Maahanmuuttajataustaisten nuorten osallisuus suomalaisessa yhteiskunnassa on moniulotteinen kysymys, joka vaikuttaa heidän identiteettiinsä, kielitaitoonsa ja kuulumisen tunteeseensa. Tausta heijastuu nuorten kieleen, kulttuurisiin käytäntöihin ja arjen kokemuksiin. Tässä artikkelissa tarkastelemme näiden nuorten osallisuuden kokemuksia ja mahdollisia esteitä, sekä esittelemme keinoja osallisuuden vahvistamiseksi.
Kuva: Afta Putta Gunawan / Pexels
“Maahanmuuttanut” on yleiskäsite henkilölle, joka on muuttanut maasta toiseen. Käsitteellä viitataan yleensä ihmisiin, jotka ovat syntyneet ulkomailla. Käsite kattaa kaikin eri perustein Suomeen muuttaneet henkilöt. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023.) Maahanmuuttajataustaisella nuorella käsitetään tässä artikkelissa henkilöitä, jotka ovat muuttaneet Suomeen ulkomailta joko yksin tai perheensä kanssa – tai jonka vanhemmat tai toinen vanhemmista on muuttanut Suomeen. Maahanmuuttajataustaiset nuoret voivat olla syntyneet Suomessa tai ulkomailla, mutta heidän perhetaustansa liittyy johonkin toiseen maahan.
Keväällä 2024 Sosiaalialan vaikuttamistyö -opintojakson opiskelijat toteuttivat projektityön Youth Empowerment through co-creative Activity development (YEA) -hankkeeseen. Artikkeli on tuotettu sosionomiopiskelijoiden ja YEA-hankkeen työntekijöiden yhteistyönä ja on osa nuorten osallisuuden mahdollisuuksia ja haasteita käsittelevää artikkelisarjaa.
Maahanmuuttajataustaisten nuorten osallisuuden haasteet
Yksilön tasolla osallisuus ilmenee kokemuksena, joka syntyy, kun ihminen tuntee kuuluvansa itselle merkitykselliseen ryhmään tai yhteisöön. Yhteisössä osallisuus ilmenee jäsenten keskinäisenä arvostuksena ja luottamuksena sekä mahdollisuutena vaikuttaa yhteisössään. Yhteiskunnan tasolla osallisuus tarkoittaa mahdollisuuksien ja oikeuksien toteutumista sekä ihmisten keskinäistä vastavuoroisuutta. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024).
Kuvio: Maahanmuuttajataustaisten nuorten haasteet ja niiden vaikutus. Kuvio: Johanna Kurki.
Syrjintä, rasismi ja vihapuhe voivat olla esteitä osallisuudelle maahanmuuttajataustaisten nuorten parissa ja niillä on vaikutusta myös turvallisuudentunteeseen, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sekä itsetuntoon (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2024). Rasismi tarkoittaa ihmisryhmän arvottamista esimerkiksi etnisen alkuperän, ihonvärin, kansalaisuuden, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella alempiarvoiseksi kuin muut ihmisryhmät. Rasismia on vähemmistöryhmien huonompi kohtelu esimerkiksi työnhaussa, asuntomarkkinoilla tai palveluissa. (Suomen Punainen Risti 2024.)
Suomen Punaisen Ristin (2024) toteuttaman tutkimuksen mukaan yli 82 prosenttia Suomessa asuvista kertoo todistaneensa tai kokeneensa itseensä tai toisiin kohdistuvaa rasismia. Rasismin kokeminen ja todistaminen on yleisempää suurissa kaupungeissa ja pääkaupunkiseudulla, eli alueilla, joilla asuu eniten maahanmuuttajataustaisia. Yleisimmät rasismin muodot ovat rasistinen kommentointi tai vitsailu. Suomessa olemme jo melkoisen tottuneita sananvapausoikeuteemme, mutta monesti meiltä unohtuu sen mukanaan tuoma vastuu. Sananvapaus ei oikeuta sanomaan mitä tahansa, ja jokainen on vastuussa omista sanomisistaan. Jokaisen kunnia ja yksityisyyden suoja turvataan jo Suomen perustuslaissa. (Heikkinen 2021).
Tutkimusten mukaan epäasiallista kohtelua tapahtuu moninaisissa paikoissa, viranomaistahot mukaan lukien. Ulkomaalaistaustaisilla yläkoululaisilla on suurempi riski tulla koulukiusatuksi ja jäädä ilman ystäviä kuin kantaväestöön kuuluvilla. Syrjintä ja ennakkoluulot ovat myös yksi syy maahanmuuttajataustaisten ihmisten työllistymisvaikeuksiin. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024.)
Digisyrjäytyminen saattaa olla myös esteenä maahanmuuttajataustaisten nuorten osallisuudelle. Tutkimusten mukaan kielelliset haasteet ovat yksi syy osattomuuteen digitalisoituneessa yhteiskunnassa. (Kaarakainen 2022.) Digipalvelut edellyttävät omatoimisuutta, viranomaiskielen ja omien oikeuksien tuntemusta, eivätkä siksi palvele heikoimmassa asemassa olevia hyvin (Latva-Hoppala, Kanervo & Soikkeli 2023).
Erityisesti työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret ovat vaarassa jäädä vaille tukea digiosaamisessa. Nuoren on vaikea käyttää digipalvelua, jos hän ei itsekään tunnista palveluntarvetta. “Digiopastus” olisikin hyvä saada nuorten sosiaalipalveluiden yhteyteen, jossa nuoren elämäntilannetta ja tarpeita pystyttäisiin huomioimaan kokonaisvaltaisemmin ohjauksessa. (Kaarakainen 2022).
Maahanmuuttajanuorten osallisuuden polku
Maahanmuuttajanuorten osallisuuden kokemuksia on kartoittanut aiemmin muun muassa Helsingin Diakonissalaitoksen toteuttama Osallisuuden polku maahanmuuttajanuorille -hanke (2016–2019) sekä sen pohjalta laadittu Ella Valkolan pro gradu -tutkielma (2020). Hankkeen tarkoituksena oli kehittää maahanmuuttajataustaisille nuorille suunnattua tukiverkostoa syrjäytymisriskin vähentämiseksi ja sosiaalisen osallisuuden lisäämiseksi. Tavoitteena oli myös auttaa nuoria löytämään reitti työelämään ja koulutukseen. (Helsingin diakonissalaitos 2019.)
Valkolan (2020) pro gradu painotti Vamos-valmennuksen nuorisolähtöistä lähestymistapaa, jossa luottamus ohjaajan ja nuoren välillä nähtiin osallisuuden perustana. Nuorille annettiin tukea eri elämäntilanteissa – esimerkiksi joillekin tarjottiin käytännön ohjeita suomalaisen arjen hallintaan, kun taas toiset saivat tukea suomen kielen oppimisessa ja sosiaalisten suhteiden rakentamisessa rasismin ja syrjinnän aiheuttamista haasteista huolimatta. (Valkola 2020.)
Valkolan (2020) aineistossa korostuivat rakenteelliset haasteet, kuten kotoutumisprosessin pitkä kesto, kielen oppimisen vaikeudet sekä yhteiskunnan tarjoaman tuen rajallisuus etenkin oleskelulupaa odottavien nuorten kohdalla. Vamos-valmennukseen osallistuneiden nuorten yhteiskunnallinen luottamus ja yhteenkuuluvuuden tunne vahvistuivat erityisesti suomen kielen hallinnan ja muiden sosiaalisten verkostojen kautta. Tämä tuki koettiin erityisen tärkeäksi haavoittuvassa elämäntilanteessa oleville nuorille. (Valkola 2020.)
Kohti inklusiivisempaa yhteiskuntaa
Inkluusio on periaate, jossa jokaisella on oikeus osallistua yhteiskunnan toimintaan ja kuulua erilaisiin yhteisöihin tasa-arvoisena jäsenenä. Sitran (no date) määritelmän mukaan inkluusiossa erilaisuutta ei enää ole olemassa, vaan kaikki ihmiset ovat keskenään tasavertaisia. Inkluusio viittaa mukaan kuulumiseen ja osallisuuteen, periaatteeseen että esimerkiksi organisaatioiden toimintaan sisällytetään ihmisiä, jotka muuten saattaisivat jäädä ulkopuolisiksi (Sitra, no date).
Maahanmuuttajataustaiset nuoret eivät ole yhtenäinen ryhmä, vaan heidän kokemuksensa ja tarpeensa vaihtelevat. Yhteistä heille on kuitenkin kokemus sopeutumisesta vallitsevaan kulttuuriin, mikä muokkaa merkittävästi heidän identiteettiään ja elämäänsä. Osallisuuden kokemus – tunne siitä, että voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja tuntea itsensä hyväksytyksi – on maahanmuuttajataustaisille nuorille erityisen tärkeä. Rasismi, sopeutumisprosessi ja yhteiskunnan asenteet vaikuttavat kuitenkin osallisuuden toteutumiseen eri tavoin.
Maahamuuttajataustaisille nuorilla, aivan kuten kaikilla nuorilla on tarve matalan kynnyksen kohtaamispaikoille, joissa nuoret voivat kohdata toisiaan ja saada vertaistukea sekä apua erilaisiin haasteisiin. Perusopetuksella ja koulutuksella on tässä erityinen merkitys: kouluissa maahanmuuttajataustaiset nuoret kohdataan päivittäin, joten kouluilla ja oppilaitoksilla on tärkeä rooli nuorten sopeutumisen ja osallisuuden tukemisessa.
Vastikään Suomeen muuttaneille nuorille kielen oppiminen ja kouluttautuminen ovat avainasemassa: monet maahanmuuttajataustaiset nuoret ovat halukkaita oppimaan suomea, kouluttautumaan ja työllistymään. Oppivelvollisuusikäiset nuoret ohjataan kouluihin, mutta sitä vanhemmat saattavat viettää jopa 3–4 vuotta vastaanottokeskuksissa ilman koulutusta tai työllistymistä. Olisikin tärkeää tukea näiden nuorten kotoutumista ja maahanmuuton alkuvaiheessa, vielä kun oleskelulupaprosessit ovat kesken.
Jotta yhteiskunta olisi aidosti inklusiivinen, päätöksenteossa tulisi kuulla myös nuoria itseään. Maahanmuuttajataustaisten nuorten osallisuuden tukeminen jo maahan saapuessa helpottaisi sopeutumista ja rakentaisi yhtenäisempää yhteiskuntaa ilman ”me ja te” -asetelmia. Lapsiasiavaltuutetun (no date) mukaan inkluusio on ihmisoikeus, ja kaikilla lapsilla on oikeus osallistua yhteiskunnan toimintaan.
Youth Empowerment through Co-Creative Activity Development (YEA) -hankkeessa rakennetaan siltoja ja vahvistetaan nuorten osallisuutta vapaa-ajantoiminnan yhteiskehittämisen avulla. YEA-hanke kokoaa nuoret ja nuorten parissa työskentelevät ammattilaiset suunnittelemaan vapaa-ajan toimintoja nuorille ja nuorille aikuisille, vahvistaen näin nuorten osallisuutta ja kiinnittymistä yhteisöön. Tavoitteena on parantaa yhteistyötä ja verkostoja sekä nuorten että heidän kanssaan toimivien ammattilaisten ja organisaatioiden kesken. Hankkeessa pyritään erityisesti tavoittamaan haastavassa elämäntilanteessa olevia 13-30-vuotiaita nuoria sekä heidän parissaan työskenteleviä toimijoita.
Erasmus+ -rahoitteinen hanke toteutetaan Leuven-Limburgin (Belgia), CESIEn (Italia) ja Laurean yhteistyönä ajalla 1.6.2023–29.5.2025.
Lähteet
