Korkeakoulut ja niiden kampukset ovat alueelle tärkeitä. Ne palvelevat aluetta monin tavoin ollen elinvoiman vauhdittajia tai peräti sen lähteitä. Ei vain korkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan tuloksilla vaan myös korkeakoulun kotiuttamalla eurooppalaisella ja muulla kansainvälisellä rahoituksella on vaikutuksensa alueen elinkeinotoimintaan ja organisaatioiden muuhun toimintaan. Kiistatta suurin merkitys alueelle lienee korkeakoulun tuottama uusi osaaminen ja sen kasvattamat uudet nuoret osaajat. Osa alueista hyödyntää korkeakoulussa koulutetut nuoret omassa kasvussaan, kun taas toiset alueet menettävät ison osan heistä muualle. Metropolialue ja erityisesti pääkaupunkiseutu vetää lopulta puoleensa paljon valmistuneita ja alueelliset keskukset kilpailevat keskenään nuorista osaajista.
Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n korkeakoulupolitiikan asiantuntija Pekka Petäkoski on koostanut maakunnittain korkeakoulusta valmistuneiden sijoittumisesta kuvion (Kuvio 1).
Kuvio 1. Korkeakoulusta valmistuneiden sijoittuminen opiskelumaakuntaansa vuosi 2023 (Lähde: Petäkoski, P. / Vipunen, alueellinen sijoittuminen, tutkinnon suoritusmaakunta (%))
Kuviosta on nähtävissä, että erot korkeakoulusta valmistuneiden sijoittumisessa eri maakuntien välillä ovat suuret. Heikointa korkeakoulusta valmistuneiden sijoittuminen opiskelumaakuntaan on Kanta-Hämeessä (27,4 %), Etelä-Savossa (32,1 %), Päijät-Hämeessä (40,6 %), Kymenlaaksossa (42,5 %) ja Etelä-Karjalassa (42,8 %).
Vastaavasti vahvimmin korkeakoulusta valmistuvat sijoittuvat opiskelumaakuntaansa Varsinais-Suomessa (70,6 %), Pohjois-Pohjanmaalla (70,3 %) ja Pirkanmaalla (70,1 %) ja erityisen vahvaa sijoittuminen opiskelumaakuntaansa on Uudellamaalla (84,5 %). On toki tarpeen huomioida, että tutkinnon kirjautuessa hallinnollisesti korkeakoulun kotimaakuntaan, mutta opiskelu ja työllistyminen tapahtuvat toisella alueella, tilasto ei täysin tavoita alueellisen pidon todellista dynamiikkaa. Luvut saattavat näin ollen korostaa tiettyjen maakuntien vetovoimaa tai aliarvioida hajautetun koulutuksen aluevaikuttavuutta.
Erot ovat kuitenkin maakuntien välillä todella suuria. Iso selittävä tekijä on varmasti kaupungistuminen, joka ohjaa valmistuneiden sijoittumista suuriin kasvukeskuksiin. Korkeakoulut ovat keskeisessä roolissa sekä vetovoimatekijöinä houkutellessaan nuoria opiskelijoita maakuntaan, että pitovoimatekijöinä varmistaessaan, jotta valmistuneet jäisivät työvoimaksi edistämään alueensa elinvoimaa. Kasvualueiden vetovoima on kuitenkin ylivoimaista, josta Uusimaa on hyvä esimerkki. On paikallaan esittää itselleen myös kysymys, mistä kaikki on seurausta?
On todettava, että maakuntana Uusimaa on vuosikymmeniä kärsinyt alimitoitetusta korkeakoulujen opiskelupaikkojen määrästä suhteessa väestöpohjaan. Aluepoliittista syistä tilanne ei ole korjaantunut ja Helsingin Seudun kauppakamarin Ennakointikamari on tähän kiinnittänyt huomiota myös viimeksi maaliskuussa 2025. Suomessa yhtä toisen asteen tutkinnon suorittanutta kohti on 0,92 korkeakoulun aloituspaikkaa. Uudellamaalla suhdeluku oli 0,75 yhtä toisen asteen suorittanutta kohti, pienempi kuin suurissa tai keskisuurissa korkeakoulumaakunnissa. Ennakointikamari selvitti Helsingin seudun korkeakoulujen aloituspaikkajakaumaa vuonna 2022. Selvitys osoitti silloin, että aloituspaikkajakauma ei vastaa Helsingin seudun todellisia tarpeita. Helmikuussa 2025 Ennakointikamarin tekemä tarkastelu osoittaa, että tilanne ei ole muuttunut.
Korkeakoulujen koulutus on voimakkaasti uudistunut digitalisaation myötä ja fyysisten kampusten merkitys toiminnassa on muutoksessa. Opiskelu työn ohessa on lisääntynyt valtavasti ja verkko-opiskelun myötä se ei ole enää niin sidoksissa korkeakoulun varsinaiseen sijaintimaakuntaan kuin aiemmin. On tärkeä muistaa, että korkeakoulut ja erityisesti ammattikorkeakoulut ovat myös merkittävä aikuisväestön kouluttaja. Toki varsinkin nuorten korkeakouluopiskelijoiden opintojen aloitusvaiheessa korkeakoulun sijaintimaakunta on merkittävä maakuntaan kiinnittymiseen vaikuttava tekijä.
Suomen näkökulmasta olisi optimaalisinta, että korkeakoulujen opiskelupaikat olisivat siellä, missä ne voisivat parhaiten tukea kasvua. Tähän aluepolitiikka on kaiketi pyrkinyt vastaamaan, mutta tulokset eivät ole kovin rohkaisevia. Toki korkeakoulut eivät keskity palvelemaan pelkästään aluetta vaan koko Suomea parhaansa mukaan ja digitalisaatio mahdollistaa sen jatkuvasti paremmin.
Lähteet
