Lääkkeettömät menetelmät Muistikylässä

Teksti | Anniina Honkonen

Hoitosuosituksiin perustuvat lääkkeettömät menetelmät tukevat muistisairaan toimintakykyä, helpottavat käytösoireita, lisäävät hyvinvointia ja parantavat elämänlaatua (Soini, Honkonen & Tiilikallio 2024). Hogeweykin Muistikylässä Hollannissa lääkkeettömät menetelmät eivät ole lisäosa tai erillinen toiminto, vaan ne on juurrutettu paikan ideologiaan. Kyläympäristö, arjen toiminnot ja rakenteet sekä kohtaamiset on suunniteltu tukemaan muistia, hyvinvointia ja turvallisuutta ilman lääkkeitä. Lempeä hoiva -hanketiimi kävi huhtikuussa 2025 tutustumassa Hollannin ensimmäiseen Muistikylään (ks. Honkonen 2025). Tässä blogitekstissä pureudutaan siihen, miten Muistikylässä näkyi hankkeen keskeinen teema eli lääkkeettömät menetelmät.

Kuva: tekoälyn luoma kuvitus, Copilot (2025). Julkaistu CC BY-SA -lisenssillä.

Yksilöllisyys edellä

Muistikylässä jokaisen asukkaan elämänhistoria, persoonallisuus ja tottumukset tunnetaan ja huomioidaan. Yksilöllisyys on avain lääkkeettömien menetelmien toimivuuteen (ks. Ylikahri & Honkonen 2025). Kun hoito ja arki mukautuvat ihmisen mukaan, eikä päinvastoin, myös käytösoireet voivat vähentyä. Jokaisen asukkaan persoona, elämäntyyli ja historia otetaan huomioon jo asumisratkaisuja tehdessä: tavoitteena on sijoittaa samaan taloon mahdollisimman samanhenkisiä ihmisiä. Muistikylän asukkaat elävät ympäristössä, joka muistuttaa heidän omaa aiempaa elämäntyyliään. Kodit ovat sisustukseltaan, tunnelmaltaan ja osin toiminnaltaankin keskenään erilaisia. Teemoina ovat perinteinen, urbaani, muodollinen ja kosmopoliitti. Jokainen asukas valitsee kodin, jossa arki tuntuu tutulta ja turvalliselta, sellaiselta, jota itse on elänyt. Tämä vähentää ahdistusta ja tukee muistia sekä toimintakykyä – tutut esineet, äänet ja rutiinit, jopa ruoat, herättävät muistoja, aktivoivat ja lisäävät hyvinvointia.

Kylässä arki rakentuu asukkaiden tarpeiden ja toiveiden ympärille – ei valmiiksi määriteltyjen rutiinien tai aikataulujen ehdoilla. Arkipäivän askareiden lisäksi tarjolla on monipuolista ohjelmaa: musiikkia, teatteri-iltoja, käsitöitä, ulkoshakkia. Luovat menetelmät toimivat tunteiden ja muistojen herättäjinä ja tekeminen itsessään voi olla rauhoittavaa ja kognitiivista toimintaa tukevaa. Monipuolisista harrastusryhmistä löytyy jokaiselle jotakin mieluista tekemistä, ja ne edistävät yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä.

Tavallinen arki aktivoi

Kaupassa käynti, kahvilla istuminen, puutarhan hoito, ruoanlaitto ja muut kodin askareet ovat olennainen osa yhteisön arkea, jota hoitajat ja asukkaat tekevät yhdessä. Nämä tutut toiminnot eivät ole vain hyödyllisiä vaan myös monella tapaa aktivoivia. Ne tukevat kognitiivisia toimintoja, tukevat fyysistä toimintakykyä, vahvistavat identiteettiä ja yhteisöllisyyttä sekä antavat tekemisen kautta kokemuksen osallisuudesta ja merkityksellisyydestä. Asukkaat voivat osallistua arjen askareisiin omien voimavarojensa ja kiinnostuksensa mukaan, ilman painetta tai pakkoa.

Muistisairaus-diagnoosista huolimatta asukas on edelleen kykenevä kuorimaan perunat, kastelemaan kukat, valitsemaan leivän kaupassa ja nauttimaan kevätauringosta ulkona muiden kanssa. Luonto ja ulkoilu ovatkin Muistikylässä vahvasti läsnä. Jokaisella kodilla on oma ulkotila, parveke tai terassi, ja kylän alueella kasvaa puita ja istutuksia.

Yhteisöllisyys kantaa

Sosiaalinen vuorovaikutus, yhdessä tekeminen ja kuulumisen tunne ovat keskeisiä hyvinvoinnin lähteitä meille kaikille, eikä tarve yhteyteen poistu muistisairailtakaan. Muistikylässä tämä toteutuu aidon yhteisöllisyyden kautta – ei vain ryhmätoimintojen muodossa, vaan arjen kohtaamisissa ja juttutuokioissa, kaupan kassalla, shakkipöydän ääressä tai yhteisellä ruokailulla. Yksinäisyys on ikääntyneillä, etenkin muistisairailla, näkymätön, mutta suuri haaste (Bucht 2025). Muistikylässä yksinäisyyttä torjutaan luontevasti elämällä rinnakkain ja erilaisten aktiviteettien kautta.

Yhteisö ei ole vain asukkaat, vaan myös hoitajat, joilla on arjessa aikaa pysähtyä, kuunnella ja olla läsnä sekä tehdä yhdessä. Nämä inhimilliset kohtaamiset itsessään ovat jo yksi tärkein lääkkeetön menetelmä. Muistikylä ei olekaan vain loppuelämän asumispaikka, se on virkeä ja elämänmakuinen yhteisö, jossa muistia tuetaan monin keinoin arjessa ja ihmisarvo säilyy kaikissa tilanteissa. Lääkkeettömyys on mahdollista, kun rakennetaan ympäristö, joka on ihmisen näköinen ja sydämellä suunniteltu.

Kirjoittaja toimii Lempeä hoiva – Hyvinvointia hoivakotien henkilökunnalle ja asukkaille -hankkeessa (2023–2025) projektipäällikkönä. Uudenmaan liiton rahoittamaa hanketta koordinoi Laurea-ammattikorkeakoulu, ja osatoteuttajina ovat Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Mukana hankkeessa ovat Vantaan ja Keravan hyvinvointialue, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue sekä Betesda-säätiö. Hankkeen tavoitteena on lisätä lääkkeettömien menetelmien osaamista ja tukea niiden käyttöönottoa ja käyttöä muistisairaiden hoitotyössä.

Lähteet

  • Bucht, H. 2025. Ikääntyneiden yksinäisyys on näkymätön hyvinvoinnin haaste. Laurea Journal. Laurea-ammattikorkeakoulu. Viitattu 16.6.2025. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060358215
  • Honkonen, A. 2025. Muistikylä, joka ei tunnu laitokselta – vierailu, joka herätti tunteita. Laurea Journal. Laurea-ammattikorkeakoulu. Viitattu 16.6.2025. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025042831716
  • Soini, S., Honkonen, A. & Tiilikallio, P. 2024. Tuntemattomat ja tunnistamattomat – lääkkeettömät hoitomuodot ikääntyneiden muistisairaiden hoivatyössä. Laurea Long. Laurea-ammattikorkeakoulu. Viitattu 16.6.2025. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202401312267
  • Ylikahri, K. & Honkonen, A. 2025. Yksilöllisyys on lääkkeettömien menetelmien lähtökohta. Metrospektiivi. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Viitattu 16.6.2025.  https://urn.fi/urn:nbn:fi:muas-issn-2984-4126-119
URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061770813

Jaa sivu