Sana konsilienssi, jonka keksi tieteenfilosofi William Whewell vuonna 1840 (Whewell, 2014) ja jonka on tehnyt tunnetuksi eläintieteilijä Edward O. Wilson (2001), tarkoittaa tiedon yhtenäisyyttä eri tieteenalojen välillä. Esimerkiksi ihmisen käyttäytymisen parempi kuvaaminen, selittäminen ja ymmärtäminen ei ole Wilsonin mukaan mahdollista ilman tieteiden välistä yhteistyötä. Vaikka konsilienssin ajatus on periaatteessa laajasti hyväksytty, sen sovelluksia tutkimusmaailmassa näkee harvoin.

Yksi harvoista poikkeuksista on neurotaloustiede (Neuroeconomics), joka tutkii ihmisen käyttäytymistä modernin neurotieteen, psykologian ja mikrotaloustieteen mallien näkökulmista (Glimcher & Rustichini, 2004; Glimcher & Fehr, 2014). Laurean NeuroLab on ollut aktiivinen osallistuja alan kongresseissa ja olemme julkaisseet myös muutaman tieteellisen artikkelin neurotaloustieteeseen (Halko et al., 2017; Suomala et al., 2012, 2017) ja sen lähialueille osuvista teemoista (Heinonen et al., 2016). Ihmisten käyttäytymisen parempi ymmärtäminen monitieteellisesti liittyy keskeisesti palveluliiketoimintaan ja turvallisuuteen sekä yhteiskuntavastuuseen ja on Laurean toimintojen ytimessä niin opetuksessa kuin myös TKI-toiminnassa. Näin idea konsilienssista ja sen ilmeneminen neurotaloustieteessä sopii hyvin Laurean monialaisten toimintojen ytimeen.

Konsilienssin hengessä neurotaloustieteilijät ovat kokoontuneet vuodesta 2005 lähtien vuosikongressiin useimmiten Pohjois-Amerikassa, mutta toisinaan myös Euroopassa. Osallistuin viime lokakuussa (4-6.10.2019) kyseiseen kongressiin kuudennen kerran Laurean LEADBEHA (Käyttäytymismuutoksen johtaminen tekoälykulttuurissa) – projektin rahoittamana. Nyt se järjestettiin Irlannin Dublinissa. Kongressissa pidettiin 27 luentoa ja kymmeniä posteriesityksiä. Tavoitteena oli Lauren kahden EU-rahoitteisen TKI-projetkin – LEADBEHA ja GSIP (Urbaania kasvua Vantaalla) – näkökulmista perehtyä erityisesti oppimisen ja käyttäytymismuutoksen viime aikaisiin tutkimuksiin. Haastattelinkin kongressissa kolmea asiantuntijaa (Prof. Colin F. Camerer Kalifornian Teknillisesta yliopistosta; Prof. Leah Bakstin Bostonin yliopistosta ja Prof. Lusha Zhu Pekingin yliopistosta)  oppimisesta ja näistä rakennettiin sisältövideot GSIP-projektin kurssitarjontaan kurssille ”Kehity oppijana”.

Esityksiin sisältyi teemoja ihmisen päätöksenteosta, valinnasta, oppimisesta ja sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Selvänä uutena trendinä neurotaloustiede-yhteisössä on nousemassa ihmisten käyttäytymisen tutkiminen mahdollisimman luonnollisissa ympäristöissä. Toinen trendi liittyy ihmisten vuorovaikutuksen tutkimiseen. Useimmissa esitetyissä tutkimuksissa oli kuitenkin koeasetelma ja mittausvälineenä käytettiin toiminnallista magneettikuvausta (fMRI). Reaalisuus koetilanteisiin saadaan yhä useammin videoiden välityksellä.

