Ekosysteemien muotoilu auttaa kehittämään monitoimijaympäristöjä, joissa yhteinen arvo syntyy eri toimijoiden yhteistyöllä. Tämä artikkeli avaa, kuinka muotoilua ja innovaatiojohtamisen menetelmiä voidaan hyödyntää ekosysteemien kehittämisessä. Artikkeli tarjoaa myös käytännön kokemuksia siitä, miten ekosysteemejä rakennetaan ja johdetaan konkreettisesti.
Kuva: Degimages/Adobe Stock Education Licence (AI generated)
Koordinoimani Laurea-ammattikorkeakoulun innovaatiojohtamisen ja ekosysteemien teematiimi pyrkii edistämään ekosysteemien kehittämiseen ja orkestrointiin liittyvää osaamista korkeakoulun sisällä sekä sen ulkopuolella. Teematiimin tavoitteena on kasvattaa ymmärrystä siitä, kuinka ekosysteemeillä voidaan saavuttaa kestäviä ja parempia tulevaisuuksia synnyttäviä innovaatioita, jotka vastaavat yhteiskunnan viheliäisiin ongelmiin, kuten kestävän kehityksen haasteisiin. Laurean living lab -malli ja pitkäaikainen kokemus palvelumuotoilusta luovat vahvan pohjan ekosysteemityöhön, jossa korostuvat strateginen ja monitoimijainen yhteistyö. Ekosysteemityössä tuotteiden ja palvelujen yhteiskehittämisen sijaan työn kohteena onkin moniorganisatorinen yhteistoiminta sekä sen edellytysten rakentaminen.
Teematiimi toimii myös tiedon jakajana ja tukijana ekosysteemien kehittäjille ja orkestroijille, tuomalla esiin käytännön esimerkkejä ja kehittämällä osaamista, joka tukee Laurean opetus- ja hanketoimintaa. Teematiimin työn tavoitteena on auttaa yhteiskunnallisten haasteiden parissa työskenteleviä toimijoita ja luomaan verkostoja, jotka tukevat yhteistä arvonluontia, innovatiivisten ratkaisujen kehittämistä ja pitkän aikajänteen yhteistyömuotojen synnyttämistä.
Tämän työn tueksi innovaatiojohtamisen ja ekosysteemien teematiimi ja Systems Change Finland järjestivät 27.8.2024 kaikille avoimen verkkotilaisuuden, jossa käsiteltiin ekosysteemien muotoilua ja kehittämistä. Ekosysteemien muotoilu tarjoaa viitekehyksen ja työkaluja, joiden avulla erilaiset toimijat voivat työskennellä yhdessä jaettujen haasteiden taklaamiseksi (Lewrick 2022). Tilaisuudessa kuultiin Vision Factory Oy:n toimitusjohtaja Krista Keräsen puheenvuoro ekosysteemien muotoilusta ja siihen liittyvistä menetelmistä sekä Laurea-ammattikorkeakoulun palvelumuotoilija Heidi Wallinin käytännön kokemuksia menetelmien soveltamisesta Food Waste Ecosystem -hankkeessa.
Ekosysteemin käsitettä voidaan lähestyä monista eri näkökulmista, mutta tässä artikkelissa ekosysteemi ymmärretään ”monien organisaatioiden muodostamana avoimena ja vuorovaikutuksessa muuntautuvana yhteistoiminnan muotona, jossa aluksi vähän ymmärretyn jaetun teeman tai haasteen ympärillä pyritään pitkällä aikajänteellä kehittämään ymmärrystä, uutta tietoa tai teknologioita, uusia palveluita tai ratkaisuja sekä ekosysteemin kyvykkyyksiä, jotka auttavat toimijoita vastaamaan haasteeseen paremmin kuin mihin organisaatiot pystyvät yksin ja mahdollisesti luomaan edellytyksiä uusille markkinoille”. Ekosysteemien erityispiirteenä on, että niiden toimijat eivät välttämättä tee jatkuvaa yhteistyötä, mutta heitä yhdistää muuntautuminen suhteessa jaettuun toimintaympäristöön. (Seppälä & Keränen 2023.)
