Vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot ovat keskeinen osa nykyisiä geneerisiä työelämätaitoja. Työelämässä taitoja edellytetään mutta niistä ei vaadita näyttöä tai niiden vahvistamiseen ei välttämättä ole mahdollisuuksia. LaureaShip -vuorovaikutusvalmennus (Syväjohtamisen® valmennusohjelma) tarjoaa areenan sekä henkilökohtaisten vuorovaikutustaitojen reflektoinnille, että laurealaisen vuorovaikutuskulttuurin tarkastelulle.

Kuva: Laurean kuvapankki

Arjessa olemme mukana monissa erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Tapa, jolla asetumme vuorovaikutukseen, vaihtelee sosiaalisen tilanteen ja roolimme mukaisesti. Ympäröivän yhteisön normit ja arvot vaikuttavat myös käyttäytymiseemme – käyttäydymme eri tavalla läheistemme kanssa kuin työpaikalla. (Hari 2017, 46–47.) Työelämässä vuorovaikutusosaaminen heijastuu työtehtävissä suoriutumiseen sekä kokemukseen työn mielekkyydestä. Vuorovaikutusosaamisen merkitys kasvaa, kun toimimme monikanavaisesti ja vuorovaikuttaminen tapahtuu kasvokkaisten kohtaamisten lisäksi erilaisia viestintäkanavia hyödyntämällä. Sillä, miten asennoidumme yhteistyöhön, on merkitystä yhteistyön sujumiselle. Voimakkaasti latautunut tai kielteinen suhtautuminen voivat tulehduttaa vuorovaikutussuhteita ja vaikeuttaa yhteistyötä. Tietoisuus omasta toiminnasta on vuorovaikutusosaamisen ja sen oppimisen ydintä. (Kekoni ym. 2024, 7–35; 155.) 

Laurean henkilöstökyselyissä on noussut esiin tarve vuorovaikutuksen, yhteisöllisyyden ja palautekulttuurin kehittämiselle. Yhteistyötä tukevan toimintakulttuurin rakentamiseksi työntekijöille tarjotaan mahdollisuutta kehittää omia vuorovaikutustaitojaan LaureaShip -vuorovaikutusvalmennuksessa. Olimme mukana valmennuksessa 2024–2025. Valmennus mahdollisti meille yhteisen keskustelun vuorovaikutuksen merkityksestä työelämässä, sekä teoriatasolla että Laurean arjessa, ennalta tuntemattoman laurealaisen kollegan kanssa. Yhteinen keskustelu on ollut inspiroivaa, mikä herätti kiinnostuksen perehtyä aiheeseen laajemmin sekä jakaa ajatuksiamme artikkelin muodossa.  

Biologisen taustamme vaikutus vuorovaikutukseen

Ihmisten sosiaalisen käyttäytymisen ymmärtäminen edellyttää tietoa ihmismielen evoluutiosta (Gronow & Kaidosoja 2017, 9). Ihminen on sosiaalinen laumaeläin, jonka elämän ja kehityksen lähtökohdat ovat suurelta osin samanlaiset kuin muilla elollisilla olennoilla. Kaikki elolliset olennot etsivät elämää tukevia kohtaamisia, kuten ravintoa, kumppanuuksia ja suojaa uhkaavilta tekijöiltä. Etsivä käyttäytyminen on erityisen tyypillistä nisäkkäille ja sitä ohjaa aivojen hermoverkkojen kokonaisuus. Aivomme palkitsevat uuden löytämistä vapauttamalla mielihyvää tuottavaa välittäjäainetta, mikä saa meidät jatkamaan etsimistä, löytämään ja oppimaan uutta läpi koko elämän. Aivojen tehtävä on vastaanottaa tietoa ympäristöstä, omasta ja toisten yksilöiden sisäisestä tilasta ja mukauttaa käyttäytymistä saamansa tiedon mukaisesti. (Sajaniemi & ym. 2015, 15–17.) 

Muovaamme toistemme aivoja biologisesti ollessamme vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Vuorovaikutuksessa aktivoituva hermoverkosto virittää meitä kohtaamiemme ihmisten aaltopituudelle ja ottaa vastaan viestejä toisen ihmisen sisäisestä tilasta. Jokaisessa kohtaamisessa olemme mukana myös tunnetasolla. (Goleman 2007, 21–23.) Aivomme sisältävät monia peilineuronijärjestelmiä, joilla on erilaisia tehtäviä. Osa jäljittelee havaitsemaamme, osa lukee toisen aikeita, osa tulkitsee sosiaalisia seurauksia ja osa lukee tunteita. Aivomme tekevät tämän automaattisesti. Peilineuronit rekisteröivät toisten sisäisen olotilan ja kehomme säätää sisäistä tilaansa havaintojensa mukaisesti. Näin ollen aistimme toisen tunteen ja aikomuksen omassa kehossamme. (Goleman 2007, 48–49.)  

Tunnetartunnan vuoksi on tärkeää, että yksilö kykenee erottamaan toisilta tarttuvat negatiiviset tunteet omista tunteistaan. Mikäli näin ei ole, yksilö reagoi toisen puolesta, siirtää tunteen eteenpäin, kokee kurjaa oloa, väsyy jne. toisen ihmisen tunnetilan kantamiseen. Toisen tunteiden erottaminen omista tunteista edellyttää kypsiä tunnesäätelytaitoja. (Kekoni ym. 2024, 38.) Ihminen kokee tunteita syntymästään saakka mutta oppii hallitsemaan niitä pikkuhiljaa kokemustensa karttuessa vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Tunteiden säätelemistä vastaavat aivoalueet kehittyvät hitaasti kasvatuksen, erilaisten sosiaalisten kokemusten ja oppimiskokemusten myötä. (Stenberg & Stenberg 2016, 77.)

Vuorovaikutustaidot opitaan yhdessä

Tunne- ja vuorovaikutustaitoja voi harjoitella. Sosioemotionaalisen oppimisen malli pohjautuu ajatukseen, että ihmisen on ensin opittava tuntemaan oma sisäinen maailmansa. Taitava vuorovaikuttaja tiedostaa kuinka oma panos toiseen vaikuttaa. (Talvio & Klemola 2017, 18–21.)  LaureaShip -vuorovaikutusvalmennuksessa osallistuja kysyy kirjallista palautetta kollegoiltaan ja sidosryhmiltään omasta vuorovaikutuskäyttäytymisestään. Verkostoilta saatu palaute johdattelee oman vuorovaikutuskäyttäytymisen tarkasteluun. Palautteen merkitys kehittymisessä ja oppimisessa on suuri: palautteen avulla osallistujat kehittävät omia ja toistensa vuorovaikutustaitoja (Ranne 2006, 22–23; Surakka & Rantamäki 2013, 106–107).

Vuorovaikutus on yhteistoimintaa. Vuorovaikutusta kehittämällä Ihmisten keskinäinen ymmärrys lisääntyy. Osapuolten välinen suhde vaikuttaa siihen, miten osapuolet viestivät keskenään ja miten he tulkitsevat toistensa viestintää. Monimutkaiset ja haastavat työelämän tilanteet edellyttävät läsnäolijoilta arvostuksen ja luottamuksen osoitusta toisia kohtaan. Keskeistä on kuunteleminen ja sen osoittaminen läsnäololla. Vastavuoroinen, yhteisöön liittymistä ja kuulumista rakentava vuorovaikutus edistää hyväksynnän ja tasavertaisuuden kokemusten muodostumista. (Kekoni ym. 2024, 32–37, 156–157.)  

Kekoni ym. (2024, 25) toteavat, että vuorovaikutusosaamisen kehittäminen edellyttää asettautumista oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Kokemuksemme mukaan on myös tarvittu tahtoa, uskallusta ja rohkeutta jakaa palautteen pohjalta syntyneitä ajatuksia. Motivoitunut sitoutuminen on ollut yhteisen keskustelun ja uuden oppimisen ehdoton edellytys. Jokainen voi vaikuttaa omaan vuorovaikutuskäyttäytymiseensä jokapäiväisessä arjessa kiinnittämällä huomiota omaan tapaansa olla vuorovaikutuksessa ja tehdä yhteistyötä muiden kanssa (Kekoni ym. 2024, 161).  

Vuorovaikutus työelämässä

Vuorovaikutusosaamista opitaan yhdessä. Työyhteisöissä pelkkä yksilöiden osaamisen kehittäminen ei riitä, vaan vuorovaikutusta olisi hyvä tarkastella yhdessä työyhteisön jäsenten kesken. Hyvä vuorovaikutuskulttuuri on rakennettava tietoisesti, huono syntyy usein vähän vahingossa pikkuhiljaa. Toimimaton vuorovaikutus voi pahimmillaan heikentää koko työyhteisön työn tuloksellisuutta. Tämän vuoksi organisaation vuorovaikutuksen systemaattinen kehittäminen on tärkeää. (Kekoni ym. 2024, 8–17.) 

Vuorovaikutustaitoja kehittämällä työyhteisön osaaminen kehittyy monella eri tasolla. Työyhteisössä ymmärretään paremmin erilaisuutta, hyvinvointi kasvaa, ammatillista osaamista on helpompi jakaa ja ongelmia on helpompi ratkaista. Vuorovaikutusosaaminen on yhdessä tuotettua osaamista. Hyvät vuorovaikutus- ja palautetaidot toimivat keskeisinä työvälineinä työyhteisössä, joka haluaa kehittyä ja kehittää tekemistään. (Ranne 2006, 24–25.) 

Hyvät palautetaidot luovat pohjan kehitykselle ja oppimiselle. Kehitysmyönteisessä organisaatiossa palaute on osa normaalia vuorovaikutusta. Organisaation palautekulttuurin kehittymiseen voi jokainen henkilöstön jäsen vaikuttaa omalla toiminnallaan. (Surakka & Rantamäki 2013, 106–107.) Palautteella on keskeinen merkitys myös LaureaShip –valmennuksessa. Valmennuksen konkreettinen sisältö ja osallistujan kehittyminen rakentuvat henkilökohtaisen 360-palautteen ympärille.  Lisäksi muille työyhteisön jäsenille tarjoutuu mahdollisuus harjoitella palautteen antamista vastaamalla osallistujan lähettämään kyselyyn. Näin ollen valmennus tukee osallistujien vuorovaikutustaitojen kehittymisen lisäksi työyhteisön palautteen antamisen kulttuuria.  

Organisaation johdolla on keskeinen rooli organisaation vuorovaikutuskulttuurin rakentamisessa. Esihenkilötaso linjaa vuorovaikutuskulttuuria ja sen reunaehtoja (Kekoni ym. 2024, 161). Kun työyhteisössä käydään rakentavaa keskustelua ja pidetään yllä avointa palautekulttuuria, tapahtuu kehitystä sekä henkilöstössä, työmenetelmissä että johtamisessa (Ranne 2006, 22–23). 

Lopuksi

LaureaShip on ollut mielenkiintoinen ja innostava matka omien vuorovaikutustaitojemme äärelle. Valmennuksen alussa olemme perehtyneet vuorovaikutuskäyttäytymisestä saamaamme palautteeseen itsenäisesti, pienryhmässä sekä valmennuksen vetäjän kanssa. Palautteen analysointi on toiminut oman kehittämistarpeen hahmottamisessa. On ollut tärkeä huomata, että kehittäminen voi kohdistua myös vahvuuksiin, ei pelkästään heikkouksiin. Säännölliset tapaamiset ovat mahdollistaneet yhteisen reflektoinnin, ja samalla olemme saaneet tutustua uusiin laurealaisiin kollegoihin sekä rakentaa yhteistä ymmärrystä Laureassa vallitsevasta vuorovaikutuskulttuurista. LaureaShip on mahdollistanut kollegiaalisen keskustelun yli tulosyksiköiden rajojen. Vuorovaikutukseen perehtymisen lisäksi olemme saaneet perehtyä kollegan erilaiseen työnkuvaan sekä siihen, miten eri työnkuvat Laurean sisällä vaikuttavat toisiinsa. Rakentava keskustelu on tukenut vuorovaikutuksen harjoittelua ja avannut uusia yhteistyön mahdollisuuksia työyhteisössä. Kuten Riitta Hari (2017, 31) toteaa, onnistuneesta vuorovaikutuksesta tulee keskinäinen hyvä olo.  

Lähteet

• Goleman, D. 2007. Sosiaalinen äly. Suom. L. Jänisniemi ja A. Paajanen. Keuruu: Otavan Kirjapaino. 
• Hari, R. 2017. Miten ymmärrämme toisiamme: neurotieteilijän näkökulma. Teoksessa Gronow A. & Kaidesoja T. (toim.) Ihmismielen sosiaalisuus. Helsinki: Gaudeamus.
• Kekoni, T., Mönkkönen, K., Hyvärinen, M-L., & Pakarinen, E. 2024. Vuorovaikutus työelämässä. Kuinka edistää yhteistyötaitoja. Helsinki: Gaudeamus.
• Ranne, J. 2006. Anna palaa. Käytännön palautetaitokirja. Helsinki: Ai-ai.
• Sajaniemi, N., Suhonen, E., Nislin, M., & Mäkelä, J. 2015. Stressin säätely. Jyväskylä: PS-kustannus. 
• Stenberg, J-H & Stenberg, J. 2016. En se minä ollut. Helsinki: Duodecim. 
• Surakka, T. & Rantamäki, T. 2013. Työelämätaidot – oman työelämäsi johtajana. Espoo: Decanet; Suomen palkitsemiskeskus.
• Talvio, M. & Klemola, U. 2017. Toimiva vuorovaikutus. Jyväskylä: PS-kustannus.