Kuuluuko hoivakodin toiminnan olla asukaslähtöistä vai työntekijälähtöistä?

Teksti | Anniina Honkonen

Vanhustyössä puhutaan paljon hoitajapulasta, työntekijöiden jaksamisesta sekä veto- ja pitovoiman kasvattamisesta. Haasteisiin haetaan jatkuvasti ratkaisuja ja käytäntöjä kehitetään, kuten parannetaan työolosuhteita, sovitaan erilaisia joustavia työaikajärjestelyjä sekä suunnitellaan työmääriä ja työtehtäviä realistisemmin. Työntekijälähtöisyys voi tarkoittaa myös hyvinvointia tukevia toimenpiteitä, koulutusta ja työssä kehittymisen mahdollisuuksia sekä ylipäänsä työntekijöiden näkemyksien ja toiveiden huomioon ottamista entistä paremmin. Kun työntekijät voivat hyvin, pystyvät kehittymään työssään sekä kokevat työmääränsä kohtuulliseksi ja työolosuhteet hyviksi, he ovat motivoituneita ja sitoutuneita työhönsä ja työpaikkaansa. Työssään ja työpaikallaan viihtyvät tekijät houkuttelevat lisää väkeä töihin ja alalle.

Kuva FuSuSu / Pixabay

Ikääntyneiden hoivakotien toiminnan lähtökohtana on, että keskittyä asukkaiden tarpeisiin ja heidän omien toiveidensa kunnioittamiseen, jolloin palvelut suunnitellaan tukemaan heidän elämänlaatuaan mahdollisimman hyvin. Ympärivuorokautisen hoivan eettisiä periaatteita ovat itsemääräämisoikeus, voimavaralähtöisyys, yksilöllisyys, osallisuus, turvallisuus ja oikeudenmukaisuus (Juva & Eloniemi-Sulkava 2015). Asukaslähtöisessä hoivassa korostetaan asiakasosallisuutta eli sitä, että asukas on itse mukana suunnittelemassa, toteuttamassa ja arvioimassa toimintaa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020).

Jokaiselle ihmisellä on oikeus hyvään elämään. Asukaslähtöinen hoitotyö perustuukin lainsäädäntöön. Potilaslaki (785/2000) takaa, että potilaalla on oikeus hyvään hoitoon ja että heidän yksilölliset tarpeensa huomioidaan. Vanhuspalvelulain (980/2012) mukaan nämä tulee kirjata asiakassuunnitelmaan. Hoitotyön eettiset periaatteet tukevat asukaslähtöisyyttä, ja se nähdäänkin keskeisimpänä arvona alalla (Aalto ym. 2017). Laadukas ja asukaslähtöinen hoitotyö on siten jokaisen ikääntyneen ihmisen oikeus ja asukaslähtöisillä toimintatavoilla mahdollistetaan hyvä elämä (Pirhonen 2017).

Vaikka asukaslähtöisyys on ensisijaista, tasapaino asukas- ja työntekijälähtöisyyden välillä on tärkeää. Tavallaan se on myös kahden suuntainen, itseään ruokkiva kehä. Hyvä ja laadukas hoito ei ole mahdollista ilman motivoituneita ja osaavia työntekijöitä. Kun työntekijöiden tarpeet otetaan huomioon, he haluavat pysyä työpaikassa ja pystyvät tekemään työnsä paremmin, mikä parantaa myös asukkaiden hyvinvointia. Hoitajan ollessa motivoitunut työssään hän on kunnioittava ja läsnä oleva myös hoidettavalle ikäihmiselle (Heikkilä 2013). Ja kun asukkaat voivat hyvin ja heidän tarpeensa ja toiveensa otetaan huomioon, se luo positiivisen ilmapiirin, joka heijastuu myös työntekijöiden työssäjaksamiseen ja tyytyväisyyteen.

Ikääntyneiden hoivatyössä arjen tekevät omanlaisekseen ennen kaikkea ihmiset – hoivakodissa asuvat ja siellä työskentelevät. Siten tarvitaan sekä asukaslähtöisyyttä että työntekijälähtöisyyttä. Lempeä hoiva – hyvinvointia hoivakotien henkilökunnalle ja asukkaille -hankkeessa (2023–2025, Uudenmaan liitto) pyritään tunnistamaan ja kehittämään lääkkeettömien menetelmien osaamista ja käyttöä muistisairaiden parissa työskentelevien ympärivuorokautisen hoivan työntekijöiden keskuudessa. Lääkkeettömien menetelmien käyttö perustuu niin asukaslähtöisyyteen kuin työntekijälähtöisyyteen – on tärkeää tuntea asukkaan elämänhistoria, toiveet ja tarpeet sekä tiedostaa ja tukea työntekijöitä hyödyntämään omia voimavarojaan ja erityisosaamistaan. Lempeä hoiva -hankkeen jälkeenkin on tärkeää jatkaa hoivakotien työkulttuurien edistämistä ja sellaisten toimintamallien kehittämistä, jotka tukevat sekä asukas- että työntekijälähtöisyyttä. Näin voimme varmistaa hyvän ja arvokkaan elämän jokaiselle myös tulevina aikoina.

Lähteet

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024102486921

Jaa sivu