Laureassa järjestettiin toukokuussa 2025 Kansallinen dialogi -tapahtuma aiheesta ”Mielen voimavarat Laureassa – mikä niitä syö, mikä ruokkii?”. Valtiovarainministeriön vuosittain organisoima Kansalliset dialogit -tapahtuma tarjoaa organisaatioille, järjestöille ja yhteisöille mahdollisuuden osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja rakentaa yhteistä ymmärrystä ajankohtaisista ilmiöistä. Mielen voimavaroista dialogeja käytiin loppukevään aikana yli sata. (Valtiovarainministeriö 2025.) Kerromme tässä artikkelissa Laureassa järjestetystä dialogista.
Kuva: rawpixel.com / Pexels
Kevään 2025 Kansalliset dialogit kutsuivat suomalaisia pohtimaan mielen hyvinvoinnin lähteitä ja haasteita teemalla ”Mielen voimavarat – mikä niitä syö, mikä ruokkii?” Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä siitä, miten mielen voimavarat rakentuvat eri elämänvaiheissa ja tilanteissa – lapsuudesta vanhuuteen, arjessa ja muutosten keskellä. Keskusteluja järjestettiin eri puolilla Suomea. Keskustelujen pohjalta laaditaan yhteenveto, joka julkaistaan avoimesti ja toimitetaan julkisen hallinnon ja päätöksenteon käyttöön. (Valtiovarainministeriö 2025.)
Laureassa on järjestetty Kansallisia dialogeja aiemminkin eri vuosina (esim. Näkökulmia vankilaturvallisuudesta: yhteisöllisyys ja osallistuminen | Laurea Journal ja Kokemusasiantuntijat toteuttamassa poikkeusajan dialogeja | Laurea Journal). Tänä keväänä etäyhteydellä pidettyyn dialogiin kutsuttiin keskustelijoiksi eri työtehtävissä toimivia laurealaisia, myös opiskelijoiden edustajia. Dialogin kuulijoiksi kutsuttiin niin henkilöstöä kuin opiskelijoita ilmoittamalla tilaisuudesta intranetissä. Kaikki kuulijat saivat myös osallistua keskusteluun kirjoittamalla kommentteja keskustelun aikana. Tarkoitus oli tarjota areena dialogille ja pohtia sitä, mikä mielen voimavaroja organisaatiossamme syö ja toisaalta ruokkii. Keskustelemassa oli yhtensä kuusi henkilöä ja kuulijoina kymmenen henkilöä. Dialogiin osallistui edustajat opetuksesta, henkilöstöhallinnosta, Tutkimus, kehitys ja innovaatio (TKI)-tiimistä sekä opiskelijakunta Laureamkosta. Tilaisuutta ei nauhoitettu, siitä laadittiin muistiinpanot.
Mielen hyvinvointi on ajankohtainen kysymys työ- ja opiskeluympäristöissä. Vuoden 2024 työolobarometrissa valtaosa vastaajista koki työnsä henkisesti kuormittavaksi. Lähes joka viides koki itsensä usein tai aina henkisesti uupuneeksi työssään .(Lyly-Yrjänäinen 2025.) Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksessa (KOTT-tutkimus) noin kolmasosa naisopiskelijoista ja neljäsosa miesopiskelijoista koki olevansa psyykkisesti kuormittunut (THL 2024). Asia koskettaa siis meistä monia ja keskustelu aiheesta olikin vilkasta. Useiden dialogissa esille otettujen asioiden joukosta voidaan poimia kolme keskustelun kiteyttävää teemaa: etätyö ja etäopetus, organisaatiomuutos ja tunteista puhuminen.
Etätyö ja etäopetus
Etätyö ja etäopetus mielen voimavarojen tuojana ja viejänä herätti paljon keskustelua. Mahdollisuus etätyön tekemiseen nähtiin hyvinvointia vahvistavana, mutta myös sitä uhkaavana tekijänä. Hyvinä puolina mainittiin joustavampi ajankäyttö, parempi keskittyminen työtehtäviin ja helpommat mahdollisuudet palauttaviin ja rauhoittaviin taukoihin, esimerkiksi luonnossa. Etätyö voi kuormittaa, jos työn ja vapaa-ajan rajat hämärtyvät, viestintä on epäselvää tai yhteisöllisyyden tunne puuttuu. Myös yksilölliset tekijät vaikuttavat: “Me ollaan niin erilaisia yksilöitä. Toiset kuormittuu, jos ollaan joka päivä täällä ja tulee jatkuvia keskusteluja kollegoiden kanssa, toiset nauttii siitä suunnattomasti.”
Osallisuuden kokemus – tunne siitä, että voi vaikuttaa ja kuuluu joukkoon – nähtiin tärkeänä sekä henkilöstön että opiskelijoiden hyvinvoinnille myös etätyössä. Erityisesti epämuodollisten kohtaamisten ja sosiaalisen tuen puute voi heikentää kokemusta merkityksellisyydestä ja kuulumisesta. Osallisuuden kokemus etätyössä on mahdollista, mutta se ei synny automaattisesti, vaan se vaatii tietoista työtä rajojen vetämisessä, vuorovaikutuksessa ja yhteisön rakentamisessa sekä avointa ja läpinäkyvää viestintä. Toisaalta kampuksella työskentelykään ei tuo yhteisöllisyyttä, jos siellä ei ole muita: “Tulen mielelläni kampuksille yhteisiin tapaamisiin. Teamsin chatit ja puhelut tukevat omaa yhteisöllisyyttäni, ei se, että kuljen tyhjiä käytäviä eri kampuksilla.”
Opiskelijan näkökulmasta etäopetuksen vaikutus oli tilannesidonnainen: elämäntilanteesta ja opintojen vaiheesta riippuen se voi ruokkia mielen voimavaroja (vähentämällä matkustusaikaa, mahdollistamalla tehokkaamman ajankäytön) tai syödä niitä, etenkin opintojen alkuvaiheessa vähentämällä yhteisöllisyyttä. Muutoinkin oman elämän- ja työtilanteen tunnistettiin vaikuttavan etätapaamisiin suhtautumiseen: “Viime vuonna tykkäsin lähitapaamisista, kun oli paremmin aikaa, nyt etätapaamisista, kun niitä saa ujutettua kaikkiin väleihin.”
Organisaatiomuutos
Toinen keskeisistä keskusteluteemoista oli Laureassa tapahtuneet ja tapahtuvat muutokset ja niiden vaikutukset työarkeen. Organisaatiomuutoksen kuvailtiin näkyvän kollegoissa ja itsessä esimerkiksi väsymyksenä ja epätietoisuutena. Myös muutosten heijastumista opiskelijoihin pohdittiin, erityisesti kuinka henkilöstön hyvinvointi ja jaksaminen näkyy opiskelijoille. Muutoksen nähtiin olevan mahdollisuus myös löytää uusia tapoja tehdä työtä.
Keskustelussa korostui tarve avoimuudelle ja osallisuudelle. Muutokset koetaan merkityksellisemmiksi, kun niiden taustat ja tavoitteet tehdään näkyviksi ja henkilöstö voi osallistua keskusteluun. Keskustelijat nostivat esiin epävarmuuden tunteen, joka syntyy silloin, kun ei tiedetä mitä on odotettavissa tai mistä saa tukea. Viestinnän avoimuudella nähtiin olevan suuri vaikutus työhyvinvointiin – avoimuus siitä, mitä ei vielä tiedetä, koettiin tärkeämmäksi kuin näennäinen varmuus. Aidon osallisuuden merkitys nousi voimakkaasti esille: jos työntekijöitä kutsutaan keskusteluun vasta sitten, kun päätökset on jo tehty, kokemus vaikuttamisen mahdollisuudesta katoaa.
Tunteista puhuminen
Tilaisuuden loppupuolella keskustelu kääntyi tunteisiin erään keskustelijan kysyessä voiko Laureassa puhua tunteista. Moni koki, että läheisten kollegoiden kanssa tunteista – myös työn herättämistä – voi puhua, mutta laajemmissa yhteyksissä tunnepuhe voi olla rajoittunutta. Tunteista puhuminen koettiin kuitenkin tärkeäksi työhyvinvoinnin kannalta: vaikeistakin asioista pitäisi voida puhua avoimesti ilman pelkoa leimautumisesta.