Ekosysteemimuotoilun prosessi ja työkalut
Krista Keränen (2024) korosti puheenvuorossaan ekosysteemimuotoilua prosessina, joka auttaa jäsentämään monitoimijaympäristöjä ja niiden toimijoiden välisiä suhteita kohti yhteistä tavoitetta. Hänen mukaansa ekosysteemimuotoilu ei ole vain yksittäisten työkalujen käyttöä, vaan se rakentuu vaiheittain eteneväksi kehitysprosessiksi, jossa jokaisella askeleella on selkeä rooli ekosysteemin muotoutumisessa ja kasvussa.
Keräsen työ on keskittynyt yhteiskehittämiseen ja muotoiluajatteluun myös julkisella sektorilla, jossa hän on ollut mukana luomassa Valtiolla.fi-sivustolle Elävänä ekosysteemeissä – arvoa yhteiskehittämisestä -materiaalia, joka tarjoaa käytännön työkaluja ekosysteemien muotoiluun ja yhteistyön kehittämiseen (Valtiolla.fi 2023). Lisäksi hän on toteuttanut valtiolle Ekosysteemikoulu 1.0 -koulutuksen, jossa Wallin oli mukana osallistujana. Koulutuksessa käsiteltiin Vision Factoryn ekosysteemityökalupakkia ja kehitettiin käytännön osaamista ekosysteemien kehittämiseksi sekä orkestroimiseksi monitoimijaisessa ympäristöissä.
Ekosysteemimuotoilun prosessi etenee neljässä vaiheessa, jotka ovat kartoittaminen, täsmentäminen, ideointi ja viimeistely. Jokainen vaihe ohjaa kohti syvempää yhteistä ymmärrystä ja käytännön toimenpiteitä, jotka tukevat ekosysteemin tavoitteiden saavuttamista.
Kuva 1. Ekosysteemin muotoiluprosessi ja sen vaiheiden kuvaus (Keränen 2024).
- Kartoita ja ymmärrä
Ekosysteemimuotoilun ensimmäinen vaihe keskittyy ekosysteemin toiminta-alueen ja ilmiön kartoittamiseen sekä sidosryhmien ja heidän tarpeidensa tunnistamiseen. Keränen (2024) esitteli tässä vaiheessa käytettävän sidosryhmäkartan, joka auttaa ekosysteemin toimijoita hahmottamaan, ketkä ovat keskeisiä kumppaneita ja millaisilla resursseilla he voivat osallistua ekosysteemiin. Toinen keskeinen työkalu on Ekosysteemin mahdollisuudet -kanvas, joka kehitettiin osana Laurean koordinoimaa CEGO – Circular Economy Goes East and West -hanketta (CEGO 2022; Seppälä & Keränen 2023). Kanvas auttaa tunnistamaan ekosysteemin yhteiset teemat, sopivat yhteistyömuodot, keskeiset toimijat sekä mahdollisuudet vaikuttavuuden aikaansaamiseen pitkällä aikajänteellä (Seppälä & Keränen 2023). Keräsen (2024) mukaan tämä vaihe antaa ekosysteemin toimijoille yhteisen perustan ja jaetun käsityksen siitä, mitä ollaan rakentamassa.
- Määrittele ja täsmennä
Kun ekosysteemin yleinen ilmiö ja toimijat on tunnistettu, seuraavassa vaiheessa syvennytään ekosysteemin visiota, missiota ja arvolupausta koskeviin kysymyksiin. Keränen (2024) painotti, että tämä vaihe on olennainen, sillä yhteinen arvolupaus luo ekosysteemille sen identiteetin ja merkityksen. Hän esitteli työkaluna ekosysteemin kehittämissuunnitelman, jonka avulla voidaan määritellä, millaista arvoa ekosysteemi tuottaa ja miksi se on olemassa (Keränen 2024). Tämän vaiheen työkalujen avulla ekosysteemin toimijat voivat kirkastaa, mitä kukin osapuoli toivoo saavuttavansa ja millaista arvoa he tuovat yhteiseen projektiin. Keränen (2024) muistutti, että jaetun arvolupauksen määrittely on ratkaisevaa, sillä se luo pohjan luottamukselle ja sitoutumiselle.
