Minulla on ollut suuri ilo ja kunnia työskennellä ammattikorkeakouluissa yli neljännesvuosisadan ajan. Yksistään Laurea-ammattikorkeakoulussa olen työskennellyt jo yli 15 vuoden ajan. Korkeakoulu on tarjonnut valtavasti kehittymishaasteita ja mahdollisuuksia uuden oppimiseen. Se on varmasti keskeinen syy siihen, että työurasta ammattikorkeakouluissa on muodostunut niin pitkä. Kehittyvä korkeakoulu haastaa toimijat ja heidän osaamisensa kehittämisen. Kun toimintaympäristö muuttuu, vastatakseen kehittämisvaateisiin, korkeakoulu joutuu alati muuttamaan toimintamallejaan ja myös toisinaan sisäisiä rakenteitaan. Muutosvaateet tarjoavat korkeakoulun henkilöstölle uusia mahdollisuuksia ammatilliseen kehittymiseen osana organisaation kehittämistä.
Vaikka ei ole pitkään aikaan vaihtanut työpaikkaa, on vahva kokemus, että on saanut olla aina mukana muutoksen rakentamisessa. Korkeakoulun sisältä on löytynyt aina uusia haasteita ja tehtäviä, jotka ovat vieneet mukanaan. Ilahduttavaa on huomata, että muutokset ovat kehittäneet merkittävästi korkeakoulun toimintamalleja ja vaikuttavuutta. Vaikka toisinaan vitsaillaan, että kehitys kehittyy, on kehitys huomattavaa ja toisinaan ns. ”käsin kosketeltavaa”. Vaikka toisinaan arjessa muutokset ahdistavat ja aiheuttavat toisinaan peräti kiukun tunteita, on motivoivaa huomata merkittävät vaikutukset toiminnan kehittymisessä pitkällä aikavälillä. Korkeakoulun kehittäminen on hyvin pitkäjänteistä työtä, jossa on ymmärrettävä myös kehittämisen pitkät syklit. Korkeakoulujen tuottamaa koulutusta ja tutkintoja on alati kehitettävä, mutta on tiedostettava kehittämisen merkitys niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä. Tutkintojen suorittaminen kestää usein kuitenkin useita vuosia.
Korkeakoulua ja sen toimintaa kehitetään usein ristipaineessa, jossa eri sidosryhmien odotukset varsinkin lyhyellä aikavälillä saattavat olla ristikkäisiä. Kehittäminen ei voi perustua pelkkään palautteen keräämiseen ja siihen reagointiin vaan korkeakoululla on oltava vahva näkemyksellisyys kehittämisestä niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä. Siksi yhteiskunnallinen vuorovaikutus on erittäin tärkeää, jotta kehittäminen on tarpeeksi huokoista ja jäntevään yhteistyöhön perustuvaa. Ehkä juuri siksi varsinkin ammattikorkeakoulu on korkeakouluna sangen yhteisöllinen ja vuorovaikutteinen, ei siis vain korkeakouluyhteisönä vaan myös työyhteisönä. Yhteistyö on kaikessa korkeakoulun toiminnassa tärkeää. Vaikka toki innostavat kampustilat ja työvälineet ovat merkityksellisiä, ihmisten kohtaaminen ja yhteistyö kiinnittävät heidät ammattilaisina osaksi korkeakoulu- ja työyhteisöä.
Toki näin on varmasti myös monissa muissa asiantuntijaorganisaatioissakin, joissa sekä omat kollegat, asiakkaat että yhtyeistyökumppanit ihmisinä ovat arvokkaita ankkureita kiinnittäen ihmisiä työympäristöön. Korkeakoulussa työympäristönä erityisen arvokkaan ja poikkeuksellisen lisän tuovat korkeakouluopiskelijat, jotka ovat kiinteä osa korkeakouluyhteisöä. He tuovat työympäristöön positiivista energiaa, oppimisen halua ja nuoruuden intoa sekä uutta ajattelua. Korkeakoulu on ammatillisesta kehittymisestä innostuneelle ja aktiiviselle ihmiselle ainutlaatuinen ja innostava työympäristö, josta ei virikkeitä ja yhteistyökumppaneita puutu. Silloin ei juuri omalle kehittymisellekään ole rajoja, kun sisäinen motivaatio oppimiseen ja uuden löytämiseen on vahva.