Kuvaan seuraavaksi ympäristön suojeluun liittyviä esityksiä tuolta Dublinin kongressista.  Vanhempi tutkija Nik Sawe on Stanfordin yliopiston neurotieteitä luonnonsuojeluun soveltavan laboratorion johtaja. Hän tekee yhteistyötä National Geographig Societyn kanssa. Hän on julkaissut aihepiiristä muutamia artikkeleita (Sawe, 2019; Sawe & Knutson, 2015) ja Dublinissa hän esitti koosteen näistä tutkimuksista. Ympäristön suojeluun ja varsinkin ilmastonmuutokseen liittyvät asiat herättävät ihmisissä voimakkaita tunteita. Ihmiset kiinnittävät ympäristöön liittyviin uhkiin enemmän huomiota kuin ympäristön myönteisiin arvoihin sinänsä. On kuitenkin ristiriitaista, että ihmiset eivät useinkaan kiinnitä huomiota ostopäätöstensä seurauksiin energian kulutuksen tai ympäristön näkökulmasta. Silti he kannattavat kysyttäessä ympäristöarvoja ja luonnonsuojelua (Sawe, 2019). Tällainen energiankulutuksen huomiotta jättäminen hidastaa ympäristöystävällisen teknologian käyttöönottoa.

Millaisia arvoja ja tunteita ympäristön suojeleminen sitten herättää? Nik Sawen tutkimuksen henkilöt saivat aluksi 24 dollaria rahaa. Tämän rahan he saivat pitää itsellään kokonaan tai sijoittaa kokeen aikana joko kokonaan tai osittain ympäristöä suojelevaan rahastoon. Tällainen todellisen rahan käyttäminen neurotaloustieteellisissä tutkimuksissa on hyvin tyypillistä. Näin kokeeseen osallistuneiden henkilöiden valinnoilla on todellisia seuraamuksia heidän taloudelliseen tilanteeseensa, vaikkakin vain vähäisessä määrin.

Kokeessa heille näytettiin kuvia tyypillisistä Yhdysvaltalaisista luonnonpuistoista, kuten Yosemitesta ja Yellowstonesta. Kunkin kuvan jälkeen esitettiin toinen kuva, jossa kuvattiin kyseisen alueen hyötykäyttöä. Hyötykäyttö saattoi olla esimerkiksi kaivostoimintaa. Tämän jälkeen henkilölle esitettiin jokin summa (aina alle 24 dollaria), jonka hän saattoi sijoittaa kohdetta suojelevaan rahastoon. Kuvia oli tässä toiminnallisessa magneettikuvauksessa suoritetussa kokeessa yhteensä 48. Kukin kuva edusti yhtä sijoitusta ja tilanne ”nollautui” seuraavassa kuvassa. Toisin sanoen, saatua rahaa käytettiin erikseen jokaisessa kuvassa ikään kuin kyse olisi kertasijoituksesta. Kokeen lopuksi yksi näistä arvottiin todelliseksi valinnaksi, joten henkilö sijoitti todellisen summan jostakin vaiheesta ympäristön suojeluun omasta rahastaan.

Tyypillisen luontokohteen näkeminen aktivoi myönteisiä voimakkuudeltaan suuria tunteita aivoissa aivojen mielihyväalueilla. Vastaavasti tyypillisen luontokohteen hyötykäyttö aktivoi voimakkaita suuria tunteita aivojen mielipaha-alueilla. Ilmeni myös, että korkea kielteinen kokemus kanavoitui korkeampana sijoituksena kyseisen alueen suojelemiseen. Tulos on osittain ristiriitainen Laureassa (Suomala et al. 2017, Suomala 2019) ja muissa korkeakouluissa toteutettujen aiempien tutkimusten kanssa (Genevsky et al., 2017; Levy & Glimcher, 2012). Näissä aiemmissa tutkimuksissa ostaminen ja sijoittaminen on liitetty ainoastaan aivojen mielihyväalueisiin.

Nik Sawen tutkimuksessa näytettiin siis ensin kuvaa tyypillisestä luontokohteesta ja sen jälkeen sama kohde osittain hyötykäytössä. Näyttää siltä, että ihmisen arvostaessa jotain asiaa henkilökohtaisesti paljon –kuten luontokohde tässä tutkimuksessa – sen tuhoaminen hyötykäytöllä aiheuttaa voimakkaan kielteisen reaktion. Tällöin kyse on menettämisen pelosta ja kun ihminen kokee menettävänsä jotain, hän onkin valmis sijoittamaan rahaa sen hyväksi, että arvokas asia säilyy ennallaan. Nik Sawen esitys toi siis lisävalaistusta siihen, miten aivomme käsittelevät arvokkaiksi koettuja asioita ja millä tavoin tämä kokemus on yhteydessä todelliseen päätöksentekoon. Silloin kun kyse on käyttäytymisen muutoksesta, esimerkiksi luontoa suojelevien ruokailutottumusten omaksumisesta, kannattaa tukea tätä muutosta myönteisellä viestinnällä (ks. Sharot, 2017). Sen sijaan, kun kyse on jonkin arvokkaan menettämisen estämisestä, kannattaa painottaa niitä uhkia, joita menettämisestä seuraa. Tätä mahdollisuutta Nik Sawen tutkimukset valottavat mielenkiintoisella tavalla.

Nik Sawen tutkimus on oiva esimerkki siitä, miten konsilienssi toteutuu neurotaloustieteellisessä tutkimuksessa. Siinä yhdistyvät mikrotaloustieteen laskennalliset mallit, psykologia, ympäristötiede ja neurotiede.

Kongressi antoi paljon konkreettista oppimateriaalia Laurean TKI-projekteihin (LEADBEHA ja GSIP). Lisäksi kongressin tutkimustuloksia voi hyödyntää uusien TKI-projektien suunnittelussa ja toteutuksessa. Seuraavan kerran tämä kongressi järjestetään lokakuun alussa Kanadan Vancouverissa.

LÄHTEET:

• Genevsky, A., Yoon, C., & Knutson, B. (2017). When Brain Beats Behavior: Neuroforecasting Crowdfunding Outcomes. The Journal of Neuroscience, 37(36), 8625–8634. https://doi.org/10.1523/JNEUROSCI.1633-16.2017
• Glimcher, P. W., & Rustichini, A. (2004). Neuroeconomics: The Consilience of Brain and Decision. Science, 306(5695), 447–452. https://doi.org/10.1126/science.1102566
• Glimcher, Paul W., & Fehr, E. (Eds.). (2014). Neuroeconomics: decision making and the brain (Second edition). Elsevier/AP, Academic Press is an imprint of Elsevier.
• Halko, M.-L., Lahti, T., Hytönen, K., & Jääskeläinen, I. P. (2017). Entrepreneurial and parental love-are they the same?: Entrepreneurial and Parental Love. Human Brain Mapping, 38(6), 2923–2938. https://doi.org/10.1002/hbm.23562
• Heinonen, J., Numminen, J., Hlushchuk, Y., Antell, H., Taatila, V., & Suomala, J. (2016). Default Mode and Executive Networks Areas: Association with the Serial Order in Divergent Thinking. PLOS ONE, 11(9), e0162234. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0162234
• Levy, D. J., & Glimcher, P. W. (2012). The root of all value: a neural common currency for choice. Current Opinion in Neurobiology, 22(6), 1027–1038. https://doi.org/10.1016/j.conb.2012.06.001
• Sawe, N. (2019). Adapting neuroeconomics for environmental and energy policy. Behavioural Public Policy, 3(1), 17–36. https://doi.org/10.1017/bpp.2018.2
• Sawe, N., & Knutson, B. (2015). Neural valuation of environmental resources. NeuroImage, 122, 87–95. https://doi.org/10.1016/j.neuroimage.2015.08.010
• Sharot, T. (2017). The influential mind: what the brain reveals about our power to change others (First edition). Henry Holt and Company.
• Suomala, J. (2019). Onnistunut viesti kutittaa vastaanottajan aivoja hienovaraisesti. Laurea Journal (https://journal.laurea.fi/onnistunut-viesti-kutittaa-vastaanottajan-aivoja-hienovaraisesti/)
• Suomala, J., Hlushchuk, Y., Kauttonen, J., Heinonen, J., Palokangas, L., & Numminen, J. (2017). Distributed brain networks reflect salary offer in accordance with the prospect theory’s value function. Journal of Neuroscience, Psychology, and Economics, 10(4), 167–180. https://doi.org/10.1037/npe0000083
• Suomala, J., Palokangas, L., Leminen, S., Westerlund, M., Heinonen, J., & Numminen, J. (2012). Neuromarketing: Understanding Customers’ Subconscious Responses to Marketing. Technology Innovation Management Review, December: Recent Research, 12–21.
• Whewell, W. (2014). The philosophy of the inductive sciences: founded upon their history. Volume 1 Volume 1. https://doi.org/10.1017/CBO9781139644662
• Wilson, E. O. (2001). Konsilienssi. Tiedon yhtenäisyys. Terra cognita.