Pohjoismaita pidetään syystä sukupuolten tasa-arvon edelläkävijöinä. Tasa-arvoa voi pitää sosiaalisena innovaationa, joka tuo yhteiskuntaan vaurautta, kun sekä naisten että miesten panos on käytettävissä yhteisen hyvän eteen.

Suomen koulutus- ja työmarkkinat ovat kuitenkin vahvasti eriytyneet eli segregoituneet. Esimerkiksi naisten osuus tekniikan alan yliopistotutkinnon suorittaneista viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on ollut miltei muuttumaton (Savimäki & Toivonen 2021). STEM-aloille (Science, Technology, Engineering, Mathematics) eli teknistieteellisille aloille ei yrityksistä huolimatta ole saatu naisia aiempaa enempää, vaikka PISA-tulosten valossa tälle ei pitäisi olla mitään esteitä. Jako naisten ja miesten töihin on säilynyt sitkeästi, mikä on huomionarvoista maissa, joissa tasa-arvoa on pyritty edistämään systemaattisesti.

Naisten/miesten osuus sisään otetuista opiskelijoista edustaa lopputulemaa tekijöistä, joihin korkeakouluilla itsellään on vain rajallinen mahdollisuus vaikuttaa. Täysin voimattomia korkeakoulut eivät kuitenkaan ole, ja siksi on tärkeää pohtia mikä on niiden rooli alasegregaation purkamisessa.

Alasegregaatio näkyy voimakkaasti ammattikorkeakouluissa

Koulutusalojen eriytyminen on voimakasta, tarkasteltiinpa ammatillisen peruskoulutuksen suorittaneita, ammattikorkeakoulujen kasvatteja tai yliopistoista valmistuneita. Kuva 1 esittää tilastokeskiarvon Suomen ammattikorkeakouluista valmistuneista koulutusalojen mukaan. Kuvasta näkyy selvästi, kuinka terveys- ja hyvinvointialoilta valmistuu vain 13 % miehiä ja tekniikan aloilta 18 % naisia. Kyseessä eivät ole mitkä tahansa alat, sillä molemmat ovat koulutusvolyymeiltaan suurimpia: terveys- ja hyvinvointialalla opiskelee noin 42 000 opiskelijaa ja tekniikan alalla vastaavasti 33 000 (Tilastokeskus 2021). Siksi kaikki toimet, jotka vaikuttavat näiden alojen sukupuolijakaumaan, vaikuttavat merkittävästi koko yhteiskunnassa ja työelämässä.

Vaikka opiskelija olisikin valinnut sukupuolensa perusteella tällä hetkellä epätyypillisen alan, tämä ei takaa, että hän haluaisi valmistua ja vielä työskennellä alalla pitkään. Tekniikan alalla on puhuttu niin sanotusta ”leaky pipeline” -ilmiöstä, jonka mukaan naisten määrä vähenee ja vähenee mitä pidemmälle opiskelu- ja työuralla edetään. Syitä poistumalle on useita, maasta riippuen.

Edellisen johdosta alalla opiskelevien kokemukset ja niiden tutkiminen ovat ensiarvoisen tärkeitä, kun halutaan ymmärtää niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, miten ihmiset viihtyvät valitsemallaan alalla. Savimäki ja Toivonen (2021) haastattelivat Pro gradu -tutkielmassaan kahdeksaa tekniikan ja ICT-aloilla opiskelevaa naista ja tutkivat heidän kokemuksiaan miesvaltaisesta alasta ja koulujärjestelmän roolista sukupuolisegregaatiossa. Pienestä otannasta huolimatta johtopäätös oli, että miesvaltaisuutta ei koettu ongelmana, mutta kokemuksia syrjinnästä tai epäasiallisesta kohtelusta liittyen löytyi.

Myös erilaiset hankkeet voivat valaista vallitsevia haasteita ja pyrkiä vähentämään segregoitumista eri aloilla. Yksi esimerkki meneillään olevasta TKI-hankkeesta yliopisto- ja AMK-sektorilla on ”Naiset tasa-arvoisesti uralle – NAU!” -hanke (https://tasaarvoisestiuralle.fi/). Se edistää ja tukee naisten määrällistä ja laadullista tasa-arvoista työelämää keskittyen erityisesti tekniikan alaan ja sen haasteisiin. Vastaavanlainen hanke, ”Miesvirtaa sosiaali- ja terveysalalle”, pyrkii taas lisäämään mieshakijoita sosiaali- ja terveysalan koulutuksiin.

Tekemistä on vielä tasa-arvoisessa työelämässäkin

Opintovaiheiden lisäksi on tunnettava työelämässä vaikuttavat ilmiöt, että alalle päätyneet myös pysyisivät alalla. Suomessa Tekniikan akateemiset, TEK, on tutkinut tekniikan aloilla naisten tasa-arvokysymyksiä työelämässä (Bairoh 2017). Valitettavasti naisten kokemukset syrjinnästä ovat yleisempiä, palkkakehitys on heikompaa erityisesti mitä korkeammalle ja vastuullisempiin tehtäviin siirrytään ja työttömyys on hieman yleisempää kuin miehillä. ”Vallitseva maskuliininen kulttuuri muodostaa merkittävän esteen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumiselle tekniikan aloilla”, kiteyttää Bairoh.

Tekniikan alalla on tunnetusti korkeammat palkat kuin terveys- ja hyvinvointialoilla keskimäärin. On huomionarvoista, että STEM-alojen parempi palkka ei kuitenkaan ole riittänyt houkuttelemaan alalle enemmän naisia viime vuosikymmenten aikana. Kiinnostava kysymys onkin, missä määrin naiset ja miehet motivoituvat rahasta. Vastaus on oleellinen siitä näkökulmasta, voisiko korkeampi palkka houkutella sote-aloille miehiä enemmän. Palkkakysymykset ovat yksi näkökulma, josta alojen eriytymistä voisi tarkastella laajemminkin.

Jako ”naisten ja miesten töihin” syntyy jo varhain

PISA (Programme for International Students Assessment) on OECD:n jäsenmaiden yhteinen tutkimusohjelma, jolla tuotetaan kolmen vuoden välein tietoa 15-vuotiainen osaamisesta (lukutaitoa, matematiikka ja luonnontieteet). Edellinen tutkimus vuonna 2018 painottui erityisesti lukutaitoon.

Suomalaiset tytöt ovat PISA 2018 -tutkimuksen mukaan luonnontieteissä selvästi poikia parempia. Euroopan maista vain Virossa osataan luonnontieteitä Suomea paremmin. Matematiikassa yleinen osaamistaso on säilynyt ennallaan ja Suomi on siinä keskikastia, mutta tytöt ovat Suomessa kuitenkin hieman poikia parempia. Lukutaidon osalta tytöt edelleen selvästi poikia parempia lukijoita. Tulosten valossa on ehkä yllättävää, että suomalaiset tytöt eivät kuitenkaan ole kiinnostuneita hakeutumaan STEM-aloille. Voiko Bairohin (2017) esiin nostama ongelma tekniikan akateemisten joukossa eli asenne- ja kulttuuri-ilmasto olla sama juurisyy, joka vaikuttaa lasten ja nuorten alavalintoihin jo peruskoulussa?

Peruskoulun päättävien asenteilla matematiikkaan ja luonnontieteisiin on kauaskantoisia vaikutuksia. STEM-aloille hakeutumisessa lukiossa valittu pitkä matematiikka sekä fysiikka/kemia asettavat reunaehtoja hakeutumiseen näihin opinahjoihin. Näin ollen jo peruskoulun jälkeen tehdyt valinnat vaikuttavat merkittävästi STEM-alan mahdollisuuteen jatkossa. Tässä mielessä sote- ja STEM-alat eroavat merkittävästi korkeakoulupaikan valinnassa toisistaan.

Suomea ja Pohjoismaita pidetään maailmalla tasa-arvon mallimaina. Voisi siis olettaa, että naisille on enemmän koulutus- ja vaikutusmahdollisuuksia kuin maissa, joissa tasa-arvo ei toteudu yhtä hyvin. Gearyn ja Stoetin (2018) julkaiseman – myöhemmin kiistanalaisen – tutkimuksen päätulos on kuitenkin paradoksaalisesti, että mitä tasa-arvoisemmasta maasta on kyse, sitä vähemmän naisia valmistuu STEM-aloilta. Jostain syystä hyvin matematiikassa ja luonnontieteissä pärjäävät tytöt valitsevat useammin tasa-arvoisissa maissa muita aloja kuin STEM-aloja verrattuna vähemmän tasa-arvoisiin maihin.

Mitä ammattikorkeakoulut voivat tehdä?

Vaikka eriytyminen isossa kuvassa ei ole juuri lieventynyt, antaa toivoa kuitenkin muutaman alat, joilla sukupuolijakauma on kokenut merkittävän muutoksen vuosikymmenten aikana. Näistä esimerkkejä ovat lääketiede, eläinlääketiede ja oikeustiede. Lisäksi tekniikan aloilla on jo koulutusohjelmia, joilla naisia on merkittävästi enemmän kuin keskimäärin tekniikan aloilla. Muutos, jota ei ole pakotettu kiintiöillä, vaan se on perustunut yksilöiden omaan haluun, motivaatioon ja kiinnostukseen, on siis mahdollinen.

Kiinnostava kysymys on, tulevatko tulevaisuuden ammatit olemaan sukupuolen mukaan eriytyneitä. Yhteiskunnan kannalta olisi hyödyllistä lisätä diversiteettiä laajasti eri ammattikunnissa. Menneet vuosikymmenet osoittavat, että ilman aktiivisia toimia asiassa ei juuri tapahdu muutosta. Mikään luonnonvakio asiassa tuskin on kyseessä, vaan asenteet ja kulttuuri selittävät pitkälti eriytymistä, mikä tekeekin muutoksesta haasteellisen ja hitaan. Mikään yksittäinen toimija ei pysty ratkaisemaan koulutusalojen eriytymisen haastetta yksinään.

Ammattikorkeakouluilla voi kuitenkin olla merkittävä rooli alasegregaation purkamisessa. Ammattikorkeakoulujen vaikuttavat TKI-hankkeet, joilla luodaan ymmärrystä ja keinoja purkaa vallitsevia asenteita ja kulttuuria ”naisten ja miesten töiden” välillä, ovat tarpeellisia. Lisäksi alan työkulttuurin tuntemus ja siellä vaikuttavien tekijöiden tunnistaminen ja niihin vaikuttaminen ovat tärkeitä. Edellä mainituilla toimilla vaikutetaan siihen, että alan valinneet henkilöt pysyisivät ja viihtyisivät alalla.

Vaikuttamiskeinoista ehkä keskeisimpiä ovat kuitenkin toimet, jotka kohdistuvat toisen asteen opiskelijoihin, koska heillä on varsinainen alavalinta vielä edessään. Että epäsymmetrisiä alajakaumia voitaisiin korjata, tulee juuri alalle aikoviin vaikuttaa. Rohkaisevien ja erilaisten uratarinoiden esittäminen sekä palkoista puhuminen ovat käytännön tekoja, jotka kannustavat ja tuovat tietoa nuorten merkittäviin valintatilanteisiin.

Lähteet ja kirjallisuus:

• Bairoh, S. 2017. Valitaanko pätevä vai nainen? TEK akateemiset. Loppuraportti.
• Keski-Petäjä M.& Witting M. 2018. Alle viidennes opiskelijoista opinnoissa, joissa tasaisesti naisia ja miehiä – koulutusalojen eriytyminen jatkuu, Tilastokeskus, Tieto&Trendit, 29.11.2018.
• PISA 2018. www.minedu.fi/pisa
• Savimäki S. & Toivonen S. 2021. Tekniikan ja ICT-aloilla opiskelevien naisten kokemuksia miesvaltaisesta alasta ja koulujärjestelmän roolista sukupuolisegregaatiossa. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto, Turku.
• Stoet G. & Geary D. 2018. The Gender-Equality Paradox in Science, Technology, Engineering, and Mathematics Education. Psychological Science, 4, 581–593.
• Tilastokeskus 2021. Sukupuolten tasa-arvo Suomessa 2021.