Teollisuudessa kuten elintarviketeollisuudessa syntyy tuotteiden valmistuksen yhteydessä suuria määriä erilaisia sivuvirtoja. Suuri osa näistä sivuvirroista päätyy jätteeksi, mutta osa hyödynnetään mm. rehuksi tai lannoitteeksi ja erilaisten uusien tuotteiden valmistuksessa. Väestön kasvaessa näitä sivuvirtoja syntyy yhä enemmän, mikä saattaa tulevaisuudessa muodostua ongelmaksi. Sivuvirtojen laajempi hyödyntäminen tukee kiertotaloutta. Elintarviketeollisuudessa syntyvät sivuvirrat sisältävät erittäin arvokkaita raaka-aineita, mm. hiilihydraatteja, proteiinia ja rasvoja. (Ravindran ja Jaiswal, 2016.) Nämä sivuvirrat voisivat sopia myös kosmetiikan raaka-aineiksi. Luonnon raaka-aineita käytetään kosmetiikassa yhä enemmän. Niitä voidaan saada luonnon tuotteista pelkästään kosmetiikkaa varten tai prosessoida esimerkiksi elintarvike- tai puunjalostusteollisuuden ns. sivuvirroista. LUKOS-hankkeessa löydettiin useita sivuvirtoja, joita voitaisiin hyödyntää kosmetiikan raaka-aineina.
Kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia kosmetiikassa käytettävien raaka-aineiden alkuperästä, ekologisuudesta ja kestävistä tuotantomenetelmistä. Cosmetics & Toiletries -lehti¹ on hiljattain sijoittanut kiertotalouden tämän hetken suurimmaksi trendiksi alalla.
Männynkuorirouhetta (kuvaaja: Eija Lipasti)
Suomessa on paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia tuottaa luonnosta saatavia raaka-aineita kosmetiikan valmistajille. Luonnon tuotteissa on arvokkaita vaikuttavia aineita, ja erityisesti Suomen valoisat yöt ja viileys tuottavat kasveihin niitä enemmän kuin etelämpänä kasvaneissa.
Sivuvirtojen hyödyntämisen avulla voidaan tukea suomalaista yrittäjyyttä, tehostaa maanviljelyssä tuotettavien kasvien monipuolista hyödyntämistä sekä vähentää jätteen määrää. Toisaalta sivuvirtojen hyödyntäminen edistää myös resurssitehokkuutta ja luonnonvarojen säästeliäämpää käyttöä.
LUKOS-hankkeessa selvitettiin uusia luonnon raaka-aineita
Laureassa toteutetussa Luonnon raaka-aineet kosmetiikkateollisuudessa (LUKOS) – hankkeessa selvitettiin sivuvirtojen muodostumista, kosmetiikkayritysten kiinnostusta sivuvirtojen käyttöön ja niiden prosessointia kosmetiikan raaka-aineiksi (http://www.aitoluonto.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/hankerekisteri/hankerekisteri/luonnon-raaka-aineet-kosmetiikkateollisuudessa–lukos-/). Hankkeen projektipäällikkönä toimi ETT, lehtori Satu Vuorela. Tavoitteena oli saattaa yhteen toimijoita niin kosmetiikan valmistajista kuin sivuvirtoja tuottavasta teollisuudesta. Hankkeessa järjestettiin raaka-aineiden ja kosmetiikan valmistuksen parissa ja elintarviketeollisuudessa toimiville maaliskuussa seminaari ChemBio Finland -messujen yhteydessä.
Hankkeessa työskennelleet YAMK-estenomikoulutuksen opiskelijat pääsivät hyödyntämään jo olemassa olevaa osaamistaan ja tuottivat aivan uutta tietoa elintarviketeollisuuden sivuvirtojen hyödyntämisestä kosmetiikkateollisuudessa. He mm. suunnittelivat ja toteuttivat laajan tutkimuksen kosmetiikan valmistajien ja elintarviketeollisuuden edustajien keskuudessa, sekä edesauttoivat verkoston toiminnan kehittymisessä tuomalla uusia toimijoita yhteen hankeseminaarissa ja perustetussa LinkedIn-ryhmässä. Samalla opiskelijoiden omat verkostot kasvoivat ja osa löysi kumppaniyrityksistä myös opinnäytetyön aiheita. Jotkut verkoston jäsenet jatkoivat yhteistyötä kehittäen kosmetiikkatuotteita uusista raaka-aineista.
