Korkeakoulujen tärkeä tehtävä on paitsi tuottaa tietoa ja kouluttaa osaajia, myös edistää hyvinvointia. Hyvinvoivat korkeakouluyhteisöt ovat Suomen voimavara ja kilpailutekijä. Mielenterveys on keskeinen hyvinvoinnin osatekijä, sillä se on yhteydessä yhteiskunnan vakauteen ja kustannuksiin sen eri osa-alueilla.

Korkeakouluopiskelijoiden opiskelukykyä heikentää stressin kokemus

Korkeakouluopiskelijoista jonkinlaisista psyykkisistä vaikeuksista kärsii noin puolet. Pyykkisistä häiriöistä yleisimmät ovat masentuneisuus ja ahdistuneisuus, joista kärsii noin kolmannes opiskelijoista. (Parikka, Holm, Ikonen, Koskela, Kilpeläinen & Lundqvist 2021.) Kansainvälisessä vertailussa suomalaiset korkeakouluopiskelijat kokevat EU:ssa kolmanneksi eniten opiskelua haittaavia tekijöitä, kuten mielenterveysongelmia (Saari, Koskinen, Anttila & Sarén 2020). Opiskelukykyä heikentävät stressin ja opintojen kuormittavuuden kokemukset, epävarmuus tehdyistä opintovalinnoista, psyykkiset ongelmat, toimeentulokysymykset sekä ohjauksen laadun, määrän ja saatavuuden ongelmat (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017).

Opiskelijoiden uupuminen on yhteydessä opintojen läpäisemiseen ja keskeytyksiin (Parikka ym. 2021). Opiskelijoille pitkittyvät opintoajat aiheuttavat tyytymättömyyttä itseensä ja lisäävät ahdistusta (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017). Opiskelijoiden uupuminen, opintojen keskeytyminen tai pitkittyminen ovat oppilaitoksille myös taloudellisesti haastavia tilanteita, sillä niiden rahoitus määräytyy yhä korostuneemmin opintojen tavoiteajassa läpäisyn mukaan (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2018). Yhteiskunnallisesti nuorten uupuminen on iso asia, sillä mielenterveyden sairaudet ovat olleet viime vuosina yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syy Suomessa. Erityisesti nuorten mielenterveysperusteiset eläkkeet ovat lisääntyneet viime vuosina. (Suomen virallinen tilasto 2021).

Korkeakouluilla on keskeinen ja tärkeä rooli opiskelijoiden uupumuksen ennaltaehkäisyssä, opintojen etenemisen kuin hyvinvoinnin tukemisessa. Laurea-ammattikorkeakoulun eettisen ohjeistuksen linjaukset tukevat hyvinvoinnin toteutumista koulun arjessa. Eettisen linjauksen mukaan jokaisen yhteisön jäsenen tulisi tiedostaa, että omalla toiminnalla on merkitystä yhteisön hyvinvointiin. (Laurea-ammattikorkeakoulu 2020.) Laureassa on kartoitettu opiskelijoiden näkemyksiä opintojen edistymisestä, hyvinvoinnista, opiskelumotivaatiosta ja tuen tarpeesta poikkeustilanteessa Covid-19 pandemian aikana. Tärkeimmäksi kehittämiskohteeksi tulosten perusteella on nostettu yhteisöllisyyden lisääminen. (Nykänen, Nurkka & Meuronen 2022.)

Opiskelijoiden mielenhyvinvoinnin kehittäminen Laurean Tikkurilan kampuksella

Kehitystyön tarkoituksena on tehdä näkyväksi arjen pienet keinot, joilla koulun henkilökunta voi olla vahvistamassa opiskelijan mielenhyvinvointia ja pystyvyyden tunnetta. Kehittämistyöhön osallistui keväällä 2022 Laurean Tikkurilan yksikön henkilökunta (N=n.70) sekä vapaaehtoisia opiskelijoita (N=4). Kehittämistyö tuotoksena syntyi posteri “Korkeakouluopiskelijoiden mielenhyvinvoinnin tukiportaat” (Kuvio 1). Posterissa kuvataan asioita ja toiveita, joiden avulla opettajat voivat vahvistaa opiskelijoiden mielenhyvinvointia.

Maaliskuussa 2022 Laurean Tikkurilan henkilöstöä kuultiin Yhteisen kehittämisen iltapäivässä Zoomissa.  Henkilökunnalle esitettiin kysymys: Miten Laurean henkilökunta voi tukea opiskelijoita arkisissa kohtaamisissa? Henkilökunta työskenteli pienryhmissä sekä tuotti yhteiselle Padlet-alustalle ajatuksiaan esitettyyn kysymykseen liittyen. Henkilökunnan vastaukset teemoiteltiin ennen opiskelijoiden tapaamista.

