Kotoutumista lähestytään usein yksilöiden näkökulmasta. Kuitenkin perheillä ja yhteisöillä on suuri merkitys – ja myös potentiaali – kotoutumisessa ja sen tukemisessa. Vantaalla on kehitetty ja kokeiltu uudenlaista kumppanuusasiantuntijan työnkuvaa, joka korostaa perheen, yhteisöjen ja alueellisuuden merkitystä kotoutumisessa. Kirjoituksessa kuvataan kumppanuusasiantuntija-toimintamallia ja siitä kertyneitä oppeja.
Kuva: Fauxels / Pexels
Mikä on kumppanuusasiantuntija?
Vantaa on pääkaupunkiseudun monikulttuurisin kaupunki muunkielisten osuudella mitattuna. Lähes 25 prosenttia Vantaan väestöstä puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea (Vantaa 2024a). Lisäksi Vantaan väestönkasvu perustuu pääasiassa maahanmuuttoon (Vantaa 2024b). SMILE-hankkeen (2023–2024) tavoitteena on tukea maahanmuuttaneiden perheiden kotoutumista, kodin ja koulun yhteistyötä sekä lasten koulunkäyntiä Vantaalla. Tähän tavoitteeseen kehitettiin hankkeessa uusi kumppanuusasiantuntijan työnkuva.
Kumppanuusasiantuntija on Vantaan kaupungin työntekijä, joka jalkautuu tietylle alueelle ja toimii erilaisten alueellisten toimijoiden verkostojen ja yhteistyön kehittäjänä. Kumppanuusasiantuntija pyrkii tekemään erityisen tiiviisti yhteistyötä koulujen kanssa ja tavoittamaan muunkielisiä huoltajia. Tarkoituksena on vahvistaa kodin ja koulun välistä yhteistyötä, kartoittaa ja edistää vanhempien ja lasten toiveita, ja näin tukea lasten oppimista. Lisäksi työskentely alueellisissa verkostoissa tukee kodin, koulun ja alueen muiden toimijoiden välistä yhteistyötä. Lähestymistapa siis ottaa kokonaisvaltaisesti huomioon perheen, yhteisöjen ja alueellisuuden merkityksen kotoutumisessa.
Kaupungin näkökulmasta on tärkeää tarkastella palveluja siitä näkökulmasta, onko ne toimivia, soveltuvia ja tavoitettavia kaikille. SMILE-hankkeen kumppanuusasiantuntijan työnkuva on suunniteltu linkiksi kaupungin eri palvelujen ja alueen toimijoiden ja asukkaiden välille. Samalla kertyy paljon tietoa palvelujen soveltuvuuteen ja saavutettavuuteen liittyen, erityisesti muunkielisten näkökulmasta. Kumppanuusasiantuntijan työ on yhdenlainen keino saada muunkielisten asukkaiden ääntä kuuluviin palvelujen tarkastelussa ja suunnittelussa.
Kumppanuusasiantuntijan työ on ruohonjuuritason työtä, jalkautumista alueelle ja ihmisten kohtaamista asukaslähtöisellä otteella. Kumppanuusasiantuntija kartoittaa asukkaiden ja alueen toimijoiden tarpeita ja ideoita ja pitää niitä esillä samalla vahvistaen alueellista osallistumista ja osallisuuden kokemusta.
Kumppanuusasiantuntija menee sinne, missä ihmiset luonnollisesti ovat. Kumppanuusasiantuntijan voi siis ajatella luovan todellista vuorovaikutusta kaupungin, asukkaiden ja alueen toimijoiden välille, ja pienentävän asukkaiden ja kaupungin välistä etäisyyttä.
Kumppanuusasiantuntijan työnkuvan ytimessä on vahva osaaminen alueesta ja sen toimijoista. Kumppanuusasiantuntija hahmottaa alueen toimijoiden verkoston kokonaisuuden ja osaa tunnistaa kehityskohteita ja mahdollisuuksia sekä yhdistellä oikeita palasia yhteen. Lisäksi kumppanuusasiantuntija osaa ohjata asukkaat ja toimijat oikeisiin paikkoihin ja voi toimia linkkinä asukkaiden ja eri toimijoiden välillä. Kumppanuusasiantuntija luotettavana yhteyshenkilönä voi lisätä toimijoiden luottamusta uusiin yhteistyökumppaneihin, jolloin päästään nopeammin varsinaiseen toimintaan ja yhteistyöhön. Alueen ja asukkaiden tuntemus tarkoittaa myös sitä, että kumppanuusasiantuntija saa tavoitettua erilaisia kohderyhmiä ja voi toimia asiantuntijana ja konsulttina myös kaupungin suuntaan muun muassa erilaisissa osallistumiseen, osallistamiseen ja erilaisten kohderyhmien tavoittamiseen liittyen.
Yksi keskeisimpiä kumppanuusasiantuntijan tehtäviä on alueen toimijoiden välisten verkostojen ylläpito, vahvistaminen ja kehittäminen. Alueiden toimijat voivat olla jo valmiiksi tietoisia toisistaan, mutta usein varsinaiset yhteyshenkilöt saattavat puuttua. Yksittäisillä organisaatioilla voi myös olla rajalliset resurssit kerätä eri tahoja yhteen ja ideoida uutta. Kumppanuusasiantuntija järjestää alueen toimijoille konkreettisia tapaamisia, purkaa yhteistyön esteitä ja auttaa pääsemään alkuun erilaisten projektien suunnittelussa ja yhteistyössä. Kasvokkainen tutustuminen ja henkilökohtaisten kontaktien luonti rakentavat luottamusta ja paremmat edellytykset yhteistyölle jatkossa. Toimivat yhteistyöverkostot edistävät alueen kehitystä ja erilaisten ratkaisujen löytämistä alueelle ominaisiin haasteisiin.
Kaupungilla on muitakin vastaavia työnkuvia, joissa jalkaudutaan alueille ja luodaan yhteyksiä asukkaisiin ja alueellisiin toimijoihin, kuten myönteisen erityiskohtelun toimintaohjelman MEK-yhteisökehittäjät ja asukastilojen yhteisötyöntekijät. MEK-yhteisökehittäjien työn tavoitteena on toimintaohjelman mukaisesti segregaation ehkäiseminen ja yhdenvertaisuuden edistäminen, ja työn kohderyhmä on laajasti koko väestö toimintaohjelmaan valikoituneilla alueilla (Vantaa 2024c). Asukastilojen yhteisötyöntekijät puolestaan keskittyvät asukastilojen toimintaan (Vantaa 2024d).
Edellä mainittuihin työnkuviin verrattuna SMILE-hankkeen kumppanuusasiantuntijan työ on siitä erityinen, että työn kohderyhmä on muunkieliset perheet Vantaalla ja yhteistyötä tehdään erityisesti koulujen kanssa. Lisäksi työnkuvilla on rakenteellinen ero, sillä esimerkiksi MEK-yhteisökehittäjät ja kumppanuusasiantuntijat sijoittuvat Vantaan kaupungin organisaatiossa eri toimialoille, MEK-yhteisökehittäjät nuoriso- ja yhteisöpalvelujen palvelualueelle ja kumppanuusasiantuntijat työllisyyden ja kotoutumisen palvelualueelle. Myös tällä organisaatiorakenteellisella erolla on vaikutuksensa työnkuvien näkökulmiin ja lähestymistapoihin.
Kumppanuusasiantuntijamallin hyödyt
Kumppanuusasiantuntija-toimintamalli kehitettiin vastauksena kotoutumisen tukemisen haasteisiin. Kotoutumista tukevia palveluja on paljon, mutta tarve ja tarjonta eivät aina kohtaa. Myös kotoutumista tukevia alueellisia toimijoita on paljon, mutta niiden toiminta on osin siiloutunutta ja tiedonkulku eri toimijoiden välillä voi olla vajavaista. Kumppanuusasiantuntijalla on kyky hahmottaa kokonaiskuva tietyllä alueella ja tuoda eri toimijoita yhteen. Tämä johtaa yhteistyön tehostamiseen ja alueen palvelujen sekä toiminnan kehittämiseen. Kumppanuusasiantuntija toimii sillanrakentajana, edistäen eri tahojen välistä yhteistyötä ja synergiaetuja.
Asukkaat voivat kokea kaupungin etäiseksi ja kaupungin peruspalvelut paikoin hitaina ja jäykkinä. Kumppanuusasiantuntijamalli on toisenlainen lähestymistapa, jossa korostuu joustavuus, ketteryys ja tapauskohtaisten ratkaisujen etsiminen. Kumppanuusasiantuntijan rooli ruohonjuuritasolla ja aktiivinen jalkautuminen asukkaiden ja toimijoiden arkeen mahdollistavat henkilökohtaisen kontaktin ja tuo kasvot kaupungille. Tällä tavoin kaupunki voi tulla lähemmäksi asukkaita ja lisätä vuorovaikutusta paikallisen yhteisön kanssa.
Kumppanuusasiantuntijan työnkuvan keskiössä on aluelähtöisyys ja sekä asukkaiden että alueen toimijoiden tarpeiden kartoitus ja niiden viestiminen eteenpäin. Kaupungin palvelut voivat hyötyä kumppanuusasiantuntijan aluetuntemuksesta ja saada tukea erilaisten kohderyhmien tavoittamiseen. Kumppanuusasiantuntija toimii siis myös asiantuntijana kaupungin suuntaan. Kumppanuusasiantuntijan asiantuntemus voi tehostaa kaupungin ja muiden toimijoiden toimintaa ja vaikuttavuutta.
Kuva 1. Kumppanuusasiantuntijan työnkuva pähkinänkuoressa: maahanmuuttaneiden perheiden kotoutumisen tukeminen alueellisia verkostoja ja yhteistyötä kehittämällä sekä alueille jalkautumalla ja asukkaita kohtaamalla. Kuvan on toteuttanut Laurean opiskelija Alisa Alexandrova, joka on työharjoittelussa SMILE-hankkeessa.
Kumppanuusasiantuntijamallin haasteet ja kehityskohteet
Kumppanuusasiantuntijatoimintamallin erityispiirre on jalkautuminen alueelle ja työtehtävien määräytyminen alueen asukkaiden ja toimijoiden tarpeiden mukaisesti. Tällainen ketteryys mahdollistaa aidon alue- ja asukaslähtöisyyden, tapauskohtaiset ratkaisut sekä erilaisten haasteiden juurisyiden tarkemman tutkimisen. Samalla työnkuvan tilannekohtaisuus vaatii paljon taustatyötä ja aikaa.
Kumppanuusasiantuntijan tulee ensin verkostoitua alueella, rakentaa luottamusta ja kartoittaa alueen tarpeet. SMILE-hankkeessa onkin havaittu, että yksi kumppanuusasiantuntijan työn haasteista monitoimijaisessa yhteistyössä on pääseminen verkostoitumis- ja ideointivaiheesta konkreettiseen toimintaan ja toteutukseen.
SMILE-hankkeessa kumppanuusasiantuntijoiden työn tavoitteena on tukea kodin, koulun ja alueen muiden toimijoiden välistä yhteistyötä. Varsinaiset työtehtävät riippuvat koulun ja alueen tarpeista. Hankkeen kokemusten mukaan kouluissa on eroja siinä, miten kumppanuusasiantuntijan uusi rooli on otettu vastaan ja miten sitä osataan hyödyntää. Erityisesti rehtoreilla on tärkeä rooli oven avaajina ja yhteistyön laajuuden määrittäjinä. Kumppanuusasiantuntijan rooli koulujen yhteistyökumppanina on vielä kohtalaisen uusi, joten on luonnollista, että vielä etsitään sitä, mitä kaikkea voidaan yhdessä tehdä ja mistä olisi hyötyä niin kouluille kuin maahanmuuttaneille perheille.
Kumppanuusasiantuntijan työ on moninaista ja riippuu alueellisista tarpeista. Siksi on myös haastavaa määritellä kumppanuusasiantuntijan työlle toimivat indikaattorit, joilla arvioida työn onnistumista. SMILE-hankkeessa on myös huomattu, että hankkeen kohderyhmältä on haastavaa saada kerättyä palautetta hankkeen ja kumppanuusasiantuntijoiden toiminnasta. Erilaiset kyselyt tuntuvat kankeilta toteuttaa ja haastattelut vievät aikaa niin osallistujilta kuin toteuttajilta. Hankkeen kohderyhmä on muunkieliset perheet, joten kyselyjen ja haastattelujen toteutukseen liittyy myös kielellisiä haasteita.
Yhtenä kehityskohteena SMILE-hankkeessa on tunnistettu tarve kumppanuusasiantuntijan työn näkyväksi tekemiseen. Verkostotyö on käytännössä paljon formaaleja ja informaaleja tapaamisia, ideointia ja suunnittelua, joka ilman systemaattista työn näkyväksi tekemistä uhkaa jäädä pimentoon. Kumppanuusasiantuntijoiden hiljainen tieto sekä tietyltä alueelta kerätyt opit ja hyvät käytänteet tulisi kuitenkin koota huolellisesti, jotta työtä voidaan kehittää pitkällä aikajänteellä ja kumppanuusasiantuntijamalli kestää myös henkilöstövaihdokset. Hankkeen kokemusten mukaan työn jäsentämiseen, sen näkyväksi tekemiseen ja systemaattiseen oppien ja hyvien käytänteiden keräämiseen tulisikin varata enemmän aikaa.
Mitä seuraavaksi?
SMILE-hankkeella on käynnissä viimeinen toimintavuosi ja parhaillaan pohditaan sitä, miten kumppanuusasiantuntijoiden työtä jatketaan. Seuraavaksi on tavoitteena mallintaa sekä kumppanuusasiantuntijan työtä että erilaisia hankkeessa kokeiltuja toimintamalleja ja juurruttaa niitä osaksi kaupungin palveluja. Kaiken kaikkiaan on tärkeää kerätä kumppanuusasiantuntijoiden alueellinen ja paikallinen tietämys sekä toiminnasta kertyneet opit talteen. Työ yhteisöjen, koulujen ja palveluiden välisen dialogin vahvistamiseksi jatkuu Vantaalla!
SMILE-hanke rahoitetaan osana Euroopan neuvoston kehityspankin (CEB) ja Euroopan komission välistä sopimusta, jonka tavoitteena on edistää maahanmuuttaneiden kotoutumista EU:n jäsenvaltioissa kehittämällä uusia yhteistyön ja rahoituksen muotoja.
Lähteet