Sivuvirroista saadaan luonnon raaka-aineita kosmetiikkatuotteisiin
Kosmetiikkavalmistajien hyödynnettäväksi sopivia sivuvirtoja on tarjolla monenlaisia. Rypsiöljyn tuotannosta jäävä sivuvirta, rypsirouhe, soveltuu kuorintatuotteisiin. Lisäksi rypsiöljyn tuotannossa käytetään bentoniittisavea, jota voitaisiin hyödyntää erilaisissa ihonpuhdistustuotteissa.
Marjauutteita (kuvaaja: Eija Lipasti)
Mehuteollisuuden sivuvirtana puolestaan syntyy marjamäskiä, jota voidaan käyttää raaka-aineina esimerkiksi kuorintavoiteissa mikromuovirakeiden korvaajana. Marjojen kuorissa ja siemenissä on runsaasti hyödyllisiä fenoliyhdisteitä, joilla on monia positiivisia vaikutuksia. Ne voivat kirkastaa ihoa ja suojata sitä saasteilta ja ultraviolettisäteilyltä. Lisäksi yhdisteet tasapainottavat ihon mikrobistoa, ja niillä on antioksidanttisia vaikutuksia.
Myös mikrolevät ovat luonnonaineita, joita voidaan hyödyntää kosmetiikan raaka-aineina. Mikrolevien kasvatuksessa käytetään teollisuuden poistovesien ravinteita. Levien E-vitamiinipitoisuus on suurempi kuin minkään muun tunnetun organismin. Niiden antioksidanttiset ja UV-säteilyltä suojaavat ominaisuudet ovat erinomaisia kosmetiikkatuotteissa.
Lisäksi kosmetiikkaan soveltuvia raaka-aineita voisi löytyä myös metsäteollisuuden sivuvirroista. Havupuissa on runsaasti erilaisia bioaktiivisia yhdisteitä, joita voi käyttää luonnollisina säilöntäaineina. Puiden tuoksuaineet, terpeenit, soveltuvat hajusteiksi.
Miksi sivuvirtoja ja luonnon raaka-aineita ei käytetä kosmetiikassa nykyistä laajemmin?
Suurimmat syyt ovat hinta, saatavuus, prosessointi, valvonta ja laadun epätasaisuus. Vaikka suomalaiset kosmetiikan valmistajat ovat lähtökohtaisesti kiinnostuneita hyödyntämään kotimaisia sivuvirtoja laajemmin, niiden löytäminen voi olla haastavaa. Sivuvirtojen prosessointi vaatii usein sellaisia laitteita tai erikoisosaamista, joita yritykseltä ei löydy, tai niiden oletetaan olevan kalliimpia. Sivuvirtojen vaihteleva koostumus on huomioitava kosmetiikkatuotteen valmistuksessa tasalaatuisen tuotannon takaamiseksi.
EU:n vaatimukset kosmetiikan raaka-aineille
Osa sivuvirroista saatavista raaka-aineista on uusia kosmetiikkateollisuudessa, mistä syystä niille pitää tehdä turvallisuusselvitys ennen hyväksymistä EU:n ylläpitämälle kosmetiikan raaka-aineet –listalle. Osalle raaka- aineista on määritelty enimmäispitoisuusrajat ja rajoituksia niiden käyttötarkoituksiin.
Hyväksymisen jälkeen raaka-aine saa INCI-nimen (International Nomenclature Cosmetic Ingredient), joka löytyy Euroopan komission ylläpitämästä CosIng-tietokannasta. Sieltä löytyvät kaikki EU:n hyväksymät raaka-aineet sekä niiden käyttötarkoitus, esimerkiksi kosteuttava, hoitava, pehmentävä, viskositeetin säätäjä, säilöntäaine ja emulgaattori.
Mitä hankkeesta jäi käteen?
Laurea ja Laurean opiskelijat toivat kosmetiikka- ja elintarviketoimijoita yhteen ja näin auttoivat muodostamaan uusia verkostoja. ”Toisen jäte on toisen raaka-aine” –periaatteella voidaan resurssitehokkaasti hyödyntää kaikki raaka-aineet ja niiden osat ilman hukkaa ja jätteen tuottamista tukien samalla esimerkiksi suomalaista yrittäjyyttä ja maataloutta kestävän kehityksen ja kiertotalouden periaatteiden mukaisesti.
LUKOS-hankkeessa on kehitetty eri toimijoiden välistä verkostoa eteenpäin. Raaka-aineiden käyttömahdollisuuksia ja prosessointia pitää edelleen selvitellä ja tutkia. Luonnon raaka-aineissa on potentiaalia nykyistä laajempaan liiketoimintaan.
Lähteet
