Opetushallituksen rahoittamat täydennyskoulutukset mahdollistavat hienolla tavalla sellaisten koulutuskokonaisuuksien toteuttamisen, joissa yhdistyvät sekä Laurea-ammattikorkeakoulun vahvuudet että työelämän tarpeet. Luoto – luovaa toimintakulttuuria rakentamassa -koulutushanke on tästä yksi hyvä esimerkki. Luoto-hanke syntyi Laurean lehtoreiden innostuksesta vastata varhaiskasvatuksen henkilöstön tarpeeseen kehittää osaamistaan lapsilähtöisistä ja luovista menetelmistä. Koulutuksessa pystytään hyödyntämään vahvaa laurealaista luovien toimintatapojen kokemusta ja varhaiskasvatuksen pedagogista osaamista. Koulutushankkeen tavoitteena on kehittää lasten osallisuutta ja luovuutta tukevaa varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria ajankohtaiseen tutkimustietoon perustuen.

Tarve luovuutta ja lapsilähtöisyyttä tukevalle täydennyskoulutukselle on noussut esiin Kansallisen arviointikeskus Karvin tekemistä arviointiraporteista (Repo, ym. 2019; Juutinen, ym. 2021) ja Laurean lehtoreiden kokemuksista ja näkemyksistä liittyen luovien menetelmien hyötyihin osana ohjaus- ja opetustyötä. Aihepiiri on tärkeä yksilöllisesti merkityksellisen elämän rakentumisen näkökulmasta, mutta sillä on myös yhteiskunnallista arvoa (Glăveanu, ym. 2020). Kyky sopeutua muuttuviin olosuhteisiin on välttämätöntä henkilökohtaisesti ja globaalisti (Ershadi & Winner 2020; Vygotsky 2004). Tämä on huomioitu Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa [Vasu] (Opetushallitus 2022), jossa luovuuden oppiminen liitetään leikkiin ja ilmaisuun (Nikkola, ym. 2022). Vasu määrittelee yhdeksi lasten oppimisen alueeksi ilmaisun monet muodot, jonka mukaan lapsella tulisi olla mahdollisuuksia monipuoliseen kuvalliseen, keholliseen, musiikilliseen ja sanalliseen ilmaisuun (Opetushallitus 2022, 28).

Vasun mukaan leikki on keskeinen toimintatapa varhaiskasvatuksessa. Lapset ovat leikissä aktiivisia toimijoita, jotka jäljittelevät kohtaamiaan asioita, testaavat ja mallitavat haaveitaan ja erilaisia rooleja ja luovat uutta sekä muuntavat kokemiaan asioita. (Opetushallitus 2022, 25.) Luovuus ja monipuolisten työtapojen käyttäminen on olennaista laaja-alaisen osaamisen kehittymisessä, joka on varhaiskasvatuksen ja jatkuvan oppimisen tavoitteena. Henkilöstöltä edellytetään herkkyyttä tunnistaa havainnoinnin, pedagogisen dokumentoinnin ja vuorovaikutuksen kautta eri tilanteiden pedagogisia mahdollisuuksia ja lasten yksilöllisiä kiinnostuksen kohteita ja tarpeita. Hyödyntämällä teoreettista ja käytännöllistä osaamistaan sekä moniammatillisen tiimin vahvuuksia henkilöstö pystyy tulkitsemaan havaintojaan ja tekemään lasten osallisuuden toiminnan suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin mahdolliseksi tarkoituksenmukaisilla tavoilla (Opetushallitus 2022, 24).

LUOTO-koulutuksen avulla haluamme erityisesti olla kehittämässä ilmaisun monimuotoisuutta varhaiskasvatuksessa vahvistamalla henkilöstön osaamista luovista toimintatavoista osana varhaiskasvatuksen pedagogista toimintaa. Kuvaamme artikkelissa koulutuksen keskeisiä perusteita ja tavoitteita sekä niiden merkitystä osana laadukasta varhaiskasvatusta.

Luovuus LUOTO-koulutuksen keskiössä

Opetushallituksen rahoittama LUOTO – Luovaa toimintakulttuuria rakentamassa – Lapsilähtöiset ja luovat toimintatavat varhaiskasvatuksessa -koulutushanke vahvistaa taidekasvatukseen ja osallisuuteen pohjautuvaa luovaa toimintakulttuuria varhaiskasvatuksessa. Lapsilähtöisen ja luovan toimintakulttuurin kehittäminen edellyttää henkilöstön yhteistä näkemystä toiminnan tavoitteista ja toimimista oppivana yhteisönä. Keskiössä on lapsen mahdollisuus monipuoliseen ilmaisuun, jonka moottorina toimii henkilöstön oma luovuus ja sen hyödyntäminen voimavarana kasvatustyössä.

Luovuuden määrittely ei ole helppoa ja tutkijoilla on ollut erilaisia lähestymistapoja luovuuteen.  Sitä voidaan tarkastella esimerkiksi prosessi – produkti -näkökulmasta (Nikkola, Reunamo & Ruokonen 2022), jolloin luovuutta haastavana kysymyksenä voi olla, pitäisikö varhaiskasvatuksen tuottaa jotakin, ja miten ”tuote” arvioidaan. Varhaiskasvatuksessa joudutaankin tasapainoilemaan luovuuden ja struktuurin käsitteiden kiikkulaudalla. Luovuus voidaan nähdä leikkinä ja ”oikea” strukturoitu oppiminen tuottavana työnä (Torrance 1963; Nikkola, Reunamo & Ruokonen 2022).

Osa henkilöstöstä tai vanhemmista voi pitää luovuutta riskinä, jos lasten tai henkilöstön luovat aloitteet rikkovat rutiinia ja haastavat totuttuja toimintatapoja tai ajattelun rakenteita. Luovaa prosessia on vaikea hallita ja luovuus voi aiheuttaa epävarmuuden ja turvattomuuden tunteita, kun lopputulos ja reitti ei olekaan selvillä etukäteen (Nikkola, Reunamo & Ruokonen 2022). Luovuus ja opetus ovat vuorovaikutusta ihmisten ja ympäristön välillä (Amabile 1995) ja luovassa ympäristössä joudutaan jatkuvasti etsimään tasapainoa vapauden ja rajojen välillä – molempia tarvitaan laadukkaan varhaiskasvatuksen toteutumiseksi. Vaikka suomalaisessa varhaiskasvatuksen tutkimuksessa ja ohjeistuksissa on jo pitkään painotettu leikin ja luovuuden merkitystä ja lasten osallisuuden tärkeyttä, on selvää, että käytännössä niille on liian vähän tilaa.

LUOTO-koulutuksen lähtökohtana onkin kasvattajan oman luovuuden potentiaalin tarkastelu ja tunnistaminen, jonka kautta on mahdollista siirtyä näkemään myös luovuuden mahdollisuudet arjessa pedagogisen työn tukena ja yhteisön voimavarana. Koulutuksen lähiopetusosuudet mahdollistavat luovuuden monipuolisen tutkimisen omakohtaisten kokeilujen, yhteisten keskusteluiden ja erilaisten luovien menetelmien avulla ja aihepiirin teoreettisempaan tarkasteluun käytetään verkko-opetusta.

Koulutus vahvistaa osallistujien luovuutta ja voimavaroja sekä lisää osaamista erityisesti musiikin, kuvataiteen, tarinallisuuden ja draaman alueilla. Kun osallistujien oma rohkeus ilmaisuun lisääntyy ja luovien menetelmien kautta saadut kokemukset synnyttävät oivalluksia omasta elämästä ja oppimisesta, on helpompaa nähdä luovuuden merkitys ja voima myös pedagogisesta näkökulmasta, osana kehkeytyvää lapsilähtöistä varhaiskasvatusta. Osallistujien luovan osaamisen, ilmaisurohkeuden sekä käytäntöä ja teoriaa yhdistävän ymmärryksen vahvistuessa, myös työpaikoilla käytäville ammatillisille keskusteluille ja toimintakulttuurin systemaattiselle kehittämiselle löytyy enemmän näkemyksiä ja jalansijaa.

Lapsilähtöisyys ja luovuus pedagogisessa toiminnassa

Lapsen luovan ilmaisun tukemisessa on usein luovuttu sekä tuloksen korostamisesta että aikuisten säännöistä ja normeista. Äärimmilleen vietynä lapsilähtöisyyden on ajateltu tarkoittavan sitä, että lapset saavat tehdä vapaasti haluamiaan asioita. Laadukas varhaiskasvatus ei kuitenkaan toteudu, mikäli toiminta on vain vapaata puuhastelua. (Rusanen, ym. 2014, 35.)  Kun lapsilähtöisyys ja aikuisjohtoinen struktuuri ovat hedelmällisessä tasapainossa, lasten toiminta, näkemykset ja osaaminen huomioidaan varhaiskasvatuksen pedagogisessa toiminnassa. Tällöin henkilöstö toimii osallisuuden, luovuuden, oppimisen ja hyvinvoinnin fasilitaattoreina luoden kulloisillekin lapsiryhmälle räätälöityjä fyysisiä, sosiaalisia ja psyykkisiä oppimisympäristöjä sekä tarkoituksenmukaista toimintaa. Taidekasvatuksen avulla luodaan oppimisen ja hyvinvoinnin mahdollisuuksia taiteessa, taiteesta ja taiteen avulla.  Taidekasvatuksen avulla voidaan virittää lasten mielikuvitusta ja luovaa ajattelua ja sillä on aina yhteys leikkiin, mielikuvitukseen ja tarinallisuuteen. Innostus taiteisiin syntyy kokemusten kautta ja tämän vuoksi olisi tärkeää, että eri taidemuotoja olisi lapsille tarjolla mahdollisimman paljon. (Ruokonen 2022, 19.)

Varhaiskasvatuslaissa (540/2018, §3) mainitaan toiminnan tavoitteina monipuolisen pedagogisen toiminnan toteuttaminen ja myönteiset oppimiskokemukset, jotka perustuvat leikkiin, liikkumiseen, taiteisiin ja kulttuuriperintöön. Käytännössä tämä edellyttää varhaiskasvatuksen henkilöstöltä erilaisten menetelmien ja mahdollisuuksien tuntemista ja havaitsemista sekä taidekasvatukseen ja luovuuteen liittyvää pedagogista osaamista.

LUOTO-koulutuksen kantava teema on taidekasvatuksen sisältöjen ja menetelmien integrointi. Lisäksi integraatiota tehdään ilmaisun monien muotojen ja muiden oppimisen alueiden sekä laaja-alaisen osaamisen tavoitteiden kesken. Keskeistä on myös havainnointiin ja toimintaan liittyvä pedagoginen dokumentointi, eli toiminnan tallentaminen, näkyväksi tekeminen, arviointi ja kehittäminen yhdessä lasten, työkavereiden ja vanhempien kanssa. Tällöin luovat kokeilut tai löydöt eivät vain tapahdu ja unohdu, vaan niistä jää jälkiä tai johtolankoja, joita seuraamalla osista muodostuu kokonaisuus. Tapahtumille, kokemuksille ja oppimiselle luodaan henkilökohtaisia ja yhteisöllisiä merkityksiä, jotka rakentavat myös varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria.

Yhteisön merkitys luovan toimintakulttuurin rakentajana

Lapsilähtöisuuden ja luovuuden lisäksi LUOTO-koulutuksen tärkeä lähtökohta on yhteisöllisyys. Varhaiskasvatuksessa oppiminen tapahtuu yhteisönä, jossa henkilöstö ja lapset oppivat yhdessä ja toisiltaan. Oppivassa yhteisössä on tilaa erilaisille tunteille ja mielipiteille. Oppivassa yhteisössä hyödynnetään esimerkiksi henkilöstökoulutusten tuomaa uutta osaamista ja tietoa ja ollaan valmiita arvioimaan ja kehittämään omaa toimintaa (Opetushallitus 2022, 18). Oppivan yhteisön toiminta kytkeytyy toimintakulttuurin kehittämiseen ja perheiden sekä paikallisten kulttuurien arvostamiseen ja näkyväksi tekemiseen. Luovuus ja lapsilähtöisyys ponnistavat kulttuurisesta pääomasta ja tuovat siihen uusia avauksia ja näkökulmia.

LUOTO-koulutus tuottaa osaamista luovan toimintakulttuurin kehittämiseen oppivana yhteisönä ja oppivassa yhteisössä. Osallistujat innostavat omaa työtiimiään varhaiskasvatuksen kentällä luovan toimintakulttuurin kehittämiseen valjastaen yhteiset voimavarat oppivan yhteisön käyttöön. Osallistujia tuetaan rakentamaan varhaiskasvatuksen fyysisiä, henkisiä ja sosiaalisia oppimisympäristöjä luovuutta ja lapsilähtöisyyttä tukeviksi ja niistä ammentaviksi.  Osallistujat saavat valmiuksia oman työtiiminsä innostamiseen ja lapsilähtöisen ja luovan toimintakulttuurin kehittämiseen oppivana yhteisönä. Luovat ja lapsilähtöiset toimintatavat liitetään varhaiskasvatuksen arkeen koulutuksen avulla. Koulutuksessa osallistujat muodostavat luovan oppivan yhteisön, jonka osaamista siirretään omaan työyhteisöön.

Lopuksi

Kun varhaiskasvatuksen arvojen ja toiminnan keskiöön asetetaan lapsilähtöisyys, seuraavat luovuus ja innostus väistämättä mukana. Luovuus ja innostus syntyvät aikuisten, lasten ja ympäristöjen vuorovaikutuksessa, kun niille annetaan tilaa ja aikaa. Voidaan avata tarinoiden lipas, koputtaa jännittävä rytmi, laulaa loiskauttaa ja leikkiä läiskäyttää, riimitellä herkkä runo, piirtää maailman pienin kirppu (ja hänen 135 sisarustaan) ja kokeilla montako tapaa liikkua ikkunalta ovelle keksittäisiin. Opitaan näkemään lähelle ja kurottamaan kauas, luottamaan luovuuden voimaan ja levittämään yhteisön innostuneet siivet seikkailuihin.

Lähteet:

• Amabile, T. M. 1995. Attributions of creativity – what are the consequencies? Creativity Research Journal, 8(4), 423–426.
• Glăveanu, V. P. Hanchett Hanson, Baer, J. Barbot, B. Clapp, E. P. Corazza, G. E. Hennessey, B. Kaufman, J. C. Lebuda, I. Lubart. T. Montuori, A. Ness, I. J. Plucker, J. Reiter-Palmon, R. Sierra, Z. Simonton, D. K. Souza Neves-Pereira, M. & Sternberg, R. J. 2020. Advancing creativity theory and research: A socio-cultural manifesto. The Journal of Creative Behavior, 54(3), 741–745. https://doi.org/10.1002/jocb.395
• Ershadi, M. & Winner, E. 2020. Children’s creativity. In M. A. Runco & S. R. Pritzker (toim), Encyclopedia of creativity (Vol. 1, pp. 144–147). Academic Press.
• Opetushallitus. 2022. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet [Vasu]. Määräykset ja ohjeet 2022:2a. Saatavissa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2022_0.pdf. Viitattu 19.7.2022.
• Juutinen, J. Siippainen, A. Marjanen, J. Sarkkinen, T. Lundkvist, M. Mykkänen, A. Raitala, M. Rissanen, M.-J. & Ruokonen, I. 2021. Pedagogisia jatkumoita ja ilmaisun iloa! Viisivuotiaiden pedagogiikka ja taito- ja taidekasvatuksen nykytila varhaiskasvatuksessa. Karvin arviointiraportti 15/2019. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.
• Nikkola, T. Reunamo, J. & Ruokonen, I. 2022. Children’s creative thinking abilities and social orientations in Finnish early childhood education and care, Early Child Development and Care, 192:6, 872-886, DOI: 10.1080/03004430.2020.1813122
• Nikkola, T. Kangas, J. Fong, Y. & Reunamo, J. 2022.  Children’s social orientations as creative processes in early childhood education and care. Journal of Early Childhood Education Research 11(1), 297–312.
• Repo, L. Paananen, M. Eskelinen, M. Mattila, V. Lerkkanen, M-K. Gammelgård, L. Ulvinen, J. Marjanen, J. Kivistö, A. & Hjelt, H. 2019. Varhaiskasvatuksen laatu arjessa – Varhaiskasvatussuunnitelmien toteutuminen päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa. Karvin arviointiraportti 9/2021. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.
• Ruokonen, I. 2022. Ilmaisun monet muodot varhaislapsuuden kokonaisvaltaisessa pedagogiikassa. teoksessa Ruokonen, I. (toim.) Ilmaisun ilo. Käsikirja 0–8-vuotiaiden taito- ja taidekasvatukseen. PS-kustannus. Otavan Kirjapaino Oy, 19–33.
• Rusanen, S. Kuusela, M. Rintakorpi, K. Torkki, K. 2014. Musta tuntuu punaiselta. Kuvataiteellinen toiminta varhaisiässä. Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy. Livonia Print.
• Torrance, E. P. 1963. Education and the creative potential. Minneapolis: The University of Minnesota Press.
• Vygotsky, L. S. 2004. Imagination and creativity in childhood. Journal of Russian and East European Psychology, 42(1), 7–97.