Toisessa vaiheessa tavattiin vapaaehtoisia opiskelijoita Zoomissa. Opiskelijoille esitettiin kysymys: Minkälaiset arkiset kohtaamiset parantavat opiskelijoiden hyvinvointia? Tapaamisen aluksi opiskelijat keskustelivat ilman opettajia ja tuottivat yhteiselle Padlet-alustalle ajatuksiaan esitettyyn kysymykseen. Seuraavaksi opiskelijoille esitettiin henkilökunnan vastausten teemat ja he saivat vapaasti kommentoida henkilökunnan teemoja. Tapaaminen päätettiin avoimeen keskusteluun, jossa opiskelijat saivat vielä tuoda esille ajatuksiaan aiheeseen liittyen sekä heillä oli mahdollisuus poistaa, muokata tai lisätä omia ajatuksia muodostettujen teemojen joukkoon ja merkitä tärkeiksi kokemansa teemat.

Opiskelijoiden tapaamisen jälkeen henkilökunnan ja opiskelijoiden aineisto yhdistettiin ja analysoitiin teemoittelemalla. Tuotoksena syntyi opettajien työn tueksi posteri – Korkeakouluopiskelijoiden mielenhyvinvoinnin tukiportaat (Kuvio 1).

Yksilöllinen, autonomiaa tukeva ja tasavertainen kohtaaminen vahvistavat opiskelijan pystyvyyden tunnetta opiskeluarjessa

Opiskelijoiden ja henkilökunnan ajatukset mielenhyvinvoinnin tukemiseen liittyvistä arjen keinoista olivat samansuuntaiset. Näissä korostuivat opettajan näkyminen ja läsnäolo opiskelijoiden arjessa sekä opettajan kohtaamisen taidot vuorovaikutustilanteissa. Opiskelijan mielenhyvinvoinnin tukemisen keskeisenä keinona toimi dialoginen kohtaaminen, jossa opettaja ja opiskelija ovat tasa-arvoisia keskustelijoita, pyrkivät myötäelävään kuunteluun, toisia arvostavaan puhetapaan sekä tarkentamaan ymmärrystään asiasta tai tilanteesta. Dialogisuus edellyttää luottamusta, mutta myös synnyttää sitä. (Vänskä 2011, Holm, Poutanen & Ståhle 2018.) Opiskelijat toivat esille, että kuuntelemalla ja dialogisuudella opettaja lisää vastavuoroisuuden, tasavertaisuuden ja autonomian kokemusta.

Opiskelijat kaipasivat enemmän arkirupattelua ja opettajan läsnäoloa tuntien ulkopuolella. Opettajan tunteminen ja mutkattomat välit opettajan kanssa koettiin lisäävän luottamusta, turvallisuuden tunnetta ja rohkeutta olla opettajaan yhteydessä haastavissa tilanteissa. Yksilöllisyyden ja autonomian huomioiminen koettiin tärkeänä jaksamista tukevana tekijänä. Keinoina yksilöllisyyden huomioiseen ja autonomian vahvistamiseen koettiin opettajan kiinnostus opiskelijasta persoonana, kiinnostus opiskelijan taustaa ja elämäntilannetta kohtaan sekä joustavien ja yksilöllisten opiskelusuoritusten mahdollistaminen sekä tukeminen päätöksen ja valintojen teossa.

Vastaavia tuloksia on saatu muissakin opiskelijoiden hyvinvointiin liittyvissä tutkimuksissa. Reeve ja Jang (2006) ovat tutkineet miten kielelliset ja toiminnalliset keinot parhaiten tukisivat opiskelijoiden autonomian kokemusta. Näitä keinoja ovat mm. opiskelijoiden aito kuuntelu, ajan antaminen opiskelijoiden puheelle, kysymyksiin ja kommentteihin reagointi, kiinnostus opiskelijoiden näkökulmiin ja kokemuksiin sekä mahdollisuus vaikuttaa omaan työskentelyyn. Myönteisen ja sallivan ilmapiirin kokemukseen vaikuttaa se, miten merkityksellinen ja hyväksytty opiskelija kokee olevansa opettajan ja muiden opiskelijoiden silmissä. Vastavuoroinen opettaja-opiskelijasuhde vahvistaa opiskelijan turvallisuuden tunnetta ja mahdollistaa keskittymisen oppimiseen. Hyvässä opettaja-opiskelijasuhteessa opettaja tunnistaa paremmin myös opiskelijan tarpeet ja osaa näin paremmin tukea häntä yksilöllisesti. (Vasalampi 2022.)

