Muistisairauksien määrä lisääntyy väestön eläessä yhä vanhemmaksi. Muistisairauden aiheuttamia neuropsykiatrisia oireita tulisi hoitaa ensisijaisesti lääkkeettömin keinoin. Tästä syystä hoivakotien henkilökunnan osaaminen ja asenteet lääkkeetöntä hoitoa kohtaan ovat ratkaisevan tärkeässä asemassa.

Muistisairaus ja sen oireet koskettavat entistä useampia niin Suomessa kuin maailmalla (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024).  Jopa 90 prosentilla muistisairautta sairastavista on neuropsykiatrisia oireita (ent. käytösoireet) jossain sairauden vaiheessa. Yleisimpiä neuropsykiatrisia oireita ovat huutelu, vaeltelu, vuorokausirytmin häiriöt ja aggressiivisuus sekä mielialaan liittyvät ongelmat. (Kennedy ym. 2021.) Erilaiset oireet vaikuttavat väistämättä sairastuneen elämänlaatuun ja päivittäistoiminnoista selviytymiseen lisäten hoidon tarvetta sekä ympärivuorokautiseen hoivaan joutumista (Kennedy ym. 2021; Muistisairaudet. Käypä hoito -suositus 2023). Muistisairauteen liittyviä oireita hoidettaessa kansalliset suositukset (Muistisairaudet. Käypä hoito -suositus 2023; Hotus-hoitosuositus 2019) ohjaavat käyttämään ensisijaisesti lääkkeettömiä menetelmiä. Lääkkeetön hoito muun muassa ylläpitää ja parantaa kognitiivista toimintakykyä, helpottaa neuropsykiatrisia oireita sekä parantaa elämänlaatua (Carter ym. 2021).

Lempeä hoiva – Hyvinvointia hoivakotien henkilökunnalle ja asukkaille -hanke on päättymässä kesäkuussa 2025. Hanke alkoi syksyllä 2023 ja hanketta koordinoi Laurea-ammattikorkeakoulu yhteistyössä Metropolia Ammattikorkeakoulun sekä Haaga-Helia ammattikorkeakoulun kanssa. Hankkeen tarkoituksena on tunnistaa ja parantaa esihenkilöiden ja hoitohenkilöstön lääkkeettömien menetelmien osaamista ja käyttöä muistisairaiden hoivayksiköissä. Hankkeessa on luotu lääkkeettömien menetelmien käyttöönoton malli, jonka avulla hoivayksiköt voivat kehittää lääkkeettömien menetelmien osaamistaan sekä edistää näin henkilökunnan ja asukkaiden hyvinvointia. Hankkeessa on mukana neljä uusmaalaista hoivakotia, joista yksi toimii Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella, kaksi Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella sekä yksi Betesda-säätiön alaisuudessa. (Laurea-ammattikorkeakoulu.) Hankkeessa kehitetystä mallista ja muista hankkeen tuotoksista voit lukea lisää hankkeen verkkosivuilta: Lempeä hoiva – Hyvinvointia hoivakotien henkilökunnalle ja asukkaille – Laurea-ammattikorkeakoulu.

Tämän artikkelin tavoitteena on kuvata hankkeen loppukartoituksen tuloksia ja pyrkiä tuomaan näkyväksi hankkeen toimenpiteiden vaikutuksia hoivayksiköiden henkilökunnan osaamiseen, asenteisiin sekä lääkkeettömien menetelmien käyttöön.

Loppukartoituskysely hankkeen tulosten arvioinnin välineenä

Hankkeen alussa toteutettiin henkilökunnan alkukartoituskysely ja osallistuvat havainnoinnit hankkeeseen osallistuneissa hoivakodeissa, jossa kartoitettiin lääkkeettömien menetelmien käyttöä hoivakotien päivittäisessä työssä hoitajien näkökulmasta. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoitajien näkemyksiä lääkkeettömien menetelmien käytön hyödyistä asukkaille. (Soini ym. 2024.) Hankkeen loppumetreillä puolestaan toteutettiin loppukartoituskysely samojen hoivakotien henkilökunnalle. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää, onko hankkeen aikana tapahtunut muutoksia henkilökunnan osaamisessa, asenteissa sekä työskentelyssä.

Hankkeen loppukartoitus toteutettiin 15.1-14.2.2025 välisenä aikana sähköisenä kyselynä. Kysely oli tarkoitettu hankkeen kohdeorganisaatioiden esihenkilöille sekä hoitohenkilökunnalle. Kyselyn linkki ja ohjeet vastaamiseen lähetettiin kohdeorganisaatioiden esihenkilöille, jotka jakoivat tietoa ja linkkiä omille työntekijöilleen omissa organisaatioissaan. Kyselystä lähetettiin kaksi muistutusviestiä esihenkilöille.

