Lääkkeettömät menetelmät, kuten esimerkiksi musiikki, kosketus, muistisairasta huomioiva vuorovaikutus ja luova muistelutyö, ovat tärkeä osa muistisairaiden hoivatyötä. Ne voivat parantaa niin muistisairaiden kuin hoitohenkilökunnan hyvinvointia. Miten varmistetaan, että nämä menetelmät juurtuvat osaksi arkea ja toimivat aidosti käytännössä?
Kuva 1. PDCA-sykli: suunnittelu, toteutus, tarkistus, toiminta (kuva: Anniina Honkonen 2025).
Järjestelmällinen kehittämistyö on avain onnistuneeseen käyttöönottoon. Tässä apuna voidaan käyttää Demingin ympyrää eli PDCA-sykliä. Demingin ympyrä on iteratiivinen nelivaiheinen lähestymistapa ongelmien ratkaisuun ja prosessien tehostamiseen. Sen perusajatuksena on, että kehitettäessä asioita opimme ja kehitymme samalla koko ajan. Sykli koostuu neljästä peräkkäisestä vaiheesta; suunnittelu (Plan), toteutus (Do), tarkistus (Check) ja toiminta (Act), ja se tarjoaa rakenteellisen ja jatkuvan parantamisen mallin (kuva 1) (Heikkinen & Sivonen 2021).
Lääkkeettömien menetelmien käyttöä voidaan suunnitella, toteuttaa ja kehittää kehityssyklin avulla tehokkaasti. Tässä artikkelissa kuvaamme, miten uuden toimintatavan käyttöönotto tapahtuu käytännössä. Esimerkkinä käytämme Lempeä hoiva –hanketta, jossa edistettiin lääkkeettömien menetelmien käyttöä hoivakodeissa. Annamme käytännön vinkkejä prosessin eteenpäin viemiseen sekä nostamme esille huomioitavia asioita muutosprosessin varrelta.
Toisessa artikkelissamme kerromme, miten Lempeä hoiva –hankkeessa toteutettiin lääkkeettömien menetelmien kokeilua ja käyttöönottoa PDCA-mallin mukaisesti ja millaisia kokemuksia siitä saatiin. Artikkelit ovat osa Lempeä hoiva –hankkeen artikkelisarjaa, jossa kuvataan lääkkeettömien menetelmien käyttöönottoon ja sen kehittämiseen liittyviä näkökulmia sekä prosessia hoivakodeissa. Artikkelisarjan ensimmäisessä artikkelissa kuvataan Lempeä hoiva –hankkeen vaiheet ideasta malliksi. Lisäksi artikkelisarjaan kuuluvat kaksi artikkelia johtamisen ja esimiestyön näkökulmasta.
Suunnittelu on onnistuneen käyttöönoton perusta
Lääkkeettömien menetelmien käyttöönotossa hoivakodeissa kaikki lähtee huolellisesta suunnittelusta (kuva 2). Ensinnäkin on tärkeää määritellä, mitkä ovat lääkkeettömien menetelmien käytön tavoitteet. Esimerkiksi, pyritäänkö lievittämään asukkaan ahdistusta, vähentämään yksinäisyyttä tai parantamaan hoitotilanteiden sujuvuutta. Tavoitteet määräytyvät aina asukkaan tarpeiden ja toiveiden perusteella. Tässä kohtaa olennaisen tärkeää onkin asukkaan ja hänen elämänhistoriansa tunteminen.
Tämän jälkeen valitaan sopivat menetelmät ja mietitään niiden käytännön toteutusta. Kannattaa perehtyä lääkkeettömien menetelmien valikoimaan (ks. esim. Soini, Honkonen & Tiilikallio 2024) ja valita ne menetelmät, jotka sopivat parhaiten kyseisen asukkaan tarpeisiin. Näyttöön perustuvia lääkkeettömiä menetelmiä ovat esimerkiksi musiikkiterapia, rentoutusharjoitukset ja aromaterapia. Tässä vaiheessa suunnitellaan myös, miten näitä menetelmiä sovelletaan käytännössä ja asukkaalle sopivasti – ovatko menetelmät osa päivittäistä hoitoa vai esimerkiksi tietyissä tilanteissa hyödynnettäviä.
Tässä kohden on tärkeää kartoittaa resurssit, kuten millaisia työvälineitä tai tiloja tarvitaan. On varmistettava, että henkilöstöllä on riittävä koulutus lääkkeettömien menetelmien käyttöön ja että heillä on selkeä käsitys siitä, miten ja milloin menetelmiä sovelletaan. Lopuksi on suunniteltava aikataulu ja määriteltävä mittarit, joilla menetelmän vaikutusta voidaan arvioida. Näitä mittareita voivat olla esimerkiksi potilastyytyväisyys, oireiden väheneminen tai tietyn hoitotoimenpiteen onnistuminen.
Kuva 2. Suunnitteluvaihe: tavoitteiden asettaminen, menetelmien valinta, resurssien kartoitus sekä aikataulutus ja mittarien valinta (kuva: Anniina Honkonen 2025).
