Koulutusvienti kasvaa, riittävätkö digihartiat?

”Vailla uusia haasteita? Etsimme osaajia kasvavaan koulutusviejien joukkoomme. Ilmianna itsesi, jos sinulla on vankka kokemus korkeakoulun opetustyöstä sekä mielellään myös TKI-työstä. Erityisesti etsimme palvelumuotoilun gurua, joka osaa suunnitella ja toteuttaa innostavia digitaalisia oppimisympäristöjä sekä osaa myös konsultoinnin ja projektijohtamisen taidot. Tarjoamme mielenkiintoisen ja globaalin työympäristön sekä mahdollisuuden työskennellä Singaporen kampuksellamme Aasian markkinoille.” Tällaisia ilmoituksia tulemme näkemään runsaasti, kun suomalaisen koulutuksen vienti maailmalle on päässyt vauhtiin. Missä koulutuksen viennin suhteen mennään nyt ja mitä täytyy tapahtua koulutusviennin ja digiosaamisen kasvun takaamiseksi?Suomen maine korkeatasoista koulutusta tarjoavana maana on PISA – testien siivittämänä tehnyt siitä meille arvokkaan vientituotteen. Tällä hetkellä monet maat ovat kiinnostuneita kehittämään koulutusjärjestelmäänsä oppimalla Suomen kokemuksista. Suomen koulutusviennin arvo oli 350 miljoonaa euroa vuonna 2017 ja tänä vuonna sen odotetaan kasvavan lähes 20%. Samoin koulutusvientiyritysten vuotuisen liikevaihdon kasvu on ollut noin 20% (OKM tiedote, 19.4.2018). Kansainvälisellä hankerahoituksella toteutetusta koulutusviennistä Suomella on kehitysyhteistyön kautta paljonkin kokemusta, mutta liiketoimintaan pohjautuvan koulutusviennin osalta olemme vielä nuori tulokas. (vrt. Schatz 2015.) Ulkoministeriön tuoreessa opetusalan kehitysyhteistyötä koskevassa raportissa suositellaan, että Suomi ottaisi vahvemman roolin kehitysmaiden oppimiskriisin ratkaisemisessa ja että kehitysyhteistyö integroitaisiin vahvemmin muiden suomalaisten koulutusvientiä tekevien tahojen kanssa (Reinikka & co, 2018).

Digitalisaation hyödyt koulutusviennissä

Digitalisaatio vaikuttaa kaikkialla yhteiskunnissa ja se on vahva muutosajuri myös opetuksen puolella. Voi sanoa, että digitalisaatio on uudistanut käsitystämme oppimisesta ja opettajan roolista, tuonut esille uusia oppimisen tarpeita ja tapoja sekä nostanut mm. yhteisöllisen oppimisen merkitykselliseksi tavaksi oppia (Lonka 2018, s. 130; Nenonen 2017). Digitalisaation ansiosta oppimisen mahdollistamiseen on valtavasti teknologisia ratkaisuja. Se on vapauttanut oppimisen luentosalien ulkopuolille ja ajasta riippumattomaksi.Koulutuspalvelujen vienti pitää usein sisällään asiantuntijoiden lähettämistä vastaanottajamaahan, mikä korkean palkkatason maana heikentää kilpailukykyämme ja voi nostaa palvelun hinnan kohdemaan vastaanottajaorganisaation ulottumattomiin. Uudet digitaaliset ratkaisut mahdollistavat nyt sen, että ulkomaille koulutusta tarjoava organisaatio voi tuottaa koulutuspalveluja verkkoon ilman, että lähettäisi asiantuntija paikan päälle tai niin, että asiantuntijamissiot ovat kestoltaan lyhempiä. Koulutusviennin kehittäminen tähän suuntaan edellyttää kuitenkin koulutuspalveluja vievältä organisaatiolta halukkuutta ja taitoa muuttaa vallitsevia käytänteitä ja toimintatapoja. ”Hankkeet ovat usein vain lyhyitä kokeiluja, joissa tietotekniikan mahdollisuuksia testataan hyvin rajatussa ympäristössä, kuten videoneuvottelujen avulla. Jotta digitalisaatiosta saataisiin enemmän irti, on katsottava kokonaisuutta, ei vain yksittäistä toimea. Organisaatioissa pitää pystyä kokonaisvaltaiseen ja pitkäkestoiseen ajatteluun, määrätietoiseen johtamiseen ja muutosvastarinnan murtamiseen.” (Pekkola 20.8.2018).Samanlaisen kysymyksen voi asettaa myös koulutusviennin ja digitalisaation kehittämiselle, ollaanko siihen sitoutuneita ja valmiita muuttamaan toimintaa.

