Osaamisen ylläpitäminen terveydenhuollossa on ensiarvoisen tärkeää, ja monilla terveydenhuollon ammattihenkilöillä on työtehtävissään koulutusvastuita ja henkilökunnan osaamisen varmistamiseen liittyviä tehtäviä. Heillä ei kuitenkaan välttämättä ole riittävää pedagogisen koulutuksen tuottamaa kouluttajaosaamista, vaikka sille selkeästi olisikin tarvetta. Laurea-ammattikorkeakoulussa keväällä 2020 toteutettu Kouluttajana kliinisessä hoitotyössä- täydennyskoulutus pyrki vastaamaan tähän tarpeeseen.
Kliinisessä hoitotyössä tarvitaan kouluttajaosaamista
Hoitotyön, kuten terveydenhuollon yleisestikin, tulee olla näyttöön perustuvaa (Terveydenhuoltolaki 1326/2010). Näyttöön perustuvan toiminnan toteutuminen terveydenhuollossa edellyttää siihen liittyvän osaamisen arviointia, kehittämistarpeiden tunnistamista ja järjestelmällistä koulutustoimintaa (Korhonen, Jylhä, Korhonen & Holopainen 2018, 77–95). Yhteiskunnalliset muutokset, terveyspalveluiden käyttäjien tarpeet ja hoitomenetelmien kehittyminen edellyttävät terveydenhuollon ammattilaisten osaamisen jatkuvaa ylläpitämistä. Jokaisella terveydenhuollon ammattilaisella on velvollisuus pitää osaamistaan yllä (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994), ja toisaalta taas työnantajalla on velvollisuus tarjota siihen mahdollisuuksia (Terveydenhuoltolaki 1326/2010).
Uusien työntekijöiden perehdyttäminen, henkilökunnan kouluttaminen uusiin käytäntöihin ja heidän osaamisensa varmistaminen kriittisillä alueille (esim. lääkehoito, elvytys) onkin jokapäiväistä työtä terveydenhuollon toimintayksiköissä. Monilla terveydenhuollon ammattilaisilla on kliinisen työn lisäksi koulutukseen tai henkilökunnan osaamisen varmistamiseen liittyviä vastuita työssään. Esimerkiksi sairaanhoitajat voivat toimia yksiköissään elvytysvastaavina huolehtien siihen liittyvästä koulutuksesta, uusien työntekijöiden perehdyttäjinä, jonkin lääkintälaitteen kouluttajina tai opetushoitajina vastaten laajasti henkilökunnan osaamistarpeisiin. Vastuutehtävät edellyttävät vankan kliinisen osaamisen lisäksi kouluttajaosaamista. Kuitenkaan kaikilla koulutustehtävissä toimivilla ammattilaisilla ei ole taustallaan pedagogista koulutusta, joka valmistaisi heitä näihin tehtäviin. Opetus- ja ohjausosaaminen sekä näyttöön perustuvan toiminnan osaaminen kuuluvat esimerkiksi sairaanhoitajan ammatilliseen perusosaamiseen (yleSHarviointi 2020), mutta nämä vastuutehtävät vaativat aivan erityistä kouluttajaosaamista. Ammattikorkeakoulut ja terveydenhuollon organisaatiot, kuten Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS, 2020), tarjoavat kyllä varsin aktiivisesti koulutusta opiskelijaohjaajina toimiville ammattilaisille, mutta kollegoiden kouluttamiseen ja osaamisen varmistamiseen kohdistuvaa koulutusta ei juurikaan ole ollut tarjolla. Mahdollisesti kouluttajaosaamisen tarvetta ei terveydenhuollon organisaatioissa ei ole aikaisemmin tunnistettu.
