Tunteet kuuluvat hoitotyöhön, ja ne ovat myös elämyksellisen oppimisen voima. Etenkin kuolevan potilaan hoitaminen on emotionaalisesti raskasta, ja siihen olisi hyvä varautua jo opiskeluaikana (Anttonen 2016; McConnel & Porter 2017), mutta voiko tunteita kokea ja käsitellä etäopetuksessa?

Laurean Otaniemen kampuksella kokeiltiin maaliskuussa 2021 palliatiivisen hoitotyön eli parantumattomasti sairaiden potilaiden hoitotyön etäopetuksessa uudenlaista lähestymistapaa. Hoitotyön opiskelijoille striimattiin Zoomin välityksellä musiikillinen esitys nimeltä Elämän rajalla. Esityksessä Anna Brummer esittää itseään sairaalamuusikkona ja näyttelijä Helena Ryti esittää kaikki muut roolit. Esityksen on ohjannut Jaana Taskinen. Teos on syntynyt Annan viiden vuoden kokemuksista Terhokodissa ja Suursuon sairaalan saattohoidon ja palliatiivisen hoidon osastoilla. (Koko teatteri 2020.) Esityksen jälkeen opittua ja koettua reflektoitiin yhdessä, mutta jo välittömästi esityksen jälkeen taiteilijat saivat opiskelijoilta kiittävää palautetta (kuva 1).

Elämän rajalla -esitys palliatiivisen hoitotyön opetuksessa

Elämän rajalla -esitys verkon välityksellä onnistui herättämään kiinnostuksen, myötätunnon ja surun tunteita tarinoiden henkilöitä kohtaan. Musiikki vahvisti emotionaalista tunnekokemusta. Esitys antoi sairaanhoitajaopiskelijoille mahdollisuuden huomata, että kuolevan potilaan kokonaisvaltainen hoitaminen on paljon muutakin kuin perushoitoa ja kivun hoitoa. Musiikillisessa esityksessä sairaalamuusikko Anna juttelee ja laulaa potilaille, omaisille, kohtaa vapaaehtoistyöntekijöitä ja hoitajia. Esitys on täynnä koskettavia yksityiskohtia. Potilaiden kommentit ”Laulusi auttoi kipupiikin verran!” tai ”Kukat tuossa pöydällä rupesi tuoksumaan, kun lauloit” kertovat puolestaan musiikin voimasta. Zoom-yhteyden kautta välittyi myös konkreettinen kuva kuolemaa tekevän naisen väsymyksestä ja ahdistuksesta, johon muusikon laulu ja läheisyys toivat lohtua (kuva 2).

Kokonaisvaltaiseen palliatiiviseen hoitoon kuuluu omaisten huomioiminen ja tukeminen (Palliatiivinen hoito ja saattohoito: Käypä hoito -suositus 2019). Kun edellisen esimerkin väsynyt potilas on kuollut, kohtaa sairaalamuusikko tämän omaisen. ”Oi Herra jos mä matkamies maan, lopulla matkaa nähdä sun saan”, laulaa Anna omaiselle. Tunteet vaikuttavat siihen, millaista musiikkia ihminen haluaa kuulla ja musiikki puolestaan vaikuttaa tunteiden kokemiseen (Swaminathan & Schellenberg 2015). Surun murtaman omaisen tunnetila välittyy surullisen musiikin kautta katsojan mieliin ja tuo sitä kautta elämyksellistä oppimista.

Erään tarinan avulla konkretisoituu palliatiivisessa hoitotyössä eteen tulevat elämänvoiman hiipuminen ja lopulta elämästä luopuminen (Anttonen 2016, 93), jotka hoitajan on kohdattava potilaan ja läheisen kanssa. Anna kuvaa ”ison miehen” elettyä elämää, jolloin oli nainen, joka saattoi painaa päänsä tämän miehen rinnalle. Annan laulut on laulettu ja pian tätä miestä ei enää ole. Miehen hallitsemattoman kivun ja kärsimyksen lievittämiseksi hänelle on tehty palliatiivinen sedaatio eli tajuntaa on alennettu lääkityksellä (Palliatiivinen hoito ja saattohoito: Käypä hoito -suositus 2019).

Elämän rajalla -esitys ei ole pelkkää surua. Mukaan mahtuu myös iloisia kohtaamisia, kuten muistisairaan potilaan riemukas kohtaus, jossa hän yrittää muistella toivelauluaan (kuva 3). ”Minun ystäväni on kuin villasukka” ehdottaa sairaalamuusikko ja osuu oikeaan. Palliatiivisen hoitotyön tärkeä elementti, toivo, (Hävölä, Rantanen & Kylmä 2015) tulee myös esille potilaiden laulutoiveissa, esimerkiksi kappaleessa ”Oh, I believe in yesterday”.

Opiskelijoiden reflektiota oppimisesta ja kokemuksista

Esityksen jälkeen opiskelijat ohjattiin keskustelemaan pienryhmissä Zoomin Breakout room-tiloihin. Opiskelijat kirjoittivat lyhyet muistiinpanot keskusteluistaan yhteiselle Padlet-digiseinälle seitsemän kysymyksen ohjaamina (kuvat 4 ja 5).

Yhteisestä digiseinästä oli helppoa seurata ryhmien työskentelyn etenemistä. Pienryhmämuistiinpanojen valmistuttua aloitettiin yhteiskeskustelu. Opettaja ohjasi keskustelua ja myös taiteilijat osallistivat opiskelijoita aktiivisesti.

”Kiireisessä tilanteessa läsnäolo helposti unohtuu, esitys muistutti hyvin läsnäolon tärkeydestä!”

Kiireettömyys, kuuntelu, empatia ja läsnäolon merkitys nousivat keskustelun aiheiksi useissakin teemoissa, mutta eritysesti ensimmäisen kysymyksen kohdalla: ”Mitkä ovat mielestänne hyvän potilaskohtaamisen oleellisia osia?” Myös kysymys ” Missä kohdissa esitystä tunnistit itsesi? Mikä tämän aiheutti?” nosti esille opiskelijoiden kokemuksia kiireisestä hoitotyöstä. Opiskelijat huomasivat myös potilaan hämmästyksen hänen saamastaan huomiosta ja kosketuksen aiheuttaman positiivisen reaktion.

Sairaanhoitajan työssä ja etenkin palliatiivisessa hoitotyössä tulee eteen potilaan kärsimyksen kohtaamista, joten tunteita syntyy väistämättä. Kysymys ”Mitä tapahtuu kehossasi, kun tunteet lähtevät liikkeelle?” oli erityisen puhutteleva. Näyttelijä Helena Ryti toi esille, että tunteiden aiheuttamat oman kehon reaktiot on syytä tunnistaa, jotta ne eivät tulisi työelämässä yllätyksenä. Tunteet voivat tuntua kehossa esimerkiksi hengityksen ja sykkeen nopeutumisena, käsien vapinana, painon tunteena rinnassa tai hikoiluna (Erkko & Hannukkala 2019). Itkeminen on kulttuurista riippumaton ja inhimillinen reaktio, jolla ilmaistaan emotionaalista tilaa. Itkeminen on yhtä luonnollista, olipa tunteiden aiheuttajana myötätunto toista kohtaan, henkilökohtainen menetys tai jokin voimakas positiivinen tunnekokemus. (Vingerhoets 2013.) Opiskelijoiden reflektiossa itkeminen koettiin myös yhdeksi keinoksi nollata omia rankkoja kokemuksia ja purkaa tunteita.

”Positiiviset tunteet lisäävät energisyyden tunnetta, negatiiviset tunteet lamaavat helposti.”

Opiskelijat nostivat esille kokemuksiaan ristiriidoista henkilökohtaisten tunteiden näyttämisen ja ammatillisesti toimisen välillä. He pohtivat myös, kuinka tunteet voivat ohjata toimintaa, lamaannuttaa, voimaannuttaa tai vaikkapa virittää aisteja. Tutkimuksissa onkin tullut ilmi, että tunteet voivat vaikuttaa sairaanhoitajan työssäsuoriutumiseen (Banning & Gumley 2013.) Kuolevan potilaan hoitotyössä hoitaja saattaa havahtua omaan kuolevaisuuteensa. Onkin tärkeää erottaa, mikä on omaa kuoleman kohtaamiseen liittyvää ahdistusta ja mikä potilaan ahdistusta, jotta voisi arvioida tilanteen potilaan näkökulmasta. (Hänninen 2015.) Tutkimusten mukaan sekä sairaanhoidon opiskelijat (Kang & Jeong 2020), että työssä olevat sairaanhoitajat kokevat tunteiden hallinnan eräänä stressaavimpana palliatiivisen hoitotyön osa-alueena (McConnel & Porter 2017). Tunteiden hallinta ei tarkoita tunteettomuutta tai empatian piilottamista. Surevan potilaan tai omaisen rinnalla empatia on tärkeää, hoitaja voi näyttää tunteensa, eikä itkeminenkään ole väärin. (Grönlund & Huhtinen 2011, 73–74.) Tunteiden kieltäminen ja niiden käsittelemättä jättäminen voivat jopa johtaa liukuhihnatyöhön saattohoitopotilaiden kanssa (Anttonen 2016, 105).

             ”Taide ja musiikki tuovat esille tunteita.”

Opiskelijaryhmissä tuotiin esille vertaisten kanssa keskustelun ohella musiikin ja muun taiteen tarjoama mahdollisuus tunteiden jakamiseen ja tunteista puhumiseen, niin oman jaksamisen kannalta kuin myös potilasta tukiessa. Musiikin koettiin mahdollistavan potilaalle hetkeksi pois pääsy ikävästä tilanteesta.

              ”Hyvin toteutettu vaikka oli etänä.”

Padletin viimeiseen ruutuun pyydettiin yleistä palautetta opitusta aiheesta sekä toteutuksesta. Opiskelijat kirjoittivat palautteena kuvassa 5 näkyvän palautteen lisäksi muun muassa: ”Jokainen käsittelee tunteita omalla tavalla ja se on tärkeä huomioida hoidossa”, ”Potilaan ymmärtäminen hoitajana”, ”Luonnollinen suhtautuminen potilaan palliatiiviseen hoitoon ja saattohoitoon” ja ”Esitys oli loistava”.

Lopuksi

Artikkelissa kuvatun opetustapahtuman kokeilu osoitti, että verkko-opetuksen ei tarvitse olla yksinäistä, persoonatonta tai tunteetonta. Tunteiden kokeminen ja niiden yhteinen käsittely onnistuvat myös verkkopedagogiikan menetelmillä. Omien tunteiden kohtaaminen ja käsittely turvallisesti fiktiivisten tarinoiden avulla on yksi tapa valmistautua mahdollisiin emotionaalisesti kuormittaviin käytännön hoitotyön tilanteisiin. Hoitotyötä tehdään paljon myös etänä erilaisilla digitaalisilla alustoilla, joten opiskelijoiden on hyvä oppia kohtaamaan asiakkaidenkin tunteita verkon välityksellä. Verkossa tapahtuva opetus ei lopu kokonaan siinä vaiheessa, kun koronavirus on voitettu. Artikkelissa kuvattu onnistunut kokeilu rohkaisee suunnittelemaan jatkossakin monipuolisia verkko-opetustapahtumia.

Lähteet:

• Anttonen, MS. 2016. Kuoleman vaikeuden lievittäminen kuoleman todellisuuden kohtaavassa ja ohittavassa saattohoidossa. Substantiivinen teoria saattohoidosta potilaan, perheenjäsenen ja hoitohenkilökunnan näkökulmasta. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto.
• Erkko, A. & Hannukkala, M. 2019. Mielenterveys voimaksi. MIELI Suomen Mielenterveys.
• Grönlund, E. & Huhtinen, A. 2011. Kuolevan hyvä hoito. Helsinki: Edita Prima.
• Hänninen, J. 2015. Kärsimyksen ja surun kohtaaminen lääkärintyössä. Teoksessa: Saarto, T., Hänninen J., Antikainen, R., & Vainio, A. 2015. Palliatiivinen hoito. Kustannus Oy Duodecim. E-kirja.
• Hävölä, H., Rantanen, A. & Kylmä, J. 2015. Saattohoidossa olevan potilaan toivo sekä sitä vahvistavat ja heikentävät tekijät potilaan ja hoitajan kuvaamina. Hoitotiede, Vol. 27, No 2, 132-147.
• Kang, MR. & Jeong, KS. 2020. Effects of Self-esteem, Nursing Professionalism, Cognitive Emotion Control Strategy on Clinical Practice Stress in Nursing Students. Journal of Digital Convergence.  Vol 18, No 6.
• Koko teatteri 2020. Vierailu: Elämän rajalla. Viitattu 11.4.2021. Saatavilla: https://www.kokoteatteri.fi/ohjelmisto/elaman-rajalla/
• McConnell, T. & Porter, S. 2017. The experience of providing end of life care at a children’s hospice: a qualitative study. BMC Palliative Care, No 16.
• Palliatiivinen hoito ja saattohoito 2019. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Palliatiivisen Lääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019. Viitattu 10.4.2021. Saatavilla: www.kaypahoito.fi
• Swaminathan, S. & Schellenberg, E.G. 2015. Current Emotion Research in Music Psychology. Emotion Review, Vol. 7, No. 2, 189–197.
• Vingerhoets, A. 2013. Why Only Humans Weep: Unraveling the Mysteries of Tears. Oxford: Oxford University Press.