Lapsen ja perheen etua edistämässä rikosseuraamusalalla

Teksti | Maija Hell , Tuuli-Maaria Kaisto , Karoliina Nikula

Rikosseuraamusalaitos on julkaissut uudet Lapsi- ja perhetyön linjaukset vuonna 2019. Linjaukset edellyttävät toimia ja lapsilähtöisyyden tiedostamista kaikilta rikosseuraamusalan työntekijöiltä ja ne tulee huomioida myös Laurea-ammattikorkeakoulun opetuksessa. Laurean rikosseuraamusalan sosionomi-opiskelijat Maija Hell ja Tuuli-Maaria Kaisto selvittivät tutkimuksellisessa opinnäytetyössään sitä, miten vangit ja heidän läheisensä kokevat vankeusajan toimien palvelevan perhesuhteiden vahvistamista ja tukemista. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada tietoa siitä, mitkä olisivat vankien ja heidän puolisoidensa näkökulmasta tarvittavat toimet, jotka tukisivat perhesuhteiden ylläpitoa vankeusprosessin aikana ja sen eri vaiheissa. Opinnäytetyön tilaajana toimi Ensi- ja turvakotien liiton Vanhempi vankilan portilla-hanke. Opinnäytetyö vahvisti ymmärrystä tarpeesta tukea vankia ja perhettä koko rikosseuraamusprosessin ajan. Hell ja Kaisto onnistuivat tuomaan esiin myös lapsen äänen, vaikkei lapsia itseään haastateltukaan.

Rikosseuraamuslaitoksen kehityssuunta lapsi- ja perhetyön näkökulmasta

Rikosseuraamuslaitos elää 2020-lukua lähestyttäessä jatkuvassa kehityksessä pyrkiessään kohti strategian mukaisia tavoitteita. Keskeisimmät tavoitteet ovat uusintarikollisuuden ehkäisy, sekä tuomitun yhteiskuntaan ja rikoksettomaan elämään sitouttaminen vapautumisen jälkeen. Näihin tavoitteisiin pyritään rangaistusajan suunnitelmallisilla toiminnoilla, jotka pyrkivät kehittämään valmiuksia elämänhallintaa tukevissa taidoissa (Rikosseuraamuslaitos 2019a). Suurimpia muutoksia rikosseuraamusalalla ovat aktiivisen lähityön sekä vuorovaikutusta lisäävän ohjelmatyön lisääntyminen myös valvontaa ydintehtävänään suorittavien virkamiesten työnkuvassa (aktiivisesta lähityöstä kts. lisää esim. Ylisassi et al. 2016). Perhesuhteiden ja vanhemmuuden katsotaan tukevan desistanssia eli rikollisuudesta irrottautumista ja rikoksettomaan elämään sitoutumista, joten lapsi- ja perhetyön huomioiminen vankeusprosessin eri vaiheissa on tärkeässä roolissa kohti Rikosseuraamuslaitoksen tavoitteiden toteutumista.

Vankeus on koko perheen asia

Vuositasolla Suomessa on noin kolme tuhatta vankia (Rikosseuraamuslaitos 2019b). Alaikäisiä lapsia, joiden toinen tai molemmat vanhemmat ovat vankilassa suorittamassa tuomiota, on arviolta 8000-10000 (Aamuset 2019). Vankeus ja sen liitännäiset vaikutukset kuten ahdistus, pelko, epätietoisuus ja itsensä tai muun yhteisön leimaamaksi tuleminen koskettavat siis isoa ryhmää. Vanhemman vankeusrangaistuksella voi olla suuria negatiivisia vaikutuksia lapsen elämään. Lapsi voi kokea vanhempansa poissaolon hylkäämisenä, ja se voi vaikuttaa näin lapsen tunne-elämään, etenkin jos vanhemman vankeutta ei ole käsitelty lapsen kanssa tarkoituksenmukaisesti ja ikätasoisesti. Keskustelu lapsen kanssa hälventää lapsen omaa virheellistä syyllisyyden tunnetta ja helpottaa epätietoisuutta, kun hän ymmärtää, ettei vanhempi ole lähtenyt pois perheen arjesta lapsesta johtuvista syistä. (Ryynänen & Suomela 2011, 10; Sassi & Huhtimo 2006.)

Rikos- ja vankeusprosessit ovat rankkoja kokemuksia perheelle ja läheisille. Tällöin kotiin arkea yksin pyörittämään jääneen puolison olisi tärkeä saada tukea erityisesti vangitsemisen ja vankeuden alun aikaan. Haasteellisessa ja arkea mullistavassa tilanteessa hänen omat voimavaransa eivät välttämättä riitä muuhun kuin perheen perustarpeiden täyttämiseen, jonka vuoksi lapsi voi jäädä yksin kysymystensä kanssa. Uusilla Lapsi- ja perhetyön linjauksilla rikosseuraamuslaitos pyrkii vastaamaan tähän tarpeeseen (Rikosseuraamuslaitos 2019c). Rikosseuraamusalaitoksen lisäksi tarvitaan myös siviilipuolen toimijoita ja toimivia yhteistyöverkostoja muurien molemmin puolin.

Lapsi- ja perhetyön uudet linjaukset Rikosseuraamuslaitoksella

Uudet, vuonna 2019 julkaistut lapsi- ja perhetyön linjaukset painottavat vankilan perhetyön ja lapsinäkökulman huomioimisen kuulumista koko henkilöstölle, myös valvonnan tehtävissä työskenteleville virkamiehille. Rikosseuraamuslaitoksen lapsi- ja perhetyönlinjauksien (2019c) mukaan vankilassa tuomiotaan suorittavaa vanhempaa pyritään mahdollisuuksien mukaan tukemaan vastuunottamisessa lapsen kasvatuksesta. Tähän pyritään antamalla mahdollisuuksia osallistua lapsi-vanhempi tapaamisiin, jossa on mahdollista auttaa esimerkiksi koulutehtävien teossa. Hyvät käytänteet ja tavat toimia vaihtelevat laitoksittain. Etenkin suljetun vankilan toiminnot rajoittavat eri vapauksien antamista esimerkiksi puhelinsoittoajoissa. Mahdollisuuksien mukaan perhesuhteiden ylläpitoon voidaan yksilötasolla kuitenkin tehdä helpotuksia.

Linjauksissa on myös huomioitu viime vuosien kansainvälistyvä rikosseuraamusasiakaskunta, joka tuo haasteita yhteydenpitoon perheiden asuessa Suomen ulkopuolella. Tällöin yhteydenpitoa voidaan ylläpitää esimerkiksi Skype-tapaamisin, kun tapaamiset muuten ovat mahdottomia järjestää välimatkojen vuoksi. Myös suomalaiset vangit hyötyvät lisääntyvistä Skype- mahdollisuuksista, jos tapaamiset perheen kanssa ovat syystä tai toisesta haasteellisia. Vanhempi pääsee Skypen välityksellä seuraamaan, minkälaista arki on perheen kotona, ja lapset voivat touhuta omia tavanomaisia asioitaan, ilman vankilan fasiliteettien luomaa jännityselementtiä.

Vankeusprosessin nivelvaiheiden haasteet

Vankeusajan vaikutukset siviilissä olevaan perheeseen keskittyvät vankeusajan nivelkohtiin, joiksi katsotaan vangitsemisen hetken lisäksi tutkintavankeusaika ja vapautumisen vaihe. Vangitsemisen hetkeen ja tutkintavankeuden aikaan kohdistuvat suurin epätietoisuus, niin vangeille kuin perheelle ja lähipiirillekin. Lapsen näkökulmasta tilanne voi olla traumatisoiva. Tiedottomuuden ajan koetaan lisäävän tuskaa, joka toki tässä vankeuden vaiheessa on asia, jota voi olla lähes mahdotontakin minkäänlaisilla tukitoimilla korjata, jos yhteydenpidon rajoituksilla turvataan käynnissä olevaa tutkintaa.

Toinen haaste tutkintavankeuden usein pitkäksi venyväksi ajaksi on lapsi- ja perhetyön suunnitelmattomuus. Tämä johtuu rangaistusajan suunnitelman teon ajankohdasta sijoittelun yhteydessä, vasta tutkintavankeusajan jälkeen. Rangaistusajan suunnitelmaan kirjataan vangin tavoitteiden mukainen toiminta ja työskentely vankeuden aikana, suunnitelman etenemistä seurataan, arvioidaan ja päivitetään määräajoin vankeuden aikana. Suunnitelmassa otetaan huomioon myös perhetyön järjestäminen perhesuhteiden tukemiseksi ja muu vanhemmuutta tukeva toiminta vankeusaikana. Toivottavaa olisi, että perhetyö ja sitä tukevien verkostojen tekeminen aloitettaisiin jo ennen vankeuden täytäntöönpanoa, ja sitä jatkettaisiin koko vankeusprosessin jatkuen aikaan vapautumisen jälkeen yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa (Sassi & Huhtimo 2006, 24-25). Rikosseuraamuslaitoksen lapsi- ja perhetyön linjauksien (2019) mukaan perhesuhteiden ja lapsien tuen kartoitus ja selvitystyö vanhemman vankeusrangaistuksen aikana tulisi aloittaa jo tutkintavankeuden aikana. Tähän velvoittaa myös Sosiaalihuoltolaki (L1301/2014).

Rikosseuraamuslaitoksen strategian mukaiseen toimintaan kuuluu tuomion vaiheittainen eli progressiivinen vapautuminen. Tämä tarkoittaa sitä, että jos tuomiota suorittava on tuomionsa aikana toiminut rangaistusajan suunnitelman mukaisesti, sitoutunut päihteettömyyteen ja täyttää edellytykset avolaitokseen sijoittamisesta, tuomio suoritetaan avolaitoksessa. Avoimemmassa ympäristössä korostuu vangin oman vastuunoton lisääntyminen, samalla kun ulkopuolinen kontrolli vähenee (Vesterbacka, Juuti 2018.)

Vapautumisen ajan lähestyessä voivat perheenjäsenten näkemykset tulevaisuudesta vapautumisen jälkeen olla täysin erilaiset. Vankilaelämän jäädessä taakse voi tulevaisuuden kuva olla vapautuvalle vangille turhankin ’ruusuinen’, ja toisaalta taas siviilissä eteenpäin rullannut perhearki, joka mahdollisesti on vasta tasaantunut vangitsemisen kriisin jälkeen. Näiden realisoimiseen niin vanki kuin puolisokin tarvitsee ulkopuolisen keskustelun ohjausta, jossa pyritään tähtäämään yhteneväiseen ja realistiseen tulevaisuuden kuvaan. Kun ajatusmaailmat kohtaavat perheen kummankin aikuisen toiveissa, toimii se voimavarana rikoksetonta elämää kannattelevana tekijänä, kun ristiriidat eivät lyö niin sanotusti seinää pystyyn heti vapautumisen jälkeen. Progressiivinen vapautuminen ei välttämättä näyttäydy vangin perheelle vaiheittaisena, varsinkin jos avovankilassa suoritettu tuomio on ollut kestoltaan pitkä. Ennen ehdonalaiseen vapauteen vapautumista tulisi kotiarkea harjoitella keskittämällä lomia laitoksessa suoritetun tuomion loppuun, niin että myös perhe saisi totutella lyhyemmillä jaksoilla uuteen kahden vanhemman arkeen ennen varsinaista vapautumisen hetkeä.

Tukitoimet tärkeässä roolissa

Kaiken kaikkiaan tukitoimet koko vankeusprosessin aikana koskien desistanssin mahdollistamista ja perhesuhteiden ylläpitoa ovat tärkeässä roolissa kohti Rikosseuraamuslaitoksen tavoitteita ehkäistä uusintarikollisuutta. Jatkuvassa kehitystyössä perhetyö on tärkeä ottaa huomioon rikosseuraamusalalla, koska vankeus on usein koko perheen asia. Vankeusajan nivelvaiheet muutoksineen tarjoavat tarpeellisimmat ajankohdat tukea ja vaikuttaa. Vaikka kansainvälistyvä rikosseuraamusasiakaskunta ja raa’istuva rikollisuus luo haasteita tulevaisuuden kuntouttavalle työlle rikosseuraamusalalla, on lapsi- ja perhetyö osanaan sellainen, jossa voidaan pyrkiä vaikuttamaan. Vaikka vaikuttamismahdollisuudet vangin toimintaan ja asenteisiin olisivat vähissä, niin lapsille voidaan rikosseuraamusalan työntekijöiden toiminnalla viestiä, ettei häntä leimata tai rangaista, vaan tuetaan hankalasta tilanteesta huolimatta. Ehkä tällä voidaan vaikuttaa myös virkamiesvastaisten asenteiden ylisukupolviseen periytymiseen.

Opinnäytetyön eri vaiheet toteutettiin työelämän kanssa tiiviissä yhteistyössä. Opinnäytetyössä on kehitetty aidosti työelämässä tunnistettua kehittämiskohdetta. Opiskelijat Hell ja Kaisto ovat toimineet aktiivisina työelämän kehittäjäkumppaneina koko prosessin ajan. Työelämä on arvioinut prosessin hyödylliseksi. Keskeisimmiksi johtopäätöksiksi opinnäytetyön tulosten perusteella nousi tiedonkulun parantaminen erityisesti tutkintavankeusaikana. Lisäksi tuen jatkumo ja verkostotyö vankeudesta vapautumisen vaiheeseen koettiin tärkeäksi. Opinnäytetyön tulokset kannustavat jatkamaan moniammatillisen työn kehittämistä rikosseuraamusalalla.

Opinnäytetyön tuloksia on mahdollista hyödyntää Ensi- ja turvakotien liiton kehitystyössä koskien rikosseuraamusasiakkaiden lapsi- ja perhetyötä, hankkeen loppuseminaarissa, käytännön vinkkeinä lapsi- ja perhetyön toteuttamisessa, käytäntöjen kehittämiseen matalalla kynnyksellä ja motivoimalla työntekijöitä suorittamaan täydennyskoulutus-kokonaisuus. Opinnäytetyöstä on löydettävissä perusteluja myös tilaajan koulutussisältöihin. Opinnäytetyö vahvisti ymmärrystä tarpeesta tukea vankia ja perhettä koko rikosseuraamusprosessin ajan. Erityisenä ansiona opinnäytetyössä voidaan pitää sitä, että siinä onnistutaan tuomaan esiin myös lasten ääni, vaikkei lapsia sensitiivisessä aiheessa haastateltukaan.

Opinnäytetyön aihe liittyy läheisesti rikosseuraamusalan opetukseen, sillä rikosseuraamusalaitos on julkaissut uudet Lapsi- ja perhetyön linjaukset vuonna 2019. Linjausten perusperiaatteiden mukaan lapsen oikeuksien tulee toteutua ja lapsen etu tulee huomioida myös rikosseuraamuslaitoksen toiminnassa. Linjaukset korostavat lapsilähtöisyyttä sekä perhetyön ja lapsinäkökulman huomioimisen kuulumista koko henkilöstölle. Linjaukset edellyttävät toimia ja lapsilähtöisyyden aktiivista tiedostamista kaikilta rikosseuraamusalan työntekijöiltä (Rikosseuraamuslaitos 2019c) ja näin ollen luonnollisesti myös Laurea-ammattikorkeakoululta, joka valmistaa opiskelijoita työhön rikosseuraamusalalle.

Opinnäytetyöhön voi tutustua tarkemmin Theseuksessa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/262253/Opinn%c3%a4ytety%c3%b6_Hell_Kaisto.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Lähteet
URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019121848840

Jaa sivu