Pian kaksi vuotta sitten rehtorin blogikirjoituksessa (Korkeakoulujen toimipisteiden tulevaisuus, 15.2.2022) syvennyin korkeakoulujen toimipaikkakehitykseen. Kun nyt on käytettävissä jo kaksi vuotta uudempaa tilastotietoa korkeakoulujen toimipaikkatilanteesta, on mielenkiintoista selvittää, miten kehitys on jatkunut.

Tarkastellaan ensin ammattikorkeakoulujen toimipaikkojen kehitystä vuosikymmenen kuluessa. Seuraavassa kuviossa 1. on esitettynä ammattikorkeakoulujen toimipaikkojen määrän kehitys vuosina 2012–2022.

Vuonna 2012 ammattikorkeakouluilla oli 145 toimipaikkaa ja vuonna 2022 niitä oli 96 eli 45 vähemmän kuin vuosikymmen aiemmin. Laskua ammattikorkeakoulujen toimipaikkojen määrässä on 33,8 %. Samaan aikaan yliopistoilla oli vuonna 2012 269 toimipaikkaa ja vuonna 2022 niitä oli 218 eli 51 vähemmän. Laskua yliopistojen toimipaikkojen määrässä on 19,0 %.

Jos tarkastelee korkeakoulujen toimipaikkojen määrän kehitystä viimeisten kahden vuoden aikana (v. 2020–2022), huomaa toimipaikkojen määrän laskeneen edelleen. Ammattikorkeakoulujen toimipaikkojen määrä on laskenut kuudella (102 -> 96) ja yliopistojen toimipaikkojen määrä on laskenut viidellä (223 -> 218).

Kuten pian kaksi vuotta sitten arvelin, on toimipaikkojen määrä edelleen jonkin verran laskenut sekä ammattikorkeakouluissa että yliopistoissa. Vaikka Covid-19 -pandemian myötä useat jo visioivat korkeakoulujen kampusten tarpeettomuutta, ovat näkemykset paljon sittemmin muuttuneet, vaikka etätyöskentely ja -opiskelu ovat lisääntyneet. Tilojen käyttötarpeet kuitenkin muuttuvat ja tilojen monikäyttöisyys on yhä tärkeämpää. Yhä pienemmät tilat voivat hyvällä suunnittelulla palvella yhä suurempaa käyttäjämäärää, kun pedagogiset ratkaisut ovat huolella mietittyjä. Myös lisääntynyt verkko-opetus ja monimuotototeutusten määrän kasvu haastavat korkeakouluja uudistamaan tilojaan.

Alueiden diversiteetti on kaupungistumisen ja syntyvyyden laskun myötä pikemminkin vahvassa kasvussa kuin laskussa, mikä tulee vaikuttamaan niin ammattikorkeakoulujen kuin yliopistojen tulevaan kehitykseen. Viime vuosikymmenellä korkeakoulupoliittinen keskustelu korkeakoulujen toimipaikoista ja erityisesti niiden määrän vähentämisestä oli kiivasta ja peräti itsearvoista. Keskustelun tulisi kuitenkin kummuta pikemminkin korkeakoulun tehtävien toteuttamisesta, koulutuksen saavutettavuudesta sekä alueiden koulutus- ja kehittämistarpeista kuin pelkästä taloudellisesta tehokkuudesta. Kaupungistuminen on väistämätöntä ja korkeakoulujen toimipaikat keskittyvät yhä enemmän vilkkaan joukkoliikenteen ja erityisesti raideliikenteen varteen. Näin on myös Laurea-ammattikorkeakoulussa, missä kampustemme määrä on laskenut vuosikymmenessä seitsemästä (v. 2012) kuuteen (v. 2022). Korkeakoulussa ei ole suunnitelmia toimipaikkojen määrän vähentämiseen, vaikka kampuskehitystä ollaan tällä vuosikymmenellä tekemässä. Sekä Espoossa metroradan päälle Kivenlahteen että Hyvinkäällä radan varteen on suunnitelmissa uudet kampukset. Ne ovat pinta-alaltaan huomattavasti pienemmät kuin nykyiset kampukset. Vaikka toimipaikkojen määrä ei vähene, tilojen käyttötehokkuus ja monimuotoisuus lisääntyvät. Lisäksi luvassa on entistä aktiivisempaa yhteiskäyttöä yhä erilaisimpien yhteiskunnan toimijoiden kanssa. Silloin tarvitaan yhä monimuotoisempia ja muuntojoustavampia tiloja, sillä opiskelijamäärät kampuksille kokoonnuttaessa vaihtelevat tulevaisuudessa yhä enemmän.

Korkeakoulujen toimipaikkakehitys ei ole identtistä, vaikka toimipaikkojen kokonaismäärä on laskussa. Kaupungistuminen ja syntyvyyden lasku erilaistavat alueita entisestään, jolloin kasvualueilla tarpeet ovat kovin erilaiset kuin taantuvilla alueilla. Korkeakoulujen toimipaikkakehitystä on hyvä seurata, mutta päätökset tulee tehdä autonomisissa korkeakouluissa niiden oman strategian mukaisesti, jotta ne pystyvät palvelemaan yhteiskunnan ja ensisijaisen toiminta-alueensa tarpeita väestökehitys huomioiden.

Lähteet:

• Vipunen. Opetushallinnon tilastopalvelu.