Opiskelijoiden yhteisöllisyyden ja kiinnittyminen opiskelijayhteisöön nousi tärkeänä asiana esille, mutta niiden pohtiminen ja tarkempi kuvaaminen keskustelussa jäi vähäisemmäksi. Tiedetään, että yhteisöllisyys on merkityksellinen opiskelijan hyvinvointiin vaikuttava asia. Yhteisöllisyyttä vahvistavat yhteiset tavoitteet, yhteinen toiminta ja tekeminen sekä osallistuminen tavoitteiden saavuttamiseksi. (Kalliokoski 2020.) Lisäksi yhteisöllisyyttä ja sosiaalista kiinnittymistä voidaan lisätä kuuntelemalla ja arkisen vuorovaikutuksen avulla (Vasalampi 2022).

Johtopäätökset

Opiskelijoiden mielenhyvinvointi tulisi nähdä sijoituksena tulevaisuuteen, koska hyvinvoiva opiskelija on myös tulevaisuuden hyvinvoiva työntekijä. Laureassa on jo pitkään ollut palvelulupaus ”Me Laureassa olemme juuri sinua varten”.  Tämä on tärkeä lupaus, sillä yksittäinen korkeakoulun työntekijä voi omilla pienillä arjen teoillaan luomassa yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä vahvistamassa opiskelijan uskoa itseensä ja kykyihinsä selvitä haastavistakin tilanteista. Seuraavana kehittämiskohteena voisi olla opiskelijoiden mukaan ottaminen yhteisöllisyyttä lisäävien toimintamuotojen kehittämiseen. Voisiko seuraava lupaus olla ”Me teemme sen yhdessä”?

Lähteet:

• Laurea-ammattikorkeakoulu, 2020. Laurea-ammattikorkeakoulun eettinen toimintaohjeisto 2020. Viitattu 17.5.2022. https://www.laurea.fi/globalassets/laurea/documents/eettinen-toimintaohjeisto.pdf
• Nykänen, A., Nurkka, P. & Meuronen, J. 2022. Laurean opiskelijoiden hyvinvointia tuettava – keskiöön yhteisöllisyyden vahvistaminen. Laurea Journal. Viitattu 22.5.2022. Laurean opiskelijoiden hyvinvointia tuettava – keskiöön yhteisöllisyyden vahvistaminen | Laurea Journal
• Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2017. Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvulle. Taustamuistio korkeakoulutuksen ja tutkimuksen 2030 visiotyölle. Viitattu 17.5.2022. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-522-8
• Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2018. Luovuutta, dynamiikkaa ja toimintamahdollisuuksia – ehdotus ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rahoitusmalleiksi vuodesta 2021 alkaen. Viitattu 17.5.2022. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-600-3
• Parikka, S., Holm, N., Ikonen, J., Koskela, T., Kilpeläinen, H. & Lundqvist, A. 2021. KOTT 2021 -tutkimuksen perustulokset 2021. Viitattu 3.5.2022. https://terveytemme.fi/kott/index.html
• Holm, R., Poutanen, P. & Ståhle, P. 2018. Mikä tekee dialogin: Dialogisen vuorovaikutuksen tunnuspiirteet ja edellytykset. Sitra. Viitattu 21.5.2022. Mikä tekee dialogin: Dialogisen vuorovaikutuksen tunnuspiirteet ja edellytykset – Sitra
• Reeve, J. & Jang, H. 2006. What teachers say and do to support students´ autonomy during a learning activity. Journal of Educational Psychology, 98, 209-218.
• Saari, J., Koskinen, H., Anttila, H. & Sarén, N., 2020. Eurostudent VII – Opiskelijatutkimus 2019. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 17.5.2022. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-907-3
• Suomen virallinen tilasto (SVT). 2021. Suomen työeläkkeensaajat, Helsinki: Eläketurvakeskus. Viitattu 17.5.2022. https://www.etk.fi/tutkimus-tilastot-ja-ennusteet/tilastot/tyoelakkeensaajat/
• Vasalampi, K. 2022. Näin motivoit oppimaan. Ps-kustannus.
• Vänskä, K., Laitinen-Väänänen, S., Kettunen, K. & Mäkelä J. 2011. Onnistuuko ohjaus? Sosiaali- ja terveysalan ohjaustyössä kehittyminen. Helsinki: Edita.