Tässä artikkelissa tutustumme opiskelijan näkökulmasta Laurea-ammattikorkeakoulun pedagogiikkaan Learning by Developing (LbD) -kehittämispohjainen oppiminen. Artikkeli avaa lukijalle opiskelijan näkökulmasta LbD:n elementtejä tapausmuotoisesti ja tuo esille opiskelijoiden kokemuksia opintojaksosta. Artikkeli on tuotettu osana Learning by Developing 2020 -teemavuotta.
Vuosi 2020 nimettiin Laurea-ammattikorkeakoulussa Learning by Developing -teemavuodeksi. Tämän vuoden aikana on muun muassa tarkoitus sanoittaa LbD-pedagogiikkaa tuleville vuosikymmenille (Nurkka & Niinikoski 2020). LbD on määritelty Laurean pedagogiseksi toimintamalliksi ja se on osa Laurean strategiaa 2030. Saavuttaakseen tahtotilansa: olla vuonna 2030 työelämäosaamisen ja elinvoiman kansainvälinen kehittäjä Uudellamaalla, Laurea on strategiaprosessin kriittisiin muutostarpeisiin vastaamiseksi tehnyt mm. seuraavat strategiset valinnat: Kehittämispohjaisen oppimisen (LbD) vahvistaminen pedagogisena toimintamallina sekä palvelumuotoilun ja yhteiskehittämisen menetelmien hyödyntäminen kaikessa toiminnassa. (Laurean strategia 2030.)
Laurean koulutustoiminnan mukaisen Pedagogiikan kehittämisryhmän tehtävänä on LbD – ja digipedagogiikan vahvistaminen, pedagogisten ratkaisujen uudistaminen ja Laurean peda -TKI-hankkeiden tulosten hyödyntäminen (Koulutustoiminnan menettelytapaohje). Kehittämisryhmässä päätettiin lähteä kartoittamaan jo olemassa olevia TKI & opiskelijaintegraatioita eri näkökulmista Laureassa. Tarkoituksena on kuvata auki prosesseja, miten ja millä tavalla LbD toteutuu TKI -hankkeissa/projekteissa ja opiskelijaintegraatioissa, jotta kehittäminen tapahtuu strategian mukaisesti asiakaskeskeisesti. Tämän artikkelin myötä avaamme yhden kartoituksessa olleen prosessin, jonka painopisteenä oli opiskelijanäkökulma.
LbD osan oppimistehtävää opiskelijan kertomana
Pedagogiikan kehittämisryhmän opiskelijajäsen ja Laureamkon opiskelijaedustaja Anni Parkkonen tarjoutui avaamaan omia ja opiskelijaryhmänsä kokemuksia siitä, kuinka LbD on näkynyt heidän verkkomonimuoto -painotteisella opintomatkallaan Laureassa. Esimerkkinä tähän artikkeliin nostettiin Sairaanhoitaja (amk) -opintojen opintosuunnitelmaan kuuluva Mielenterveys-, kriisi- ja päihdehoitotyön opintojakson opintotehtävä (Kuva 1).
Kuva 1. Anni Parkkosen pienryhmän opintotehtävän prosessikuvaus opiskelijanäkökulmasta (tekijät Emilia Risu & Anni Parkkonen)
Yllä olevan prosessikuvauksen mukaisesti sairaanhoitaja opiskelijaryhmä aloitti syksyllä 2019 opetussuunnitelmaan kuuluvan Mielenterveys-, kriisi- ja päihdehoitotyön opintokokonaisuuden, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa verkkototeutuksena. Sen tavoitteena oli tutustua ja antaa valmiudet sairaanhoitajalle kohdata, ohjata ja hoitaa mielenterveys-, kriisi- ja päihdepotilaita. Opintokokonaisuuteen kuului vakiintuneissa pienryhmissä tehtävä kehittämisprojekti. Kehittämistyön yhteistyökumppanina oli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS). Yhteistyökumppani oli antanut toimeksiannon opintojakson lehtoreille toisen projektin yhteydessä, pyytäen materiaalia, jolla voitaisiin perehdyttää tai ohjeistaa HUS:n työntekijöitä toivotuista aiheista.
Oppimistehtävän tavoite oli luoda materiaalia HUS:lle tutkittuun tietoon perustuen, käyttäen luotettavia kansainvälisiä lähteitä. Pienryhmien tuli taustoittaa valitsemiansa aiheita; kertoa keskeiset haasteet ja aiheeseen liittyvät kansalliset linjaukset sekä kertoa erilaisista tarjolla olevista palveluista. Pienryhmien tuli myös miettiä, miten he tulevina sairaanhoitajina voisivat huomioida työssään valitsemaansa aihetta sekä miettiä, miten yhteiskunnan tulisi toimia näiden asioiden ratkaisemiseksi.
Yhden pienryhmän aiheeksi valikoitui peliriippuvuus. Lehtoreiden ohjeistus kehittämisprojektin visualisointiin oli, että sen toivottiin ‘olevan jotain muuta kuin PowerPoint-esitys’. Kehittämisprojektin käyntiin saaminen koettiin haastavaksi, koska ohjeistus ei antanut selkeitä rajoja tai mielikuvaa, millainen työn täytyy olla, eikä selkeää mainintaa esimerkiksi opintopisteinä, kuinka laajasta työstä oli kyse.
Kyseinen pienryhmä päätti luoda A2-kokoisen posterin, josta HUS:n henkilökunnan on helppo lukea tietoa peliriippuvuudesta. Posterista voisi tarkistaa, mistä terveysalan ammattilaisille suunnattua tietoa löytyy ja minkälaisia kolmannen sektorin palveluita tarjotaan peliriippuvaisille. Pienryhmä pohti, mitä aihealueita posteriin tulisi ainakin laittaa, peilaten aikaisemmin opinnoissa opittuun. Ryhmä pohti muun muassa somaattisten sairauksien hoitoon liittyvien osa-alueiden kautta psykiatrisen potilaan hoitoa. Näin valikoituivat osa-alueet, jotka ainakin haluttiin posteriin. Tämä jälkeen pienryhmä jakoi osa-alueet keskenään, joihin he syventyivät itsenäisesti tarkemmin.
Kun edellä mainittu pienryhmä ensimmäisen kerran palautti oppimistehtävän, he saivat arvosanan johon eivät olleet tyytyväisiä. Ryhmä pyysi opintojakson lehtoreilta kirjallista palautetta oppimistehtävästään, palautteen mukaan tuotos oli liian suppea. Pienryhmä sai mahdollisuuden korjata tuotosta. Koska opintojakson alussa tehty kirjallisuuskatsaus oli niin kattava, he pystyivät hyödyntämään jo hyviksi koettuja lähteitä ja täydentämään oppimistehtävää haluttuun laajuuteen.
Kokemukset oppimistehtävästä
Opiskelijoiden mielestä hyvää kyseisessä kehittämisprojektissa oli, että yhteistyökumppani sekä aiheet olivat valmiina. Näin pienryhmät pystyivät valitsemaan mieluisan teeman, eikä aikaa mennyt yhteistyökumppanin etsimiseen tai aiheen keksimiseen. Myös lopputulos oli helpompi toteuttaa, koska oppimistehtävä oli kohdennettu. HUS oli organisaationa monille opiskelijoille entuudestaan tuttu harjoittelun tai työelämän kautta. Tämän vuoksi oli helpompi lähteä hahmottamaan oppimistehtävän rakennetta ja monen pienryhmän työskentely lähti nopeasti käyntiin. Esimerkiksi yksi pienryhmä pystyi hyödyntämään HUS:n julkista graafista ohjeistusta posterin visuaalisessa toteutuksessa. Vaikkakin vapaus tuotoksen muodosta toi alkuun haastetta hahmottaa haluttua työn laajuutta, samalla vapauden vuoksi opiskelijat saivat mahdollisuuden tehdä asiakirjan tilalle jotain aivan muuta, mikä normaalisti ryhmätöissä tai projekteissa ei ole ollut usein mahdollista.
Erikoissairaanhoidon kuormituksen vuoksi HUS Psykiatria oli tässä kehittämisprojektissa passiivinen yhteistyökumppani. Passiivisuudella tässä tilanteessa tarkoitetaan sitä, että toimeksiantajalla ei ollut mahdollisuutta osallistua toimeksiannon esittelyyn, opiskelijoiden pienryhmäohjaukseen eikä palautteen antamiseen oppimistehtävästä. Näin ollen opiskelijat eivät pystyneet kysymään tarkentavia kysymyksiä oppimistehtävästä tai täydentämään käsitystä halutusta tavoitteesta ja lopputuloksesta. Oppimisen kannalta vuorovaikutus ja yhteisen ymmärryksen luominen toimeksiantajan ja oppilaiden välillä on tärkeää, jotta oppimistehtävä voidaan soveltaa paremmin toimeksiantajan tarpeisiin ja näin tukea paremmin opiskelijan oppimisprosessia.
Yksi pienryhmä totesi, että tässä oppimistehtävässä oli antoisaa se, että kehittämistöiden aiheet määriteltiin vain yläkäsitteellä laveasti, esim. toiminnallinen riippuvuus, joka antoi pienryhmälle vapauden suunnata intressinsä haluttuun. Pienryhmä havaitsi, ettei heillä ollut paljon tietoa peliriippuvuudesta, joka kuuluu toiminnallisen riippuvuuden piiriin, ja uuden oppimisen kannalta kyseinen teema valikoitui kehittämistyön aiheeksi.
Kirjallisuuskatsauksen tekeminen ja aineiston etsiminen sekä analysointi terveysalan tietokannoista oli jo kyseiselle pienryhmälle entuudestaan tuttua. He keräsivät runsaasti materiaalia oppimistehtävää varten, mutta uutta oli olennaisen tiedon esille nostaminen ja aineiston tiivistäminen posterin muotoon. Tiivistäminen ja posterin luominen koettiin opettavaiseksi, koska tällöin kerättyyn materiaaliin tuli tutustuttua normaalia syvemmin ja myös oma oppiminen syveni. Pienryhmä myös koki, että yhteistyö sujui heiltä hyvin, koska vakiintuneessa pienryhmässä jäsenet ja heidän työskentelytapansa olivat toisille entuudestaan tuttuja sekä keskinäinen kommunikaatio oli sujuvaa. Ryhmän ei tarvinnut oppia uutta ryhmätyöskentelymallia ja siksi työskentely ryhmän sisällä oli helppoa ja selkeää.
Oppimisen prosessi ei kuitenkaan sujunut ongelmitta. Lehtorit tarjosivat opintojakson aikana ohjausta, mutta opiskelijat eivät olleet ymmärtäneet tätä mahdollisuutta. Opiskelijat olivat saaneet sen käsityksen, että voisivat pyytää neuvoja liittyen oppimistehtävän toteuttamiseen tai aiheen tarkentamiseen, ja näin he olivatkin toimineet. Opiskelijaryhmä ei kuitenkaan ollut ymmärtänyt, että he voisivat käydä lehtorin kanssa läpi keskeneräisiä tuotoksia. Ohjauksen merkityksen avaaminen ja sen ajoituksen korostaminen opiskelijoille kurssin alussa on tärkeää, jotta opiskelijat osaavat hyödyntää sitä oikea-aikaisesti opintojakson aikana. Esimerkiksi edellä mainitun pienryhmän tapauksessa olisi ollut hyödyllistä saada välipalaute työstään kurssin aikana, eikä arvioinnin jälkeen.
LbD-pedagogiikka osana oppimistehtävää
Opiskelijoiden kokemukset opintotehtävän integroinnista työelämään kuvaa hyvin LbD:n eri elementtejä. Kumppanina ja toimeksiantajana oppimistehtävässä toimi HUS Psykiatria. Kokemus ja uuden oppiminen rakentuivat peliriippuvuuden ympärille, joka toimi oppimistehtävän aiheena. Luovuus näkyi vapautena etsiä ja tuottaa uusia ideoita sekä innosti luomaan oman näköisen tuotoksen oppimistehtävästä. Tutkimuksellisuus kuvastui tutkitun tiedon ja tutkimusmenetelmätiedon eli kirjallisuuskatsauksen hyödyntämisenä projektissa. Autenttisuus taas ilmeni aitona työelämälähtöisyytenä että -yhteytenä, koska posteri tuotettiin HUS Psykiatrian henkilökunnan käyttöön. Yhteistyökumppanin passiivisesta vuorovaikutuksesta riippumatta, aito työelämän ympäristö lisäsi motivaatiota ja aktiivista oppimista, kun opiskelijat kokivat saavansa konkreettisia työkaluja joita voi siirtää käyttöön suoraan työelämään. (Kehittämispohjaista oppimista: LbD-opas, 29.)
Kuva 2. LbD pedagogiikka osana Mielenterveys-, kriisi- ja päihdehoitotyön opintojaksoa.(tekijät Emilia Risu, Anni Parkkonen & Jarko Hänninen)
Miten LbD:tä saisi opiskelijoille näkyvämmäksi ja lähemmäksi opintoja
Pohdittaessa miten LbD näkyy Laurean toiminnassa opiskelijoille, tulee mieleen ajatus, että Laurean pedagoginen toimintamalli voisi olla opiskelijoille näkyvämmin esillä ja osa kampuksten ilmettä. Esimerkiksi voidaan nostaa mahdollisuus näyttää kampuksilla elävää kuvaa tai vaikkapa videoita toteutuneista opiskelijoiden kehittämisprojekteista tai opinnäytetöistä. Kampuksilla voisi myös olla tietoiskuja posterien muodossa, joissa esitellään LbD-toimintamallia. Posteri voisi kuvata konkreettisia toimia, miten LbDtä sovelletaan Laureassa. Tai voisivatko jopa juuri aloittaneet opiskelijat osallistua samassa tutkinto-ohjelmassa pidettäviin opiskelijaprojektiseminaareihin, joissa esitellään tehtyjä projekteja ja sitä, kuinka LbD-mallia ollaan sovellettu opetuksessa? Lehtorit voisivat esimerkiksi esitellä kurssin tavoitteita nostamalla ne esille visuaalisesti LbD:n (kuvan) avulla. Tai oppimisalustalla (Canvas) voisi olla LbD-kuvake lyhyine esimerkkeineen, mihin kyseisellä toimintamallilla pyritään opinnoissa.
Opinnoissa olevien projektien/kehittämistöiden reflektointiin voitaisiin myös käyttää LbD-mallia. Opintotehtävän päättyessä, oman työn arvioinnissa tai pienryhmien reflektoinnissa voisi esittää opiskelijoille esim. seuraavia kysymyksiä:
- Kuka tai ketkä olivat yhteistyökumppanit?
- Miten autenttisuus näkyi työssänne; näkyikö aitoa työelämäyhteyttä?
- Miten kokemuksellisuus toteutui, muodostuiko jotain uutta toimintatapaa?
- Miten tutkimuksellisuus ilmeni?
- Miten luovuus näkyy työssänne, löysittekö uuden toimintatavan toteuttaa asioita?
- Mitä itse opit tekemästäsi projektista?
- Miten yhteisön/ryhmän oppiminen näkyy oppimistehtävässä?
- Miten uuden osaamisen tuottaminen näkyi, toitteko esille jotain uutta tietoa?
Reflektoimalla omaa oppimistehtävää kysymysten kautta opiskelijat syventävät osaamistaan ja ymmärrystään LbD:n pedagogiikasta. Ja näin ollen oppiminen ja kehittäminen toteutuvat jatkuvana, iteratiivisena prosessina. Johtopäätöksenä voi sanoa, että opiskelijan näkökulmasta LbD voisi olla systemaattisemmin esillä opiskelijan arjessa, erinäisin muodoin; erilaisilla alustoilla, tietoiskuina kampuksilla, sovellettuna lehtoreiden opintojaksoilla ja oppimistehtävissä esitellen sen tarkoitusperiä ja tavoitteita. Näin opiskelijoille syntyy syvempi ymmärrys LbD-toiminnasta, jonka jälkeen opiskelijoiden on helpompi omaksua ja myös itse toteuttaa kehittämispohjaista oppimisen mallia ja täten omaksua elinikäisen oppimisen taitoja.
LbD-toimintamalli on tässä tapauksessa opiskelijan näkökulmasta hyvä, sillä se ohjaa kehittävään ja luovaan työotteeseen. Opiskelijan on mielekästä ja antoisaa kehittää omaa osaamistaan käytännön kautta, etenkin jos yhteistyökumppanina on oman alan toimija. Sairaanhoitajaopiskelijana on kuitenkin opintojen alussa tärkeää kartoittaa tietopohjaa omalta alaltaan, ja teoriaopintojen merkittävyyttä tulee tukea opintojen aikana. Erinomaista LbD-mallissa on autenttisuus, koska se tukee opiskelijan substanssiosaamista ja auttaa havainnoimaan työelämän kehittämistarpeita, jolloin jatkuva kehitys mahdollistuu.
Lähteet:
