Laureassa järjestettiin toukokuussa 2023 valtakunnalliset AMK-päivät Innostutaan yhdessä – teemalla. Päivien aikana kuultiin asiantuntijapuheenvuoroja ja innopajoissa jaettiin toimivia käytänteitä ja etsittiin uusia ratkaisuja arjen haasteisiin. AMK-päivät päättyivät improvisaatioteatterin luomaan yhteenvetoon päivistä ja niiden aikana käydyistä keskusteluista. Yhtenä kaikkia yhdistävänä teemana oli ollut hyvinvointi, kukoistaminen ja ennen kaikkea motivaation merkitys haasteellisessa arjessa. Esityksessä motivaation merkitys työhön liittyvien vaatimusten ja voimavarojen tasapainottelussa kiteytyi osuvasti lauluesitykseksi ”Meillä pitää olla motskua, siitä saadaan työhön potkua”.

Opiskelijoille opiskelu on työtä, sillä esimerkiksi AMK-tutkinnon suorittaminen tarkoittaa 210 opintopistettä, ja sen toteuttaminen vie keskimäärin 3,5 vuotta. Laskennallisesti 210 opintopistettä tarkoittaa keskimäärin 5775 työtuntia. Yhä useampi opiskelija kuitenkin suorittaa tutkintoa tehden samanaikaisesti palkkatyötä muun muassa toimeentulon turvaamiseksi. Motivaatiota, ”motskua” siis tarvitaan opiskelun ja palkkatyön yhdistämisen vaatimien voimavarojen, ”potkun” ylläpitämiseksi.

Motskua, eli motivaatiota on tutkittu työelämäkontekstissa jo kauan, ja yksi keskeinen motivaatioteoria on itseohjautuvuusteoria (self-determination theory; Deci & Ryan 1985; Ryan & Deci 2018), joka painottaa kolmen psykologisen perustarpeen merkitystä motivaation kehittymisessä ja sisäistämisessä. Psykologiset perustarpeet, eli autonomia (autonomy), pätevyys (competence) ja yhteisöllisyys (relatedness), ovat yhteydessä ulkoiseen (extrinsic) ja sisäiseen (intrinsic) motivaatioon, joka näyttäytyy tuottavuutena, oma-aloitteisuutena ja hyvinvointina tai oppilaitosympäristössä osaamisen kasvuna ja kehittymisenä.

Ammattikorkeakouluissa on opiskelijoille tarjolla päivätoteutuksen ohella yhä enenevässä määrin monimuoto- ja verkkototeutuksena toteutettavia opiskelumuotoja (kts Opiskelumuodot – Laurea-ammattikorkeakoulu), joiden katsotaan tukevan erityisesti opiskelun ja työn yhdistämistä, kun opiskelu on enemmän ajasta ja paikasta riippumatonta. Opiskelijoiden on myös mahdollista hyväksi lukea tai näyttää aikaisemmin hankittua osaamistaan. Puuttuvan osaamisen saavuttaminen tapahtuu kuitenkin pitkälti opintojaksoilla, kaikille opiskelijoille yhteisesti tehdyn toteutussuunnitelman mukaisesti.

Työn opinnollistamisen keinot tukea opiskelijoiden ”motskua”

Työelämä tarjoaa paljon mahdollisuuksia osaamisen kehittymiseen, jonka vuoksi oman työn opinnollistaminen (TOPI) on enenevässä määrin nousut esiin vaihtoehtoisena tapana suorittaa AMK-tutkinto. Yhtenä esimerkkinä tästä on Laureassa marraskuussa 2020 aloittanut liiketalouden koulutuksen ns. TOPI-ryhmä, eli opiskelijaryhmä, jonka valinnassa ja toteutuksessa painottuivat opiskelijan mahdollisuudet opinnollistaa omaa työtään. Opiskelu ja työn tekeminen halutaan TOPI-toimintamallissa yhdistää toisiaan täydentäväksi kokonaisuudeksi.

