Lähisuhdeväkivalta koskettaa lähes jokaista suomalaista välillisesti tai välittömästi, sillä enemmistö 16–74-vuotiaista naisista ja 18–74 -vuotiaista miehistä on kokenut jotain väkivallan muotoa joskus elämässään (Attila et al. 2023). Suomessa on tutkittu, että terveydenhuollossa tunnistetaan alle 1 % lähisuhdeväkivallan kokijoista, vaikka he käyttävät palveluita muuta väestöä jopa 80 % enemmän (Siltala 2021). Lähisuhdeväkivallaksi kutsutaan väkivaltaa, jonka tekijä ja uhri ovat tai ovat olleet keskenään läheisessä suhteessa. Tällöin tekijä voi kohdistaa väkivaltaa nykyiseen tai entiseen kumppaniinsa, lapseensa, lähisukulaiseen tai muuhun läheiseen (Shemeikka ym. 2023).

Tässä artikkelissa kuvataan lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn, tunnistamiseen ja puheeksi ottoon liittyvän LbD-projektin tuloksia. Projektin yhteistyökumppanina oli Hyvinpitely.

LbD -projektin lähtökohdat

Terveydenhoitajatyön kehittämistehtävinä tuotetun LbD -projektin tarkoituksena oli tuottaa ymmärrystä siitä, millaisia palveluita on tarjolla lähisuhdeväkivaltaa kokeneille ja minkälaista koulutusta terveysalan tulevat työntekijät tarvitsevat, jotta voivat tehdä laadukasta palveluohjausta lähisuhdeväkivaltaa kokeneille. Projektissa tunnistettiin asiakkaiden palveluihin hakeutumiseen liittyviä kriittisiä pisteitä ja kehittämishaasteita. Toisena asiana tunnistettiin palveluohjaukseen liittyviä kriittisiä pisteitä ja kehittämishaasteita. Tiedonkeruu tapahtui haastatteluilla ja verkkokyselyllä, tulosten perusteella ideoitiin ratkaisuja kehittämishaasteisiin. Tutkimuslupa saatiin Laurealta.

Opiskelijat toteuttivat LbD-projektin yhteistyössä Hyvinpitely Oy:n kanssa, jonka palvelut ovat psykososiaalista ja terapeuttista keskustelutukea mm. väkivallan tunnistamiseen, väkivaltakokemusten ja niiden vaikutusten käsittelyyn sekä tukea väkivallattomaan elämään. Hyvinpitelyssä ammattilaiset tekevät turva-arvioita ja -suunnitelmia ja ohjaavat asiakkaan yksilöllisen tilanteen huomioiden. (Hyvinpitely 2023.)

Lähisuhdeväkivalta sisältää monia ulottuvuuksia

Tyypillisesti lähisuhdeväkivallan kokijan koko lähipiiri altistuu väkivallan vaikutuksille. Rikoslaki ei tunne lähisuhdeväkivallan käsitettä, mutta vuodesta 2011 alkaen lievätkin pahoinpitelyt lähisuhteessa ovat olleet virallisen syytteen alaisia (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023). Vainoaminen lisättiin rikoslakiin vuonna 2014 ja seksuaalirikoslaki puolestaan uudistui vuoden 2023 alusta siten, että se vahvistaa jokaisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja koskemattomuuden suojaa. Uudistus kovensi rangaistuksia ja korostaa osapuolten vapaaehtoisuutta seksuaalisessa kanssakäymisessä. (Oikeusministeriö 2023.)

Lähisuhdeväkivaltaan läheisesti liittyviä käsitteitä ovat perheväkivalta, parisuhdeväkivalta ja seurusteluväkivalta, jotka kaikki ovat lähisuhdeväkivaltaa. Lähisuhdeväkivalta ei kuitenkaan rajoitu näihin. Vuonna 2020 aikuisiin kohdistuneesta perhe- ja lähisuhdeväkivallasta 50,3 % oli avio- tai avopuolisoiden välistä ja neljännes (24,7 %) oli entisten avio- ja avopuolisoiden välistä väkivaltaa (SVT 2020, Siltala et al. 2022). Lähisuhdeväkivaltaa on monenlaista, esimerkiksi fyysistä, henkistä, seksuaalista, taloudellista, digitaalista, kemiallista tai hengellistä. Esimerkiksi Istanbulin sopimuksessa huomioidaan kaikki sellaiset väkivallanteot, jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa naisille ruumiillista, seksuaalista, henkistä tai taloudellista haittaa tai kärsimystä, mukaan lukien tällaisilla teoilla uhkaaminen, pakottaminen tai mielivaltainen vapaudenriisto joko julkisessa tai yksityiselämässä. Kuvio 1 esittelee väkivallan eri muotoja. (Siltala et al. 2022, Shemeikka et al. 2023.)

Lähisuhdeväkivallan muodot

Usein lähisuhdeväkivalta on helppo mieltää vain fyysiseksi väkivallaksi, joka on kaikenlaista erilaista fyysistä satuttamista esimerkiksi aseilla, kemikaaleilla tai ilman. Se voi olla myös esimerkiksi autolla kaahaamista ja lasten tai lemmikkieläinten satuttamista. Raiskaus taas on äärimmäinen esimerkki seksuaalisuutta loukkaavasta väkivallasta, joka on erilaisia fyysisiä tai psyykkisiä toisen seksuaalisuutta loukkaavia tekoja. Taloudellinen väkivalta on psyykkisiä tai konkreettisia tekoja, jotka tuhoavat henkilön taloutta esimerkiksi kontrolloimalla tai hyväksikäyttämällä sitä. Digitaalisessa väkivallassa teknologia on väkivallan käytön väline. Hengellinen tai uskonnollinen väkivalta on fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa, joka liittyy uskontoon tai hengellisyyteen. Se voi olla esimerkiksi uskontoon pakottamista, sillä pelottelua, uskomusten pilkkaamista, käännyttämistä tai karttamista. Lähisuhdeväkivallan muotoja ovat myös vaino, joka on usein eron jälkeistä fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa, monimuotoinen kuritusväkivalta, joka kohdistuu lapsiin, sekä erityispiirteinen kunniaan liittyvä väkivalta, jota esiintyy kunniakulttuureissa. Jokaiseen väkivallan muotoon sisältyy aina psyykkinen väkivalta, jota kutsutaan myös henkiseksi väkivallaksi. Psyykkinen väkivalta on usein vaikea tunnistaa, koska se ei välttämättä jätä ulkoisia merkkejä kokijaansa. (Kytölä 2021, 19-22.)

Tutkimusten perusteella tiedetään, että parisuhdeväkivaltaa tapahtuu kaikenlaisissa parisuhteissa tekijän ja uhrin sukupuolesta, iästä tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta (Tanskanen 2022.) Tyypillistä on, että lähisuhdeväkivalta tulee viranomaisten tietoon vasta jatkuttuaan pidempään. Tekijän ja uhrin ollessa toisilleen tuttuja ja läheisiä, on uhrin kynnys kertoa ulkopuolisille asiasta korkea, mikä korostuu entisestään silloin, jos uhri on riippuvainen väkivallan tekijästä. Läheinen suhde aiheuttaa tunnetasolla ristiriitaisia tunteita ja turvattomuutta. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat lapset, vanhukset, vammaiset ja maahan muuttaneet, koska heillä oma toimijuus voi olla rajoittunutta, jolloin riippuvuus läheisestä väkivallan tekijästä voi olla suuri. (Shemeikka et al. 2023, 2; Nipuli 2019, 14–15.)

Millaisia palveluita on olemassa lähisuhdeväkivaltaa kokeneille?

Kysely toteutettiin terveydenhoitajaopiskelijoille (n =17), joilla on jo aikaisempi sairaanhoitajan, ensihoitajan tai kätilön tutkinto. Vastaajat työskentelivät eri puolilla Suomea HYKS-, KYS-, TAYS- ja TYKS erva-alueilla. Vastaajista 76 %:lla oli sairaanhoitajan koulutus, 24 % vastaajista oli ensihoitajan tai kätilön koulutus.
Neljäsosa vastaajista koki, että heillä on riittävä osaaminen lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamiseen. Puolet vastaajista oli hieman eri mieltä ja neljäsosa oli täysin eri mieltä osaamisen riittävyydestä puheeksi ottamiseen liittyen.

Lähisuhdeväkivaltaa kokeneen asiakkaan palveluiden piiriin ohjaamiseen liittyen vastaajista jokseenkin samaa mieltä oli 56 % ja hieman eri mieltä 19 %. Neljäsosa koki, ettei heillä ollut tietoa minne voisi ohjata lähisuhdeväkivaltaa kokeneen asiakkaan. Vastaajista 75 % koki tarvitsevansa lisää osaamista lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen. Neljäsosa vastaajista oli jokseenkin samaa mieltä, kun kysyttiin tarvitseeko hän lisää osaamista lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen liittyen.

Opiskelijoita pyydettiin kuvaamaan, millaisia palveluita lähisuhdeväkivaltaa kokeneille ihmisille on alueella (Taulukko 1), jolla opiskelija työskentelee. Seitsemästätoista vastaajasta viisi opiskelijaa vastasi, ettei heillä ole mitään tietoa tai tarkkaa tietoa palveluista. Lähisuhdeväkivallan kokijoiden ja tekijöiden lähi- ja etäpalveluita kaikilla sektoreilla tunnistettiin ja osattiin nimetä seuraavasti:

Ensi- ja turvakoti, turvakoti, turvatalot, naisten turvatalo	9 mainintaa
Rikosuhripäivystys RIKU	3 mainintaa
Sosiaali- ja kriisipäivystykset, päivystys, kriisityöntekijät omalla alueella	3 mainintaa
Terveysasema, terveysaseman kautta ohjaus psykiatriselle sairaanhoitajalle, miepä-poliklinikat terveysaseman yhteydessä	3 mainintaa
Auttava puhelin/kriisipuhelin	3 mainintaa
Perheneuvola	3 mainintaa
Naisten linja	3 mainintaa
Nollalinja	2 mainintaa
Lyömätön linja	2 mainintaa
Seri-tukikeskus	1 maininta
Luotain perhetyön tukikeskus	1 maininta
Serva	1 maininta
Kaupunki	1 maininta
Poliisi	1 maininta
Järjestöt	1 maininta
Erilaiset vertaistukiryhmät	1 maininta
Erilaiset chatit	1 maininta
SOC-työntekijät	1 maininta

Vastaajilta myös kysyttiin, millaista koulutusta he toivoisivat lähisuhdeväkivaltaan liittyen (Kuvio 4). Vastauksissa korostui toiveet tiedolle, konkreettisille esimerkeille, hoitopolulle ja kunnolla aikaa perehtyä kokijan kohtaamiseen, tukemiseen, ohjaamiseen ja turvallisuuteen.

Johtopäätökset

Yhteiskunnassa olisi tärkeää purkaa lähisuhdeväkivaltaan liittyvää leimaa ja hälventää häpeää, jotta avun hakeminen olisi aiempaa helpompaa. Jokaisessa ihmisessä on potentiaali tehdä väkivaltaa ja kuka tahansa saattaa joutua väkivallan kokijaksi (Hyvinpitely 2024). Kyselyyn vastanneet kokivat tarvitsevansa lisää koulutusta lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamiseen ja tunnistamiseen liittyen. Lisäksi vastauksissa ilmeni, ettei kaikilla hoitajilla välttämättä ole tietoa, minne he voivat ohjata lähisuhdeväkivaltaa kokeneen asiakkaan.
Kyselyn perusteella tarjottiin syksyllä 2023 Laurean Tikkurilan kampuksen terveydenhoitajaopiskelijoille Hyvinpitelyn asiantuntijan pitämä luento lähisuhdeväkivallan tunnistamisesta ja puheeksi ottamisesta. Luennolle osallistuneet opiskelijat kokivat osaamisensa vahvistuneen lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen liittyen. Keväällä 2024 lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen liittyvä luento järjestettiin kaikille Laurean terveydenhoitajaopiskelijoille osana opintoja.

“Luento oli todella hyvä. Sain lisää työkaluja väkivallan tunnistamiseen”
”Tämä luento lisäsi osaamistani puheeksiottamisessa. ”

Lähteet

• Attila, H., Keski-Petäjä, M., Pietiläinen, M., Lipasti, L., Saari, J., Haapakangas, K. 2023. Sukupuolistunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta Suomessa 2021: Loppuraportti. Tilastokeskus. Viitattu 12.11.2023.
• Kytölä, K. 2021. Pahoinpitelystä hyvinpitelyyn. Helsinki: Basam Books.
• Nipuli ,S. 2019. Lähisuhdeväkivaltaan puuttumisen ja ehkäisyn prosessit – Lähisuhdeväkivaltatyön hyvät käytännön rakenteisiin. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:55
• Oikeusministeriö.2023. Uusi seksuaalirikoslaki. Viitattu 12.11.2023.
• Parikka, S., Holm, Ikonen, Koskela, Kilpeläinen & Lundqvist. 2021. KOTT 2021 -tutkimuksen perustulokset 2021. Viitattu 15.11.2023.
• Saari, J., Koskinen, H., Anttila, H. & Sarén, N., 2020. Eurostudent VII – Opiskelijatutkimus 2019. Opetus- ja kulttuuriministeriö.
• Siltala, H. 2021. Family violence as a public health problem: Effects and costs in Finnish health care.
• Siltala, H., Hisasue, T., Hietamäki, J., Saari, J., Laajasalo, T., October ,M., Laitinen, H-L., Raitanen, J. 2022. Lähisuhdeväkivallasta aiheutuva palveluiden käyttö ja kustannukset Terveys-, sosiaali- ja oikeuspalveluissa. Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 2022: 52.
• Suomen virallinen tilasto (SVT): Rikos- ja pakkokeinotilasto. ISSN=2342-9151. Perhe- ja lähisuhdeväkivalta 2020. Tilastokeskus. Helsinki. Viitattu 10.9.2023.
• Tanskanen, M. 2022. Parisuhdeväkivallan tekijät ovat usein rikollisia ”generalisteja” – ja monesti myös väkivallan uhreja. Haaste-lehti 2/2022. Viitattu 10.11.2023.
• Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2023. Lähisuhdeväkivalta. Viitattu 27.5.2024.
• Shemeikka R, Ramadan F, Alitalo E, Sihvonen A-P, Lindroos M, Laine E, Kemppainen J, Kommeri H, Pietilä P, Salakka I. 2023. Lähisuhdeväkivallan sovittelu, yleiset piirteet ja osapuolten kokemukset prosessista. VA LT I O N E U V O S TO N S E LV I T Y S – J A TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:11. Viitattu 14.2.2023 Lähisuhdeväkivallan sovittelu : Lähisuhdeväkivallan sovittelu: (valtioneuvosto.fi)