Luonto on aina ollut vahvasti osa suomalaisten elämää. Yhteiskunnan rakenteet ovat kuitenkin muuttuneet kaupungistumisen, digitalisaation ja teknologisen kehityksen myötä. Luonnollinen yhteys luontoon ja sen vaikutus ihmisen hyvinvointiin on heikentynyt tai mahdollisesti luontoyhteyttä ei ole syntynyt lainkaan. Yhteiskunnassa vallalla oleva tehokkuus- ja tuottavuusajattelu on yhä vahvemmin läsnä ihmisten elämässä. (Niemelä 2019.)

Luonnon terveys- ja hyvinvointivaikutukset ihmiselle ovat vääjäämättömät (Tyrväinen, Lanki, Sipilä & Komulainen 2018.) Tutkimukset osoittavat luonnon läheisyyden asuinympäristössä vähentävän sairastavuutta sekä lisäävän onnellisuutta (Mielenterveystalo.fi). Kuitenkin sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa tämä teema on vielä hyvin heikosti tunnistettu. Toivommekin, että artikkelimme lisää tietoisuutta luontoteeman merkityksellisyydestä sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa, jotta tuleville ammattilaisille kehittyy jo koulutuksen aikana valmiuksia käyttää luonnon tarjoamia mahdollisuuksia kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukena asiakastyössä. Tässä artikkelissa kuvataan ideologisia lähtökohtia ja tuodaan konkreettisia esimerkkejä luontotyöpajoista sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa.

Monitahoinen luontokäsitys

Kysymys mitä tai mikä luonto on, ei ole yksiselitteinen. Luontokäsitystä ei voi lähestyä vain yhdestä näkökulmasta tarkastelematta samalla koko maailmaa ja olevaista kokonaisuutena. Tämän vuoksi luontoa ei ole juuri määritelty tarkasti. (Ruuska, Wilen & Heikurinen 2019.)

Ihmisen suhtautuminen luontoon riippuu hänen luontokäsityksestään. Luontokäsitykset jakautuvat karkeasti kahteen filosofiseen lähestymistapaan, joita ovat antroposentrinen ja biosentrinen. Antroposentrisessa lähestymistavassa luonnon arvo nähdään sen kyvyssä hyödyttää ihmistä suoraan tai välillisesti. Ihminen ymmärretään ylivertaisena suhteessa luontoon ja tällä perustellaan oikeutta luonnon hyödyntämiseen ihmisen tarpeisiin. Biosentrisessä lähestymistavassa puolestaan luonnolla on itseisarvo, joka on riippumaton ihmisen toimista. Luonnossa kaikki on arvokasta, myös ihminen. (Oksanen 2012.) Ihminen nähdään siis osaksi luontoa, jolloin ihminen ei ole ulkopuolinen vaan perimmäisessä kodissaan (Ihanus 2020).

Erilaiset luontokäsitykset ovat kehittyneet vaiheittain historian eri aikakausilla. Myös eri tieteenalat lähestyvät luontoa erilaisista lähtökohdista käsin ja tieteenalalle ominaisesta ontologisesta perustasta kummuten. (Kummala 2016). Luontokäsitys on siis sidoksissa myös siihen, millaiset ovat yksilölliset ja kulttuuriset käsitykset sekä ihmisen toiminta suhteessa luontoon. Huomioimisen arvoista on, että luonto on olemassa ihmisen tekemistä määritelmistä ja erotteluista huolimatta. (Haila & Lähde 2003.)

Henkilökohtainen luontosuhde

Henkilökohtaisella tasolla on tärkeää etsiä vastauksia kysymykseen mitä tai mikä luonto on, jotta voimme tunnistaa omat ajatuksemme ja lähtökohtamme tarkastellessamme omaa luontosuhdettamme ja ymmärtääksemme sen taustalla vaikuttavia tekijöitä. Luontosuhteella voidaan tarkoittaa luontoa koskevaa asennetta, ajattelutapaa tai arvoa. (Puhakka 2013). Jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen suhde luontoon. Luontosuhde rakentuu yksilöllisenä prosessina, jossa lapsuudenaikaiset kokemukset vaikuttavat luontosuhteen syntyyn. Oman kokemusmaailman tietoinen tarkastelu ja pohtiminen ovat merkityksellisiä yksilön luontosuhteen rakentumisessa ja kehittymisessä. (Metsähallitus 2019.)

Parhaimmillaan vahva luontosuhde on ihmistä voimaannuttava. Tällöin se tukee ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja auttaa toimimaan niin ihmisen itsensä kuin luonnonkin parhaaksi. (Salminen 2003.) Tämä näkemys perustuu ekopsykologiseen tieteenalaan (Salonen 2010), jossa ihminen nähdään osaksi luontoa. Näin ollen myös ihmisen ja luonnon hyvinvointi ovat yhteydessä toisiinsa.  Luontoyhteys on aidoimmillaan eläytyvää ja resonoivaa kosketusta luonnon jatkuvuuteen, joka voi syntyä vain vastavuoroisesta ja tunnepitoisesta kokemuksesta suhteessa luontoon.

Luonto hyvinvoinnin lähteenä -työpajat

Osana sosionomikoulutuksen opintojaksoa “Luovat menetelmät asiakastyössä 5 op” on toteutettu ”Luonto hyvinvoinnin lähteenä” -työpajoja vuodesta 2018 alkaen. Näissä työpajoissa keskeisenä tavoitteena on ollut tietää ja ymmärtää luonnon merkitys terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä, mutta erityisesti tiedostaa oma luontosuhteensa ja sen syntymiseen vaikuttavat tekijät. Kun oma henkilökohtainen luontosuhde on tietoisella tasolla tunnistettu, on mahdollista kehittyä ammatillisesti hyödyntämään luonnon mahdollisuuksia sosiaali- ja terveysalan asiakastyössä. Työpajojen keskiössä ovat olleet erilaiset luontokäsitykset sekä jokaisen henkilökohtainen luontosuhde, jota on tarkasteltu itsetutkiskellen ja myös ryhmässä reflektoiden. Korona-aikaa lukuunottamatta on tehty yhteinen retki vaikuttavaan luontokohteeseen, jossa kokemuksellisuus ja luonnon elvyttävä ulottuvuus ovat olleet läsnä. Opiskelijat ovat myös kuvanneet ja sanoittaneet matkan oman mielensä maisemaan, jossa on kiteytynyt oma luontosuhde ja sen rakentuminen lapsuudesta tähän päivään saakka.

Luonnon kautta ihmiselle tarjoutuu ikkuna elämän ja ihmisyyden peruslakeihin. Luonnosta ihminen voi löytää vertauskuvia, yhteyksiä ja vastauksia itseensä tai oman elämänsä tapahtumiin liittyen. Nämä voivat olla tietoisesti koettuja yhtäläisyyksiä, mutta myös tiedostamattomia, tietoisen mielen ulkopuolella olevia. Ne voivat puhutella suoraan ihmisen sielua joko sanallistettuna tai ajatusten tasolla. (Niemelä 2019.) Työpajoissa henkilökohtaista tunnesuhdetta luontoon pohdittiin analyyttisesti ja syvällisesti, jossa ilmaisut saivat myös jopa poeettisia merkityksiä.

“Matka sieluni maisemaan” – kirjoittanut sosionomiopiskelija Laura Raitala (2021):

”Aurinko lämmittää vaimeasti vasenta poskeani. Se leikkii piilosta pilvien kanssa, tullen välillä esiin ja pujahtaen jälleen piiloon. Kevätauringon mahti ei vielä ole tarpeeksi kova, jotta ilma tuntuisi lämpimältä. Kuin auringon lämpöä uhmatakseen tuuli heiluttaa puiden oksia ja lähimmistä kuivaoksaisista männyistä kuuluu ritinää, kun oksat kalisevat toisiaan vasten. Tuuli kulkee ilmassa myös vastarannalla saaden metsän kuulostamaan valtatieltä, tasaiselta liikenteen kohinalta. Tiedän kuitenkin, että ääni muodostuu tuulen kulusta, lähin valtatie lienee kymmenien kilometrien päässä. Jossain kaukana joutsenpariskunta vaihtaa toisilleen lempeitä sointujaan. ”

Lopuksi

Luonnon terveys- ja hyvinvointivaikutukset ovat hyvin kokonaisvaltaisia. Fyysisten hyvinvointivaikutusten ohella myös psykososiaaliset hyvinvointivaikutukset ovat merkittäviä. Luonnossa ja luonnon ilmiöitä kokemalla ihminen voi seurata elämän luonnollista kiertokulkua. Tämän päivän hetkisessä arjessa elämän sykliselle luonteelle ei tunnu löytyvän tilaa. Jatkuvaa suorittamista ja lineaarista kasvua ihannoidaan, joka ei ole hyvinvoinnin kannalta kestävä kehityssuunta. Luonnon syklisyys muistuttaa ja opettaa ihmiselle kärsivällisyyttä ja hitauden arvostamista, joka tasapainottaa hektistä arkea.  (Niemelä 2019.) Luonnossa oleskellessaan ihminen irtaantuu arjesta ja kokee yhteyden tunnetta luontoon, mikä mahdollistaa elpymisen. Luonnon ilmiöitä seuraamalla on mahdollista vapauttaa tietoinen tarkkaavaisuus ja antaa mielen vaeltaa vapaasti eli ei-tahdonalaisesti. Tämä vähentää kognitiivista kuormitusta. (Salonen 2020.)

