Tässä blogissa rikosseuraamusalan kokemusasiantuntija Tepi Salo ja Laurea-ammattikorkeakoulun lehtori Janika Lindström pohtivat rikos- ja päihdetaustaisten kokemusasiantuntijoiden toipumista sekä sen tukemista työelämässä.
Kuva: Tirachard Kumtanom / Pexels
Sosiaali- ja terveyspalveluissa kokemustiedon hyödyntäminen ei ole mitään uutta. Erilaiset ryhmät ja yhteisöt on nähty keskeisiksi kuntouttaviksi elementeiksi, ja niitä on hyödynnetty pitkään sekä avo- että laitoskuntoutuksessa etenkin päihdepalveluissa. Näiden lisäksi erilaisilla vertaistukiryhmillä, kuten AA- ja NA-ryhmillä, on varsin tunnustettu asema päihdepalvelujärjestelmässä. (Lindström & Rantanen 2020, 22.)
Sosiaalialalla toimii erilaisissa tehtävissä erilaisen taustan omaavia kokemusasiantuntijoita. Osalla heistä voi olla rikos- ja päihdetaustaa. Etenkin eri järjestöjen palveluissa toipumiseen ja rikollisuudesta irrottautumiseen liittyvä kokemustieto voi olla tärkeää sellaisessa toiminnassa, joka on suunnattu rikos- ja päihdetaustaisille ihmisille. Järjestöt voivat toimia myös välityömarkkinoina, jolloin ne tarjoavat kokemusasiantuntijoille työkokeilumahdollisuuksia erilaisissa vertaistoiminnan tehtävissä.
Tukea toipumiseen vertaisryhmistä ja työssäjaksamiseen työnohjauksesta
“Omalla kohdallani riippuvuuteni vaatii päivittäistä hoitoa, jotta pystyn olemaan ottamatta sitä sairauden aktivoivaa ensimmäistä annosta. Ikävä kyllä päihderiippuvuutta sairastavat voivat retkahtaa vielä pitkänkin raittiuden jälkeen. Tämä ei tarkoita sitä, että retkahtaminen kuuluisi toipumiseen, tai että kaikki retkahtavat, mutta sitä tapahtuu ja siitä pitää pystyä puhumaan avoimesti, ja se pitää myös tiedostaa riskinä, joka on aina olemassa.”, Tepi kuvailee omaa riippuvuuttaan.
Päihderiippuvuudesta toipuminen on usein pitkä prosessi. Toisilla se saattaa pitää sisällään lukuisia päihteiden käyttämisen lakkauttamisyrityksiä ja kuntoutusjaksoja sekä retkahduksia. Useat pitkään päihteettä olleet käyvät vielä vuosienkin jälkeen erilaisissa vertaisryhmissä. Ryhmistä saa tukea omaan toipumiseen ja siellä voi tukea toipumisen alkuvaiheessa olevia. Monet käyvät vertaisryhmissä myös siksi, että niissä on rakentunut vuosien varrella tärkeitä sosiaalisia suhteita toisiin toipujiin. Omien kokemuksien käyttäminen työssä kokemusasiantuntijana tai vertaisena toiminen voivat kuormittaa henkisesti. Vertaisryhmät voivat tarjota tukea työssäkäyville kokemusasiantuntijoille. Laurea-ammattikorkeakoulun rikosseuraamusalan kokemusasiantuntijakoulutuksen yhteydessä on toimittu yhteistyössä eri työnantajien kanssa. Osa työyhteisöistä on tarjonnut rikos- ja päihdetaustaisille kokemusasiantuntijoille mahdollisuuden käydä säännöllisesti työaikana NA-ryhmissä. Tämä on nähty tärkeänä mahdollisuutena kokemusasiatuntijoiden työssäjaksamisen sekä päihteettömyyden tukemisen näkökulmasta.