Koulutusviennin tuotteistaminen

Silloin kun koulutustuotteemme on aito verkossa itsenäisesti markkinoitu ja toteutettu koulutustuote, olemme avoimessa kilpailussa suurten merkittävien koulutusbrändien kuten Harvard University, Cambridge University, Stanford University jne. kanssa. Pärjäämmekö tässä kilpailuasetelmassa ilman vahvaa brändiä, joka houkuttelee asiakkaan? Voisivatko verkkototeutuksemme olla niin kiinnostavia ja monipuolisia sisällöllisesti, visuaalisesti sekä toiminnallisesti, että voisimme saada kannattavaa liiketoimintaa tästä verkkokaupassa myydystä koulutuksesta? Vai olisiko niin, että aikaisempaa kansainvälistymispolkuamme seuraten kannattaisi keskittyä kuitenkin kapeisiin segmentteihin, joilla voimme toimia ketterästi ja joilla kilpailijoita on vähemmän (vrt. jäänmurtajien ja luksusristeilyalusten tuottaminen)? Sekä keskittyä asiakaskohtaiseen markkinointiin ja myyntiin tarjoten asiakkaan tarpeisiin sopivia koulutustuotteita omien vahvuuksien mukaan, mikä on ollut suomalaisen koulutusviennin malli “the Finnish way” tähän asti. (vrt. Schatz 2015, & Schatz 2017)Osaamisemme perusteella keskeisiä tuotteita voisivat olla mm. oppilaitoksille suunnattuna opetussuunnitelman laatiminen, opettajankoulutus, innovatiiviset oppilaitosten tilaratkaisut, opiskelijalähtöiset pedagogiset ratkaisut sekä osa-alueet, joilla substanssiosaamisemme on kansainvälisesti arvostettua. Esimerkkinä voisi olla Laurean pedagoginen toimintamalli, joka on herättänyt myös kansainvälistä kiinnostusta. Institutionaalisen kehittämisen tukemisesta Suomella onkin kehitysyhteistyön ansiosta runsaasti kokemusta esim. ministeriöiden sekä julkisen hallinnon kehittämishankkeista, joissa koulutussektoria on uudistettu virkamiehiä kouluttamalla.Lopullisen kohderyhmän – opiskelijoiden – tasolle meneminen on haasteellisempaa, sillä se edellyttäisi vahvaa koulutuksen skaalautuvuutta. Isot MOOC – konsortiot (EdX, Coursera, FutureLearn jne.) tarjoavat kaikille avoimia ja suurille massoille suunnattuja huippuyliopistojen kursseja. Suomessa tällaisen rakentaminen edellyttäisi useiden korkeakoulujen yhteistyötä ja myös pitkäjänteistä tunnettuuden rakentamisen prosessia. Laajempien koulutuskokonaisuuksien ja kokonaisten koulutusohjelmien myyminen on myös lupaavaa silloin kun tarjoamme ajankohtaista ja tulevaisuuteen suuntautunutta sisältöä, jota kohdemaan tai kohdeyliopiston tarjonnassa ei ole emmekä kilpaile heidän oman tarjontansa kanssa.

Oppimiskäsitys ja suomalainen koulutus

Pienessä maassa koulutus toteutetaan kovin räätälöidysti pienissä ryhmissä ja opiskelijakeskeisin pedagogisin ratkaisuin. Tuloksemme nojaavat pitkälti yksilöitä kunnioittavaan ja humaaniin koulutusjärjestelmään, jossa oppijakeskeisen pedagogiikan lisäksi on myös hyvin monenlaista tukea saatavilla sekä opettajalle että oppijalle. Ryhmässä oppiminen, opiskelijan ohjaus, projektiluonteinen oppiminen tai itsenäisen opiskelun rooli voivat olla kovin vierailta tuntuvia malleja 10.000 oppijan kampuksella tai autoritaarisessa/yksiarvoisessa/ kulttuurissa.Voiko oppimiskäsitystä muuttaa? Ja jos voi, mitkä tekijät muutokseen vaikuttaa ja mitä muutoksesta seuraa. Usein suomalaiset mallit vaikkapa projektioppiminen, pedagogiset toimintamallit tai didaktiset ratkaisut perustuvat tekijöihin, joita ei kehittyvien maiden korkeakouluissa ole. Tasa-arvoinen opettaja-oppijasuhde, demokraattiset vaikuttamismahdollisuudet, sananvapaus tai tutkittuun tietoon perustuvat oppisisällöt eivät ole arkea kehittyvien maiden koulumaailmassa ja suomalainen koulutus voi olla käytännössä kaukana.Monien tekijöiden täytyisi olla toisin, jotta suomalainen malli sinällään soveltuu toisenlaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Näin koulutus täytyy joko muuttaa meidän näkökulmasta vanhakantaiseen muotoon tai kouluttaa oppilaitosten johto sekä opettajat tekemään toisin. Koulutus muuttaa maailmaa ja näin myös koulutusviennissä, jos kyseinen maa ja yhteiskunta muutosta haluavat. Voidaan monesti kysyä suomalaisenkin koulutusviennin kohteina olevien yhteiskuntien halua muuttaa järjestelmää. Silloin kuitenkin koulutusvienti ei ole ohjelmien myymistä vaan muutoksen myymistä ja koulutus on kokonaisvaltainen projekti, jossa koulutetaan ja konsultoidaan opettajia ja henkilökuntaa uudenlaiseen oppimisen ja opettamisen malliin. Tällöin olennaista on saada oppilaitoksen johto sitoutumaan muutokseen sekä riittävän kokoinen kriittinen massa opettajia viemään muutosta eteenpäin. Tässä kohtaa kulttuuristen erojen ja paikallisten olosuhteiden huomioiminen on onnistumisen kannalta tärkeää, sillä esimerkiksi opettajan autonomian lisääminen ei välttämättä tuota toivottua tulosta maassa, jossa opettajilla ei ole samanlaista koulutusta ja vastuuntuntoa kuin Suomessa (Vainio 18.8.2018)Digitaalisten alustojen käyttöön on valmiuksia ja monissa kehittyvissä maissa mm. mobiilipalvelut ovat pitkälle kehittyneitä. Digitaalinen oppimisen kanava mahdollistaa myös tasa-arvoista vuorovaikutusta eri oppimistyylien ja persoonallisuuksien välillä. Kokemuksen mukaan verkkokeskusteluun osallistutaan helposti, onhan vuorovaikutus ja osallistuminen yhteisöllisissä kulttuureissa luontaista. Haasteeksi voi nousta hierarkkinen rakenne, jossa avointa kommunikaatiota ei kaikkien ryhmien välillä ole tapana käydä. (Työelämän vallankumoukselliset kohtaavat. Suullinen esitys. 28.8.2018.) Joissain kohdemaissa nouseva keskiluokka alkaa jo edellyttää muutosta oppimisen ja opettamisen tapoihin ja koska näissä maissa yksityiset koulut ja päiväkodit ovat merkittävässä roolissa, pakottaa se muutokseen. Myös korkeakoulujen kansainvälinen kilpailu asettaa kehittyvien maiden yliopistoja ja korkeakouluja arvioimaan, miten he saavat parempia tuloksia.Käytännön kysymys kehittyvien maiden pedagogiselle uudistukselle on tietysti koulutettavien valtavat massat jokaisella koulutusasteella. Koulujen ja yliopistojen täytyy saada kulkemaan koulutuksen läpi miljoonia ihmisiä ja yliopiston kampuksella voi olla kymmeniä tuhansia opiskelijoita. Räätälöidyt ja opiskelijakeskeiset ratkaisut eivät helposti ota tuulta alleen.

Lopuksi

Osaamisen viennin voidaan todeta hyödyttävän monin tavoin korkeakoulua. Koulutusvienti kasvattaa henkilöstön osaamista ja synnyttää uusia toimintamalleja, mikä hyödyttää koko korkeakoulun kehittymistä. Koulutusvienti kasvattaa myynnin ja markkinoinnin, sopimusjuridiikan, kielitaidon osaamista sekä voi toimia herättäjänä myös isoille muutoksille kuten artikkelimme aiheen digitalisaation kehittämiselle. Myös osallistuvien opettajien uramahdollisuudet kasvavat uuden osaamisen ja kokemuksen myötä. (vrt. Laukia& Mauffret 2015; Juusola & Räihä 2018.) Koulutusvienti voi kasvattaa näkyvyyttä ja vetovoimaa sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Koulutusviennin kehittäminen korkeakoulussa voi myös haastaa tai jopa aiheuttaa kilpailua perinteisten kansainvälisten toimien kuten kansainvälisten hankkeiden ja opiskelija -opettajavaihdon rinnalla. Liiketoimintaan perustuvien toimintatapojen solahtaminen korkeakoulumaailmaan ei ole suoraviivaista eikä koulutusviennin omistajaa helposti löydy. (vrt. Schatz 2017.)Onnistunut vientikoulutusprojekti edellyttää tietyt kyvykkyydet ja resurssit koulutuksen tuottajalta ja asiakkaalta (motivaation, markkinointiosaamisen, kohdemaan tuntemuksen, opetusvälineet, prosessinhallinta, imagon ja maineen, asiakastarpeen analysoinnin jne.) onnistuakseen ja välttääkseen riskien toteutumisen. (Lönnqvist et co.2018.) Myös toimintaprosesseissa on huomioitava, että korkeakoulujen ja yksittäisten toimijoiden motiivi ei ole pelkästään liiketoiminnalliseen hyötyyn perustuva, vaan usein koulutusviennin tavoitteet voidaan nähdä myös ei-taloudellisissa arvoissa kuten yleisen hyvinvoinnin (terveys, ympäristö, tasa-arvo jne.) lisääminen kohdemaassa. (vrt. Juusola & Räihä 2018 & Lönnqvist et co.2018.) Korkeakoulun opetuksen, tutkimus- ja kehittämistoiminnan ja koulutusviennin ekosysteemi on siten moninainen ja kompleksinen kokonaisuus. Koulutusviennin kasvu tarjoaa mahdollisuuksia osaamisen kehittymiseen, mutta onnistuakseen se myös edellyttää osaamista ja omaa paikkaa korkeakoulun eri tehtävien joukossa. Digitaalisuuden tuomat mahdollisuudet opetuksen koulutusviennille ovat suuret ja sen hyödyntäminen ensiarvoisen tärkeää Suomen kilpailukyvyn säilyttämiseksi.Artikkelimme pohjalta esitämme seuraavat suositukset koulutusviennin kehittämiseksi:

Hyödynnämme digitaalisia ratkaisuja voidaksemme tarjota kustannustehokkaita ja skaalautuvia koulutuspalveluja.
Kehitämme ja tuotteistamme koulutuspalveluja kapeilla segmenteillä, joissa Suomella on vahvaa näyttöä osaamisesta. Teknologia mahdollistaa asiakkaan lähellä olemisen, vaikka maantieteellinen ja kulttuurillinen etäisyys olisivatkin suuria.
Tunnustamme koulutusviennin osaksi korkeakoulun strategiaa ja visiota sekä turvaamme kehitystyön kyvykkyydet ja resurssit.
Kehitämme koulutusvientiä yhdessä muiden korkeakoulujen, kehitysyhteistyötä tekevien tahojen sekä vientiyritysten kanssa. Laurean, Haaga-Helian ja Metropolian perustama koulutusvientiyritys EduExcellence Ltd. on hyvä esimerkki voimien yhdistämisestä.
Kokeilemme rohkeasti erilaisia liiketoimintamalleja ja koulutuksen toteutustapoja tiedostaen taloudelliset riskit.

Lähteet

Juusola, H. & Räihä, P. 2018. Exploring teaching staff’s experiences of implementing a Finnish master degree programme in teacher education in Indonesia. Research in Comparative & International Education 2018, vol 13(2) 342-357. https://laurea.finna.fi/PrimoRecord/pci.sage_s10_1177_1745499918775208
Koulutusviennin tiekartta (2016-2019). Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:9.
Laukia, J & Mauffret, D. 2015. Työmatka Bogotan koneessa. Julkaisussa Katu-uskottava ammatillinen koulutus –uusia ratkaisuja oppimiseen. Haaga-Helian julkaisut.
Lonka, K. (2018) Phenomenal learning from Finland. Edita Publishing Oy. Helsinki
Lönnqvist, A & Laihonen, H. & Cai, Y. & Hasanen, K. 2018. Re-Framing Education Export From the Perspective of Intellectual Capital Transfer. Journal of Studies in International Education 2018. Vol. 22(4). 353-368.
Schatz,M. 2015. Toward One of the Leading Education-Based Economies? Investigating Aims, Strategies and Practises of Finland’s Education Export Landscape. Journal of Studies in International Education 2015. Vol. 19(4). 327-340.
Schatz.M.2017. Engines without fuel? – Empirical findings on Finnish higher education institutions as education exporters. Policy Futures in Education 2016. Vol. 14(3). 392-408.
Toimintasuunnitelma strategisen hallitusohjelman kärkihankkeiden ja reformien toimeenpanemiseksi 2015. Hallituksen julkaisusarja 2/2016.