Laurean kehittämispohjaiseen oppimiseen perustuva toimintamalli taipuu myös täysin verkossa tapahtuvaan oppimiseen. Artikkelimme kertoo LbD-teemavuoden toisesta tapahtumasta, jonka aiheena oli LbD digiajassa. Tilaisuudessa esitellyt tapausesimerkit kuvasivat hyvin, kuinka digi-LbD nivoo opetukseen sekä autenttiset työelämän kehittämis- ja ongelmatilanteet että digityökalut, joiden sujuva käyttäminen on olennainen työelämätaito. Lisäksi oppimisen prosessi tulee verkossa näkyväksi ja oppimisesta jää jälki. Verkossa LbD:tä toteutettaessa suunnittelun rooli korostuu. Opettajan täytyy miettiä etukäteen, kuinka operationalisoida työelämän kehittämishanke ja minkälaisilla digityökaluilla eri työvaiheita on järkevää tehdä.
Osana LbD-teemavuoden kokonaisuutta Laureassa toteutetaan vuoden 2020 aikana neljä eri teemaista LbD-pysäkkiä. Tarkoituksena on tehdä näkyväksi kehittämispohjaiseen oppimiseen perustuvan pedagogisen toimintamallin moninaisuutta eri näkökulmista. Uusille lehtoreille LbD-pysäkit toimivat perehdytyksenä kyseiseen toimintamalliin, kokeneille konkareille pysäkit muistuttelevat LbD:n moninaisuudesta ja tuovat mahdollisuuden jakaa omia havaintojaan ja kokemuksiaan toimintamallin soveltamisesta jokapäiväisessä opetuksessa. LbD-pysäkkien ajatuksena on toimia myös innostajana ja rohkaisuna uusiin pedagogisiin kokeiluihin. Helmikuun alun LbD-pysäkillä syvennyimme emeritusrehtori Pentti Rauhalan johdolla LbD:n juuriin ja nyt toisella kerralla syvennyimme vallitsevaan aikaan osuvasti siihen, miten Learning by Developing -toimintamalli taipuu verkko-opetukseen. Vastauksia haettiin siihen, miten opetusta on toteutettu, kuinka meni ja mitä opittiinkaan tästä kaikesta.
Neljä tapausesittelyä Digi-LbD:stä
Verkkotapaaminen oli rakennettu neljän verkkototeutuksen tapausesittelyiden pohjalle. Sote-alan esimerkit kertoivat kahdesta LbD-mäisesti toteutetusta opinnosta, joista toisessa opiskelijat testasivat ja kehittivät sähköisiä terveyspalveluita yhdessä erikoissairaanhoidon verkkopalvelun Terveyskylä PRO:n kanssa sekä tuottivat mallivastauksia SotePeda 24/7 -hankkeen asiakastapauksiin. Tämä opinto oli alun perinkin suunniteltu toteutettavaksi kokonaan verkossa, joten kampusten sulkeminen ei vaikuttanut sen etenemiseen.
Toinen sote-alan esimerkki liittyi monialaiseen yhteiskehittämiseen sosiaali- ja terveyspalveluissa. Siinä sairaanhoitajaopiskelijat tuottivat yhteistyössä IT-opiskelijoiden kanssa asiakasprofiileita sekä käyttöliittymien prototyyppejä sydämen vajaatoimintaa sairastaville. Erityisen mielenkiintoiseksi tämän esimerkin teki se, että toteutuksessa yhdistyi kaksi opintojaksoa ja se toteutettiin yhdessä toisen ammattikorkeakoulun kanssa. Asiakkaina oli kaksi ulkoisesti rahoitettua TKI-hanketta. Näin saimme digi- ja verkko-opetuksen toteuttamisen ohella kuulla autenttisia kokemuksia myös TKI:n ja opetuksen integraatiosta.
Palveluliiketoiminnan tapausesimerkeissä kuulimme siitä, kuinka lähitapaamiseksi suunniteltu Service Design Sprint siirrettiin onnistuneesti verkkoon, ja kuinka ennakko-odotuksista poiketen palvelumuotoilun menetelmienkin soveltaminen on onnistunut hyvin yhteiskehittämisalusta Miroa hyödyntämällä. Sprintin suhteen oivalluksena jaettiin muun muassa, ettei esityksiä tarvitse pitää livenä vaan digityökalut mahdollistavat muitakin tapoja. Näin yhteinen, kaikkein arvokkain aika, voidaan käyttää tehokkaasti muuhun kuin esityksiin, kuten ohjaukseen ja opiskelijoiden työn tukemiseen.
Palveluliiketoiminnan toinen esimerkki oli kansainvälisessä yhteistyössä toteutettu Intercultural Approach to Design Thinking -opintojakso, joka on saanut alkunsa kymmenen vuotta sitten EU-hankkeessa ja sittemmin otettu pysyväksi osaksi Laurean matkailu- ja ravitsemusalan opintoja. Opinto integroi LbD-malliin mukaan kulttuuriosaamisen, palvelujen kehittämisen sekä pakolliset englannin kielen opinnot. Sillä on vuosien varrella ollut erilaisia toimeksiantajia julkishallinnon puolelta yksityisiin yrityksiin. Tänä keväänä opinto käynnistyi normaalisti luokassa, kunnes pitikin kääntää suuntaa nopeasti ja toteuttaa koko opinto digitaalisesti. Opiskelijoiden ja oppimisprosessin siirtyminen verkkoon sujui kuitenkin mallikkaasti.
