Miten organisaatiot voivat vastata yhä monimutkaisempiin haasteisiin ja kehittää kestäviä ratkaisuja? Systeeminen muotoilu yhdistää muotoilu- ja systeemiajattelun auttaakseen hahmottamaan ja muuttamaan laajoja, toisiinsa kytkeytyviä järjestelmiä. Tämä artikkeli tarkastelee systeemisen muotoilun muotoja, niitä koskevan osaamisen kehittämistä organisaatioissa sekä avaa aihetta koskevaa keskustelua.

Microsoft Stream -tekoälyä käytettiin tapahtuman transkription tekemisessä ja ChatGPT-tekoälyä käytettiin tapahtuman muistiinpanojen koostamisessa ja kirjoittamisen tukena.

Laurea-ammattikorkeakoulun innovaatiojohtamisen ja palvelumuotoilun teematiimit järjestivät yhdessä Systems Change Finlandin kanssa keskiviikkona 26.2.2025 kaikille avoimen ”Systeemisen muotoilun muodot organisaatioissa” -verkkotapahtuman. Tilaisuuden puhujana toimi Laurean Master’s Degree Programme in Service Innovation and Design -ohjelmasta valmistunut sekä Business Helsingissä projektiasiantuntijana työskentelevä Emilia Saarelainen, joka esitteli YAMK-tutkimustaan ja käytännön sovelluksia systeemisestä muotoilusta. Keskustelun pohjana toimi hänen “Exploring Systemic Design: Practical Insights for Organizational Implementation” -opinnäytetyönsä sekä siihen liittyvä “A Little Booklet on Systemic Design” -opaskirja (Saarelainen 2024; Saarelainen & Seppälä 2024).

Tapahtuma kokosi yhteen laajan, noin 95 osallistujan joukon asiantuntijoita, jotka jakoivat näkemyksiään ja kokemuksiaan ekosysteemien kehittämisestä ja systeemisen muotoilun soveltamisesta. Keskustelu painottui organisaatioiden kypsyysmalliin systeemisessä muotoilussa, systeemiajattelun käytäntöihin sekä siihen, miten erilaiset toimijat voivat kehittää valmiuksiaan tämän lähestymistavan hyödyntämisessä.

Systeemisen muotoilun muodot

Saarelaisen (2025) mukaan maailma on yhä monimutkaisempi ja epävarmempi, mikä on lisännyt kiinnostusta systeemisiin lähestymistapoihin. Systeeminen muotoilu on yksi näistä lähestymistavoista, joka pyrkii ratkaisemaan monimutkaisia ongelmia kokonaisvaltaisesti ja toisiinsa kytkeytyneitä näkökulmia huomioiden. Systeeminen muotoilu yhdistää systeemiajattelun ja muotoiluajattelun, ja sen tavoitteena on käsitellä laaja-alaisia ja monimutkaisia ongelmia kokonaisvaltaisesti. Organisaatioiden kontekstissa tämä tarkoittaa, että muotoilussa huomioidaan laajempi järjestelmä, jossa organisaatio toimii, sekä näiden järjestelmien monimutkaisuus ja ennakoimattomuus.

Saarelainen (2025; 2024) tunnisti YAMK-tutkimuksensa haastatteluissa kuusi erilaista lähestymistapaa systeemiseen muotoiluun:

1. Tuotteen tai palvelun muotoiluna laajempi systeemi mielessä pitäen, jossa tarkastellaan tuotteen tai palvelun vaikutuksia laajempaan yhteiskunnalliseen järjestelmään, johon kuuluu myös sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristöä koskevat näkökulmat. Tässä muotoilun tavoitteena on edistää kestävää kehitystä ja välttää potentiaalisia haittavaikutuksia.
2. Asiakaskeskeisenä elämäntapahtumiin perustuvana systeemisenä muotoiluna, jonka keskiössä ovat elämään kuuluvat tilanteet, kuten esimerkiksi läheisen kuolema ja siihen liittyvien asioiden hoito. Elämäntapahtumien asiakaskeskeisyyttä voidaan edistää sujuvoittamalla eri organisaatioiden ja toimijoiden välistä yhteistyötä sekä tiedonkulkua. Asiakkaan näkökulmasta edistetty digitalisaatio voi helpottaa elämäntapahtumiin liittyvää tiedonkulkua ja vaivaa merkittävästi.
3. Systeemisenä muotoiluna kompleksiset ongelmat lähtökohtana, jonka keskiössä ovat epäselvät, verkottuneet ja vaikeasti ratkaistavissa olevat haasteet. Tämänkaltaisen muotoilun keskiössä on juurisyiden tunnistaminen sekä kokonaisvaltaisen ymmärryksen synnyttäminen haasteeseen liittyvien tekijöiden ja toimijoiden vaikutussuhteista suhteessa ongelman syntyyn. Tätä systeemisen muotoilun lähestymistapaa sovelletaan käytännössä usein muiden tapojen kanssa.
4. Interventioportfolion systeemisenä muotoiluna, jossa ei toteuteta vain yksittäisiä projekteja, vaan taklataan kokonaishaasteen eri osa-alueita projekteilla, jotka oppivat toisiltaan ja synnyttävät yhdessä laajempaa vaikuttavuutta. Lähestymistapaa voidaan soveltaa lähtemällä liikkeelle joko ongelman ymmärtämisestä tai olemassa olevasta projektiportfoliosta.
5. Systeemisenä muotoiluna perustuen innovaatioiden syntymiseen keskinäisistä yhteyksistä, jossa pyritään tunnistamaan uusia mahdollisuuksia sitä kautta, että ymmärretään systeemin keskinäisriippuvuuksia ja vuorovaikutussuhteita.
6. Systeemisenä muotoiluna systeemien välillä, jossa korostetaan itsenäisten toimijoiden merkitystä ja sitä, miten ne voivat toimia ilman nykyisten järjestelmien rajoittavaa vaikutusta. Tavoitteena on luoda uudenlaisia toimintamalleja ja ekosysteemejä, jotka eivät ole riippuvaisia vallitsevista rakenteista, vaan mahdollistavat uudenlaisia tapoja järjestää toimintaa ja resursseja.