Kyselyyn saatiin yhteensä 8 vastausta (3 esihenkilöä ja 5 työntekijää). Vastausten pohjalta voidaan todeta, että kyselyn vastausprosentti oli vain 5,5 %, kun se alkukartoituskyselyssä oli 23 %. Lisäksi yhdestä hoivakodista ei saatu lainkaan vastauksia ja kahdesta hoivakodista yhdestä kahteen vastausta.

Lääkkeettömien hoitomuotojen käyttöön liittyvä osaaminen

Kysyttäessä vastaajien omaa arvioita lääkkeettömien hoitomuotojen osaamisestaan oli tuloksissa havaittavissa muutosta parempaan. Alkukartoituksessa erinomaiseksi oman osaamisensa arvioi noin joka kymmenes (9 %, n=3) vastaajista, kun vastaavasti loppukartoituksessa joka neljäs (25 %, n=2) vastaaja oli tätä mieltä. Hyväksi osaamisensa kokeneita oli alussa joka kolmas (30 %, n=10 ) ja nyt lopussa noin kaksi kolmasosaa (62 %, n=5). Vähäiseksi osaamisensa kokevia ei loppukartoituksessa ollut lainkaan, kun alkukartoituksessa heitä oli alle joka kymmenes (6 %, n=2 ) vastaajista. Osaamisen osalta voidaan näiden tulosten pohjalta todeta, että jonkinlaista kehittymistä omassa osaamisessa on mahdollisesti havaittavissa ja samoin tyytyväisyys omaan osaamiseen on hoivakodeissa kasvanut.

Lääkkeettömien hoitomuotojen käyttö arjessa

Kysyttäessä mitä hoitomuotoja vastaajat käyttävät asukkaiden hoidossa tulokset olivat melko saman suuntaisia kuin alkukartoituskyselyssä (kuvio 1). Yleisimmin käytettiin kosketusta, muistelua ja musiikkia. Vähiten alkukartoituksessa käytettiin luontoelementtejä, digitaalisia välineitä ja palveluohjausta. Loppukartoituskyselyssä edellä mainitut olivat edelleen vähiten käytettyjen keinojen joukossa, mutta lisäksi validaatio, lelujen käyttö, taidelähtöiset menetelmät sekä tanssi olivat jääneet kokonaan ilman mainintoja. Kummassakaan kartoituksessa aromaterapia sekä akupainanta/akupunktio eivät saaneet lainkaan mainintoja.

Kysyttäessä missä tilanteissa vastaajat käyttivät lääkkeettömiä menetelmiä asukkaiden hoidossa, pysyivät vastaukset molemmissa kyselyissä hyvin samanlaisina. Kun taas kysyttiin havaintoja lääkkeettömien menetelmien käytön vaikutuksista asukkaisiin, oli selvästi havaittavissa, että vaikutuksia oli havaittu loppukartoituksessa alkukartoitusta useammin (kuvio 2) . Näiden tulosten pohjalta voidaan ajatella, että lääkkeettömien menetelmien käyttö on hiukan vähentynyt erilaisten keinojen tasolla, mutta vastaavasti nähtyjen hyötyjen tunnistaminen parantunut. Keinojen käytön niukkuuteen loppukartoituskyselyssä voi vaikuttaa esihenkilöiden suuri edustus vastaajissa, koska he eivät pääsääntöisesti osallistu päivittäiseen hoitotyöhön.

Asenteet lääkkeettömiä hoitomuotoja kohtaan

Kysyttäessä vastaajien näkemystä siihen, miten työpaikalla suhtaudutaan lääkkeettömien menetelmien käyttöön, oli havaittavissa parannusta tuloksissa. Alkukartoituksessa melko positiiviseksi (50 %) tai todella positiiviseksi (20 %) suhtautumisensa arvioi yhteensä 70 % vastaajista. Loppukartoituskyselyssä vastaavat luvut olivat: melko positiivinen 25 % ja todella positiivinen 50 %, eli yhteensä neljännes (75 %) vastaajista. Lääkkeettömien menetelmien käyttöä estävissä tekijöissä oli havaittavissa paljon yhtäläisyyksiä kyselyiden välillä, mutta estävien tekijöiden esiintyvyyden arvioitiin hiukan laskeneen. Esimerkiksi kiireen kokemus oli laskenut 80 %:sta 50 %:iin ja osaamisen puute 55 %:sta 38 %:iin. Huomioitavaa oli kuitenkin, että motivaation puute nähtiin kasvaneen 35 %:sta 50 %:iin. Esihenkilöiden antama kannustus lääkkeettömien menetelmien käyttöön koettiin lisääntyneen. Erittäin paljon kannustusta koki saavansa alkukartoituksessa joka kymmenes (10 %) vastaajista, kun loppukartoituskyselyn vastaava luku oli joka neljäs (25%) . Myös vähän tai ei lainkaan kannustusta kokeneiden osuus oli laskenut 20 %:sta 0 %:iin. Tähänkin tulokseen voi olla vaikuttamassa esihenkilöiden suuri osuus vastaajista.

Näiden tulosten valossa voidaan todeta, että suhtautuminen lääkkeettömien menetelmien käyttöön organisaatioissa on hiukan parantunut ja työntekijät kokevat saavansa aikaisempaa enemmän tukea menetelmien käyttöön. Esteet ovat pysyneet ennallaan, mutta niiden vaikutus päivittäiseen hoivaan on kenties hiukan laskenut, mikä saattaa kertoa matalan kynnyksen lääkkeettömien menetelmien käytön lisääntymisestä tai tunnistamisesta. Esihenkilöiltä saatu kannustus näyttäisi lisääntyneen hankkeen aikana.

Lopuksi

Loppukartoituskyselyyn vastasi vain 8 henkilöä ja vastausprosentti jäi hyvin matalaksi. Näin ollen tulokset eivät ole yleistettävissä ja vertailuiden tekeminen alku- ja loppukartoituksen välillä jää pinnalliseksi. Loppukartoituskyselyn tuloksissa esihenkilöiden osuus vastaajista on huomattava (38 %), mikä saattaa vääristää osaltaan tuloksia tiettyjen kysymysten kohdalla. Voidaan kuitenkin ajatella, että jonkinlaista kuvaa muutoksesta hoivakotien osaamisessa, asenteissa ja työskentelyssä on tapahtunut niin esihenkilötasolla kuin hoitohenkilökunnan keskuudessakin.

Hankkeen aikana on käynyt ilmi, että muutoksen ja hankkeiden vaikuttavuuden mittaaminen hoivakodeissa on haasteellista monestakin syystä. Hoivakotien asukkaiden kunto ja tarpeet vaihtelevat merkittävästi lyhyelläkin aikavälillä, mikä osaltaan vaikeuttaa vaikutusten arviointia. Lisäksi hoitohenkilökunnan vaihtuvuus yksiköissä on suurta ja kiire vaikuttaa toteutettavan hoidon laatuun sekä jatkuvuuteen. Hankkeen aikana nousi lisäksi esille kieleen ja kielitaitoon liittyvät haasteet hoitohenkilökunnan keskuudessa, koska merkittävä osa hoivakotien henkilökunnasta puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea. Tulevaisuuden hankkeiden suunnittelussa tulisikin ottaa tämä asia erityisesti huomioon ja pyrkiä vastaamaan tämän ryhmän tarpeisiin aikaisempaa paremmin muun muassa osaamisen kehittämisen näkökulmasta käsin.

Lähteet

• Carter M., Quail Z,, Bourke A., Young C. 2021. A Structured Cognitive Intervention Pathway as a decision support tool for non-pharmacological interventions within a dementia care service (Innovative practice). Dementia 20(1):398–409. https://doi.org/10.1177/1471301219886243
• Hotus-hoitosuositus. Hoitotyön tutkimussäätiön asettama työryhmä: Parisod H., Haapala O., Okkonen E., Saarnio R., Tuomikoski A. 2019. Muistisairaan henkilön päivittäistoiminnoista suoriutumisen tukeminen – lääkkeettömät menetelmät hoitotyössä. Helsinki: Hoitotyön tutkimussäätiö. https://www.hotus.fi/hoitosuositukset/  (viitattu 8.4.2025)
• Kennedy K., Forsythe D., Wagner J., Eckert M. 2021. Clinical pathways for the evidence-based management of behavioral and psychological symptoms of dementia in a residential aged care facility: a rapid review. Australasian J Ageing 40:347–55. https://doi.org/10.1111/ajag.12990
• Laurea-ammattikorkeakoulu. Lempeä hoiva – Hy­vin­voin­tia hoi­va­ko­tien hen­ki­lö­kun­nal­le ja asukkaille. https://www.laurea.fi/hankkeet/l/lempea-hoiva—hyvinvointia-hoivakotien-henkilokunnalle-ja-asukkaille/ (viitattu 8.4.2025).
• Muistisairaudet. Käypä hoito -suositus. 2023. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas Gerontologica Fennican, Suomen Geriatrit -yhdistyksen, Suomen Neurologisen Yhdistyksen, Suomen Psykogeriatrisen Yhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen Yhdistyksen asettama työryhmä Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. www.kaypahoito.fi . (viitattu 16.5.2024).
• Soini S., Honkonen A., Hand C., Ylikahri K., Tiilikallio P. 2024 Lääkkeettömien menetelmien käyttö osana asukaslähtöistä toimintaa hoivakodeissa. Gerontologia 38(4), 321–334. https://doi.org/10.23989/gerontologia.146170
• Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2024.  Muistisairauksien yleisyys. https://thl.fi/aiheet/ kansantaudit/muistisairaudet/muistisairauksien-yleisyys (viitattu 8.4.2025).