Täydennyskoulutus vahvistamaan kouluttajaosaamista
Tarve kouluttajaosaamisen kehittämiselle kliinisessä hoitotyössä oli siis tunnistettu, ja siitä syntyi idea täydennyskoulutukselle. Täydennyskoulutusta lähdettiin suunnittelemaan erityisesti kliinistä hoitotyötä tekeville sairaanhoitajille, mutta alusta asti huomioitiin soveltuvuus terveydenhuollon ammattilaisille laajemminkin. Täydennyskoulutus sai nimen ”Kouluttajana kliinisessä hoitotyössä”. Täydennyskoulutuksen keskeiseksi tavoitteeksi määriteltiin varmuuden, systemaattisuuden ja vaikuttavuuden lisääntyminen koulutustehtävissä. Suunnittelussa siis oletettiin osallistujilla olevan vahva kliininen osaaminen, jolloin koulutus kohdistuu pedagogisen osaamisen vahvistamiseen. Näin ollen koulutus suunniteltiin toteutettavan seuraavien sisältöjen ympärille: pedagogisen ajattelun perusteet, opetus-, ohjaus- ja arviointimenetelmät, osaamisen tunnistaminen ja varmentaminen kliinisessä työssä, oman koulutustyön kehittäminen sekä verkostoituminen, kokemusten jakaminen ja vertaistuki
Täydennyskoulutuksen laajuudeksi määriteltiin kolme opintopistettä, ja se suunniteltiin toteutettavaksi kolmen kuukauden ajalla lähiopetuksena, virtuaalisena opiskeluna ja itsenäisenä työskentelynä oman kehittämistehtävän parissa. Lähiopetuspäiviä Laurean Tikkurilan kampuksella tarjottiin noin kuukauden välein, ja ne olivat kestoltaan työpäivän mittaisia, koska haluttiin mahdollistaa koulutukseen osallistuminen kauempaakin. Virtuaalinen työskentely suunniteltiin rakentuvan erilaisten keskustelujen ympärille, koska verkostoituminen ja hyvien käytänteiden ja kokemusten jakaminen nähtiin oleellisena osana koulutusta. Kehittämistehtävän ideana oli auttaa koulutukseen osallistujia heidän koulutustehtävissään, ja he saivat valita itselleen ja työyksikölleen parhaiten sopivan aiheen. Heitä ohjeistettiin etukäteen miettimään esimiehensä tai tiiminsä kanssa aihetta kehittämistehtävään. Kouluttaja osallistui virtuaalisiin keskusteluihin ja kommentoi kehittämistehtävää sen eri vaiheissa.
Kouluttajana kliinisessä hoitotyössä-täydennyskoulutus toteutettiin ensimmäisen kerran kevään 2020 aikana (maalis–toukokuu). Siihen osallistui 16 terveydenhuollon ammattilaista, joista suurin osa oli sairaanhoitajia tai terveydenhoitajia, mutta mukana oli myös suuhygienisti sekä klinikkaeläinhoitajia eläinsairaaloista. Osallistujat toimivat kliinisen hoitotyön tehtävien lisäksi mm. opetushoitajana, hygieniahoitajana, perehdytysvastaavana ja kliinisen hoitotyön asiantuntijana.
Koulutuksen ensimmäinen lähiopetuskerta järjestettiin Tikkurilan kampuksella, mutta Covid-19 pandemian aiheuttaman poikkeuksellisen tilanteen vuoksi koulutus jouduttiin lopulta siirtämään kokonaan virtuaaliseksi. Kehittämistehtävien aiheena oli useammalla osallistujalla uusien työntekijöiden perehdytysohjelman kehittäminen. Muita aiheita olivat muun muassa lääkehoidon osaamisen varmistamisen suunnitelma ja haavahoidon osaamista tukevan koulutusmateriaalin laatiminen. Virtuaalisissa keskusteluissa osallistujat jakoivat toisilleen kokemuksiaan omista koulutusvastuistaan sekä esittelivät kehittämistehtäviensä ideoita ja antoivat niistä toisilleen vertaispalautetta.
Täydennyskoulutuksesta myönteisiä kokemuksia
Koulutus toteutui vallitsevasta tilanteesta johtuen pääasiassa virtuaalisena. Tämä osaltaan heikensi verkostoitumisen mahdollisuuksia kampuksella tapahtuvien kohtaamisten jäätyä pois. Covid-19 pandemian vuoksi monien osallistujien mahdollisuus panostaa koulutukseen heikentyi merkittävästi, koska heidän työpanostaan tarvittiin potilastyössä. Koulutukseen osallistuminen mahdollistettiin kuitenkin kaikille tallentamalla Zoomin välityksellä pidetty opetus. Kehittämistehtävän osuutta kevennettiin, koska monellakaan osallistujista ei ollut enää mahdollisuutta käyttää siihen työaikaa. Oli kuitenkin ilahduttavaa huomata, että tilanteesta huolimatta kaikki osallistujat pystyivät työstämään kehittämistehtäviään ainakin ideatasolla eteenpäin, ja pystyivät hyödyntämään koulutuksen sisältöjä suunnitelmissaan.