TOPI-opiskelijoiden valinnassa kiinnitettiin huomiota myös opiskelijoiden opiskelumotivaatioon. Opiskelijoiden motivaatiokirjeissä keskeisenä perusteluna koulutukseen hakeutumiseen oli halu saada tutkinto, jonka katsottiin luovan turvaa tulevaisuuden varalle, hyödyttävän uralla etenemistä ja mahdollistavan vaativimpiin työtehtäviin siirtymisen (Seppä-Kortelainen, Kaunio & Pahkin 2021). Ulkoiset motivaatiotekijät tutkinnon suorittamiselle olivat siis varsin hyvät, mutta miten tehdyt pedagogiset ratkaisut mahdollistivat sisäisen motivaation ylläpysymisen ja kehittymisen opintojen aikana?

Autonomia, eli omaehtoisuus, vaikutusmahdollisuudet omaa toimintaa koskien, on ollut keskeinen tekijä jo opiskelijoita valittaessa TOPI-ryhmään. Valinnassa yhtenä kriteerinä oli, että hakijan työtehtävät olivat luonteeltaan, sisällöltään ja vaativuudeltaan sellaisia, että niissä oli mahdollista kehittyä tradenomitutkinnon osaamisvaatimusten mukaisesti (Seppä-Kortelainen ym. 2020). Käytännössä tämä on vaatinut työnantajan sitoutumista opiskelun tukemiseen, eli valmiutta osoittaa työtehtäviä, joissa oppimismahdollisuuksia on ollut tarjolla. Mahdollisista työtehtävistä on työpaikoilla käyty keskustelua opiskelijan ja työnantajan kesken, ja sopivia työtehtäviä on löytynyt.

Keskeistä on ollut myös henkilökohtainen oppimis- ja urasuunnittelu (HOPS), joka on mahdollistanut opiskelijoille mahdollisuuden vaikuttaa opintojaksojen toteutustapaan, eli siihen, onko opiskelija antanut osaamisen näytön, opinnollistanut työtään vai suorittanut opintojakson ”perinteisellä” toteutuksella. Opiskelijoille tarjottiin mahdollisuus opinnollistaa kaikki tutkinnon ydinosaamisen opinnot, mutta esimerkiksi tutkinnossa suoritettavat kieliopinnot ja tutkimus- ja kehittämismenetelmien opinnot opiskelijat ovat yleisesti suorittaneet opintojaksolla, sillä näiden opintojen osaamistavoitteiden mukaisen osaamisen kehittäminen koettiin olevan haasteellista useissa työnantajaorganisaatioissa. TOPI-opiskelijalla on ollut siis mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa omaa opiskeluaan koskeviin päätöksiin niin työpaikalla kuin oppilaitoksessa, joka on osaltaan ollut edistämistä vapaaehtoisuuden kokemusta.
Pätevyyttä, eli opiskelijan omaa käsitystä siitä, että hän on osaava ja kyvykäs, on tuettu HOPSin tekemisessä kiinnittämällä huomioita aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamiseen ja opiskelijan mahdollisuuksiin kehittää puuttuvaa osaamista toteuttamalla erilaisia projekteja omalla työpaikallaan. Osaamisen näyttöjen toteuttaminen opintojaksokohtaisten pienryhmien yhteisinä oppimistilaisuuksina osoittautui myös onnistuneeksi tavaksi tehdä näkyväksi opiskelijoille mitä kaikkea he jo itseasiassa osaavat. Osaamisen näytöt toteutetaan yleensä opiskelijan ja opettajan keskinäisissä tilaisuuksissa, mutta TOPI-mallissa pienryhmien näyttökäytäntö mahdollisti sen, että myös ryhmäläiset pystyivät kommentoimaan toisten sisältöjä omasta työkokemuksestaan käsin ja näin jakamaan omaa asiantuntemustaan, mikä osaltaan on ollut vahvistamassa heidän kokemustaan omasta kyvykkyydestä. (Seppä-Kortelainen & Pahkin 2022.)

Yhteisöllisyyttä, kuulumista ryhmään, on tuettu TOPI-prosessin aikana moni tavoin. Projektipohjaista opiskelua, eli toimintamallia, jossa opiskelijat työskentelevät yhdessä tietyn projektin parissa, on Laureassa hyödynnetty jo vuosia, mutta TOPI-mallissa opiskelijat työskentelivät omien projektien parissa. Haasteena oli siis, miten voidaan hyödyntää toisilta vertaisiltaan oppimisen periaatetta ja näkemystä opettajasta ohjaajana, kasvun mahdollistajana. TOPI-mallissa haaste ratkaistiin muodostamalla opintopiirejä, joihin opiskelijat jaettiin sen mukaisesti minkä osaamisalueen osalta heillä oli tavoitteena täydentää osaamistaan. Opintopiireistä muodostui opintojen edetessä itseohjautuvasti toimivia, koska niiden tarjoamat keskustelumahdollisuudet, omien ajatusten ja tunteiden jakaminen, ovat luoneet osaltaan kuulumisen tunnetta. Vertaistuki on mahdollistanut tuen saamisen ja opiskeluinnon ylläpitämisen arjen kiireissä tasapainottelun ja korona-ajan luomien haasteiden keskellä. (Seppä-Kortelainen & Pahkin 2022.)

Työn opinnollistamisesta ”potkua” tulevaan

Kokemukset TOPI-ryhmästä osoittavat, että työn ja opiskelun yhdistäminen on mahdollista, ja että pedagogisilla ratkaisuilla voidaan luoda edellytyksiä opiskelijoiden motivaation ylläpitämiseksi ja sen kehittymisen tukemiseksi. Oma motivaatio opiskelua kohtaan on keskeinen voimavara tasapainoillessa työn, opiskelun ja muun elämän vaatimusten keskellä. TOPI-toimintamallin lähestymistapa vaikuttaa toimivalta, sillä opiskelijoista jo 10 on suorittanut liiketalouden tutkinnon ja moni valmistuu piakkoin, joten ”motskua” – niin sisäistä kuin ulkoista – on löytynyt. Oman työn kehittäminen on koettu merkitykselliseksi ja opiskelumotivaatio ja työmotivaatio on kasvanut opintojen etenemisen myötä. Moni ryhmän opiskelija kertoi kokemuksiaan siitä, miten oma tehtävänkuva laajeni erilaisten opintoihin kytkettyjen projektien myötä. Erilaiset opintokokonaisuudet ja osaamistavoitteet monipuolistivat opiskelijan toimenkuvaa ja toivat mahdollisuuden myös osittaiseen työnkiertoon työnantajaorganisaatiossa. Koska opinnollistaminen vaati avointa keskustelua esihenkilön kanssa ja tutustumista organisaatioon laajemmin, monelle opiskelijalle työn opinnollistaminen mahdollisti kokonaan uuden työnkuvan ja vastuualueen laajentumisen.

On hyvä huomata, että monet TOPI-toimintamallissa opiskelijan kehittymistä tukevat, onnistumisen avaimina toimineet ratkaisut ovat perustuneet muun muassa hyvää keskinäiseen vuoropuheluun ja yhteisen tavoitteen löytymiseen. Elementteihin, joita nykyään korostetaan puhuttaessa tulevaisuuden työelämätaidoista (mm. HY+ 2021). Työn opinnollistaminen ei toimi vain kertaluonteisena oppimistapahtumana vaan -prosessina, joka tukee tulevaisuuden työelämässä tarvittavien taitojen kehittymistä jatkossakin.

Lähteet:

• Deci, E.L. & Ryan R.M. 1985. Instrictic Motivation and Self-Determination in Human Behavior. New York: Plenum Press.
• HY+ 2021. Tulevaisuuden työelämätaidot henkilöstön kehittämisen tueksi. Helsingin yliopisto. Tulevaisuuden-tyoelamataidot.pdf (helsinki.fi)
• Ryan R.M. & Deci E.L. 2018. Self-Determination Theory. Basic Psychological Needs in Motivation, Development, and Wellness.
• Seppä-Kortelainen, S., Kaunio, S. & Pahkin, K. 2021. Merkonomista tradenomiksi omaa työtä opinnollistamalla. Teoksessa V. Kallunki, M. Lumia, K. Pahkin, S. Seppänen, T. Ylikoski ja M. Merimaa (toim.). Askel askeleelta kohti strategista muutosta Laureassa. Laurea-ammattikorkeakoulu.
• Seppä-Kortelainen, S. & Pahkin, K. 2022. Toisilta oppimisen voima. Laurea Journal 7.2.2022.