Kestävä tulevaisuus ei synny pelkästään hienoista tavoitteista ja ylätason strategioista, vaan arjen teoista ja valinnoista. Yksinkertaisimmillaan kestävässä tulevaisuudessa on kyse ihmisten suhteesta ympäröivään luontoon. Kasvatuksella ja koululla on keskeinen rooli siinä, miten lapset ja nuoret oppivat ymmärtämään omaa vastuutaan ja toisaalta myös mahdollisuuksiaan vaikuttaa.
Kuva: Freepik
Tässä artikkelissa tarkastelemme luontosydämenjälkeä, joka kuvaa niitä tekoja ja tapoja, joilla pidämme huolta luonnosta. Luontosydämen kasvattaminen tarjoaa kouluille keinon siirtyä puheista käytäntöön ja rakentaa kestävää tulevaisuutta yhdessä oppilaiden kanssa.
Sanahelinästä arjen toimintaan
Aurinkoisena huhtikuisena aamuna Vantaan kaupungintalon valtuustosaliin kokoontui innostunut joukko kestävästä kehityksestä kiinnostuneita opetusalan ammattilaisia. Juhlavat puitteet tarjosivat hienon ympäristön keskittyä Vantaan perusopetuksen kestävän tulevaisuuden (KETU) osaamistavoitteisiin, sekä siihen miten kestävä kehitys saadaan nostettua entistä vahvemmin koko kouluyhteisön asiaksi.
Innokkuus ja aiheesta kiinnostuminen ovat tärkeitä, mutta ne eivät yksinään riitä. Tarvitaan kestävää ja osallisuutta tukevaa toimintakulttuuria edistäviä rakenteita, niin että kestävän tulevaisuuden osaamista eletään todeksi koulujen päivittäisessä arjessa.
Vantaan uuden kauden kaupungistrategia “Tulevaisuus asuu Vantaalla” ja ympäristöohjelma toimivat kaupunkitasoisina suunnannäyttäjinä opetuksen lisäksi kaikessa kaupungin toiminnassa aina päätöksenteosta johtamiseen ja resurssien käyttöön (Vantaan kaupunki 2025). Vantaan ympäristöohjelma toimii sateenvarjona, jonka alle sijoittuvat resurssiviisauden tiekartta, Ympäristövahti sekä Luontopositiivinen Vantaa 2030 toimintasuunnitelma.
Perusopetuksen näkökulmasta kaupunkistrategian ja ympäristöohjelman päätavoitteina on saada kestävän tulevaisuuden KETU-tavoitteet osaksi opetusta ja koulun arkea. Ilmaston lämpeneminen, luontokato sekä erilaiset ihmisen aiheuttamat ympäristökatastrofit ovat nykymaailmassa jatkuvasti läsnä uutisissa ja muussa mediassa, ja ne voivat synnyttää ilmastoahdistusta. Tämän vuoksi on tärkeää vahvistaa lasten ja nuorten ympäristötoimijuutta ja resilienssiä ympäristöongelmien edessä. Tosiasioilta ei tarvitse sulkea silmiään, mutta on hyvä muistaa miten jokainen meistä voi tehdä luonnolle hyvää omassa elämässään. Yksittäisen ihmisen pienet valinnat kerrottuna tuhansilla ja taas tuhansilla on jo valtava määrä hyviä tekoja tämän yhteisen maapallomme hyväksi.
Mätäojan halavasepikkä
Onneksi suomalaisia kouluja ympäröi metsä, läheltää löytyy suo, puisto tai vähintäänkin se koulun piha – jonka uumenissa saattaa asua joku vielä tunnistamaton pieni eliö, kuten Mätäsuon halavasepikkä. Hylochares cruentatus, eli erittäin harvinainen kovakuoriaislaji halavasepikkä elää vain Suomessa, tarkemmin sanottuna ainoastaan Vantaalla. Ensimmäinen havainto halavasepikästä tehtiin Mätäjoen luonnonsuojelualueella. (Andersson 2020.)
Oppilaille tulisikin tarjota merkityksellisiä luontokokemuksia, jotka vahvistavat motivaatiota toimia luonnon hyväksi. Vahvasta luontosuhteesta ja pohjatiedosta kumpuaa kasvu kestävään ekologiseen toimijuuteen. (Opetusministeriö 2026, 66.) Vahva ja positiivinen luontosuhde kasvattaa lasten ja nuorten luontosydämenjälkeä. Luontosydämenjäljellä tarkoitetaan niitä tekoja ja toimia, jotka parantavat luonnon tilaa. Siinä missä hiilijalanjälki kertoo, miten paljon yksittäinen ihminen kuluttaa luonnonvaroja, luontosydämenjälki kertoo kaikesta siitä, mitä teemme luonnon hyväksi. Oman hiilijalanjäljen voi käydä tarkistamassa Sitran elämäntapalaskurilla. Hiilijalanjälkeä kasvattaa Suomessa pitkä ja kylmä talvi, ja kotien lämmitys. Luontosydämenjälkeä sen sijaan kasvattaa julkisen liikenteen käyttö, ruokahävikin torjuminen ja kierrättäminen.
Luontosydämenjälki edellyttää myönteistä luontosuhdetta. Lapset ja nuoret eivät vielä voi vaikuttaa politiikkaan tai päätöksentekoon, mutta tulevaisuudessa he voivat huolehtia siitä, että Vantaan Mätäojalla asuvalla halavasepikällä on jatkossakin lahoja puunrunkoja, joissa elää hyvää pienen kovakuoriaisen elämää.
Toivoa ja innostamista
Peruskoulu 2045 – Elämää varten -visio peräänkuuluttaa kestävän kehityksen käytäntöjä osaksi koulun toimintakulttuuria, opetusta ja arkisia käytänteitä. Oppilaiden tulisi harjoitella vastuullisia tekoja ja yhteisön hyväksi toimimista koulun arjessa. Heidän tulisi saada kokemuksia toiveikkuudesta ja onnistumisista, kokea kyvykkyyttä ja motivaatiota toimia ympäristön puolesta. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2026.)
Ekopedagogipäivässä kävi ilmi, että visiota eletään jo todeksi vantaalaisten koulujen arjessa. Päivän aikana käydyissä ryhmäkeskusteluissa jaettiin konkreettisia ideoita kestävän kehityksen teemojen sisällyttämisessä opetukseen ja koulun arkeen. Vinkkeinä jaettiin tempaukset ja teemaviikot, esimerkkinä älä osta mitään -päivä, kirjojen vaihtotori ja ruokahävikin torjuntaviikko. Oppilaiden aktiivisuus ja osallisuus nähtiin tärkeänä: Esimerkiksi koulun infotaululla voidaan tiedottamisen lisäksi aktivoida oppilaita arvaamaan, kuinka paljon biojätettä koulussa syntyi edellisen viikon aikana.
Keskusteluissa nousi esiin myös se, miten kestävän kehityksen teemat ovat kouluissa usein innokkaimpien opettajien toiminnan varassa. Rakenteisiin KETU-teemat saataisiin integroitua vahvemmin ja luontevasti sisällyttämällä ne koulun vuosikelloon, arvioimalla niiden toteutumista ja ottamalla ne osaksi seuraavan kouluvuoden suunnittelua.
Ekopedagogipäivässä puheenvuoron pitänyt ympäristökasvatusjärjestö FEE Suomi ry:n toiminnanjohtaja Anna Muotka nosti esiin nimenomaan kestävän toimintakulttuurin rakentamisen edellytyksistä kouluissa. Muotkalla oli vahva viesti: Muistakaa juhlistaa onnistumisia! Ja jos ei onnistumisia tule, niin ainakin oppimista! Suomalaisten koulujen arjessa tehdään jo valtavan paljon, mutta tekeminen tulee harvoin näkyväksi. Positiivisia onnistumisia olisi tärkeää jakaa ja rohkeasti hehkuttaa myös laajemmin. Joensuulaisen Marjalan koulun tarina on tästä oivallinen ja innostava esimerkki.
Linkki videoon: https://youtu.be/5MmSybbEvWo?si=zeaPOr–hnLmn94z
Lopuksi
Ynpäristökasvatusjärjestö FEE Suomi ry:n toiminnanjohtaja Muotka muistutteli ekopedagogeja myös toivon ylläpitämisen tärkeydestä, vaikka se saattaa maailman myllerryksessä tuntua hetkittäin vaikealta: Toivon ylläpitäminen on kasvatuksen tärkein tehtävä.
Vaikka joskus tuntuu, että maailma muuttuu päivä päivältä hullummaksi, pidetään toivoa yllä ja tehdään hyviä tekoja luonnolle – ja itsellemme. Eikä unohdeta Mätäjoen halavasepikkää.
Artikkelin kirjoittajat työskentelevät GATE (GreenComp Assesment for Transformative Education) -hankkeessa, jonka tavoitteena on edistää kokonaisvaltaista, koko kouluyhteisön kattavaa lähestymistapaa kestävään kehitykseen. Hankkeessa kehitetään käytännöllisiä työkaluja, joilla koulut voivat arvioida ja vahvistaa kestävyyttä opetuksessa ja koulun toimintakulttuurissa.
Tavoitteena on, että hankkeessa syntyvät toimitamallit juurtuvat osaksi perusopetuksen arkea ja tukevat Vantaalla tehtävää koulujen kestävän tulevaisuuden työtä. GATE konsortioon kuuluu Suomen lisäksi Kreikka, Espanja, Belgia, Italia, Portugal, Puola ja Saksa.
Lähteet
