Korkeakoulun lukuvuosi 2022–2023 on lähestymässä loppuaan ja opetushenkilöstö on valtaosin siirtynyt viettämään jo hyvin ansaittuja vapaajaksojaan. Myös suuri osa muusta henkilöstöstä on juhannuksen jälkeen aloittamassa vuosilomiaan, vaikka kokonaan korkeakoulu ei ”pysähdy” edes heinäkuuksi. Kesä koittaa myös korkeakoulun rehtorillakin, vaikka se on tänä vuonna kovin erilainen kuin aiemmin, sillä nyt esteettömyys on nyt omakohtainen asia. Tänä lukuvuonna minulle tapahtui onnettomuus, joka mullisti kevätlukukauden arjen ja alkaneen kesänkin suunnitelmat.
Rehtorin blogikirjoituksessa (Korkeakoulun rehtori havainnoimassa hämärän rajamailla, 13.12.2022) joulukuussa kerroin harmittomasta liukastumisestani ja yhtäkkiä en päässyt nousemaan ylös. Matkalla yliopistolliseen sairaalaan taisin ”sananmukaisesti” käydä hämärän rajamailla. Kaikki ”pysähtyi” hetkeksi ja yritin ymmärtää, mitä on tapahtunut. Sairaalassa magneettikuvauksissa selvisi, että reisiluuni on murskannut lonkkamaljan ja edessä olisi leikkaus. Ortopedejä tavatessa kävi nopeasti ilmi, että aivan pienestä haaverista ei ollut kyse. Parin päivän odottelun jälkeen vuoro leikkaussalissa vapautui ja leikkausta seuranneena päivänä pääsin jo kokeilemaan seisomista. Kun näin ennen ja jälkeen lonkasta otetut magneettikuvat, tuntui, että oli tapahtunut pieniä ihmeitä, kun pystyin nousemaan jalkeille. Niitä varmaan oli tapahtunutkin, kun moniammatillinen tiimi oli niitä yhdessä tehnyt. Jälkeen päin lukiessani leikkauskertomusta, se kuulosti maallikosta aivan kauhukertomukselta. Onneksi tapahtumat eivät kuitenkaan olleet kauhukertomuksesta vaan kuvaus siitä, miten ammattilaiset yhdessä ovat ammattimaisesti hoitaneet asioita. Minut oli ”ruuvattu” jälleen yhdeksi kappaleeksi.
Palattuani tapaturman jälkeen korkeakoulun kampuksille, niiden käytäville ja saleihin, kaikki näyttäytyi erilaisena. Kun liikkuu rajallisesti ja rajoitettuna, tekee ympäristöstä havaintoja, joita ei ole ennen huomioinut. Aiemmin ei ole juuri tullut havainnoitua pysäköintipaikkojen sijoittelua, hissien sijaintia, raskaita ovipumppuja jne. Esteettömyys konkretisoituu itselle kunnolla vasta sitten, kun esteettömyys muuttuu ominaisuudesta vaatimukseksi omalle liikkumiselle.
Onneksi korkeakoulussa on kiinnitetty paljon huomiota siihen, että kaikilla korkeakouluyhteisössä olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet niin työntekoon kuin opiskeluun. Korkeakoulun saavutettavuus-, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman tarkoitus on tunnistaa tavoitteet ja määritellä toimenpiteet työnteon, opiskelun ja oppimis- ja työympäristöjen saavutettavuuden ja korkeakouluyhteisön jäsenten yhdenvertaisen kohtelun edistämiseksi. Korkeakoululla on tavoitteena olla saavutettava ja inklusiivinen työ- ja opiskelupaikka, jolloin tilat, sähköiset järjestelmät, oppimis- ja työskentely-ympäristöt, opetus- ja työmenetelmät ja asenneilmapiiri mahdollistavat henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan monenlaisten sekä erilaisissa elämäntilanteissa elävien korkeakouluyhteisön jäsenten osallisuuden ja yhdenvertaisuuden.
Alkuvuodesta vielä näytti siltä, että kuntoutuisin onnettomuudesta tehdyn leikkausoperaation jälkeen ja tovin kävely onnistui jo ilman kyynärsauvoja. Sittemmin toipumisessa tuli raskaasti ”takapakkia” ja kävelymatkat lyhenivät, kun ensin oli siirryttävä kävelykepin käyttöön ja sittemmin taas kahden kyynärsauvan käyttöön. Kävelystä tuli kivuliasta ja jo huhtikuussa kävi ilmeiseksi, että tarvitaan uusi leikkaus keinonivelen asentamiseksi. Olen siten saanut havainnoida edellä mainitun suunnitelman toteutumista erityisesti fyysisen ympäristön toteutumisen osalta, millä tarkoitetaan korkeakoulun rakennuksia, tiloja ja piha- ja parkkialueita, joiden tulee olla saavutettavia kaikille käyttäjille. Fyysisellä saavutettavuudella tai esteettömyydellä tarkoitetaan sitä, että henkilö, jonka on vaikea liikkua tai joka käyttää apuvälineitä liikkuessaan, pystyy kulkemaan tiloissa. Tilojen tulee silloin olla käytettäviä myös esimerkiksi heikkonäköisille ja -kuuloisille.
On erityisen arvokasta, että korkeakoulun saavutettavuus-, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman mukaisesti korkeakoulun kampusten fyysistä saavutettavuutta arvioidaan kaikilla kampuksilla esteettömyyskartoitusten avulla yhteistyössä ulkopuolisen arvioitsijan kanssa. Lisäksi korkeakoulun verkkosivustolta löytyy jokaisesta kampuksesta esteettömyysinfo, johon tutustumalla saapuminen kampukselle ja siellä liikkuminen on sujuvampaa. Paljon on tehty esteettömyyden eteen, mikä on todella hieno asia ja on toki myös ymmärrettävä se, että vanhemmissa kiinteistöissä edellytykset esteettömyyteen eivät ole aivan samanlaiset kuin uusimmilla kampuksilla.
Käytännössä rehtorin on pakko unohtaa tältä kesältä sekä veneily että moottoripyöräily. On edettävä esteettömyys edellä ja onneksi jonkin verran on tarjolla esteettömiä kalastuspaikkoja, että kaikkia perinteisiä kesän harrasteita ei tarvitse unohtaa. Liikuntarajoitteisena esteettömyyden arviointi jatkuu rehtorilla ainakin vielä tulevan kesän. Oppia ikä kaikki myös tästäkin!
Rehtorin blogikirjoitukset jäävät nyt kesätauolle. Toivotan kaikille hyvää kesää! Toivottavasti pääset irtaantumaan arjesta, nauttimaan sinulle tärkeistä kesäaskareista ja -harrasteista sekä viettämään aikaa läheistesi kanssa!
Lähteet:
