Opiskele ulkomailla -sivusto kertoo Erasmus+ -ohjelmasta, joka on Euroopan unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelma, josta rahoitetaan näiden alojen yhteistyötä Euroopassa. Se on tarkoitettu opiskelijoiden lisäksi myös monille muille toimijoille ja organisaatioille kuten korkeakouluille, oppilaitoksille, ajatushautomoille, tutkimuslaitoksille ja yrityksille. Erasmus+ tukee merkittävästi korkeakoulujen eurooppalaista yhteistyötä ja kansainvälistä opiskelijavaihtoa. Erasmus+ -ohjelmaan osallistuvan on oltava kirjoilla korkeakoulussa ja opiskeltava tutkintoon johtavassa koulutuksessa. Opiskelijan omalla oppilaitoksella sekä vastaanottavalla oppilaitoksella on oltava korkeakoulujen välinen sopimus, jotta Erasmus+ -vaihto on mahdollinen. Näitä sopimuksia ja sitä kautta mahdollisuuksia opiskelijavaihtoon on paljon. Erasmus+ -vaihtoon haetaan oman korkeakoulun kansainvälisten asioiden toimiston ja/tai Erasmus+ -toimiston kautta eli korkeakouluopiskelijoita tuetaan prosessissa merkittävästi. Koska opiskelijavaihto perustuu korkeakoulujen väliseen sopimukseen, Erasmus+ -opiskelijoiden ei tarvitse maksaa vastaanottavassa oppilaitoksessa lukukausi-, ilmoittautumis- ja tenttimaksuja eikä laboratoriotilojen ja kirjastopalvelujen käyttömaksuja. Kansainvälisen opiskelijavaihdon kesto on kolmesta kuukaudesta vuoteen. Erasmus+ -tukea voi saada sekä matka- että oleskelukustannusten rahoittamiseen.
Kansainvälinen opiskelijavaihto kehittää korkeakouluopiskelijoiden kielitaitoa, oman alan osaamista ja valmentaa toimimaan kansainvälisessä työympäristössä. Lisäksi korkeakouluopiskelija saa ainutlaatuisen mahdollisuuden oppia kohdemaan kulttuuria ja toimintatapoja. Korkeakouluilla on kansainvälisen opiskelijavaihdon järjestämisestä pitkä kokemus ja maailmalla vakiintunut yhteistyökorkeakoulujen verkosto, jota opiskelijavaihdoissa voidaan hyödyntää. Esimerkiksi omassa korkeakoulussa on yli 200 partnerikorkeakoulun verkosto eli valinnanvaraa korkeakouluopiskelijoilla on riittämiin. Korkeakoululla on valmiita yhteistyösopimuksia myös Erasmus- ja Nordplus-ohjelmien lisäksi kahdenkeskisinä sopimuksina esimerkiksi Amerikkaan, Aasiaan ja Australiaan. Opiskelijavaihtopaikan voi korkeakouluopiskelija hankkia myös itse, jolloin puhutaan ns. free-mover -vaihdosta.
Kuinka aktiivisesti korkeakouluopiskelijat hyödyntävät kansainvälistä opiskelijavaihtoa nykyään? Opetushallinnon tilastopalvelun (Vipunen.fi, luettu 10.11.2023) mukaan opiskelijavaihtoon lähtevien korkeakouluopiskelijoiden määrä on valitettavasti laskenut tuntuvasti. On toki selvää, että kansainvälinen Covid-19-pandemia romahdutti kansainvälisen opiskelijavaihdon pariksi vuodeksi, mutta vielä viime vuonnakaan ei opiskelijavaihtoon lähtevien opiskelijoiden määrä ole juurikaan kasvanut. Kun ammattikorkeakouluista yli kolmen kuukauden kansainväliseen vaihtoon lähti vuonna 2012 4.851 opiskelijaa, kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 2022 määrä oli 2.070 opiskelijaa eli laskua on peräti 57,3 %. Samaan aikaan yliopistoissa yli kolmen kuukauden kansainväliseen vaihtoon lähtevien opiskelijoiden määrä laski vuoden 2012 5.163 opiskelijasta 4.137 opiskelijaan vuonna 2022 eli laskua on tuntuvasti (19,9 %), mutta huomattavasti vähemmän kuin ammattikorkeakouluissa. Oman korkeakoulun osalta yli kolmen kuukauden kansainväliseen opiskelijavaihtoon lähtevien opiskelijoiden määrä oli vuonna 2012 249 ja vuonna 2022 81 eli laskua on peräti 67,4 %. Samaan aikaan korkeakoulun uusien opiskelijoiden määrä on kasvanut (v. 2012 2.163, v. 2022 3.567) 64,9 %.
Kansainväliseen opiskelijavaihtoon lähteminen on henkilökohtaisella tasolla iso päätös ja siihen vaikuttanee merkittävästi henkilökohtainen elämäntilanne. Kansainväliseen opiskelijavaihtoon lähtemiseen vaikuttanevat siten niin ikä, perhetilanne, talous- kuin työtilanne. Erityisesti ammattikorkeakouluissa ovat viimeisten kymmenen vuoden aikana lisääntyneet tuntuvasti tutkintoon johtavan koulutuksen joustavat toteutusmuodot, mikä mahdollistaa täysipainoisen työn ja korkeakouluopiskelun yhdistämisen. On ilmeistä, että monimuotototeutuksista lähdetään yli kolme kuukautta kestävään kansainväliseen vaihtoon vähemmän kuin perinteisistä tutkinto-ohjelmista, joissa korkeakouluopiskelijoiden keski-ikä on alempi. Kansainväliseen opiskelijavaihtoon lähtevien opiskelijoiden määrä on kuitenkin laskenut korkeakouluissa niin paljon, että sitä on jatkossa varmasti tarpeen kampanjoida korkeakouluissa yhä enemmän.
