Kursori vilkkuu valkoisen paperin ylänurkassa. Tyhjä dokumentti tulisi täyttää sanoilla ja ennen kaikkea sanottavalla, mutta motivaatio kirjoittamiseen on kateissa. On toki totta, että jollei tehdystä työstä kerro kenellekään, ei tieto kehitetyistä malleista ja toimintatavoista, tehdystä tutkimuksesta taikka ratkaisemista odottavista kysymyksistä leviä omaa pientä piiriä laajemmalle. Toisaalta, vaakakupissa painaa myös työelämän hektisyys ja lukemattomien tekstien massa. Tavoittaako tämä julkaisu ketään vai onko kyseessä turha työ, johon käytetty aika olisi parempi käyttää muiden asioiden edistämiseen?

Ajoittain esiin nousevat tiedot latauksitta jääneittä raporteista ovat omiaan kyseenalaistamaan julkaisemisen mielekkyyden. Erityisen herkästi toiminnan mielekkyys arveluttaa, mikäli kipinä julkaisemiseen ei ole syntynyt omasta halusta vaan esimerkiksi työnantajan tai rahoittajan vaateesta. Lähtökohtaisena oletusarvona ajatus siitä, etteikö julkaisuja lukisi kukaan on kuitenkin väärä. Esimerkiksi Laurea-ammattikorkeakoulun Julkaisut -sarjan ja Laurea Journalin julkaisuja ladataan parhaimmillaan yli tuhat kertaa, ja julkaisusarjan latauskertojen mediaani liikkuu useammassa sadassa.

Julkaisu yleisön ulottuville

Julkaiseminen on osa korkeakoulujen yhteiskunnallista tehtävää. Yhteisin varoin tuotetun tutkimus- ja kehitystyön tulosten saattaminen yhteiskunnan hyödynnettäväksi kuuluu vastuullisen tieteen ja tutkimuksen perusteisiin (Rask ym. 2019). Vastuullinen tiede kulkee käsi kädessä avoimen julkaisemisen kanssa: tavoitteena on, etteivät julkisella rahalla tuotetut julkaisut jäisi maksumuurien taakse vaan niiden sisältämä tieto olisi kaikkien hyödynnettävissä. Vuonna 2021 Laurean julkaisujen avoimuusaste oli 96%.

Vaikka avoin julkaisu on vapaasti kenen tahansa ulottuvilla, ei avoimuus vielä ole tae julkaisun yleisöstä. Ja mikäli yleisö ei löydä julkaisun luo, ei julkaisu toteuta tavoitteittaan. Vaille yleisöä jäänyt julkaisu ei herätä ajatuksia eikä keskusteluja, eikä tuo tekijäänsä tunnetuksi alansa asiantuntijana. Tällöin julkaisun ainoaksi anniksi jää sitä tehdessä tapahtunut ajatustyö: kirjoittamisessahan on usein kyse paitsi ajatusten kertomisesta muille niin myös oman ajattelun selkeyttämisestä.

On kuitenkin olemassa erilaisia keinoja varmistaa, ettei tekijä itse jää julkaisunsa ainoaksi yleisöksi. Yksinkertaisin tapa saada julkaisun toivotun yleisön ulottuville on valita sopiva julkaisukanava: jos artikkeli julkaistaan esimerkiksi alan ammattilehdessä, jolla on jo vakiintunut, julkaisun kannalta relevantti lukijakunta, huomaa yleisö sen osana normaaleja rutiinejaan. Laajan tavoittavuutensa ansiosta ammattilehdet ovat myös hyviä areenoita oman ammattikunnan sisällä profiloitumiseen.

Vuonna 2021 hieman yli puolet Laurean julkaisuista julkaistiin kuitenkin ammattispesifien kanavien sijasta korkeakoulun omissa julkaisukanavissa.  Etenkin Journal on matalan kynnyksen alusta, jossa voi kokeilla erilaisia julkaisuideoita, ja luottaa siihen, että toimituskunta auttaa tarvittaessa kehittelemään ideaa eteenpäin. Journaliin – ja Laurean julkaisusarjaan – sopivat myös julkaisut, joiden kohdeyleisön tavoittamiseen ei ole olemassa valmista kanavaa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi monialaisten hankkeiden tuloksia esittelevät julkaisut, joiden kohdeyleisöön kuuluu eri ammattikuntien ja eri näkökulmien edustajia.

Laurean kanavat ovat korkeakoulun tapaan monialaisia, eikä niillä ole selkeää kohderyhmää korkeakoulun itsensä ulkopuolella.  Tämä mahdollistaa monenlaisten käsikirjoitusten tarjoamisen, mutta tarkoittaa samalla sitä, ettei kanavilla ole säännöllistä seuraajakuntaa; harvassa ovat ne tahot, joita kiinnostaa nimenomaisesti laurealaisen julkaisutoiminnan seuraaminen. Kuitenkin, vaikka kanavalla ei olisikaan selkeää kohdeyleisöä, ei tämä kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö julkaisulla itsellään tällaista olisi. ”Generalistikanavassa” julkaistaessa jääkin tekijän tehtäväksi saattaa julkaisu tavoittelemansa kohdeyleisön tietouteen.

Toki tekijä voi myös asettaa toivonsa hakukoneiden algoritmeihin ja luottaa siihen, että yleisö löytää julkaisun näiden kautta. Vastuun lykkääminen vastaanottajien aktiivisuuden varaan on kuitenkin konstina summittainen ja rajaa julkaisun yleisön niihin, jotka aktiivisesti etsivät tietoa kyseisestä aiheesta. ”Aktiivisesti tietoa etsivät” ovat usein kuitenkin vain murto-osa potentiaalisesta yleisöstä, ja tekijä voi auttaa kohdeyleisöä julkaisun pariin esimerkiksi jakamalla julkaisua sosiaalisessa mediassa, linkittämällä sitä sopiviin keskusteluihin ja vaikka lisäämällä sähköpostin allekirjoitukseen linkin tuoreimpaan julkaisuun.

Linkkejä on runsaasti, joten julkaisun otsikoinnilla, saatteella ja aloituksella on keskeinen rooli yleisön tavoittamisessa. Ammatillisten julkaisujen ei kuitenkaan tarvitse tavoitella maksimaalista yleisömäärää, vaan olennaisempaa on tavoittaa oikea yleisö. Siten kiinnostava otsikointi ei tarkoita iltapäivälehdille ominaista klikkiotsikointia, vaan julkaisun kärki voi olla kapea.  Olennaista on se, että otsikko herättää halutun yleisön kiinnostuksen ja lupaa tälle jotain vastineeksi uhratusta ajasta.

Tekijä valitsee yleisönsä

Julkaisujen kirjo on moninainen. Julkaisu voi olla esimerkiksi artikkeli, blogi, kirja, podcast tai video. Samaten julkaisukanavia on monenlaisia: osa kanavista on suunnattu tarkasti kohdennetulle yleisölle, toiset toimivat alustoina monenkirjaville julkaisuille. Samaten osa kanavista keskittyy ammatilliseen julkaisemiseen, osa tieteelliseen ja toiset suuren yleisön julkaisuihin. Myös erilaisia yhdistelmiä on olemassa: osa kotimaisista tiedelehdistä julkaisee myös ammatillisia artikkeleita ja esimerkiksi Laurea Journaliin sopivat niin ammatilliset kuin suuren yleisön julkaisutkin.

Erilaiset julkaisukanavat palvelevat erilaisia julkaisuja. Jos julkaisun kohderyhmä myötäilee tietyn kanavan kohderyhmää, on tämä kanava luonteva paikka julkaisulle. Sen sijaan, jos kohdeyleisö epäyhtenäisempi, saattaa julkaisu istua paremmin ”generalistikanavaan”, jossa kanava itse ei luo ennakko-oletuksia yleisöstä. Kyse ei ole siitä, että tietty kanavatyyppi olisi lähtökohtaisesti toista parempi, vaan usein kannattaa julkaista monipuolisesti erilaisia julkaisuja eri kanavissa. Näin tehty työ saa monipuolista näkyvyyttä erilaisten kohdeyleisöjen keskuudessa, ja siinä sivussa myös tekijä meritoituu eri areenoilla.

Kirjoituksen otsikossa kysyn, kuka tämänkin lukee. Yleispätevää vastausta kysymykseen ei ole, vaan se, kuka julkaisun lukee, riippuu aina julkaisusta. Yleisön tulisikin olla julkaisemisen lähtökohta: julkaisu tulisi aina tehdä jollekin, ja sen tulisi tarjota yleisölleen relevanttia tietoa, pohtimisen paikkoja tai oivalluksen aiheita. Yleisön tulisi olla julkaisun punainen lanka, joka huomioidaan niin julkaisun näkökulmassa, otsikoinnissa, kanavan valinnassa kuin julkaisun jakelussakin. Vastaus otsikon kysymykseen on jokaisen julkaisun tekijän omissa käsissä.

Lähteet:

• Rask, M., Kahma, N., Mattila, M. & Vase, S. 2019. Vastuullinen tiede- ja innovaatiotoiminta – vastaus tieteen ja tiedepolitiikan kriisiin? Tieteessä tapahtuu 1:2019, 29–35. https://journal.fi/tt/issue/view/5404