Miten organisaatiot voivat vastata yhä monimutkaisempiin haasteisiin ja kehittää kestäviä ratkaisuja? Systeeminen muotoilu yhdistää muotoilu- ja systeemiajattelun auttaakseen hahmottamaan ja muuttamaan laajoja, toisiinsa kytkeytyviä järjestelmiä. Tämä artikkeli tarkastelee systeemisen muotoilun muotoja, niitä koskevan osaamisen kehittämistä organisaatioissa sekä avaa aihetta koskevaa keskustelua.

Laurea-ammattikorkeakoulun innovaatiojohtamisen ja palvelumuotoilun teematiimit järjestivät yhdessä Systems Change Finlandin kanssa keskiviikkona 26.2.2025 kaikille avoimen ”Systeemisen muotoilun muodot organisaatioissa” -verkkotapahtuman. Tilaisuuden puhujana toimi Laurean Master’s Degree Programme in Service Innovation and Design -ohjelmasta valmistunut sekä Business Helsingissä projektiasiantuntijana työskentelevä Emilia Saarelainen, joka esitteli YAMK-tutkimustaan ja käytännön sovelluksia systeemisestä muotoilusta. Keskustelun pohjana toimi hänen “Exploring Systemic Design: Practical Insights for Organizational Implementation” -opinnäytetyönsä sekä siihen liittyvä “A Little Booklet on Systemic Design” -opaskirja (Saarelainen 2024; Saarelainen & Seppälä 2024).

Tapahtuma kokosi yhteen laajan, noin 95 osallistujan joukon asiantuntijoita, jotka jakoivat näkemyksiään ja kokemuksiaan ekosysteemien kehittämisestä ja systeemisen muotoilun soveltamisesta. Keskustelu painottui organisaatioiden kypsyysmalliin systeemisessä muotoilussa, systeemiajattelun käytäntöihin sekä siihen, miten erilaiset toimijat voivat kehittää valmiuksiaan tämän lähestymistavan hyödyntämisessä.

Systeemisen muotoilun muodot

Saarelaisen (2025) mukaan maailma on yhä monimutkaisempi ja epävarmempi, mikä on lisännyt kiinnostusta systeemisiin lähestymistapoihin. Systeeminen muotoilu on yksi näistä lähestymistavoista, joka pyrkii ratkaisemaan monimutkaisia ongelmia kokonaisvaltaisesti ja toisiinsa kytkeytyneitä näkökulmia huomioiden. Systeeminen muotoilu yhdistää systeemiajattelun ja muotoiluajattelun, ja sen tavoitteena on käsitellä laaja-alaisia ja monimutkaisia ongelmia kokonaisvaltaisesti. Organisaatioiden kontekstissa tämä tarkoittaa, että muotoilussa huomioidaan laajempi järjestelmä, jossa organisaatio toimii, sekä näiden järjestelmien monimutkaisuus ja ennakoimattomuus.

Saarelainen (2025; 2024) tunnisti YAMK-tutkimuksensa haastatteluissa kuusi erilaista lähestymistapaa systeemiseen muotoiluun:

1. Tuotteen tai palvelun muotoiluna laajempi systeemi mielessä pitäen, jossa huomioidaan vaikutukset laajempaan järjestelmään, kuten yhteisöihin, yhteiskuntaan, talouteen ja ympäristöön. Tavoitteena on minimoida haittavaikutukset ja edistää kestävää kehitystä.
2. Asiakaskeskeisenä elämäntapahtumiin perustuvana systeemisenä muotoiluna, jossa muotoilu keskittyy asiakkaan elämäntapahtumiin, kuten esimerkiksi läheisen kuolemaan ja siihen liittyvään asiointiin. Tällaisessa lähestymistavassa korostuvat eri organisaatioiden ja toimijoiden yhteistyö sekä tiedonkulun sujuvuus. Erityisesti digitalisaatiolla on tässä merkittävä rooli, sillä se mahdollistaa asiakaslähtöisempien ja käyttäjäystävällisempien palvelupolkujen rakentamisen.
3. Systeemisenä muotoiluna kompleksiset ongelmat lähtökohtana, jossa monimutkaiset, verkottuneet ja vaikeasti ratkaistavat ongelmat muodostavat muotoilun lähtökohdan. Keskeistä on juurisyiden tunnistaminen ja kokonaisvaltainen ymmärrys siitä, miten eri tekijät ja toimijat vaikuttavat ongelman muodostumiseen. Usein tämä lähestymistapa limittyy muiden systeemisen muotoilun tapojen kanssa.
4. Systeemisenä muotoiluna interventioportfoliona, jossa tavoitteena on edistää systeemistä muutosta toteuttamalla useampia interventioita, jotka oppivat toisiltaan ja vaikuttavat toisiinsa. Lähestymistapa voi lähteä liikkeelle joko kompleksisesta ongelmasta tai jo olemassa olevasta projektiportfoliosta, jossa yksittäisiä interventioita kehitetään yhdessä järjestelmätason muutoksen aikaansaamiseksi.
5. Systeemisenä muotoiluna perustuen innovaatioiden syntymiseen keskinäisistä yhteyksistä, jossa innovaatioiden syntyminen perustuu järjestelmän keskinäisriippuvuuksien ymmärtämiseen. Tavoitteena ei ole välttämättä ratkaista tiettyä ongelmaa, vaan toimia järjestelmätasolla ja tunnistaa uusia mahdollisuuksia, joita syntyy vuorovaikutussuhteiden kautta.
6. Systeemisenä muotoiluna systeemien välillä, jossa korostetaan itsenäisten toimijoiden merkitystä ja sitä, miten ne voivat toimia ilman nykyisten järjestelmien rajoittavaa vaikutusta. Tavoitteena on luoda uudenlaisia toimintamalleja ja ekosysteemejä, jotka eivät ole riippuvaisia vallitsevista rakenteista, vaan mahdollistavat uudenlaisia tapoja järjestää toimintaa ja resursseja.

Systeemisen muotoilun kypsyysmalli

Saarelaisen (2025; 2024) mukaan systeemisen muotoilun omaksuminen organisaatioissa edellyttää menetelmien, oppimisen, yhteistyön ja organisaation rakenteiden kehittymistä. Menetelmät tarjoavat periaatteita monimutkaisten ilmiöiden käsittelyyn, mutta niiden vaikuttavuus riippuu organisaation kyvystä oppia ja tehdä yhteistyötä. Tämä edellyttää organisaation tukea sekä yksilöille että tiimeille, jotta systeeminen muotoilu voi juurtua osaksi toimintaa.

Organisaation kypsyys systeemisessä muotoilussa vaihtelee. Saarelaisen (2025; 2024) kehittämä kypsyysmalli (ks. kuva 1) avaa viisi vaihetta, joiden avulla organisaatiot voivat arvioida valmiuttaan ja kehityspolkuaan. Systeeminen tyhjiö (Systemic Void) -vaiheessa systeemistä muotoilua ei hyödynnetä, eikä yksilöillä ole mahdollisuuksia sen käyttöön. Systeeminen tietoisuus (Systemic Awareness) -vaiheessa organisaatio tunnistaa systeemisten ilmiöiden merkityksen, mutta käytännön sovellukset puuttuvat. Systeeminen kokeilu (Systemic Exploration) -vaiheessa muotoilua kokeillaan rajatusti yksittäisissä projekteissa tai tiimeissä. Systeeminen integrointi (Systemic Integration) -vaiheessa se on laajemmin osa organisaatiota, mutta painopiste on edelleen organisaation saamissa hyödyissä. Systeeminen transformaatio (Systemic Transformation) -vaiheessa muotoilu on syvällisesti integroitu, ja organisaatio keskittyy laajempaan järjestelmätason vaikuttavuuteen.

Systeemisen muotoilun leviäminen organisaatioissa ja kulttuuriset haasteet

”Systeemisen muotoilun muodot organisaatioissa” -tapahtumassa käsiteltiin siirtymää systeemisen muotoilun vaiheesta 3, ”Systeeminen kokeilu”, jossa muotoilua hyödynnetään lähinnä yksittäisissä tiimeissä tai projekteissa, vaiheeseen 4, ”Systeeminen integrointi”, jossa muotoilu on laajemmin integroitu organisaation rakenteisiin ja kulttuuriin. Keskusteluissa nousi esiin, että tämä siirtymä edellyttää muutoksia organisaation valtarakenteissa ja arvostuksissa. Muotoilun nostaminen strategiselle tasolle vaatii johtamiskäytäntöjen uudistamista siten, että ne tukevat systeemistä ajattelua ja mahdollistavat muotoilun laajemman vaikuttavuuden.

Tapahtumassa keskusteltiin myös siitä, miten organisaatioiden kypsyys systeemisessä muotoilussa kehittyy ja minkälaisia haasteita siihen liittyy. Erityisesti herätti ajatuksia se, miten eri toimijat voidaan sitouttaa yhteiseen kehittämiseen, kun heillä on erilaiset lähtökohdat ja intressit. Keskustelussa tunnistettiin, että organisaatioiden yhteistyö perustuu usein jännitteiseen tasapainoon erilaisten tavoitteiden välillä. Toimijat voivat lähestyä ekosysteemityötä esimerkiksi taloudellisten hyötyjen, yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tai strategisten intressien näkökulmasta, ja näiden yhteensovittaminen voi olla haasteellista. Tämän vuoksi yhteisten kehittämistavoitteiden määrittely ja vuorovaikutuksen rakenteiden luominen ovat keskeisiä kysymyksiä systeemisessä muotoilussa.

