Sosiaali- ja terveysalan työvoimapulaa pyritään ratkaisemaan monien eri keinojen avulla. Työurien pidentämisen ohella ratkaisuja etsitään myös teknologiasta. Tarkastelen tässä kirjoituksessa teknologiaa ratkaisuna sotealan työvoimapulaan kahden eri tapahtuman puheenvuoroihin perustuen.
Sosiaali- ja terveysalan työvoiman saatavuudesta keskusteltiin myös TerveSos -tapahtumassa 7.-8.5.2024 Kuopiossa. Tapahtuma kokosi Kuopion kaupungin teatteriin yli 600 osallistujaa ja runsaasti näytteilleasettajia. Laurea-ammattikorkeakoulun EMERIT-hanke oli mukana tapahtumassa. EMERIT-mallin kehittäminen hoitajien työurien pidentämiseksi herätti paljon kiinnostusta messuosastolla kävijöissä.
Kuvateksti: Anne Suvitie (vas) ja Soili Vento EMERIT-hankkeen messuosastolla TerveSos päivillä Kuopiossa. (Kuva: Soili Vento)
Keskeneräiset teknologiat keskuudessamme
Ensiksi tarkastelen teknologiaa sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden näkökulmasta filosofi Jaana Parviaisen esitykseen perustuen TerveSos-tapahtumassa. Parviainen totesi esityksensä aluksi, ettei teknologia ole koskaan valmista, jolloin ohjelmistojen uudet versiot ja jatkuva päivitys tekevät niistä myös jatkuvan kehitysprosessin sotealan ammattilaisten työhön. Parviainen tarkasteli erilaisten teknologianarratiivien ohjaavaa vaikutusta ajatteluumme ja työskentelytapoihimme.
Tulevaisuusnarratiivissa teknologiasta puhutaan futuurissa ja tulevaisuushorisontissa. Tästä esimerkkinä hän esitteli Hoivarobottien ”sitkeää visiota 30-vuoden takaa”. Tuolloin uskotiin vakaasti, että robotiikan avulla voidaan ratkaista ikääntymisestä johtuva hoivakriisi.
Kehitysideologia ilmenee vahvana uskona siihen, että teknologian avulla voidaan ratkaista yhteiskunnallisia ja ekologisia ongelmia, kunhan teknologia kehittyy. Parviaisen mukaan teknologia ei vain ratkaise ongelmia, vaan synnyttää joukon uusia ongelmia. Tästä esimerkkinä hän mainitsi tekoälyn (ChatGPT), jonka osalta lainsäädäntö ja säätely laahaavat käyttöönoton jäljessä.
Tekno-optimismi strategiapuheissa korostaa teknologian hyötyjä ja vähättelee haittoja. Haittoihin suhtaudutaan väliaikaisina ongelmina, jotka korjaantuvat teknologian kehittyessä. Teknosolutivismi ilmenee puheena, kunhan vain kehitetään sopiva teknologia, niin organisaatioiden toimintaan liittyvät ongelmat ovat ratkaistavissa. Tällaiseen puheeseen on vaikea keksiä vasta-argumentteja.
Uhkausnarratiivi ilmenee toteamuksena, että emme nyt ota teknologiaa käyttöön, niin putoamme kehityksen kelkasta. Yritysten kehitystyö viimeistellään sotealan ammattilaisten toimesta ja siksi teknologia ei ainakaan vielä ole ratkaisu sosiaali- ja terveysalan työvoimapulaan Jaana Parviaisen näkemyksen mukaan.
Esityksen lopuksi keskusteltiin siitä, miten edellä kuvattuihin teknologianarratiiveihin pitäisi suhtautua ja miten ne ohjaavat myös sosiaali- ja terveysalan työskentelytapoja. Lopuksi keskusteltiin yleisemminkin myös siitä, millaisia ongelmia keskeneräiset teknologiat ja perässä laahaava säätely aiheuttavat työelämässä.
Seuraavaksi tarkastelen teknologiaa Bonnierin Hoiva&Terveys ja Hyvinvointiala HALIn järjestämän 15.5.2024 ”Teknologiaa ja tulevaisuusajattelua sote-sektorille” -seminaarin puheenvuoroihin perustuen.
Kuvateksti: Veto- ja pitovoiman lisääminen -teemasta keskustelemassa Laura Räty, Validia Oy, Reetta Eskola, Taitotalo ja Soili Vento, Laurea-ammattikorkeakoulu. (Kuva: Mikke Pöyhönen)
Teknologia on vain osa ratkaisua työvoimapulassa
Tilaisuuden avasi HALIn toimitusjohtaja Sanna Aunesluoma, jonka mukaan tekoäly ja digitalisaatio tarjoavat mahdollisuuksia sotealan kehittämiseen. Tarvitaan kuitenkin uudenlaista osaamista ja asennoitumista prosessien ja toimintamallien kehittämiseen. Tämä vaatii aikaa ja rahaa sekä yhteistä visiota tulevaisuudesta, totesi Aunesluoma.
Tampereen yliopiston väitöskirjatutkijan Outi Valkaman mukaan hoiva-alan henkilöstön suhtautuminen teknologiaan on pääosin positiivista, mutta uusien järjestelmien ja laitteiden käyttöönotto jää usein puutteelliseksi. Hoivahenkilöstö ei vastusta teknologiaa, mutta teknologialta edellytetään, että se on tarkoituksenmukaista ja toimivaa. Valkaman tutkimustulosten mukaan päätökset teknologiasta tehdään liian kaukana arkityöstä, jolloin henkilöstölle ei synny kattavaa kuvaa teknologian tuomista hyödyistä. Työvoiman saatavuuden ratkaisuihin Valkama toi esille kaksi asiaa. Turha byrokratia on poistettava niin teknologian hyödyntämisen kuin työperäisen maahanmuutonkin tieltä. Tarvitaan toimivia rakenteita.
Osallistuin seminaariin keskustelijana aiheeseen veto- ja pitovoiman lisäämisestä. Omissa puheenvuoroissani korostin ikääntyneiden hoitajien kokemuksen arvostamisen tärkeydestä. EMERIT-hankkeessa kerätyn tiedon perusteella ikä ei ole esteenä teknologian käyttöönottamiselle hoitotyössä, vaikka nuoremmat hoitajat omaavatkin enemmän valmiuksia teknologian käyttöön. Uuden teknologian hyödyntäminen hoitotyössä edellyttää kaiken ikäisiltä hoitajilta mahdollisuutta oppia ja omaksua uusia teknologioita työssään. Siten työn johtaminen ja organisointi ovat avain asemassa uuden teknologian hyödyntämisessä. Hankkeessa tehdyn tutkimuksen perusteella hoitajille on halua jatkaa työskentelyä eläkeiän jälkeenkin ja eläkkeellä olevillakin on halua palata takaisin työelämään. Seminaarissa todettiinkin, että tämä mahdollisuus tulisi ehdottomasti hyödyntää sotealan henkilöstön rekrytoinnissa.
Lähteet