Digi-LbD:ssä työelämän osallistuminen opintototeutuksiin helpottuu
Tapausesimerkkien kuuntelun ohella osallistujia osallistettiin ajatusten vaihtoon myös muilla keinoin. Yhteistä ajatusten koontia tukemaan oli luotu Padlet-seinä, jossa keskustelu teemoittui useampien näkökulmien alle. Osallistujat pääsivät jakamaan Padletissa ajatuksiaan muun muassa siitä, miten yhteisöllinen oppiminen toimii digi-LbD:ssä sekä mitä vahvuuksia ja toisaalta haasteita he siinä näkevät. Digitaalisuuden mukanaan tuomana hyötynä nähtiin, että työelämän edustajien osallistaminen opintototeutuksiin on usein helpompaa, kun he voivat osallistua oman työn ohessa paikasta riippumatta. Paikkaan sitomattoman opiskelun lisäksi vahvuutena nähtiin myös joustava yhdessä kehittäminen, joka on mahdollista digityökaluja hyödyntämällä ja tarvittaessa uusia haltuun ottamalla. Haastetta uusien digityökalujen hyödyntämiseen tuo epävarmuus uusien ohjelmien käyttöön ja opiskelijoiden mahdolliset ennakkoluulot. Yleisesti verkko-opetuksen koettiin sopivan parhaiten sellaisille opiskelijoille, joilla on hyvät opiskelutaidot jo olemassa, jolloin uuden oppiminen digitaalisuuteen liittyen ei tule opiskelutaitojen opettelun mukanaan tuoman kuorman päälle. Jonkin verran ennakkoluuloja liittyi siihen, saadaanko töissä olevien kanssa sovittua yhteisiä aikoja verkkotapaamisiin, mutta tähän ratkaisuksi nousi riittävän ajoissa ennakkoon sovitut ja tiedotetut aikataulut, joista pidetään kiinni.
Hyvä suunnittelu ja ohjaus tuottavat onnistumisia
Padletissa tiedusteltiin näkemyksiä siihen, milloin ja miten LbD-opinto voi onnistua verkossa. Näissä kommenteissa ja vastauksissa keskiöön nousi yhteinen halu hyödyntää digitaalisuuden mukanaan tuomia mahdollisuuksia sekä halu rohkeasti kokeilla uutta. Ohjeistusten merkitystä ja niiden selkeyttä sekä mahdollista ennakkoon testaamista pidettiin tärkeänä. Erityisen tärkeäksi koettiin toteutuksen alussa annettavat ohjeistukset, jotka ohjaavat koko jatkon toimintaa. Ylipäätänsä kommenteissa korostui ohjauksen merkitys verkkototeutuksilla: ohjaajan tulee olla tavoitettavissa silloin, kun ohjausta tarvitaan ja kynnys yhteydenottoon tulee pitää hyvin matalana. Muun yleisen ohjauksen lisäksi ohjaajan tulee olla läsnä ja tukena, kun uusia välineitä käytetään ja kokeillaan sekä kannustaa armollisuuteen kokeilujen tulosten suhteen. Lisäksi työelämäkumppanin osallistuminen esimerkiksi projektien sisällölliseen ohjaukseen koettiin keskeiseksi. Samaan lopputulemaan digiohjauksen keskeisestä roolista on tultu muun muassa eAMK hankkeessa, jossa asiaan liittyen on kehitetty digiohjauksen laatukriteerit sekä arviointityökalu digiohjauksen tilan arviointiin (Lehtilinna & Mänty 2020).
Myös haasteita LbD-opinnon toteuttamiseen verkossa tuotiin esille. Mikäli kaikki osapuolet eivät ole halukkaita irtautumaan perinteisestä face to face –työskentelystä, voi tämä aiheuttaa kitkaa eri osapuolten välille. Ohjaajan roolissa haasteena LbD-opinnossa verkossa nousi myös tiimien itsenäisen työskentelyn tukeminen. Verkkotyöskentelyssä oli noussut toisinaan esille haasteita erityisesti tiimien toiminnassa eli aidossa yhdessä tekemisessä toimeksiannon pilkkomisen sijaan. Opiskelijoiden ajankäyttöön ja itsensä johtamisen taitoihin liittyviä haasteita on paikoin nähtävissä verkkototeutuksilla perinteistä lähiopetusta enemmän.
Opettajat ovat innostuneita ja kiinnostuneita digi-LbD:stä
Yhteisen verkkosessiomme aikana osallistujia osallistettiin erilaisten lyhyiden galluppien ja kyselyiden avulla Mentimeter-työkalua hyödyntäen. Heiltä kysyttiin, mikä LbD:n ulottuvuuksista on helpointa toteuttaa verkossa. Tässä kohdin eniten ääniä saivat luovuus sekä kumppanuus, kun taas autenttisuus ja kokemuksellisuus saivat vähiten ääniä. Tutkimuksellisuus asettui näiden välimaastoon. Näin ollen suuria yllätyksiä ei koettu, kun kysymys käännettiin toisin päin ja tiedusteltiin, mikä LbD:n ulottuvuuksista koetaan vaikeimmaksi toteuttaa verkossa. Selvästi eniten ääniä sai kokemuksellisuus, jonka nähtiin vaativan aitoa läsnäoloa ja yhteistä tekemistä yhteisen asian äärellä. Toiseksi vaikeimmaksi koettiin autenttisuus ja tämän jälkeen tasaäänin kumppanuus, tutkimuksellisuus sekä luovuus. Tämän pikagallupin perusteella todettakoon, että kaikkia LbD:n elementtejä voidaan siis toteuttaa myös verkossa, mutta autenttiset kokemukset toteutuvat edelleen parhaiten perinteisessä lähiopetuksessa. Vaikka gallupkysymykset olivat osin leikkimielisiä havahduttajia session lomassa, saatiin niistä arvokkaita näkemyksiä muun muassa siihen, mihin digipedagogiset kehitysaskeleet olisi syytä suunnata. Tässä tapauksessa lähdemme etsimään ja kehittämään ratkaisuita esimerkiksi parempaan kokemuksellisuuden toteutumiseen ja sen vahvistamiseen.
Osallistujia pyydettiin myös kuvaamaan suhtautumistaan LbD:hen yhdellä adjektiivilla. Lopputulos on nähtävissä kuvasta 1.
Kuva 1: Osallistujien kuvaus suhtautumisestaan LbD:hen
Verkkotutkintojen määrän kasvu sekä tämän kevään poikkeustila olivat tutustuttaneet kollegat moniin uusiin työkaluihin, kuten uuteen oppimisalustaamme Canvasiin, Padletiin sekä yhteiskehittämisalusta Miroon. Ohjaussessioiden järjestämisessä Zoom tuntui olleen tehokäytössä niin opiskelijoiden kanssa toimiessa kuin toimeksiantajia osallistettaessa. Trelloa oli käytetty opintojakson kommunikointiin, materiaalien jakamiseen ja jopa palautuksiin, canva.com taas oli toiminut apuna storyboardien tekemisessä. Innokkaimmat digivälineiden hyödyntäjät olivat kokeilleet jopa älykameraa apuna autenttisten ja elämyksellisten oppimistilanteiden luomisessa verkkoon.
LbD:hen kuuluu se, että myös opettaja oppii – epäonnistunutkin projekti voi olla onnistunut
Osallistujilta saadun palautteen mukaan digi-LbD:n hyötynä koettiin, että se lisää niin opettajien kuin opiskelijoidenkin uteliaisuutta ja uskallusta kokeilla. Digi-LbD -toteutuksella opiskelijat oppivat substanssin lisäksi sujuviksi digityökalujen käyttäjiksi, mikä nähtiin oleellisena osaamisena nykypäivän työelämään valmentamisessa. Yhteisesti todettiin myös, että vaikka projektin lopputuloksena voidaan välillä todeta, että projekti ei välttämättä ollut se onnistunein, ei projekti siitä huolimatta ole epäonnistunut: siitäkin on opittu jotain arvokasta seuraaville kerroille!
Kommenteista huokui myös arvostus kollegoiden tekemää monipuolista työtä ja rohkeita kokeiluita kohtaan. Moni halusi tutustua kollegoiden käyttämiin ja hyödyntämiin työkaluihin tarkemmin ja LbD:tä pidettiin oikeana suuntana kehittää opetusta. Esitellyt tapaukset herättivät useilla halun kehittää uusia, innovatiivisia yhteistyökokeiluja opintojaksoille. Sote-alan esimerkkien innostamana LbD:n koettiin sopivan yllättävän hyvin sote-alan monipuoliseen opetukseen.
Eräs lehtorimme tiivisti tilaisuuden teemat sekä annin visuaaliseen muotoon kuvaksi, siihen voit tutustua kuvassa 2.
Kuva 2: LbD digiajassa -tilaisuuden koonti. (Jaakko Porokuokka 2020)
Kuten eräs tilaisuuden osallistuja totesi:
”LbD toimii edelleen, myös verkossa ja on monia mahdollisuuksia toteuttaa sitä.”
Opettaja voi rakentaa yhteisöllisen työskentelyavaruuden, johon opiskelijat ja tyoelämäkumppanit osallistuvat ajasta ja paikasta riippumatta. Jos vielä keväällä 2018 Laurean opettajille suunnatussa kyselyssä (Marstio & Mattila, 2019) opettajat suhtautuivat tietyllä varauksella digi-LbD:hen, on ollut ilo huomata, että tänä päivänä sitä ei juurikaan kyseenalaisteta – päinvastoin: opetuksen siirtyminen verkkoon tänä keväänä on tuottanut LbD:n soveltamiseen monia innovatiivisia ratkaisuja.
Lähteet:
Artikkelin kuvituskuva: Liisa Ranta & Pixabay (taustakuva)