Keskustelua herätti myös se, miten organisaatioiden sisäiset valtarakenteet vaikuttavat siihen, keillä on valta määritellä, mitä pidetään tärkeänä ja millaisia kehittämisprosesseja tuetaan. Muotoilun käyttö organisaatioissa ei ole pelkästään tekninen kysymys, vaan siihen liittyy aina myös valtaa, sillä se vaikuttaa siihen, kuka pääsee osallistumaan päätöksentekoon ja minkälaiset arvot ohjaavat kehittämistä. Tämä herätti kysymyksen siitä, pitäisikö systeemisen muotoilun käytäntöjä laajentaa koskemaan myös päätöksentekoa ja strategista suunnittelua, jotta ne eivät jäisi vain operatiivisiksi työkaluiksi. Tähän ei löydetty yksiselitteistä vastausta, mutta keskustelu toi esiin tarpeen kehittää muotoilun ja johtamisen rajapintoja organisaatioissa.

Toinen merkittävä keskustelunaihe liittyi systeemiajattelun länsimaiseen painotukseen ja siihen, miksi se voi tuntua vieraalta joillekin toimijoille. Keskustelussa pohdittiin, miten länsimaiset käsitykset vallasta, hierarkioista ja kontrollista vaikuttavat systeemiajattelun ymmärtämiseen ja soveltamiseen. Monissa alkuperäiskansojen ajattelutavoissa systeemisyys perustuu vuorovaikutukseen, yhteisöllisyyteen ja luonnon kiertokulkujen kunnioittamiseen, mikä eroaa länsimaisesta, usein lineaariseen ja hierarkkiseen rakenteeseen perustuvasta systeemiajattelusta. Tämä tuli esiin myös viittauksessa Tyson Yunkaportan (2019) teokseen Sand Talk: How Indigenous Thinking Can Save the World, jossa esitetään, että systeemiajattelu ei ole pelkästään mekanistinen tapa hahmottaa järjestelmiä, vaan se voi perustua myös ihmisten välisiin suhteisiin ja jatkuvaan yhteistoimintaan. Keskustelussa heräsi ajatus siitä, miten systeemistä ajattelua voisi kehittää suuntaan, jossa se tunnistaa paremmin erilaisia kulttuurisia lähtökohtia ja mahdollistaa monimuotoisempia tapoja ymmärtää ja soveltaa sitä käytännössä.

Tapahtuman aikana pohdittiin myös sitä, miten systeeminen muotoilu eroaa perinteisestä käyttäjälähtöisestä muotoilusta. Vaikka perinteinen muotoilu keskittyy usein yksittäisiin tuotteisiin tai palveluihin, systeeminen muotoilu pyrkii tarkastelemaan laajempia ilmiöitä ja niitä muovaavia rakenteita. Tämä tarkoittaa, että muotoilun näkökulma laajenee yksittäisten käyttäjien tarpeista kohti järjestelmätason vaikutuksia ja niiden taustalla olevia vallan, motivaation ja kulttuurin kysymyksiä. Tämä lähestymistapa herätti kiinnostusta, mutta myös kysymyksiä siitä, miten organisaatiot voivat ottaa sen käyttöön ilman, että se kohtaa vastustusta vakiintuneiden toimintatapojen puolelta.

Vaikka tapahtumassa ei saatu lopullisia vastauksia siihen, miten systeeminen muotoilu voisi parhaiten juurtua organisaatioiden rakenteisiin, keskustelu herätti paljon ajatuksia siitä, miten muotoilun ja johtamisen yhdistäminen voisi tukea laajempia muutoksia. Yksi mahdollinen suunta olisi tarkastella systeemistä muotoilua osana organisaatioiden johtamisen kehittämistä ja päätöksentekoa, jolloin sen vaikutukset eivät jäisi yksittäisten projektien varaan. Mikäli systeemisen muotoilun periaatteet saadaan osaksi organisaation strategista suunnittelua, siirtymä kohti laajempaa soveltamista voisi tapahtua luontevammin, ja muotoilun hyödyt tulisivat organisaatiossa laajemmin tunnistetuiksi.

Tapahtuman esitysmateriaalit ovat saatavissa Systems Change Finlandin blogista.

Kirjoittaja

YTM, KM, KTM, MBA, Seppälä on ekosysteemien ja systeemisen innovaatiojohtamisen asiantuntija. Hän koordinoi Laurean innovaatiojohtamisen ja ekosysteemien teematiimin toimintaa.  

Lähteet

• Saarelainen, E. 2024. Exploring Systemic Design: Practical Insights for Organizational Implementation. YAMK-opinnäytetyö. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052917619
• Saarelainen, E. & Seppälä, M. 2024. How can organisations be more systemic through design? Laurea Journal. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024091673241
• Saarelainen, E. 2025. Systeemisen muotoilun muodot organisaatioissa. Puheenvuoro tapahtumassa 26.2.2025.
• Yunkaporta, T. 2019. Sand Talk: How Indigenous Thinking Can Save the World. New York: HarperOne.