, E. 2020. Alkusanat. Teoksessa Salmi, E., Lindström, J. & Schellhammer-Tuominen, M. (toim.). Maailma tarvitsee Keijoja – Näkökulmia rikos- ja päihdetaustaisten kokemusasiantuntijuudesta.