Siirtyminen virtuaaliseen opetukseen tarjosi osallistujille uuden oppimiskokemuksen. Useampikin osallistuja toi esiin olleensa positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin koulutus voi toteutua virtuaalisesti eikä se tarkoita pelkkää passiivista luennon seuraamista vaan mahdollistaa aktiivisen osallistumisen. Osalla heistä oli kokemuksia ehkä vuosienkin takaa virtuaalisista koulutuksista, joissa käytetyt välineet tai yhteyden laatu eivät olleet mahdollistaneet vastaavaa vuorovaikutteisuutta. Muutamat osallistujat toivat esiin rohkaistuneensa itsekin suunnittelemaan koulutustoimintaa etäyhteyksillä toteutettavaksi.
Viimeisellä opetuskerralla käydyn palautekeskustelun perusteella osallistujat pitivät Kouluttajana kliinisessä hoitotyössä-täydennyskoulutusta onnistuneena kokonaisuutena. He kokivat koulutuksen avanneen heille uusia näkökulmia omiin koulutusvastuisiin, ja he ovat saaneet ideoita, kuinka koulutusta heidän yksiköissään voitaisiin uudella tavalla toteuttaa. Kaikki opetustilanteet olivat luonteeltaan keskustelevia, ja osallistujat pitivätkin keskusteluja antoisina. He saivat toisten kokemuksista ajatuksia oman työnsä kehittämiseen. Palautekeskustelussa tuli esiin, että tähän koulutukseen osallistuminen oli sytyttänyt palon opiskella lisää, ja olipa yksi osallistujista osin tämän koulutuksen inspiroimana hakeutunut tutkintoon johtaviin jatko-opintoihin. Osallistujien monipuolinen kliininen tausta nähtiin rikkautena, ja yhteinen kokemus oli, että oman työyksikön erikoisalasta riippumatta koulutustehtäviin ja osaamisen varmistamiseen liittyvät haasteet ja kehittämistarpeet ovat varsin samanlaisia.
Täydennyskoulutuksen toteuttaminen kliinisen hoitotyön ammattilaisille oli kouluttajallekin erittäin antoisaa. Se antoi omaan työhön hoitotyön lehtorina uusia näkökulmia ja toimi myös erinomaisena verkostoitumisen kanavana. Oli hienoa huomata, kuinka aidosti motivoituneita osallistujat olivat pedagogisen osaamisensa kehittämiseen, ja kuinka hyvin he pystyivät soveltamaan koulutuksen sisältöjä omaan työhönsä.
Täydennyskoulutusten ideointi kliiniseen työhön
Kouluttajana kliinisessä hoitotyössä-täydennyskoulutus vastasi kiinnostuksen ja palautteen perusteella hyvin tarpeeseen. Koulutusta markkinoitiin laajasti terveydenhuollon organisaatioihin myös kouluttajan omien kontaktien kautta. Sen koettiin olevan tarpeellinen ja kouluttajaosaamisen kehittäminen nähtiin monessa yksikössä tärkeänä. Osallistujamäärä jäi kuitenkin suhteellisen pieneksi, mikä osittain johtui Uudenmaan alueella Apotti-järjestelmän käyttöönotosta. Siihen liittyvät koulutukset vievät useimmissa yksiköissä mahdollisuuden osallistua ulkopuoliseen koulutukseen. Tilanne huomioiden osallistujamäärään voitiin olla tyytyväisiä.
Kliiniselle työelämälle suunnattujen täydennyskoulutusten suunnittelussa on tärkeää tarkoin arvioida ja tunnistaa tarve. Varsinkin suuret organisaatiot kuten sairaanhoitopiirit järjestävät itsekin melko paljon täydennyskoulutusta, jota on muutenkin runsaasti tarjolla. Osallistujista käydään siis kovaa kilpailua, jolloin on ensiarvoisen tärkeää osua kriittiseen tarpeeseen. Kiinteä yhteys kliinisen työelämän toimijoihin on avainasemassa koulutustarpeiden tunnistamisessa. Kouluttajana kliinisessä hoitotyössä-täydennyskoulutukselle näyttää olevan tarvetta, ja sitä pyritään tarjoamaan jatkossakin.
Lähteet:
