Lasten vanhemmat varhaiskasvatuksen laatua arvioimassa

Teksti | Kirsi Suomaa , Virpi Lund

Laurea-ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelija Kirsi Suomaa tutki opinnäytetyössään espoolaisen varhaiskasvatusyksikön asiakasperheiden tyytyväisyyttä heidän saamaansa varhaiskasvatuspalveluun. Tavoitteena oli saada selville lasten huoltajien mielipiteitä päiväkodissa toteutettavasta varhaiskasvatustoiminnasta ja yhteistyöstä perheiden sekä päiväkodin henkilökunnan välillä. Toiveena oli kehittää päiväkodissa toteutettavaa toimintaa, henkilökunnan ja huoltajien välistä kasvatusyhteistyötä sekä lasten osallisuuden toteutumista. Kyselyyn vastasi 35 perhettä. Tutkimuspäiväkoti oli Espoossa sijaitseva viiden lapsiryhmän päiväkoti, jossa lapset olivat iältään 1-6 -vuotiaita. Tutkimuksen tulokset esiteltiin päiväkodissa ja ne huomioitiin suunniteltaessa kehittämiskohteita päiväkodin seuraavalle toimintakaudelle.

Kasvatusyhteistyö huoltajien kanssa varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa 2016 huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö on nostettu yhä tärkeämpään rooliin. Huoltajat halutaan mukaan varhaiskasvatuksen kehittämistyöhön henkilökunnan ja lasten rinnalle. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa mainitaan, että huoltajille on annettava säännöllisesti mahdollisuus arvioida varhaiskasvatustoimintaa. Kuitenkaan yhtenäistä työkalua tai määrittelyä siitä, miten arviointia tulisi tehdä ei ole perusteissa annettu, vaan se on jätetty paikallisesti päätettäväksi. Espoon kaupungin paikallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa on ohjeena, että arviointia tulisi tapahtua ainakin vanhempainilloissa, varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluiden yhteydessä sekä huoltajakyselyiden kautta. Kodin ja päiväkodin välinen yhteistyö on noussut vuosien aikana yhä tärkeämmäksi laatutekijäksi varhaiskasvatuksessa ja sen merkitys myös lapsen hyvinvoinnille on ilmeinen.

Yhteistyön kehittäminen on merkityksellistä niin uusien sähköisten viestintävälineiden kuin arjen hektisen elämäntavan vuoksi. Sekä päivittäisissä kohtaamisissa että asiakaskyselyiden kautta saatava tieto antaa kuvan siitä, millaisena huoltajat pitävät heidän lapsensa saamaa varhaiskasvatusta. Se myös antaa pohdinnan aihetta sille, miten hyvin vanhemmat tietävät, mitä päiväkodissa tapahtuu. Vanhempien kokiessa heidän mielipidettään arvostettavanon yhteistyön rakentaminen askeleen lähempänä päämääräänsä.

Toiminta päiväkodissa ja varhaiskasvatuksen laadun arviointi

Lapsen päiväkotipäivässä yhdistyvät hoito, opetus ja kasvatus, joiden suhteellinen määrä vaihtelee päivän aikana riippuen lapsen ikätasosta. Päiväkodin toiminta tarkoittaa ohjattua toimintaa, leikkiä, lasten omaehtoista toimintaa, pedagogisia ratkaisuja, lapsen yksilöllisten ja koko ryhmän tarpeiden huomioimista ja vuorovaikutusta. Päiväkodin toimintaympäristöön kuuluvat välineet, tilat sekä fyysinen ja sosiaalinen ympäristö. Päiväkotipäivän rakenne koostuu lasten vastaanottamisesta ja kotiin hausta, vanhempien kanssa kuulumisten vaihdosta, lasten toimintarupeamista, ulkoilusta ja ruokailuista. Päiväkotipäivä rakentuu lapsille tutuista rutiineista ja tapahtumista, joissa toiminnat seuraavat toistaan. Tällainen arjen johdonmukaisuus lisää lapsen turvallisuudentunnetta päivän aikana hänen ollessaan erossa omasta vanhemmastaan.

Varhaiskasvatuksen laadun tutkimuksessa voidaan erottaa neljä eri tutkimusaaltoa. Ensimmäinen aalto sijoittuu 1970-luvulle ja se keskittyi päivähoidon ja kotihoidon vertailemiseen ja sen arviointiin, oliko päivähoito lapsen etu vai haitaksi lapselle. Toisessa tutkimusaallossa 1980-luvulla keskityttiin vertailemaan eri päivähoitomuotojen ja -ympäristöjen yhteyttä lapsen kehitykseen. Kolmannen tutkimusaallon aikana 1980-1990 -luvuilla keskityttiin tarkastelemaan päivähoidon vaikuttavuutta ottaen huomioon niin lasten kasvatusympäristö kuin heidän yksilölliset tekijänsä ja perheiden väliset erot. Neljännen meneillään olevan aallon tutkimuksen kohteena ovat ihmisten omakohtaiset näkemykset ja kokemukset sekä erilaiset näkökulmat koskien varhaiskasvatuksen laatua. Neljännen aallon aikana on vakiintunut käsitys siitä, että varhaiskasvatuksen laatu on ajallisesti ja kulttuurisesti vaihtelevaa sekä subjektiivista, eli ihmisten omiin kokemuksiin perustuvaa. Varhaiskasvatuksen laatua säätelevät tekijät voidaan varhaiskasvatusta tarjoavissa yksiköissä jakaa edelleen puitetekijöihin, välillisesti ohjaaviin tekijöihin, prosessitekijöihin ja vaikuttavuustekijöihin. Varhaiskasvatuksen laadun tutkimuksen painopiste muuttuu sen mukaan, kenen mielipiteistä laatua koskien on kysymys. Laatua voidaan arvioida niin lasten, henkilökunnan kuin huoltajankin näkökulmasta.

Varhaiskasvatuksen laatu edellyttää vielä kehittämistä

Vastausten perusteella vanhemmat olivat pääosin tyytyväisiä päiväkodin tiedotukseen. Viestinnän tulisi olla selkeää ja riittävää. Vanhempien toiveena oli, että tiedotus tapahtuisi sekä sähköisesti että esimerkiksi ilmoitustaulun kautta. Vanhemmat toivoivat lapsen asioissa myös aikaa ja kasvokkain tapahtuvaa kohtaamista. Vanhemmille voitaisiinkin suoda mahdollisuus varata esimerkiksi lyhyempiä keskusteluaikoja kahden kesken, ns. ”vanhempainvartteja”. Jotkut vanhemmat toivoivat sosiaalisen median käyttämistä päiväkodin tiedotusvälineenä. Sen käyttömahdollisuudet varhaiskasvatuksessa ovat kuitenkin rajalliset tietoturvallisuuden ja yksityisyydensuojan turvaamisen vuoksi. Päivittäiset kohtaamiset arjessa sekä tiedon ja kuulumisten vaihtaminen ovat tärkeitä asioita, jotta yhteistyö säilyy hyvänä ja hedelmällisenä. Myös lapselle välittyy luottavainen ja turvallinen olo, kun hänen elämässään olevat aikuiset vaihtavat hyvässä hengessä kuulumiset puolin ja toisin päivittäin. Lapsen vahvuuksien esiin nostaminen kerrottaessa päivästä edesauttaa vanhemman ja lapsen välistä vuorovaikutusta, mikä tukee varhaiskasvatuksen päätavoitetta eli lapsen hyvinvointia.

Vanhemmat antoivat runsaasti kiitosta henkilökunnan toiminnasta ja vuorovaikutuksesta lasten kanssa. Kotoa varhaiskasvatukseen siirtyminen on lapsuuden merkittävä käännekohta. Kasvattajan vastuu lapsen yksilöllisestä huomioinnista ja lempeästä kohtaamisesta on tärkeää. Kun lapsi huomataan ja huomioidaan, hänelle muodostuu turvallinen olo myös päiväkodissa. Työhönsä sitoutuneen ja lapsia varten läsnä olevan kasvattajan tapa olla vuorovaikutuksessa on lämmin. Kasvattaja on tällöin kosketuksissa lapsen tarpeisiin sekä omiin tunteisiinsa, keskittyy lapsen äärelle ja pyrkii tavoittamaan lapsen kokemuksen.

Vanhemmat olivat yleisesti tyytyväisiä lasten osallisuuteen päiväkodissa. Kuitenkaan kaikki huoltajat eivät olleet vakuuttuneita lasten osallisuuden toteutumisesta. Lasten osallisuutta päiväkodissa voitaisiin edelleen vahvistaa lasten kokousten tai mielipideraatien kautta. Lasten kokouksessa lapset saavat itse päättää kasvattajien tuella demokraattisesti vaikkapa äänestämällä heitä itseään koskevista asioista. Mielipideraadissa lapsilta voidaan kysyä ajatuksia kuluneen viikon toiminnasta ja sitä kautta lisätä lapsia kiinnostavaa toimintaa ohjelmaan.

Vanhempien mielestä päiväkodissa oli suurimmaksi osaksi riittävästi ohjattua toimintaa, mutta oli myös eriäviä mielipiteitä. Ohjattua liikuntaa toivottiin useammin, enemmän sekä ulos että sisälle. Liikuntavälineiden tulisi olla nykyaikaisia sekä monipuolisia ja lasten saatavilla erityisesti ulkoliikunnassa. Kiertävä ”liikuttaja”-vuoro kasvattajien kesken tukisi ulkoliikunnan toteuttamista. ”Liikuttajalla” voisi olla esimerkiksi erilaisia tehtäväkortteja mukanaan, joissa lapsille olisi ehdotuksia pihalla toteutettavaksi liikunnaksi tai hän voisi ohjata pihapelejä.

Molemminpuolisen luottamuksen rakentaminen vaatii aikaa. Kasvatusyhteistyön rakennuspalikat toimivat toinen toistaan tukien. Pohjimmiltaan hyvä kasvatusyhteistyö on myönteinen vuorovaikutussuhde, jonka perustana on aito kohtaaminen ja molemminpuolinen kunnioitus, dialoginen keskustelu ja luottamus. Se on eräänlainen tanssi, johon kumpikin osapuoli tuo omat askeleensa, eli oman asiantuntemuksensa lapsesta, sovittaen ne yhteiseksi liikkeeksi.

Lähde:

Jaa sivu