Systeemisen muotoilun kypsyysmalli

Saarelaisen (2025; 2024) mukaan systeemisen muotoilun omaksuminen organisaatioissa edellyttää menetelmien, oppimisen, yhteistyön ja organisaation rakenteiden kehittymistä. Menetelmät tarjoavat periaatteita monimutkaisten ilmiöiden käsittelyyn, mutta niiden vaikuttavuus riippuu organisaation kyvystä oppia ja tehdä yhteistyötä. Tämä edellyttää organisaation tukea sekä yksilöille että tiimeille, jotta systeeminen muotoilu voi juurtua osaksi toimintaa.

Organisaation kypsyys systeemisessä muotoilussa vaihtelee. Saarelaisen (2025; 2024) kehittämä kypsyysmalli (ks. kuva 1) avaa viisi vaihetta, joiden avulla organisaatiot voivat arvioida valmiuttaan ja kehityspolkuaan. Systeeminen tyhjiö (Systemic Void) -vaiheessa systeemistä muotoilua ei hyödynnetä, eikä yksilöillä ole mahdollisuuksia sen käyttöön. Systeeminen tietoisuus (Systemic Awareness) -vaiheessa organisaatio tunnistaa systeemisten ilmiöiden merkityksen, mutta käytännön sovellukset puuttuvat. Systeeminen kokeilu (Systemic Exploration) -vaiheessa muotoilua kokeillaan rajatusti yksittäisissä projekteissa tai tiimeissä. Systeeminen integrointi (Systemic Integration) -vaiheessa se on laajemmin osa organisaatiota, mutta painopiste on edelleen organisaation saamissa hyödyissä. Systeeminen transformaatio (Systemic Transformation) -vaiheessa muotoilu on syvällisesti integroitu, ja organisaatio keskittyy laajempaan järjestelmätason vaikuttavuuteen.

Systeemisen muotoilun leviäminen organisaatioissa ja kulttuuriset haasteet

”Systeemisen muotoilun muodot organisaatioissa” -tapahtumassa käsiteltiin siirtymää systeemisen muotoilun vaiheesta 3, ”Systeeminen kokeilu”, jossa muotoilua hyödynnetään lähinnä yksittäisissä tiimeissä tai projekteissa, vaiheeseen 4, ”Systeeminen integrointi”, jossa muotoilu on laajemmin integroitu organisaation rakenteisiin ja kulttuuriin. Keskusteluissa nousi esiin, että tämä siirtymä edellyttää muutoksia organisaation valtarakenteissa ja arvostuksissa. Muotoilun nostaminen strategiselle tasolle vaatii johtamiskäytäntöjen uudistamista siten, että ne tukevat systeemistä ajattelua ja mahdollistavat muotoilun laajemman vaikuttavuuden.

Tapahtumassa keskusteltiin myös siitä, miten organisaatioiden kypsyys systeemisessä muotoilussa kehittyy ja minkälaisia haasteita siihen liittyy. Osallistujissa herätti erityisesti ajatuksia se, miten toimijoita voidaan sitouttaa yhteiseen kehittämiseen, kun heillä on erilaiset lähtökohdat ja intressit. Keskustelussa tunnistettiin, että organisaatioiden välinen yhteistyö perustuu usein erilaisten tavoitteiden muodostamien jännitteiden tasapainotteluun. Tämä on seurausta siitä, että toimijat voivat lähestyä ekosysteemityötä esimerkiksi taloudellisten hyötyjen, yhteiskunnallisen edun (innovaatioekosysteemit) tai tiedollisten intressien näkökulmista, ja näiden yhteensovittaminen voi olla haasteellista. Tästä syystä erilaisia intressejä yhdistävien yhteisten kehittämistavoitteiden määrittely ja jaetun hallinnan rakenteiden luominen ovat keskeisiä kysymyksiä systeemisessä muotoilussa.

Keskustelua tapahtumassa herätti myös se, miten organisaatioiden sisäiset valtarakenteet vaikuttavat siihen, keillä on valta määritellä, mitä pidetään tärkeänä ja minkälaisia kehittämisprosesseja hyödynnetään. Muotoilun soveltaminen organisaatioissa ei ole itsestäänselvyys, sillä siihen liittyy aina myös valtaa sen suhteen, kuka pääsee osallistumaan päätöksentekoon ja minkälaiset arvot ohjaavat kehittämistä. Tämä herätti jatkokysymyksen siitä, pitäisikö systeemisen muotoilun käytäntöjä laajentaa koskemaan myös päätöksentekoa ja strategista suunnittelua, jotta lähestymistapa ei jäisi vain operatiiviseksi toiminnaksi. Vastus kysymykseen jäi avoimeksi, mutta keskustelu nosti esiin tarpeen pohtia muotoilun ja johtamisen rajapintoja organisaatioissa.

Eräs tapahtuman keskusteluista liittyi systeemiajattelun länsimaiseen painotukseen sekä siihen, miten länsimaiset käsitykset vallasta, hierarkioista ja kontrollista vaikuttavat systeemiajattelun tapoihin tarkastella maailmaa. Keskustelussa mainittiin, että länsimainen lähestymistapa systeemiajatteluun korostaa systeemiajattelun juuria insinööritieteissä sekä maailman ymmärtämiseen konemaisena vuorovaikutusten kokonaisuutena. Aiheeseen liittyi myös keskustelussa mainittu Tyson Yunkaportan (2019) Sand Talk: How Indigenous Thinking Can Save the World -kirja, jossa esitetään, että alkuperäiskansojen ajatteluun pohjautuva systeemiajattelu voisi korostaa myös ihmisten välisiin suhteisiin ja jatkuvaa yhteistoiminnasta kumpuavaa muutosta. Keskustelussa heräsi ajatus siitä, että voisi olla tarpeen kehittää systeemiajattelua suuntaan, jossa se olisi sensitiivisempi erilaisille kulttuurisille lähtökohdille ja mahdollistaisi monimuotoisempia tapoja ymmärtää sekä soveltaa sitä käytännössä.

Tapahtuman aikana pohdittiin myös sitä, miten systeeminen muotoilu eroaa perinteisestä käyttäjälähtöisestä muotoilusta. Vaikka perinteinen muotoilu keskittyy usein yksittäisiin tuotteisiin tai palveluihin, systeeminen muotoilu pyrkii tarkastelemaan laajempia ilmiöitä ja niitä muovaavia rakenteita. Systeemisessä muotoilussa näkökulma laajenee yksittäisten käyttäjien tarpeista kohti järjestelmätason vaikutuksia sekä niihin vaikuttaviin valtaa, motivaatiota ja kulttuuria koskeviin seikkoihin.

Vaikka tapahtumassa ei saatu lopullisia vastauksia siihen, miten systeeminen muotoilu voisi parhaiten juurtua organisaatioiden rakenteisiin, muotoilun ja johtamisen näkökulmia yhdistävä keskustelu oli raikas tuulahdus. Jotta systeeminen muotoilu leviäisi organisaatioissa yksittäisiä projekteja laajemmalle, sitä pitäisi pyrkiä yhdistämään organisaatioiden johtamiskäytäntöjen kehittämiseen ja päätöksenteon prosesseihin.

Tapahtuman esitysmateriaalit ovat saatavissa Systems Change Finlandin blogista.

Kirjoittaja

YTM, KM, KTM, MBA, Seppälä on ekosysteemien ja systeemisen innovaatiojohtamisen asiantuntija. Hän koordinoi Laurean innovaatiojohtamisen ja ekosysteemien teematiimin toimintaa.  

Lähteet

• Saarelainen, E. 2024. Exploring Systemic Design: Practical Insights for Organizational Implementation. YAMK-opinnäytetyö. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052917619
• Saarelainen, E. & Seppälä, M. 2024. How can organisations be more systemic through design? Laurea Journal. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024091673241
• Saarelainen, E. 2025. Systeemisen muotoilun muodot organisaatioissa. Puheenvuoro tapahtumassa 26.2.2025.
• Yunkaporta, T. 2019. Sand Talk: How Indigenous Thinking Can Save the World. New York: HarperOne.

Tämän artikkelin ensimmäinen kuva (nostokuva) ei ole CC BY-SA -lisensoitu. Sitä on käytetty Adobe Stockin Education-lisenssin ehtojen mukaisesti, eikä sitä saa käyttää edelleen ilman erillistä lupaa.

Microsoft Stream -tekoälyä käytettiin tapahtuman transkription tekemisessä ja ChatGPT-tekoälyä käytettiin tapahtuman muistiinpanojen koostamisessa ja kirjoittamisen tukena.

Artikkelin tekstiä on julkaisemisen jälkeen tarkistettu ja sujuvoitettu (10.11.2025).