Tunteista erityisesti riittämättömyyden tunne nousi keskustelussa esille monta kertaa. Työtehtävien koettiin jatkuvan kuin liukuhihnalla, aina seuraavan tehtävän tullessa eteen ennen kuin edellisen valmistumisesta ehtii iloitsemaan. Kokemus siitä, että työ ei tule koskaan valmiiksi, koettiin kuormittavana. Kuten yksi keskustelijoista totesi: “Olisi hyvä tietää miksi on ja mitä varten, milloin voi kokea onnistuneensa.” Riittämättömyyden tunteeseen liitettiin myös kokemus siitä, että muilta ei saa arvostusta omaa työtä kohtaan. Yksi keskustelijoista nosti esille myös työn ja vapaa-ajan välisen rajan hämärtymisen: “On normalisoitunut se, että loma-ajatkin ja illat omistetaan työlle.”
Pakkopositiivisuuden kulttuuria kyseenalaistettiin. Keskustelijoiden mukaan negatiivisiakaan tunteita ei tulisi nähdä esteenä vaan voimavarana, sillä ne kertovat, miten muutos koetaan ja voivat ohjata kehitystä rakentavaan suuntaan. Kuulluksi tuleminen on tärkeä osa kestävää muutosta. “Täytyy voida ottaa myös vaikeita ja kipeitä asioita esille. Se ei ole tervettä, että vaietaan kipeät asiat hymyillen kuoliaaksi.”
Mielen voimavaroja syövät ja ruokkivat tekijät Laureassa
Laureassa tunnistettiin olevan sekä mielen voimavaroja syöviä, mutta myös niitä ruokkivia tekijöitä (taulukko 1).
Taulukko 1. Mielen voimavaroja syövät ja ruokkivat tekijät Laureassa. (Putkuri 2025)
Kohti seuraavaa Dialogia
Laurean dialogissa osallistujat olivat motivoituneita osallistumaan myös seuraavan kerran järjestettävään dialogiin ja erityisesti tunteista toivottiin mahdollisuutta keskustella laajemminkin. Myös kuulijat antoivat keskustelusta positiivista palautetta: “Kiitos hyvästä ja ajatuksia herättäneestä keskustelusta. Teemoja, joita keskustelusta jää mieleen keskeneräisyyden ja tietämättömyyden sietäminen, omien rajojen tunnistaminen, viestinnän merkitys ja miten opimme käsittelemään tunteita työyhteisössä.”
Kansallisten dialogien aiheena syksyllä 2025 on Sisu: “Mitkä asiat vaativat meiltä sisukkuutta juuri nyt? Millaista sisua meiltä on löydyttävä, jotta pääsemme jälleen kohti parempaa huomista? Miten sisua synnytetään yhdessä? Millä tavoin sisukkuuteen voi sisältyä myös empatiaa, pyrkimystä oikeudenmukaisuuteen, huolenpitoa toisista ihmisistä ja luonnosta?” (Valtioneuvosto 2025).
Laurean asiantuntijoiden tutkimus- ja kehittämistyö mielen hyvinvoinnin parissa
Mielen hyvinvoinnin ja mielenterveyden teemoihin liittyen Laureassa tehdään monipuolisesti tutkimus- ja kehittämistyötä. Mielen hyvinvoinnin teematiimissä on valmisteltu sekä kansallisia että EU-tason hankkeita aiheesta ja aihetta on käsitelty myös laurealaisten väitoskirjoissa, joista toinen on valmisteilla (Ylitalo) ja toinen jo valmistunut (Putkuri 2024). Lisäksi alkuvuodesta 2025 Laureassa järjestettiin kansallinen Mieli tutkii -seminaari (Nikula & Ylitalo 2025). Laurea on edustettuna myös Hoitotieteen tutkimussäätiön (HOTUS) valmisteilla olevassa Lasten ja nuorten mielenterveyden edistäminen ja mielenterveysongelmien ennaltaehkäisy kouluterveydenhuollossa -hoitosuosituksen työryhmässä, jossa varapuheenjohtajana toimii lehtori Tiina Putkuri. Mielenterveys- ja päihdetyön erikoistumiskoulutusta on järjestetty vuosittain ja siihen on osallistunut laaja joukko eri taustoista tulevia ammattilaisia (Laurea 2022). Lisäksi lyhyempiä täydennyskoulutuksia on tarjolla niin opetushenkilöstölle kuin terveydenhoitajillekin Laurea Smartissa.
Vinkit syyslukukauden alkuun
Mikäli haluat osallistua seuraavaan Laureassa järjestettävään dialogiin keskustelijana, voit jo ilmoittautua alustavasti kirjoittajille. Oman työhyvinvointisi tasoa voit testata lukuvuoden aluksi Työterveyslaitoksen sivulta löytyvän Työhyvinvointitestin avulla.
Lähteet