- Ideoi, kehitä ja testaa
Kolmannessa vaiheessa ekosysteemin toimijat ideoivat ja kehittävät konkreettisia toimintoja ja palveluita, jotka vastaavat sidosryhmien tarpeisiin ja tukevat ekosysteemin yhteisiä tavoitteita. Tässä vaiheessa Keränen (2024) suositteli palvelu- ja arvolupauskartan käyttöä, joiden avulla voidaan kuvata ekosysteemin ydintoiminnot ja palvelupolut. Keränen (2024) korosti myös roolitusten ja vastuiden määrittelyä, että tiedetään kuka tekee mitäkin. Tämä vaihe on erityisen tärkeä ekosysteemin johtamisen ja koordinoinnin kannalta, sillä se auttaa varmistamaan, että kaikilla toimijoilla on selkeä rooli ja että yhteistyö sujuu tehokkaasti. Keränen (2024) rohkaisi ekosysteemin toimijoita testaamaan ja iteroimaan ideoita yhdessä, jotta toimintamallit saadaan muotoutumaan käytännössä toimiviksi.
- Viimeistele ja vie käytäntöön
Viimeisessä vaiheessa ekosysteemin toimintamalli viimeistellään ja otetaan käyttöön. Keräsen (2024) mukaan tämä vaihe on ratkaiseva ekosysteemin pitkäaikaisen elinvoimaisuuden kannalta, sillä toiminnan tulee olla joustavaa ja mukautuvaa muuttuviin tarpeisiin. Tässä vaiheessa hyödynnetään seurantamittareita, joilla voidaan arvioida ekosysteemin arvolupauksen toteutumista ja sen toiminnallista vaikuttavuutta. Lisäksi Keränen mainitsi, että ekosysteemin kehittämisen tarina voi toimia dokumenttina, joka kertoo ekosysteemin synnystä, sen tavoitteista ja kehitysvaiheista. Tämä auttaa sitouttamaan sekä nykyisiä että uusia toimijoita ja luo jatkuvuutta ekosysteemin toiminnalle. (Keränen 2024.)
Käytännön kokemuksia Food Waste Ecosystem -hankkeesta
Food Waste Ecosystem -hankkeessa työskentelevä Laurean palvelumuotoilija Heidi Wallin (2024) on soveltanut Keräsen esittelemiä ekosysteemityökaluja käytännössä. Hankkeen tavoitteena on luoda pääkaupunkiseudulle verkostomainen toimintatapa ruokahävikin vähentämiseksi. Hankkeessa ovat mukana Vantaan kaupunki, Helsingin kaupunki, Luonnonvarakeskus (Luke) ja Laurea-ammattikorkeakoulu. Wallinin (2024) tehtävä hankkeessa on fasilitoida konsortion sisäistä yhteistyötä yhdessä muiden palvelumuotoilijoiden kanssa.
Wallin (2024) kertoi, että sidosryhmäkartan laatiminen oli erityisen tärkeää, sillä se auttoi selkeyttämään eri toimijoiden rooleja ja odotuksia. Sidosryhmäkartan lisäksi Wallin ja hänen tiiminsä hyödynsivät arvolupauskanvasta, jossa määriteltiin, mitä arvoa kukin toimija tuottaa ja saa ekosysteemissä. Wallin (2024) korosti, että erityisesti arvolupauskanvas toi esiin toimijoiden välisiä odotuksia ja tarjosi hyvän lähtökohdan keskusteluille siitä, kuinka yhteistyö voisi tuottaa mahdollisimman paljon lisäarvoa kaikille osapuolille.
Hankkeen aikana ekosysteemityökalut räätälöitiin projektin tarpeisiin, mikä mahdollisti prosessin tehokkaan etenemisen. Esimerkiksi hankkeen alkuvaiheessa Wallin ja hänen tiiminsä mukauttivat työkalupakista löytyviä pohjia siten, että ne sopivat paremmin ruokahävikin vähentämiseen tähtäävään ekosysteemiin ja että työkalut tukivat kaikkien osallistujien tarpeita sekä toiveita mahdollisimman hyvin (Wallin 2024). Food Waste Ecosystem -hanke jatkuu edelleen ja ekosysteemin muotoilu on siinä keskeisessä ohjaavassa roolissa, kun hankkeessa tehdään yhteistyötä sidosryhmien kanssa (Wallin 2024).
Ekosysteemien muotoilu -verkkotilaisuuden tallenne, esitysmateriaalit ja kanvakset ovat saatavilla Systems Change Finlandin blogista (Seppälä 2024).
Kirjoittaja
YTM, KM, KTM, MBA, Seppälä on ekosysteemien ja systeemisen innovaatiojohtamisen asiantuntija. Hän koordinoi Laurean innovaatiojohtamisen ja ekosysteemien teematiimin toimintaa.
Lähteet