Tämän päivän yhteiskunnassa on selvästi tilausta ja tarvetta luonnon tarjoamien kokonaisvaltaisten hyvinvointivaikutusten tietoisemmalle hyödyntämiselle. Tämä on myös helposti saavutettavissa oleva omaehtoisen terveyden edistämisen muoto. Tämän vuoksi sote-alan osaajilla tulee olla ymmärrystä ja valmiuksia ohjata ja tukea kansalaisia vahvempaan luontoyhteyteen. Tässä artikkelissa olemme kuvanneet lähtökohtia ja ideologista taustaa siitä, miten sosiaali-ja terveysalan koulutuksessa luontoteemaa voidaan lähestyä pedagogisessa toiminnassa. Tämä on kuitenkin vain avaus tälle huomionarvoiselle teemalle, joka tarjoaa moninaisia mahdollisuuksia laajemmillekin opintokokonaisuuksille.

Niemelän (2019) ajatuksia lainaten: luonto puhuttelee ihmisen sielua syvästi. Luontoa tarkkailemalla ja sen viisaudelle avautumalla voimme loppujen lopuksi oivaltaa kaiken olennaisen ihmiselämästä ja itsestämme.

Lähteet:

• Haila, Y. & Lähde, V. 2003 (toim.) Luonnon politiikkaa. Tampere: Vastapaino.
• Ihanus, J. 2021. Sanoja juurilleen: Ekofilosofiasta, -psykologiasta, -terapioista ja -poetiikasta. Kirjallisuusterapia, 29(1), 13-16.
• Kummala, P. 2016. TÄMÄ EI OLE LUONTOA! Hybridi, ympäristön luovuus ja urbaani monimuotoisuus. Kaupunkiluonnon esteettiset ulottuvuudet Helsingin keskustan kaupunkitilassa. Unigrafia. Helsinki. Viitattu 11.5.2021 https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/166702/T%c3%84M%c3%84EIOL.pdf?sequence=1&isAllowed=y
• Mielenterveystalo.fi. Luonnon vaikutus hyvinvointiin. Viitattu 2.6.2021 Luonnon vaikutus hyvinvointiin (mielenterveystalo.fi)
• Metsähallitus. 2019. Luontosuhteen merkitys. Viitattu 11.5.2021 https://www.luontoon.fi/retkeilynabc/ymparistovinkit/luontosuhde.
• Niemelä, M. 2019. Luonto puhuttelee ihmisen sielua. Teoksessa Ylilauri M., Yliviikari A. 2019 (toim.) Kohti luonnollista hyvinvointia. Näkökulmia luontoperusteisen toiminnan kehittämiseen. Levon -instituutin julkaisuja 143, Vaasan Yliopisto.
• Oksanen, M. 2012. Ympäristöetiikan perusteet: Luonne, historia ja käsitteet. Helsinki. Gaudeamus.
• Puhakka, R. 2013. Erilaisia näkökulmia luontosuhteeseen. Teoksessa Valkonen, Jarno & Salonen, Toivo 2013 (toim.) Reittejä luontosuhteeseen. Lapin Yliopistokustannus, Rovaniemi.
• Ruuska, T., Wilén, K. & Heikkurinen, P. 2019. Ihminen osana luontoa: ekologinen realismi ja kestävä taloudellinen organisoituminen. Tiede & edistys, 44(2), 135-149. Viitattu 12.5.2021
• Salminen, H. 2003. Luontosuhteen merkitys ympäristökasvatuksessa. Julkaisussa Salminen, H., Paavola, T., Luona-Helminen, R., Jääskeläinen, L., Karhu, S., Peltonen, OM. & Hirvonen, M. (toim.) Matkalla metsään. Käsikirja 7-12- vuotiaiden retkeilyyn. Suomen Latu ry. Helsinki, Edita.
• Salonen, K. 2010. Mielen luonto. Eko-ja ympäristöpsykologian näkökulma. Helsinki, Green Spot.
• Salonen, K. 2020. Kokonaisvaltainen luontokokemus hyvinvoinnin tukena. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto, yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Viitattu 10.5.2021 https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/121602/978-952-03-1563-4.pdf?sequence=2&isAllowed=y 
• Tyrväinen, L., Lanki, T., Sipilä, R. & Komulainen, J. 2018. Mitä tiedetään metsän terveyshyödyistä. Duodecim 134 (13): 1397-403. Viitattu 12.5.2021 https://www.duodecimlehti.fi/duo14421