Kehittämisprosessiin osallistetaan johto, hoitajat sekä asukkaan omaiset ja läheiset, asukasta unohtamatta. Seuraavassa listassa on kuvattu eri toimijoiden tehtävät lääkkeettömien menetelmien käyttöönotossa:
- Esihenkilö
- vastaa kehittämisprosessin aloittamisesta
- tukee henkilöstöä toiminnan tavoitteiden määrittämisessä
- viestii toiminnan tavoitteista ja hyödyistä
- luo yhteisen ymmärryksen asukkaan, henkilöstön sekä läheisten kanssa
- Esihenkilö ja hoitajat yhdessä
- kartoittavat asukkaiden lähtötilanteen
- suunnittelevat arviointi- ja dokumentointimenetelmät
- Hoitajat
- tunnistavat asukkaiden tarpeet
- valitsevat niihin sopivat lääkkeettömät menetelmät
- Omaiset ja läheiset
- osallistuvat asukkaan tarpeiden ja toiveiden määrittelyyn
- toimivat tiedonantajina asukkaan elämäntavoista ja –historiasta sekä toiveista.
Käytännön toteutus
Lääkkeettömien menetelmien käyttöönotto aloitetaan ennalta sovitun suunnitelman mukaisesti, mutta samalla on tärkeää olla valmis joustamaan ja tekemään muutoksia tarpeen mukaan. Toteutusvaiheessa kerätään jatkuvasti tietoa siitä, miten menetelmät toimivat käytännössä. Hoitajat dokumentoivat havaintojaan sovitusti ja arvioivat, vastaavatko valitut menetelmät asukkaiden tarpeisiin ja toiveisiin. Jos jokin menetelmä ei tunnu toimivan, voidaan kokeilla toista menetelmää (kuva 3).
Kuva 3. Toteutusvaihe: menetelmien käyttöönottaminen, dokumentointi ja arviointi sekä muutokset toiminnassa tehtyjen havaintojen pohjalta (kuva: Anniina Honkonen 2025).
Tässäkin vaiheessa eri toimijoilla on omat vastuualueensa:
- Esihenkilöt
- tukevat toteutusvaihetta varmistamalla, että resursseja on riittävästi
- kannustavat ja osoittavat kiinnostusta kokeilua kohtaan, mikä vahvistaa hoitajien motivaatiota ja sitoutumista
- Hoitajat
- toteuttavat lääkkeettömiä menetelmiä tietyn ajanjakson ajan
- dokumentoivat suunnitelman mukaisesti
- jakavat kokemuksia ja vertaistukea keskenään
- kannustavat omaisia osallistumaan
- Omaiset
- ovat tärkeässä roolissa menetelmien käytössä.
Tavoitteiden saavuttamisen tarkistus
Kehityssyklin kolmas vaihe on tarkistus (kuva 4). Kun lääkkeettömiä menetelmiä on käytetty ja dokumentoitu ennalta sovitun ajan, on aika käydä läpi kerättyä tietoa ja arvioida, miten hyvin valituilla menetelmillä saavutettiin asetetut tavoitteet. Arvioinnissa tarkastellaan sovittuja mittareita, kuten asukkaan hyvinvoinnin muutoksia, sekä hoitajien, asukkaiden ja heidän läheistensä antamaa palautetta. Samalla arvioidaan menetelmien vaikuttavuutta eli sitä, oliko valittu lääkkeetön menetelmä toimiva ratkaisu havaittuun tarpeeseen. Esimerkiksi helpottiko musiikki asukkaan ahdistusta tai paransiko se hänen mielialaansa.
Tässä vaiheessa on myös hyvä tunnistaa mahdolliset haasteet, jotka ilmenivät lääkkeettömien menetelmien käyttöönotossa. Mikä meni hyvin ja mikä vaatii kehittämistä? Tarvitaanko esimerkiksi lisäkoulutusta tai muita resursseja? Hoitajien arvioinnit auttavat havaitsemaan, mitä menetelmiä kannattaa jatkossa hyödyntää. Jos menetelmä osoittautuu hyödylliseksi, kannattaa tarkentaa käytäntöjä ja harkita yhdessä työyhteisön kanssa, voiko samaa menetelmää käyttää myös muille asukkaille.
Kuva 4. Tarkistusvaihe: Tulosten arviointi ja tavoitteiden saavuttaminen, menetelmien vaikuttavuuden arviointi sekä kehittämistarpeiden tunnistaminen (kuva: Anniina Honkonen 2025).
Toimijoiden roolit tässä vaiheessa:
- Esihenkilö
- osallistuu arviointitilaisuuteen ja tarkastelee yhdessä hoitajien kanssa kokeilun onnistumisia ja haasteita
- viestii tuloksista tarvittaessa ylöspäin
- Hoitajat
- kertovat kokemuksistaan ja havainnoistaan eri näkökulmista
- raportoivat tuloksia, kuten asukkaan käytösoireiden vähentymistä ja hoitotilanteiden sujuvuutta sekä niiden vaikutuksia omaan työhyvinvointiin
- Omaiset
- antavat palautetta havaitsemistaan asukkaan käyttäytymisen muutoksista tai hyvinvoinnin paranemisesta
- voivat myös kertoa, miten kokeilu vaikutti heidän omaan kokemukseensa läheisen hoidosta, ja tuoda esiin mahdollisia jatkokehitysideoita.
Toimintavaiheessa jatketaan kehittämistyötä
Arvioinnin pohjalta tehdään päätöksiä jatkosta niin yksittäisen asukkaan kuin koko hoivayksikön osalta (kuva 5). Jos jokin menetelmä on osoittautunut toimivaksi, sitä voidaan laajentaa koskemaan useampia asukkaita tai koko yksikköä. Samalla voidaan miettiä, miten toimintamallia voitaisiin vielä parantaa. Toimintasuunnitelman päivittämiseen liittyy tarvittavien muutoksien tekeminen sekä menetelmiin ja suunnitelmaan liittyvät tarkennukset. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi osaamisen kehittämistä, menetelmien muokkaamista tai mittareiden päivittämistä. Jotta uusi malli on helposti toistettavissa tai siirrettävissä, se kannattaa dokumentoida tarkasti.
Kuva 5. Toimintavaihe: toimintasuunnitelman päivittäminen, käytännön jalkauttaminen sekä jatkuva kehittäminen (kuva: Anniina Honkonen 2025).
Jatkuva kehittäminen on hoitotyössä tärkeää. PDCA-syklin avulla lääkkeettömien menetelmien käyttöä voidaan jatkuvasti hienosäätää ja mukauttaa tarpeen mukaan. Hoitajat, johto ja omaiset yhdessä varmistavat, että lääkkeettömät menetelmät ovat osa hoitotyötä ja asukkaiden arkea sekä kehittyvät jatkuvasti henkilökunnan, asukkaiden ja olosuhteiden muuttuessa.
- Esihenkilö
- tekee yhdessä hoitajien kanssa päätökset jatkosta, kuten lääkkeettömien menetelmien hyödyntämisestä myös muiden asukkaiden tarpeisiin tai lääkkeettömien menetelmien ottamisesta osaksi pysyvää toimintaa
- päättää osaamisen kehittämisestä ja uusien menetelmien hyödyntämisestä laajemminkin yksikössä
- Hoitajat
- voivat arvioinnin perusteella jatkaa menetelmien käyttöä, jakaa osaamistaan ja kokemuksiaan muille hoitajille ja toimia esimerkiksi kouluttajina
- osallistuvat aktiivisesti siihen, miten uudet menetelmät juurrutetaan arkeen
- Omaiset
- voivat jatkossakin osallistua läheistensä arjen tukemiseen valituilla lääkkeettömillä menetelmillä
- voivat antaa jatkuvaa palautetta menetelmien toimivuudesta ja esittää toiveita tuleviin kehityskohteisiin.
Yhteenveto
Lääkkeettömien menetelmien onnistunut käyttöönotto vaatii suunnitelmallisuutta, resursseja, dokumentointia ja jatkuvaa arviointia. Demingin ympyrä eli PDCA-kehityssykli tarjoaa selkeän ja jatkuvan kehityksen mallin, joka auttaa lääkkeettömien menetelmien suunnittelussa, toteutuksessa ja kehittämisessä muistisairaiden hoivakotiympäristössä. Se tekee mallista joustavan ja mukautumiskykyisen hoitotyön arkeen, jolloin menetelmiä voidaan parantaa systemaattisesti käyttäjien kokemusten ja palautteen perusteella.
Kaiken lähtökohtana on asukkaan ja hänen tarpeidensa sekä toiveidensa, tunteminen. Johto, hoitajat ja omaiset ovat kaikki tärkeässä roolissa lääkkeettömien menetelmien kehittämisessä ja toteuttamisessa. Johdon rooli on tukea ja mahdollistaa prosessi, hoitajat ovat aktiivisia kokeilijoita, toteuttajia ja jalkauttajia, ja omaiset toimivat asukkaiden asiantuntijoina ja tukena. Kaikkien osallistuminen on ratkaisevaa mallin onnistumiselle ja jatkuvan kehityksen varmistamiselle. Kun kaikki osapuolet sitoutuvat prosessiin, lääkkeettömistä menetelmistä voi tulla luonteva ja pysyvä osa hoitotyötä, tuoden hyötyjä niin asukkaille, hoitajille kuin heidän läheisilleenkin.
Artikkeli on kirjoitettu osana Lempeä hoiva – Hyvinvointia hoivakotien henkilökunnalle ja asukkaille -hanketta (9/2023–6/2025), jota rahoittaa Uudenmaan liitto. Hankkeen toteuttavat yhteistyössä Laurea-ammattikorkeakoulu, Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Lempeä hoiva -hankkeen tavoitteena on lisätä lääkkeettömien menetelmien osaamista ja tukea niiden käyttöönottoa ja käyttöä muistisairaiden hoitotyössä. Hankkeessa on ollut mukana neljä uusimaalaista hoivakotia.
Lähteet