Työhyvinvoinnin ja työssäjaksamisen näkökulmasta on tärkeää, että kokemusasiantuntijoilla on mahdollisuus myös työnohjaukseen. Työnohjauksessa on mahdollista käsitellä sellaisia jännitteitä, joita kokemusasiantuntijat saattavat kohdata organisaatioissa, joissa enemmistö työntekijöistä on koulutettuja ammattilaisia. Työnohjauksessa on mahdollisuus arvioida ja kehittää omaa työtä sekä jakaa työn herättämiä tunteita ja kokemuksia. Työnohjauksessa on myös mahdollisuus käsitellä omaa työroolia ja koko työyhteisön toimintaa. (Talentian verkkosivu: Työnohjaus.) Työroolin omaksumisen tukemisen tärkeys korostuu, jos aikaisempaa työkokemusta ei ole, ja ammatillisuutta harjoitellaan ehkä ensimmäistä kertaa omassa työssä.
Puheeksi ottamisen kulttuuri työpaikoilla
“Retkahtamiseen liittyy paljon häpeää, ja uskon itse että asiasta puhumalla, ja keskustelemalla voimme vähentää retkahdukseen liittyvää häpeää, ja salailun sekä syyllistämisen sijaan keskittyä hoitoonohjaukseen tai toimenpiteisiin, joilla ei vaaranneta asiakkaita, jotka monesti ovat itsekin päihdekuntoutujia. Yhdenkään retkahtaneen kokemusasiantuntijan tulisi häpeän tai työn menettämisen pelossa joutua peittelemään retkahdustaan.”, Tepi kuvailee retkahtaneen tilannetta.
On tärkeää tukea avoimuutta sekä päihteidenkäytön puheeksi ottamisen kulttuuria työyhteisöissä. Näin päihteidenkäyttötilanteessa voidaan myös saada ja tarjota ajoissa apua. Työpaikoilla päihdetyö on osa työhyvinvointi- ja työturvallisuustyötä. Ennalta ehkäisevän toiminnan lisäksi, työpaikkojen päihdetyöhön kuuluu myös päihdeasioiden käsittely, sekä ongelmatapauksissa hoitoonohjaus. (TTK: n verkkosivu: Päihteet ja riippuvuudet) Myös kokemusasiantuntijoilla on ammatillinen ja eettinen vastuu työnantajaansa sekä vertaisiaan kohtaan. Päihteiden käyttäminen työssä on turvallisuusriski ja se herättää pelkoa työyhteisössä.
Retkahtaneen kokemusasiantuntijan tarina ei ole kaikkien kokemusasiantuntijoiden tarina
“Rikos- ja päihdetaustaisina kokemusasiantuntijoina luomme uutta toimintakulttuuria työelämässä, kun toimimme kokemuspohjalta päihdetyössä. Koska luomme uutta, niin joudumme kehittämään myös kulttuurin ja toimintatavat työllemme. Kenenkään retkahduksen ei pidä leimata kaikkia rikos- ja päihdetaustaisia kokemusasiantuntijoita.”, Tepi kuvaa rikos- ja päihdetaustaisten kokemusasiantuntijoiden asemaa.
Kokemusasiantuntijan retkahtamisen peitteleminen pahentaa tilannetta ja voi vahingoittaa luottamusta myös laajemmin kokemusasiantuntijatoimintaa kohtaan. Monille rikostaustaisille kokemusasiantuntijoille työpaikan saaminen voi olla ensimmäinen palkkatyösuhde. Enemmistö heistä käyttää tämän mahdollisuuden ennen kaikkea itsensä, mutta myös yhteiskunnan hyväksi. Vastuullisesti työssään toimivia kokemusasiantuntijoita ei tulisi leimata retkahtaneiden vuoksi. Myöskään retkahtaneita entisiä auttajia ei tule hylätä. He ovat autettavia ja heitä tulee tukea kuntoutukseen. Kuntoutuksen jälkeen on tärkeää tehdä uudelleen arviointia, onko heistä enää auttajiksi.
Lähteet:
