Kansallinen innovaatiotoiminta on vahvasti keskittynyt kaupunkeihin. Vaarana on se, että maaseudun mahdollisuudet innovaatioiden lähteenä jäävät hyödyntämättä.  Tähän haasteeseen vastaa Lyckan- Maaseudun innovaatio- ja inspiraatiotoiminnan tulevaisuushub  -hanke. Hanketta koordinoi Lapinjärven kunta ja osatoteuttajana toimii Laurea-ammattikorkeakoulu. Lapinjärvi on Uudellamaalla sijaitseva 2600 asukkaan kunta, joka tukee erityisesti ennakoinnin, matkailun, biokiertotalouden ja luovien alojen yritystoiminnan kehittämistä alueellaan (Nygård 2022).

Laurea-ammattikorkeakoulu tuo hankkeeseen osaamisensa living lab -konseptoinnista. Laurea-ammattikorkeakoulussa living lab -toiminta on ollut strateginen valinta koulutuksen, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan sekä aluekehittämisen tukena jo vuosien ajan. Laurealla on living lab -toimintaa mm. opetusravintola BarLaureassa, Digital Living Lab:ssa ja Kiertotalous Living Lab:ssa. (Laurea Living Labs 2022 & Digital Living Lab 2022.)  “Living lab:t toimivat erinomaisesti menetelmänä soveltaa yhteiskehittämisen menetelmiä sidosryhmien ongelmien ratkaisemiseksi” kommentoi Lyckan- hankkeen projektipäällikkö Emilia Risu. “Living lab mahdollistaa yritystoiminnan kehittämisen maaseudulla, jossa voidaan hyödyntää lähialueen oppilaitoksia ja opiskelijoita” täydentää hankkeen asiantuntija Sini Temisevä.  Hankkeen puitteissa konseptoidaan maaseudun ympäristöön sopiva Living Lab -malli, jonka tarkoituksena on elävoittää maaseutua ja mahdollistaa innovaatiotoiminta.

Living lab -toimintamalli aluekehitystyöhön

Living labit (elävät laboratoriot) ovat käyttäjälähtöisiä avoimen innovaation ekosysteemejä, jotka yhdistävät tosielämässä innovaatiotoiminnan ja tutkimuksen (Laurea Living Labs 2022). Ekosysteemit kuvataan useina rinnakkaisina verkostorakenteina, joita yhdistävät yhteiset tavoitteet ja toimintamalli, sekä jaettu visio (Valkokari et al. 2020, 4).  Lemisen (2013) mukaan living labit ovat vuorovaikutusta mahdollistavia fyysisiä tai virtuaalisia tiloja, joissa sidosryhmät muodostavat yritysten, julkisen sektorin, korkeakoulujen, käyttäjien ja muiden sidosryhmien välisiä kumppanuuksia. Sidosryhmät yhteistyössä luovat, prototypoivat, validoivat ja testaavat uusia teknologioita, palveluita, tuotteita ja järjestelmiä tosielämän ympäristössä. Leminen, Westerlund ja Nyström (2012) kertovat, että living labit voidaan erotella sitä ohjaavan toimijan perusteella neljään eri ryhmään: hyödyntäjälähtöinen, mahdollistajalähtöinen, palveluntarjoajalähtöinen ja käyttäjälähtöinen. Jaottelu perustuu siihen, mitä toiminnalla haetaan ja kuka siitä eniten hyötyy.

Hyödyntäjälähtöinen

Hyödyntäjälähtöisessä living lab toiminnassa keskitytään yritystuotteiden ja palveluiden kehittämiseen sekä testaamiseen. Se toimii yrityksen strategisena työkaluna keräten tietoja käyttäjistä, käyttäjäyhteisöstä, tuotteista tai palveluista. Toiminta luo pääasiallisesti arvoa yritykselle, koska koko verkoston toiminta perustuu liiketoiminnan tavoitteiden saavuttamiseen ja konkreettisiin tuloksiin, jotka hyödyntävät yritystä. (Leminen et al. 2012, 8–9.)

Mahdollistajalähtöinen

Mahdollistajalähtöiseen living lab -toimintaan kuuluvat yleensä erilaiset julkisen sektorin toimijat, kansalaisjärjestöt ja rahoittajat, kuten kaupungit, kunnat tai aluekehitysjärjestöt. Living labit ovat tyypillisesti julkisen sektorin hankkeita, jotka tähtäävät yhteiskunnallisiin parannuksiin kuten maaseudun kehittämiseen. Ne yleensä rakennetaan tietyn alueen kehittämiseen ja usein korkeakoulut ja muut koulutusorganisaatiot tuovat kehitystyön lähelle käyttäjiä, kuten houkuttelemalla yrityksiä mukaan tutkimus- ja kehitystoimintaan. Valitettavasti yritysten osallistuminen living lab -toimintaan on ollut vähäistä, koska yritykset eivät välttämättä ymmärrä osallistumisen tuomaa lisäarvoa liiketoiminnalleen. Eri toimijoiden välisen yhteistyön aktivointi voi jo sinänsä olla keskeinen living lab -toiminnan tulos, koska aluekehitys edellyttää monien eri tahojen pitkäaikaista yhteistyötä. (Leminen et al. 2012, 9.)

Palveluntarjoajalähtöinen

Palveluntarjoajalähtöiset living labit käynnistyvät erilaisissa kehittäjäorganisaatioissa, kuten oppilaitoksissa ja yliopistoissa. Tavoitteena on edistää tutkimusta ja kehittää teoreettista tietämystä, vahvistaa tiedon luomista sekä etsiä ratkaisuja kohdennettuihin ongelmiin. Esimerkiksi korkeakouluissa living lab:ä käytetään opetustarkoitukseen, joissa pyritään kehittämään uusia tutkimus- ja opetusmenetelmiä. Innovaatiot tuottavat hyödyllistä tietoa ja informaatiota kaikille verkoston osallistujille kuten uudesta tutkimustuloksesta käytännön liiketoiminnan ratkaisuihin, jotka voidaan kaupallistaa. Living labit voivat olla joko lyhytaikaisia projekteja tai pitkäaikaisia innovaatioalustoilla toimivia verkostoja. Pitkäaikaisuus voi kuitenkin olla haaste, koska yritykset voivat vaatia nopeita kehityssyklejä ja tuloksia. (Leminen et al. 2012, 9.)

Käyttäjälähtöinen

Käyttäjälähtöiset living lab:t ovat yhteisöjen perustamia ja ne keskittyvät yhteisön jokapäiväisten ongelmien ratkaisemiseen. Tavoitteena on ratkaista erityisiä ongelmia yhteisöjen (esim. paikallinen asuntoyhteisö tai harrastusryhmä) arvojen ja vaatimusten mukaisella tavalla. Arvoa tuotetaan pääasiallisesti yhteisön hyväksi, mutta epäsuorasti yritykset ja yhteiskunta hyötyvät toiminnasta. Vaikka living lab:n toimet ovat käyttäjälähtöisiä, yhteisö ei johda verkostoa tai sen toimintaa. Ne ovat epämuodollisesti järjestettyjä ja johdettuja esimerkiksi yhteisöä vaikuttavan palveluntarjoajan, ylläpitäjän ja rahoittajan toimesta. Nämä toimijat tarjoavat living lab:lle resursseja, tietoa, tarvikkeita, mentorointia ja ohjausta. Tietoa käyttäjistä ja käytöstä kerätään sekä hyödynnetään verkostossa. Syntyneitä innovaatioita voidaan myöhemmin soveltaa ja kaupallistaa osallistuvien yritysten toimesta. (Leminen et al. 2012, 9-10.)

Mahdollistajalähtöisyys tukee kunnan kehitystoimintaa

Laurea-ammattikorkeakoulun Projektijohtaminen-opintojaksolla keväällä 2022 opiskelijaryhmä (YAMK) tutki toimeksiantona Lyckan- Maaseudun innovaatio- ja inspiraatiotoiminnan tulevaisuushub  – hankkeeseen sopivaa living lab -toimintamallia. Opiskelijaryhmä teki onnistuneen ja tarpeellisen selvityksen erilaisista living lab –toimintamalleista.  Tämän selvitystyön pohjalta hanketoimijoiden käsitys living lab –toimintamalleista laajeni ja suositus loi pohjaa hankkeen living lab -kehitystyölle Lapinjärvellä.

Opiskelijaryhmä suosittaa Lemisen, Westerlundin ja Nyströmin (2012) jaottelun mukaisesti Lapinjärven kunnalle mahdollistajalähtöistä living lab -toimintaa. Mahdollistajalähtöisessä living lab -toiminnassa kunta mahdollistaa eri sidosryhmien välisen yhteistyön. Yhteistyötä helpotetaan avaamalla pääsy julkisiin tiloihin, kuten kunnan omistamiin kerhotiloihin, kirjastoihin ja kouluihin. Hallintoprosessia yksinkertaistetaan tuomalla kunnan päättäjät ja eri sidosryhmät saman pöydän ääreen ja tällä tavalla edistetään vuoropuhelua ja mahdollistaen byrokratian väheneminen alueen kehittämistoimissa. Tämän myötä toivotaan, että mahdollistajalähtöisen mallin mukaisesti, keskinäisen yhteistyön aktivoiminen eri toimijoiden välillä voi jo itsessään olla avain pidemmän aikavälin aluekehitykseen (Leminen et al. 2012, 9).

Kuviossa 1 on havainnollistettu kunnan rooli living lab -toiminnassa. Kunta voisi esimerkiksi järjestää toimintaan soveltuvat kohtaamispaikat eri sidosryhmille, määrittää yhdessä toiminnan pelisäännöt ja päättää vastuualueen rajoista sekä määrittää viestintäkanavat ja vastata living lab -toiminnan tiedottamisesta.

Mahdollistajalähtöisen mallin (Leminen et al. 2012) mukaisesti kunta tarjoaa living lab -toiminnalle puitteet.  Lapinjärven kunta voisi ehdottaa sidosryhmille kokoontumispaikan, joka voisi olla esimerkiksi kirjasto, koulu tai muu kunnan yleinen tila. Paikan valinnassa oleellista on selvittää kunnan asukkaiden luonnolliset tapaamispaikat. Lapinjärven kunnan pk-yrityksiä voisi kannustaa tekemään yhteistyötä paikallisten suurempien yritysten sekä kuntalaisten, oppilaitosten ja julkisten toimijoiden kanssa. Tätä kautta eri sidosryhmillä on mahdollisuus luoda uusia kumppanuuksia ja yhteistyöverkostoja.

Jotta yrityksiä saataisiin mukaan toimintaan, tulisi living lab -toiminnan olla heille ilmaista. Living lab -toimintaa varten Lapinjärven kunta voisi perustaa erillisen työryhmän, jonka tehtävänä on koordinoida toimintaa sekä antaa tukea living labiin osallistuville sidosryhmille.  Työryhmä voisi koostua kunnan projektipäällikön lisäksi valikoitujen toimialojen asiantuntijoista. Asiantuntijat voidaan esimerkiksi valita julkisella tarjouskilpailulla. Työryhmän voisi määrittää living lab -toiminnan strategian ja organisoida itse living lab -toimintaa ja näin varmistaa toiminnan jatkuvuuden.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että opiskelijaryhmän tekemän vertailun perusteella ryhmä päätyi suosittamaan (Leminen et al. 2012) mukaista mahdollistajalähtöistä mallia, jossa kunta tarjoaa living lab -toiminnalle puitteet. Ryhmän suositus perustuu erityisesti siihen, että mahdollistajalähtöisellä living lab -toiminnalla pystytään kehittämään julkista sektoria, joka palvelee koko kunnan yhteisöä. Se toimii erinomaisena työkaluna, kun halutaan elävöittää maaseutua, koska se tuo yhteen eri toimijat ja mahdollistaa näin avoimen innovaatiotoiminnan sekä käynnistää julkisia arvonluontiprosesseja.

Lyckan – Maaseudun innovaatio- ja inspiraatiotoiminnan tulevaisuushub –hankkeen tavoitteena on luoda maaseudun yritystoiminnan kehittämistä palveleva Lyckan-innovaatioalusta, jonka toiminta käynnistetään Lapinjärvellä hankkeen aikana. Hankkeen rahoittaa Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) ja kaiken kaikkiaan siihen osallistuu Lapinjärven kunnan lisäksi Haaga-Helia, Laurea, LAB- ja Hämeen ammattikorkeakoulut.

Kirjoittajat:

Laurean YAMK opiskelijat Irina Jokinen, Karina Ludina ja Mia Nordlund kirjoittivat  Lyckan – Maaseudun innovaatio- ja inspiraatiotoiminnan tulevaisuushub –hankkeen toimeksiantona raportin living lab –toiminnasta. Tämä artikkeli on osa projektijohtamisen (YAMK) opintoja.

Emilia Risu (TKI projektipäällikkö, palvelumuotoilija) ja Sini Temisevä (lehtori, hankeasiantuntija) työskentelevät Laureassa. Molemmat ovat tiiviisti mukana Lyckan – Maaseudun innovaatio- ja inspiraatiotoiminnan tulevaisuushub –hankkeessa.  Tämä artikkeli on koostettu opiskelijoiden tuotosten pohjalta lyhentäen ja editoiden alkuperäistä tekstiä.

Lähteet:

• Digital Living Lab. 2022. https://www.digitallivinglab.com/ Viitattu 1.9.2022.
• Jokinen, I., Ludina, K. & Nordlund, M. 2022.  Lapinjärven kunnan Living Lab –toiminta. Projektijohtamisen (YAMK) raportti 8.5.2022. Laurea-ammattikorkeakoulu.
• Lapinjärven kunta. 2021. Lyckan – Maaseudun innovaatio- ja inspiraatiotoiminnan tulevaisuushub -hanke. Lyckan – Maaseudun innovaatio- ja inspiraatiotoiminnan tulevaisuushub
• Laurea Living Labs. 2022. Viitattu 11.8.2022. https://www.laurea.fi/tki/laurea-living-labs/.
• Leminen, S. 2013. Coordination and Participation in Living Lab Networks. Technology Innovation Management Review. November 2013: 5-14. Viitattu 11.8.2022.
  https://timreview.ca/sites/default/files/article_PDF/Leminen_TIMReview_November2013.pdf.
• Leminen, S., Westerlund, M. & Nyström, A-G. 2012. Living Labs as Open-Innovation Networks. Technology Innovation Management Review, 2(9), 6-11.  Viitattu 11.8.2022.
  http://doi.org/10.22215/timreview/602
• Nygård, J.  2022. Elinkeinoesitys. Lapinjärven kunta. Yleiskatsaus.
• Valkokari, K., Hyytinen, K., Kutinlahti, P. ja Hjelt, M. 2020. Yhdessä kestävää kasvua – Ekosysteemiopas. VTT Technical Research Centre of Finland. Viitattu 11.8.2022.
  https://www.vttresearch.com/sites/default/files/pdf/publications/2020/Yhdessa_kestavaa_kasvua_17022021.pdf .