Ammattikorkeakoululain (4 §) mukaisesti ”ammattikorkeakoulun tehtävänä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen, taiteellisiin ja sivistyksellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin ja tukea opiskelijan ammatillista kasvua. Ammattikorkeakoulun tehtävänä on lisäksi harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä edistävää ja alueen elinkeinorakennetta uudistavaa soveltavaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa sekä taiteellista toimintaa’’. Tehtäviään hoitaessaan ammattikorkeakoulun tulee tarjota mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen. Ammattikorkeakoulun koulutustehtävä on moninainen ja siihen kohdistuu monenlaisia vaateita, kun sen tulisi mahdollisimman hyvin palvella yhteiskunnan koulutustarpeita. Koulutuksen tulisi jatkuvasti kehittyä tarpeiden muuttuessa.
Vaikka korkeakoulun säänneltyä koulutustoimintaa johdettaessa ja organisoitaessa on tunnettava niin laki kuin muutkin määräykset ja ohjeistukset, on siinä vielä merkityksellisempää koulutuksen jatkuva kehittäminen vastaamaan paremmin yhteiskunnan ja muuttuvan työelämän tarpeita. Kun koulutuksen sisältöjä kehitetään, korkeakoulut hyödyntävät tyypillisesti erilaisia ohjausryhmä, neuvottelukuntia ja työelämäpaneeleja sekä erilaisia yhteiskehittämisen työkaluja ja tilaisuuksia. Korkeakoulun koulutustoiminnan johtamisen näkökulmasta on keskeistä, että tämä työ on ammattimaisesti organisoitua ja dokumentoitua niin, että se kytkeytyy saumattomasti korkeakoulun laatujärjestelmän toimintaan. Korkeakoulun edellä kuvattu monimuotoinen koulutustoiminta ns. lyhytkursseista erilaisiin vuosia kestäviin tutkintoihin vaatii säntillistä kehittämistyötä niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä.
Vähintään yhtä tärkeää kuin on korkeakoulun koulutustoiminnan sisältöjen kehittäminen, on myös korkeakoulupedagogiikan kehittäminen. Ammattikorkeakoulun koulutustoiminnan toteutusmuodot kehittyvät jatkuvasti ja nykyään tyypillisesti myös tutkintokoulutusta tarjotaan niin klassisina päivätoteutuksina kuin joustavina monimuotototeutuksina ja myös kokonaan digitaalisina toteutuksina. Uudet toteutusmuodot tarvitsevat kehittyvää korkeakoulupedagogiikkaa, jota tällä hetkellä digitalisaatio ja kehittyvät teknologiat uudistavat merkittävästi. Oppimisen mahdollisuudet ja uudet muodot kehittyvät nyt nopeammin kuin koskaan aiemmin. Erityisesti ammattikorkeakoulussa koulutustoiminnan kehittymisen edellytyksenä on aktiivinen työelämäyhteistyö. Yhä useammin ja parhaimmillaan yritysten ja muiden työelämän organisaatioiden kanssa koulutuksen kehittäminen ei rajoitu em. neuvottelukuntiin jne. vaan se on jatkuvaa, kun yhteistyökumppanit osallistuvat koulutuksen toteuttamiseen. Tähän ammattikorkeakoulupedagogiikka (esim. kehittämispohjainen oppiminen eli Learning by Developing –toimintamalli) luo erinomaiset mahdollisuudet, kun korkeakouluopiskelijat, -opettajat ja työelämän asiantuntijat työskentelevät yhdessä työelämää ja työelämän organisaatioita kehittävissä hankkeissa. Kun nämä ovat samaan aikaan ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan avainhankkeita, toteutuu korkeakoulun työelämäintegraatio tavalla, joka tukee parhaiten koulutustoiminnan kehittymistä yhteiskunnan ja työelämän uudistuviin vaateisiin.
Korkeakoulun koulutustoiminnan johtamista ei voi irrottaa liiaksi korkeakoulun johtamisesta kokonaisuutena. Parhaimmillaan korkeakoulun eri tehtävät integroituvat saumatta toisiinsa mutta kuitenkin tulee huolehtia, etteivät ne liikaa siiloudu toisiinsa.
Lähteet:
