Venäjän hyökkäys Ukrainaan 24.2.2022 on nostattanut laajasti keskustelua väestönsuojelun merkityksestä kansallisen varautumisen osana. Aihetta käsiteltiin myös Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen järjestämässä Väestönsuojelun perinnepäivän seminaarissa 14.9.2022. Päivän teemana oli ”Turvallinen ja kriisinkestävä Helsinki”. Tämä artikkeli pohjautuu tilaisuudessa käydyn paneelikeskustelun antiin. Keskustelijoina olivat Helsingin pelastuskomentaja Jani Pitkänen, Helsingin kaupungin vs. valmiuspäällikkö Katariina Kainulainen-D’Ambrosio sekä sosiaali- ja terveystoimen apulaispormestari Daniel Sazonov. Paneelin moderaattorina toimi Laurean TKI-asiantuntija Harriet Lonka.

Korona herätti, sota ravistelee

Varautuminen on perinteisesti ollut varsin näkymätön ja pientä ammattikuntaa koskettava toiminto. Korona-aika on kuitenkin tuonut varautumisen merkityksen laajasti tietoisuuteen niin Helsingin kaupungissa kuin muissakin kunnissa. Varautumisen ytimessä on valmiuden suunnittelu, erilainen skenaariotyö ja harjoitustoiminta. Korona herätti siihen, että varautumisen seurauksena syntyvä todellinen valmius toimia on olennainen osa kaupungin kriisinkestävyyttä. Helsingin kaupungin organisaatiossa varautumistyölle on hyvä pohja, kun viimeisen organisaatiouudistuksen yhteydessä eri toimialoille on nimetty ja resursoitu päätoimiset varautumisen vastuuhenkilöt.

Pelastuslaitoksella korona herätti miettimään, miten pystytään tuottamaan palvelut, miten järjestetään materiaalinen varautuminen, ja miten toteutetaan hybridityön malli poikkeuksellisissa oloissa. Koronan paineet näyttäytyivät siis painokkaasti juuri oman toiminnan jatkuvuuden varmistamisessa. Sodan ajan uhkakuvien konkretisoituminen puolestaan on kiinnittänyt huomion pelastustoimen palveluodotuksiin kansalaisten puolelta. Kyselyt ja viestinnän tarve väestönsuojelun toiminnoista ovat kasvaneet valtavasti.

Korona-aika teki myös kaupungin johdolle hyvin selväksi sen, että reaaliaikainen viestintä on kriisiaikana avainasemassa. Kansalaisten tiedontarve ei odota sitä, että asioista voisi lukea seuraavan aamun lehdestä. Samalla tilannekuvan ylläpito ja eri hallinnontasojen välinen tiedonvaihto oli haasteellista. Esimerkiksi valtion aluehallinnon ja kuntien yhteistoiminnan valmiudet koronan vaatimaan kriisitoimintaan eivät olleet valmiiksi kehitetyt.

Koronan kokemukset ovat valmentaneet kaikkia toimialoja ja hallinnon tasoja kriisitoimintaan. On osattu siirtyä ”suunnitelmista todellisuuteen”, kun uhkamallit konkretisoituvat. On päivitetty ja koeponnistettu suunnitelmia ja skenaarioita. Tämä on hyvällä tavalla tuonut luottamusta myös vielä vakavampien uhkakuvien kanssa selviämiseen.

Väestönsuojelun alasajosta uuteen nousuun

Ukrainan sota on vaikuttanut jokaisen, niin virkatöissä toimivien, kuin kansalaisten, turvallisuuden tunteeseen. Sodan uhka on tullut iholle. Tämä on samalla nostanut esiin valtavan halun varautua ja nostaa valmiutta. Erilaisille vapaaehtoisen maanpuolustuksen ja väestönsuojelun kursseille on suuri kysyntä.

Tilanne on herättänyt väestönsuojelujärjestelmän kehittämisen tarpeeseen. Tosiasia on, että 2000-luvun alusta lukien väestönsuojelun kehittämiseen ei ollut juuri halua satsata ja valmius on tältä osin päässyt rapistumaan. Ukrainan sodan alettua järjestettiin väestöhälyttimien kokeilu, joka osoitti, että vain kahdeksan neljästäkymmenestä hälyttimestä soi. Julkisesti laajalti mainostettu kokeilu aiheutti yhteydenottojen vyöryn: 1000 yhteydenottoa parin päivän aikana. Parannustoimiin ryhdyttiin ja nyt voidaan tilanteeseen olla tyytyväisiä. Tämä osoittaa, että järjestelmän ravistelu on tärkeää, myös puutteet ja heikkoudet on avoimesti myönnettävä.

Nopeaa ratkaisua tilanteen parantamiseksi ei ole, sillä kysymys on myös merkittävistä määrärahoista. Nyt kuitenkin väestönsuojelun rahoittaminen on otettu vahvasti asialistalle. Päättäjien ei ole mahdollista lykätä päätöksiä eikä kukaan halua joutua tilanteeseen, jossa järjestelmämme ei tarpeen vaatiessa toimisi.

Myös väestönsuojelun suunnittelun resurssien osalta Helsingissä on tehty tärkeitä ratkaisuja. Tämä liittyy osaltaan hyvinvointialueuudistukseen. Hyvinvointialuemallin mukaan väestönsuojelu jäisi kunnan tehtäviin, siis pois pelastuslaitokselta. Helsingissä on kuitenkin päätetty toisin eli väestönsuojelu säilyy osana Helsingin pelastuslaitoksen organisaatiota. Tämä vahvistaa osaltaan pelastuslaitoksen toimijuutta Helsingin kriisinkestävyyden osana.

Viestinnällä vastataan kansalaisten huoliin

Pelastustoimi ei ole perinteisesti ollut kovinkaan aktiivinen viestijä — eikä väestönsuojelu ole juuri ketään kiinnostanutkaan. Paljolti on viestinnässä menty viranomaisroolin taakse, kerrottu asioista välttämättömän tiedottamisen tyyliin. Sodan uhkakuvien edessä on havahduttu siihen, että kansalaisille pitää vastata juuri niihin kysymyksiin, jotka heitä askarruttavat.

Pelastuslaitoksella onkin nyt satsattu siihen, että asioita kerrotaan selkokielisesti ja mahdollisimman kattavasti. Kaupunkilaisten kysymysten pohjalta on koottu kysymys-vastaus-kokonaisuutta laitoksen nettisivuille. Siinä asiantuntijat vastaavat kysymyksiin, kuten: Missä on väestönsuojani? Mitä Kotivara pitää sisällään? Mihin pitää varautua?

Lopulta varautumisessa on kysymys yhteistyöstä kaupungin ja asukkaiden kesken. Viranomaisilla on oma roolinsa tehtäviensä hoitamisessa. Kaupunkilaisten riittävä ja oikeisiin asioihin keskittyvä oma varautuminen on tärkeä osa kaupungin kriisinkestävyyttä. Samalla kansalaiset ovat myös tiedon tuottajia ja yhteistyökumppaneita taloyhtiöiden, yritysten ja yhdistysten kautta varautumisen tehtäviä hoitamassa.

Kokonaisnäkymä Helsingin kriisinkestävyyteen on positiivinen: kriisit ovat opettaneet ja näistä opeista on otettu kehittämisessä hyöty irti.

Kirjoittaja on tutkija Suomen Akatemian rahoittamassa ”Tiedon huoltovarmuus kompleksisessa ympäristössä” (IRWIN)- hankkeessa.