Pohjoismainen gerontologian konferenssi (26th Nordic Congress of Gerontology, NKG) järjestettiin Odensessa, Tanskassa, 8.-10.6.2022. Konferenssi järjestetään joka toinen vuosi kiertäen eri Pohjoismaissa. Edellinen, Reykjavikissa järjestettäväksi suunniteltu konferenssi siirrettiin ensin koronapandemian takia vuodesta 2020 vuoteen 2021, mutta silloinkin se jouduttiin järjestämään etäkonferenssina. Osallistujat olivatkin iloisia siitä, että pitkästä aikaa sai tavata monia tuttuja kollegoita kasvokkain ja verkostoitua uusien ihmisten kanssa.
NKG on monitieteinen konferenssi, ja tämän takia teemat olivatkin varsin monipuolisia. Teemat vaihtelivat mm. työurien pidentymisestä ja aktiivisesta vanhenemisesta haurauteen ja hyvään kuolemaan, siis kattavasti koko vanhuusikään. Koronapandemian vaikutusten tutkimus näkyi myös vahvasti tutkimusesittelyissä, samoin digitalisaatio. Osallistuin erityisesti työgerontologiaan liittyviin symposiumeihin, sillä aihe kiinnosti ensi vuoden alussa Laureassa alkavan hankkeen ’Ikääntyvän väestön toimintakyky, kuntoutus ja terveysetuudet vuosina 2017–2021’ vuoksi. Toinen itseäni erityisesti kiinnostava aihe oli arkikuntoutus, josta myös oli useita symposiumeja. Tämä aihe kiinnostaa, koska olen mukana kahdessa arkikuntoutusta tai tehostettua kotikuntoutusta tutkivassa hankkeessa.
Itselläni oli suullinen esitys symposiumissa ’Aging not so successful. Suicide and depression in old age’. Tämä siis vastapainona ’successful aging’ -keskustelulle. Oma aiheeni oli itsemurhan tehneiden ikääntyneiden sote-palvelujen käyttö kahden viimeisen elinvuoden aikana. Raskaista aiheista huolimatta symposiumimme keräsi runsaasti kuulijoita, ja siellä heräsi vilkasta keskustelua.
Lisäksi olin yhtenä tekijänä mukana posterissa, jossa esiteltiin tutkimusprotokolla Itä-Suomen yliopiston tutkimuksesta, jossa arvioidaan kotihoidon asiakkaille suunnattua päivätoimintaa. Tämän posterin ääreltä on myös kuva, jossa olen minä (vas.) ja kesäkuussa väitellyt Hanna Ristolainen (kuva: Elisa Tiilikainen).
Aihe, joka mielestäni puuttui päiviltä lähes kokonaan, oli ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö. Tätä teemaa on käsitelty aikaisemmissa konferensseissa laajastikin, ja päätin omalta osaltani huolehtia, että tämä tärkeä teema nousee taas seuraavissa konferensseissa ohjelmaan mukaan. Palvelut ja niiden käyttö muuttuvat koko ajan, minkä vuoksi ei voida ajatella, että aihe olisi jo tutkittu, vaan aktiivista tutkimusta ja seurantaa tarvitaan koko ajan.
Kiinnitin huomiota siihen, että minun lisäkseni konferenssiin näytti osallistuvan vain yksi henkilö ammattikorkeakoulusta (TAMK). Ammattikorkeakouluissa tehdään kuitenkin paljon ikääntymiseen liittyvää tutkimusta, ja mielestäni olisi tärkeää tuoda sitä näkyviin kansallisissa ja kansainvälisissä konferensseissa. Tutkimuksen esittely tiedeyhteisölle on tärkeä osa hankkeiden yhteiskunnallista vaikuttavuutta, ja konferensseista voi löytää hyviä yhteistyökumppaneita jatkotutkimuksiin. Kannustankin lähettämään abstrakteja Gerontologian päiville, jotka järjestetään helmikuussa 2023 Tampereella sekä seuraavaan Pohjoismaiseen gerontologian konferenssiin, joka järjestetään Tukholmassa kesäkuussa 2024.
