Korkeakoulussa on viime aikoina keskusteltu entistä enemmän yhteisöllisyydestä. Se ei ole ihme, sillä Covid-19 –pandemia on vaikuttanut rajusti korkeakoulujen arkeen. Vaikka kaiken aikaa koko korkeakouluyhteisö ei ole ollut siirrettynä etätyöhön, on kampuksilla vietetty aikaa huomattavasti normaalia vähemmän, kun myös niin sisäisissä kuin ulkoisissa kokouksissa ja tilaisuuksissa on suosittu etäyhteyksiä. Sosiaalisia kohtaamisia on siten ollut korkeakouluyhteisön jäsenille tavanomaista vähemmän ja ne ovat toteutuneet pääosin verkossa. Tämän seurauksena monet kaipaavat yhteisöllisyyttä, joka on koettu normaalioloissa vahvemmaksi. Tämä ei ole koskenut vain henkilöstön jäseniä vaan myös korkeakouluopiskelijoita.
Covid-19 –pandemian aikana yhteisöllisyyttä on toki pyritty pitämään yllä ja edistämään virtuaalisin keinoin, jolloin korkeakouluyhteisön jäsenille on järjestetty erilaisia tilaisuuksia verkossa: kahvitilaisuuksia, taukoliikuntaa, webinaareja jne. Niistä toivottavasti on ollut edes jonkinlaiseksi ”laastariksi” ihmisten arkeen, jossa päivät ovat olleet kovin samanlaisia. Aikaa on pandemian aikana käytetty paljon tietokoneen näyttöä tuijottaen ja kommunikoiden niin Teamsin kuin ZOOMinkin välityksellä.
Tekniikka on ollut korkeakoulun toiminnan pelastaja. Ilman nykyaikaisia verkkoyhteyksiä ja ohjelmistoja olisi ollut edessä todellinen ”lock down”, jossa kohtaamiset eivät olisi olleet mahdollisia edes verkossa. Digitaalinen kokous toimii hyvin päätösasioissa, mutta vuorovaikutteisena tilanteena se on erilainen. Ihmisten ilmeiden ja tunnetilojen havainnointi on vaikeaa. Yhteisöllisyyden kokemus syntynee kuitenkin parhaiten välittömän kohtaamisen kautta.
Miten korkeakoulun yhteisöllisyyttä tulisi johtaa? Tyypillisesti yhteisöllisyys nousee vahvasti esiin sekä korkeakoulun strategiassa että arvoissa. Niin ikään korkeakoulun eettisessä toimintaohjeessa yhteisöllisyys on usein huomioitu vahvasti. Yhteisöllisyyteen ohjataan ja kannustetaan näin vahvasti. Yhteisöllisyyttä korkeakoulussa voi johtaa sekä johdon esimerkillä että mahdollistamalla sen toteutuminen.
Yhteiset tilaisuudet ovat merkityksellisiä yhteisöllisyyden kokemisessa. Ne ehkä tulevat toki toisinaan esiin ylikorostuneesti, kun käydään keskustelua yhteisöllisyydestä ja sen kehittämisestä. Yhteisöllisyyden rakentuminen vaatii yhdessä olemista ja ennen kaikkea yhdessä tekemistä arjessa. Yhteisöllisyys ei voi perustua yksinomaan tilaisuuksiin, joilla halutaan luoda yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyyden rakentamista ei voi ulkoistaa, ostaa palveluna tai projektoida vaan yhteisön jäsenten pitää luoda se yhteisessä ja jaetussa arjessa. Korkeakoulun johdolla on tässä oma aktiivinen roolinsa.
On kuitenkin muistettava, että kukaan ei voi vaatia yhteisöllisyyttä vaan sen tekemiseen on kaikkien osallistuttava, niin myös johdon kuin jokaisen asiantuntijan.